Uusi sininen kuisti

 Kuisti on kyllä sama vanha, mutta tuntuu uudelta maalin myötä!

En ole ehtinyt vielä maalata muuta kuin lattian, mutta jo se ja vanhan halkolaatikon muuttaminen takaisin vanhan talon tupaan saa kuistin tuntumaan kuin uudelta. Yhtäkkiä sitä tulee himo sisustaa! Melkein ainakin. En oikein ole somistajatyyppiä.

Tässä kuvassa Ransu esittelee lattiaa parin viikon takaa. Vasemmassa yläkulmassa pilkottaa vielä maalaamaton osa. Maalasin lattian neljässä osassa, joista kolme lähtöpäivänä mantereelle, kun kissat olivat vankeina sisällä ja lattia sai poistuttuamme jäädä rauhassa kuivumaan ilman tassun- tai kengänjälkiä.

Koska lähtöpäivänä on aina niin paljon muutakin puuhaa, en ehtinyt maalata kuin palan kerrallaan. Viimeisen nurkan kanssa en jaksanut odotella taas uutta lähtöpäivää (joka toteutuu vasta heinäkuussa), vaan maalasin sen täällä ollessamme. Se ei ole kissojen suosikkireitillä, sillä siltä puolelta hyppy kuistilta alas on liian korkea. Luotin siihen, että saan alueen rauhoitettua muutamaksi päiväksi kasaamalla sen esteeksi riittävästi kalusteita, ja niin kävikin.

Kuten kuvasta näkyy, ei kuisti vieläkään ole suoranainen kaunotar, mutta kulahtaneen rumanpunainen lattia kyllä kaunistui. 

Tätä puolta talosta en muutenkaan ole vielä maalannut, seinässä on edelleen vanha ruma väritys tummankeltaista ja tiilenpunaista (muilla seinillä on nyt vaaleankeltaista ja valkoista). Samalla punaisella oli kuistin lattiakin maalattu. Kaide on vielä mitä sattuu, siinä oli tänne tullessani kahta eri punaista ja koska olen tiennyt sen jonakin päivänä maalaavani, olen putsannut siihen maalinjämät jos toisetkin erinäisistä pensseleistä. 

Kunhan saan joskus kaiteen maalattua, kohenee kuistin ulkonäkö vielä enemmän. Siihen asti nautin tästä.

Lautaakaan en vaihtanut, vaikka osa lattialaudoista ei ole enää ihan priimaa. Maali on Allbäckin pellavaöljymaali sävyssä Vanha sininen. Pellavaöljymaali kuivuu kolmisen päivää, siksi lattia piti aina rauhoittaa maalaamisen jälkeen moneksi päiväksi.

Tummansinisessä näkyy männyn siitepöly ja kuivuneet kurajäljet aika hyvin! Onneksi olen epätäydellisyydentavoittelija.

Kuistin edustalla on istutuksia, joita kuvatessa aina harmitti ruma lattia ja reunalaudat, jotka olivat samaa rumaa kulahtaneenpunaista. Kun se sävy ei edes ollut kaunis kauhtunut punamultapinta, vaan rumasti vanheneva rumanvärinen maali. 

Kaide ei vielä harmita, kun olen niin iloinen tuosta lattiasta. Ehkä ehdin maalata senkin ennen kuin se alkaa harmittaa.

Katsotaanpa sitten istutuksia kuistin edustalla. Tämä on talon pohjoispuoli, eli varjoa on, mutta niin on kuivuuttakin – paitsi talvella, jolloin maa jäätyy. Toisaalta paikka on sellainen, jossa muistan kastella kasveja, sillä kuljen kuistin ohi monta kertaa päivässä.

Imikkä 'Majesté' on selvinnyt talvesta, samoin viime vuonna löytämäni siementaimi emokasvin lähellä.

Vanha suikeroesikko on myös ihan hyvässä hapessa, mutta valitettavasti erikoiset aarteeni japaninesikko, Primula chungensis ja muualla kasvava kirjoesikko ovat kaikki menehtyneet. Siitä huolimatta tilasin talvella lisää esikkoja. En suostu luovuttamaan, sillä rakastan esikkoja.

