Lottovoitto

Se on se! 

Kuvittelin, etten ehdi nähdä ainokaisen kukan avautuvan ennen kaupunkiin lähtöä, mutta ehdin kuin ehdinkin. Epäillyn himalajanvuokon siis.

Mutta niin vain se alkoi avautua jo lähtöä edeltävänä päivänä. Ja jo silloin näki, että se tosiaan on se!

Ja se on juuri sen saman himalajanvuokon näköinen, joka tuossa paikassa eli kaksi vuotta ennen kuin kuoli – viimeinen havainto on vuodelta 2021. Tämä kukkii nyt sen kasvupaikasta 30 cm sivuun, joten kaipa tämä on siementaimi. Aivan käsittämätöntä; tällainen harvinaisuus!

Siementaimea ei välttämättä olisi, ellen yrittäisi joka kesä pitää epätoivoisesti hengissä kuivuudessa kituvaa 'Craigton Blue' -kiurunkannusta. Nytkin se on hyvin, hyvin heiveröinen ja minimaalisen pieni, mutta yritän kastella. Tämä himalajanvuokko kasvaa aivan Craigton Bluen vierellä, joten varmaan taimi on hyötynyt kasteluista.

Tähän vielä vertailun vuoksi tänä keväänä Hollannista tilattu himalajanvuokko, jonka heteissä ei ole sinisen häivääkään. Voi olla, että kasvista on olemassa luonnostaan molemmat muodot, tai sitten tämä on jotakin muuta vuokkoa. Netin kuvahaulla löytyy kumpaakin väriä, mutta ehdoton enemmistö luotettavista sivustoista sanoo, että himalajanvuokon heteet ovat siniset.

Olin näin ollen vähän pettynyt tähän uuteen taimeen, mutta pettymys on siementaimiyllätyksen kanssa juuri nyt yhtä kaukana kuin Pluto-planeetta!

Silloin, kun alkuperäinen himalajanvuokkoni kukki, sillä oli muistaakseni aika pitkä kukinta-aika. Joten voi olla, että näihin molempiin tulee vielä lisää kukkia. Ja toivottavasti siementaimia!

Sitten muihin iloisiin yllätyksiin. Rotkolemmikki 'King's Ransom' heräsi henkiin juuri ennen juhannusta. 

Kun heti juhannuksen jälkeen viimeinenkin uinuva rotkolemmikki 'Looking Glass' nousi maasta, ei riemullani ole rajoja. Yksikään rotkolemmikeistäni ei kuollutkaan talveen, vaikka ensin näytti siltä, että niistä on enää muutama elossa!

Ai niin. Onhan se uusi 'Hadspen Cream', jonka tilasin Hollannista... se kuihtui toukokuun helteisiin eikä ole vironnut eloon. Hankalaa, kun taimet olivat jo hyvässä kasvussa, kun tulivat, ja sitten oli niin kylmä kevät, etten tiennyt, mihin taimet laitan odottamaan istutusta, ja seuraavaksi oli hellettä ja kuivuutta.

Unikoiden ja maariankellon kanssa näyttää toistaiseksi hyvältä. En ole koskaan onnistunut maariankellojen kanssa, en ostettujen taimien enkä siementen. Taimet ovat aina kuolleet, siementaimet eivät kasvaneet. Nyt kokeilin taas ostotaimilla ja istutin pikkuruiset taimet isoon ruukkuun. Niistä on yhä elossa kolme. 

Kylvin siihen Rikkaruohoelämää-blogin Betweenin lähettämät liilan pioniunikon siemenet samalla, sillä unikoidenkin kanssa käy useimmiten niin, ettei mitään nouse, jos niitä yrittää kukkapenkkiin kylvää.

Tällä metodilla ainakin saan kukkia ja toivottavasti tsiljoona unikonsiementä, joita voi sitten viskellä sinne sun tänne. Ja jos maariankellot vaikkapa vankistuvat syksyyn mennessä, voin sitten istuttaa ne kukkapenkkeihin. Niiden kai olisi tarkoitus olla monivuotisia, vaikka tähän mennessä ne ovat olleet puutarhassani korkeintaan muutamaviikkoisia.

Raportoin villissä punaisessa penkissä kesäkuussa versoneesta Valentine-särkyneestäsydämestä. Himalajanjalkalehteäkin ehdin etsiä samasta paikasta koko alkukesän ajan, kunnes viimein juhannuksena sekin oli yhtäkkiä noussut maasta ja jo tämän kokoinen.

Reunuspäivänkakkaroiden suhteen olen huono-onninen. Ne eivät oikein viihdy tai siemennä, siemenkylvötkään eivät ole onnistuneet. Niinpä ostin uuden taimen toukokuussa, tämän kuten maariankellotkin ovat kasvattaneet Blomsterodlingens vänner -yhdistyksen aktiivit.

Mutta nyt havaitsin kellanvihreälehtisen reunuspäivänkakkaran pikku siementaimen entisen emokasvin lähellä ruusu-heinätarhassa. Merkitsin sen visusti. Toivoa on!

Valitettavasti Betweenin viime vuonna antama upeakukkainen siementaimi loistaa poissaolollaan. Näköjään kasvien kanssa ei silti pidä luovuttaa kovin äkkiä. Siitä vierestä on noussut viime viikkoina pari kesäpikkusydäntä, jotka istutin syksyllä, niin että ehkä kakkarakin voi vielä nousta.

Muotopuutarhaan pari vuotta sitten hankittu 'Angel's Blush' -harmaakäenkukka tuotti siementaimen. Nyt se on kukintakokoinen, mutta kukat eivät olekaan vaaleanpuna-valkoisia, kuten emotaimi, vaan aivan valkoisia. Harmaakäenkukkahan on kaksivuotinen, kukittuaan kasvi kuolee ja syntyy siementaimia.

Tämä on aika jännää, sillä entuudestaan minulla oli vain niitä voimakkaan tumman-pinkkikukkaisia.

Värimuutos ei oikeastaan haittaa, sillä olin vuosien mittaan välillä ajatellut, että valkokukkainen harmaakäenkukka saattaisi näyttää kivalta muotopuutarhassa, niin haamunvaalea kuin onkin. Tuohon paikkaan se väriltään kumminkin sopii – jopa paremmin kuin vaaleanpuna-valkoinen.

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Himalajanjalkalehti Podophyllum hexandrum

Himalajanvuokko Anemone rivularis

Kiurunkannus Corydalis

Maariankello Campanula medium

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Reunuspäivänkakkara, reunuspietaryrtti Tanacetum parthenium

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla