Päivän ruusut

 Koko ajan kukkii enemmän!

Tätä kohtaa olen ihastellut jo jonkin aikaa. Kirjoapteekkarinruusun eli Rosa Mundin vierellä kukkivat mäkimeirami, harmaakäenkukka ja punahattu Echinacea simulata, joka tekee tänäkin vuonna vain yhden kukan ja on edelleen kovin matala.

Poiketaan tässä välissä huussilla, sillä sen vieressä on alkuperäinen apteekkarinruusu, kirjoapteekkarinruusun esi-isä. Tämä on vanhimpia Euroopan puutarhoissa kasvatettuja ruusuja, kun Rosa Mundin ensimaininnat ovat 1200-luvulta. 

'Rosa Mundi' on oikein kiva myös toiselta puolelta katsottuna palsternakan kellanvihreiden kukintojen läpi.

Tällä puolella ruusutarhaa kukkii David Austin -ruusu Boscobel seuranaan ketoruusuruoho. Boscobelin tyvellä oli niinkin proosallinen talvisuoja kuin vadillinen pissaista kissanhiekkaa (käytän puupohjaista). Mietin, onko siinä liikaa typpeä, mutta ilmeisesti ei ollut.

Ketoruusuruoho on kylväytynyt itsekseen myös ruusutarhan eteläpäähän, jossa se on järjestänyt itsensä kukkakimpuksi yhdessä 'Syke' -tarhakurtturuusun kanssa. Ihanan omatoiminen kasvi! 

Tästä kuvasta näkee, miten erityisen kaunis on Sykkeen kukan muoto.

Giardina-köynnösruusu on puolestaan saanut kimppukaveriksi korianteria. Sehän siementää kasvimaalaatikoissa itse itsensä, olen kitkenyt varsia siemenineen loppukesällä ja viskonut niitä tähän ruusutarhaan juuri siinä toivossa, että tuo kaunis kykka kylväytyisi siihenkin.

Köynnösruusu ei näin ollen ole edelleenkään köynnös, kun kukka on korianteria matalammalla, mutta ehkä se jonakin vuonna vielä yllättää. Siinä taitaa kyllä olla tänä vuonna yksi korkeammalle pyrkivä verso.

Oli hyvä veto leikata viime vuonna jo parimetriseksi yltänyt 'Duchesse de Rohan' tänä keväänä melko matalaksi. Nyt se on kaunis reilu metrinen puska kasvimaan reunalla. Taivaalliselta tuoksuvia kukkia on yhtä runsaasti kuin aina ennenkin. Ja tämähän kukkii vielä syksylläkin, tosin vähäisemmin.

Vanhojen ruusujen perimän tutkiminen on vaikeaa ja niitä on risteytetty jo niin kauan, ettei perimästä ole usein mitään tietoa. 'Duchesse de Rohan' (1840-luvulta) on nyt muuttanut ryhmää portlandruususta joksikin muuksi, tällä hetkellä se arvellaan kartanoruusun ja jonkin jatkuvakukintaisen risteymäruusun väliseksi risteymäksi.

Oikeastaan kasvien niputtaminen tietyn nimisiin ryhmiin ikään kuin keskenään samanlaisiksi lajeiksi on mahdottoman vaikean lisäksi myös keinotekoista tässä vaiheessa, kun niiden perimä on jo useiden sukupolvien ajan ollut monien eri ruusulajien summa. Ne ovat risteymien risteymiä; hybridejä useaan potenssiin.

Laskeudutaan pari askelmaa Rohanin ja ruusu-heinätarhan äärelle. Kartanoruusua on myös sammalruusun perimässä, toisena vanhempana ilmeisesti ranskanruusu. Pelkällä "centifolia muscosa" -nimellä myyty ruusu ei kuki kovin runsaana, mutta on kiva lisä historiallisuutensa vuoksi. Tämä sammalruusun vanha muoto tunnetaan viimeistään 1700-luvun alusta.

Jatketaan kulkua Rohania pitkin, siellä kukkii neidonruusu 'Félicité Parmentier'. Sen edessä on niittymäinen läntti tähkähelmikkää.

Neidonruusun avautuva kukka on silkkaa ruusun suloa.

Lähellä kukkii myös Austin-ruusu Winchester Cathedral hyvin eri mallisena. On hyvä, että on molempia, sillä neidonruusu kukkii vain kerran kesässä, tämä jatkaa syksyyn saakka.

Huippua muuten, että pääsin viimein toukokuussa vierailemaan tuossa kuuluisassa katedraalissa ja Jane Austenin haudalla!

Jatketaan muotopuutarhaan. Neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' alkaa olla täydessä kukassa, taustalla 'Bowl of Beauty' -kiinanpionin viimeinen kukka ja alppipiikkiputki.

Tänä vuonna Pink Grootendorstissa on kokonainen tumman pinkki kukkarypäs. Yksittäisiä tummia kukkia tulee aina.

Köynnösruusu Flammentanz.

'Comte de Chambord' luetaan edelleen portlandruusuihin, vaikka tämänkin ruusun kanssa on ollut keskustelua identiteetistä, ainakin alkuperäisen lajikenimen suhteen. Tämäkin on 1800-luvulta.

Köynnöskaaressa kasvava 'Veilchenblau' mainitaan yhdellä luotettavalla sivustolla multifloraksi, eli kasvissa varmaan on japaninköynnösruusun perimää. Ilmeisesti toinen vanhemmista on preeriaköynnösruusu, toinen sitten joko japaninköynnösruusu tai luultavammin siitä risteytetty polyantharuusu. Tämäkään ei ole mikään nykyajan ihme erikoisesta sävystään huolimatta, vaan jalostettu 1909 Saksassa.

Sävykaverina Veilchenblaulla on kärhö 'Polish Spirit'. Täytyy laittaa parempi kuva siitä toisella kertaa! Tämä alkaa muuten mennä aika poliittiseksi, enpä tuota ajatellut istuttaessani saksalaista ruusua ja Puolan kansan sinnikkyyttä vierekkäin.

Toisesta suunnasta näkyy Veilchenblaun takana toinen saksalainen; Flammentanz, joka kasvaa saman köynnöskaaren toisessa päässä. 

Veilchenblau saa sävykomppausta Rhapsody in Bluesta, jonka yhä uusia avautuvia kukkia ihastelen jatkuvasti.

Rhapsody in Bluen kanssa samassa penkissä kukkii tummatulikukka ja sävy on prikulleen sama.

Vastaväriäkin tarvitaan. Austin-ruusu The Pilgrim on aloittanut kukinnan ja kasvattaa viimein versoja vähän reippaammin. Kyllä se syksyyn mennessä on taas puolitoistametrinen ja sehän myös kukkii marraskuulle asti talon lämpimällä eteläseinustalla.

Tarhakurtturuusu Snow Pavement kasvaa heti muotopuutarhan vierellä estämässä peuroja ajattelemasta aidan yli loikkaamista – sitten, kun puska on isompi. Paikka on rutikuiva ja heinikkoinen, niinpä olen iloinen, että kasvi on hengissä. Kyllä se sitten alkaa kasvaa reippaammin, kun juuristo on riittävän vankka ja syvällä. Tänä vuonna kukkia tulee jo hieman aiempaa enemmän.

Samalla lailla istutin 'White Grootendorst' -neilikkaruusun aikoinaan heinikkoon tontin reunalle, tosin paikka ei ole ihan niin rutikuiva. Mutta tässä se nyt on, vajaat kymmenen vuotta istuttamisen jälkeen, komeana kuin mikä. Ruusut ovat ihmeellisiä. 

Valkoisena sävyseuralaisena kukkii kiiltoleimu 'Mäntsälä'.

Myskiruusu 'Ghislaine de Féligonde' kasvaa parissakin paikassa tontin reunalla heinikossa. Tämän yksilön paikka on hyvin aurinkoinen ja tämä on aiemmin istutettukin, niinpä kukkia on enemmän. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa nuppujen ja kukkien kiehtovasta värin kehityksestä. Tämä ruusu on jotain aivan ihanaa!

Sopiva paikka sille onkin aidan vierusta, sillä versot kasvavat helposti parimetrisiksi.

Palataan huussin tienoolle. Sen vieressä, taas tontin reunalla, on puolivillinä rehottavaa varsankelloa, jonka keskellä on toinen neidonruusuni, 'Mme. Legras de Saint Germain'.

Kuten usein sanon, minun kukkakimppuni ovat puutarhassa. Ihan täydellinen pari!

Loppuun (ehkä) tämän hetken täydellisin ruusu, Austin-ruusu Emily Brontë.

Saman puskan alaosassa on ikääntyneempiä kukkia eli tässäkin ruusussa on kiehtova värin kehitys.

Onnittelut, selvitit maratoonin!

Alppipiikkiputki Eryngium alpinum

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Japaninköynnösruusu Rosa multiflora

Kartanoruusu Rosa Centifolia-Ryhmä

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Kiiltoleimu Phlox carolina

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kirjoapteekkarinruusu Rosa Gallica-Ryhmä 'Rosa Mundi' (eli on ranskanruusu)

Korianteri Coriandrum sativum

Myskiruusu Rosa Moschata-Ryhmä

Mäkimeirami Origanum vulgare

Neidonruusu Rosa Alba-Ryhmä

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Palsternakka Pastinaca sativa

Polyantharuusu Rosa Polyantha-Ryhmä

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Preeriaköynnösruusu Rosa Setigera-Ryhmä

Ranskanruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Sammalruusu Rosa Centifolia Muscosa -Ryhmä

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tummatulikukka Verbascum phoeniceum

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Varsankello Campanula trachelium