Ukkolaukka 'Purple Sensation' on aina näyttänyt järkyttävältä kulahtanutta tiilenpunaista kuistinreunaa vasten, ja vaikka tummansininen ei myöskään ole tälle paras mahdollinen taustaväri, on se paljon parempi.

Täpläkurjenpolvi 'Espresso' on selvästi rehevöitynyt, mikä on ihanaa. Istutin näitä aikanaan kaksi muotopuutarhaan, missä ne kuivuivat kuoliaiksi. Tämä näyttää olevan sopiva paikka.

Nyt sen seuraksi tuli kukkaan lehtosinilatva Brise d'Anjou eli 'Blanjou', jolla on upeat kirjavat lehdet. 

Rusokurjenpolvi 'Katherine Adele' on kuollut, tai ainakin emokasvi on. Jännään, mitä tästä siementaimesta tulee. Nurkan takana kasvaa tummakurjenpolvea, joka tunnetusti siementää kaikkialle. Mutta on tässä siementaimessa rusokurjenpolvenkin näköä. 

Suureksi yllätyksekseni jaloängelmä alkoi kasvaa jo keväällä. Nämä eivät oikein luonani viihdy ja usein versovat vasta joskus kesällä ja kasvavat kituliaasti. Mutta tämän vieressä pari vuotta elänyttä himalajanvuokkoa ei enää näy. Kastelen sen kasvupaikkaa silti, jos ihme tapahtuisi.

Kiurunkannus 'Craigton Blue' on onneksi elossa, vaikka kukkii vain yhden kukkavarren voimin, ainakin toistaiseksi. 

Lapsuudenkotini valkoinen varjolilja on hyvässä vedossa.

Lehtoakileijatkin ovat lapsuudenkodistani peräisin. Niillä on sellainen huono tapa, että ne lakoavat tuulessa. Kuistin länsipuolella ne kaikki nojaavat kuistiin. Täällä saaristossa pitäisi kyllä suosia kasveja, jotka kykenevät pysymään pystyssä omin avuin.

Kauempaa lännestä päin katsottuna näkyy iso kuusi ja sen vieressä pienen yksiön kokoinen juhannusruusu täynnä kukkia ja siitepölystä humaltuneita pörriäisiä. Kuistin tällä nurkalla on pikkujasmike 'Erectus' eli pystykasvuinen lajike.

Sekin on täynnä nuppuja ja kohta levittää metsämansikan tuoksuaan kuistille, puska on strategisesti sijoitettu samoin kuin keinutuoli tätä lähimpään kuistin kulmaan.

'Hagley Hybrid' -kärhö kiipeilee puskaan. Se on vähän onnettomana vyyhtinä, kun keväällä reunalautoja maalatessani irrotin köynnöksen johtolangat ja sitten sidoin epämääräisesti uudestaan. Olisihan koko kärhön voinut leikata alas.

Mennäänpä vielä vilkaisemaan kuistin toinen kulma. Tästä näkyy myös, että 'Moskovan Kaunotar' -syreeni kukkii yhä, mutapuutarhan toisella puolella kukkii idänunikko ja sen takana näkyy Rohanin tummalehtinen japaninkirsikka ja valkokukkaisia laukkoja.

Näkymä tasan vastakkaiseen suuntaan, huussille ja saarnille päin. Tässä kaikki laukat ovat ukkolaukka 'Purple Sensationia', joskus ilmestyvät haileamman väriset kiikutan äkkiä muualle, sillä haluan pitää lajikkeen puhtaana. 

Ukkolaukka tekee siementaimia paljon, samoin lehtoakileija, molempia raivasin tästä melkoisesti viikko sitten. Tässä kasvaa myös lehtoängelmää, joka matalampana jäi jalkoihin, lisäksi tuolla on tärkeä rotkolemmikki 'Looking Glass', joka ei takuulla olisi selvinnyt akileijojen puristuksessa kovin kauaa.

Mutta kaikkia akileijoja ei, eikä ukkolaukkoja, voi kitkeä; niin kauniita ne ovat juuri tässä.

Monta vuotta sitten ilmestynyttä lehtoakileijan siementaimea vaalin: lähes mustanpuhuvan violetti petticoat- eli alushamemallinen (kerrottu, siis).

Pusupoika Ransu lähettää kaikille ihanille tytöille juhannuspuskut ja kutsuu astumaan kuistille rapsuttelemaan!

Tuon herkullisesti rapistuvan pöydän maalipinnan voisin vielä jonakin päivänä rapsuttaa, mutta haluan, että sen kaksi ihanaa sinisen sävyä jää näkyville. Tummemman sininen hilseilee niin paljon, että siksi olisi kiva käydä pöytä teräsharjan kanssa läpi.

Alussa ihmettelin talon pohjoispuolelle tehtyä kuistia, sillä sehän on varjossa. Mutta tähän paistaa aivan ihanasti aurinko iltapäivällä ja illalla. 

Pöydällä näkyy jotain ihanaa! 

Sen lisäksi, että löysin Indiskasta maalattuun lattiaan täydellisesti sointuvan tummansinisen emalilyhdyn, on tuossa lankarullia.

Lähetin talvella kehräämöön sataprosenttista ahvenanmaanlampaan villaa ensimmäistä kertaa. Sävyjä on neljä, joista vaaleat ja ruskeat ovat hyvin lähellä toisiaan johtuen siitä, että olin jo sortteerannut villat ja sekoittanut sävyt, kun sainkin lisää, vielä parempilaatuista, ja siitä tuli hyvin samanlaiset sävyt.

Kotimaiset kehräämöt, siis ne harvat, joihin voi villaa lähettää ja saada omat villat lankana takaisin, olivat korviaan myöten täynnä villaa, joten lähetin villan Viroon, ensimmäinen kerta sekin. Pistin mukaan mallipätkän ja toiveet ja sain tismalleen sellaista lankaa kuin halusinkin. Eipä jää viimeiseksi kerraksi. Suomessa on surettavan vähän kehräämöjä.

Tätä ihanaa lankaa on nyt myynnissä verkkokaupassani Elsan lempituolissa: KLIK.

Me kaikki toivotamme hyvää juhannusta. Isäntäpantteri ei jouda riippukeinussa lojumaan, mutta ehkä me muut.

Leppoisaa juhannusta!

Himalajanvuokko Anemone rivularis

Imikkä Pulmonaria

Jaloängelmä Thalictrum delavayi

Japaninesikko Primula japonica

Kirjoesikko Primula × bullesiana

Kiurunkannus Corydalis

Kärhö Clematis

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Lehtosinilatva Polemonium caeruleum

Lehtoängelmä Thalictrum aquilegiifolium

Pikkujasmike Philadelphus × lemoinei

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Rusokurjenpolvi – Geranium × oxonianum

Suikeroesikko Primula Pruhoniciana-Ryhmä

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Täpläkurjenpolvi Geranium maculatum

Ukkolaukka Allium hollandicum

Varjolilja Lilium martagon

Kahteen kertaan tehty huivi

 Joskus viime viikolla mainitsin projektin, joka on iso huivi. Sain sen sitten valmiiksi viime viikon perjantaina. Tai niin luulin.

Olin päätellyt ja viimeistellyt, enkä ollut huomannut mitään. Huomasin vasta, kun ripustin huivin venymään. Yhdessä kulmassa on sauma ilman reikäkuviota ja vastakkaisessa kulmassa onkin sitten kaksi reikäkuviota vierekkäin.

Keskusneliön kahdella puolella on ensimmäinen, ohut harmaa raita eri näköinen, kun osat ovat eri päin. Muutenhan en ole noudattanut samanlaisia raitaosuuksia, mutta tuon oli tarkoitus olla yhtenevä.

Olin katsonut oikeat ja väärät puolet vain reunakaistaleen vierestä ja kuvitellut, että näen sen siitä. Siinä olen tainnut tehdä ensimmäisessä palassa reunaosuuden jälkeen ensimmäisen rivin tuolla reunan punapuulla värjätyllä langalla, ja toisessa palassa taas siirtynyt heti vaaleanharmaaseen. Tai jotain. Koska ne ovat samoin päin, mutta kaikki muu ei.

Huivi kudotaan niin, että raidalliset reunat tehdään kahdessa ei palassa ja sitten ne kurotaan yhteen keskusneliön avulla. Pitäisi siis purkaa viimeistelyt, kaksi kulmasaumaa ja koko keskusneliö, eli viikon työ.

Koska huivi on aina oikein -neuletta, ei puolilla ole niin hirveästi eroa. Lisäksi huivi tulisi lähinnä omaan kotikäyttööni eikä miksikään juhlahuiviksi.

Silti.

Olen jo kertaalleen aiemminkin aloittanut tekemään tätä huivia, mutta jossain vaiheessa huomasin, että siitä tulee liian pieni. Olin valinnut ohjetta ohuemman langan. Silloin päätin tehdä siitä vain kolmion mallisen, eli jätin toisen reunaosuuden kokonaan tekemättä ja keksin omasta päästä suunnilleen kolmion mallisen keskustan, eli puolet tuosta harmaasta neliöstä. Siitäkin tuli ihan kiva kaulahuivi, mutta kaunis malli ja erittäin ison huivin tarve jäivät kaihertamaan.

Ja nyt olin onnistunut sössimään sen taas.

Pari tuntia pähkäilin. Nämä ovat näitä käsityöihmisen pähkäilyjä. Kumpi painaa vaakakupissa enemmän: valmis työ vai se, ettei siitä vieläkään tullut ihan sellaista kuin piti? Painaako ajan säästö ja se, että saa jotain valmista, vai se, että siitä tulee täydellinen? Mihin minulla on kiire? Eikö harrastuksen merkitys ja arvo ole tekemisessä?

Niinpä otin huivin pyykkinarulta ja aloin purkaa. Siihen meni ensimmäinen ilta, hitsi, kun langanpäättelyjäkin oli niin paljon.

Tasan viikon päästä edellisestä kuvaamisesta, tämän viikon perjantaina, pääsin kuvaamaan toiseen kertaan valmistunutta huivia. Lainasin naapurin söpöä taloa taustaksi. Nyt huivissa on verkkoraita joka kulmassa. 

Lisäksi keskusneliön ympärillä olevat keltaiset ja harmaat raidat näyttävät nyt samanlaisilta.

Lankoja tässä on paljon, myös joitakin jämiä, joita olen sitten jatkanut toisella värillä. Alin reunus on punapuulla värjäämääni ja joku muukin raita on omaa villalankaa, mutta muut langat on ostettu sieltä sun täältä. Erityisiä aarteita ovat käsin kehrätty lanka Orkneyltä, jonka kehrääjän kanssa juttelin paikallisessa käsityöpuodissa, sekä tämän saaren entisen asukkaan kehräämä lanka omien lampaidensa villoista. 

Värien sommittelu on niin mukavaa, että senkään takia en halunnut tehdä yhteneviä puoliskoja. 

Minulta puuttuu pingotuspaikka, sillä huivin kulmat pitäisi saada venytettyä kunnolla neliöön. Huivi on niin painava, että ajattelin sen venyvän pyykkinarulla. Pitäisi kiinnittää alakulmat telttakoukkujen avulla, mutta eilen oli niin puuskaista, että en sitä kuitenkaan tehnyt. Tuli tuossakin varmaan ihan hyvää venytystä.

Ohje on perinteinen simpukkahuivi kirjasta Kauniit neuleklassikot.

Huivi on tosiaan painava ja paksu, sillä sitä käytetään kolmion mallisena, kaksinkertaisena. Aina oikein -neule on helppo tehdä ja ohje on hyvin yksinkertainen, toistuva. Voi olla, että teen tämän kivan huivin vielä joskus uudestaan, mutta silloin voisin valita hieman ohuempia lankoja ja niihin nähden suhteettoman paksun puikon, jotta saisin huivista oikein ison ja vähän ohuemman, kevyemmän.

Mutta nyt on, mihin kääriytyä, kun siirryttiin pakkasista plussakeliin!

Ransu kiittää kaikkia lukuisista pusuista ja terveisistä edellisen jutun kommenteissa.

Hän iloitsee siitä, että sade on sulattanut lunta, mutta odottelee kumminkin vielä, että puutarhassa pääsee tassuttelemaan ilman loskalumipaikkoja ennen kuin aloittaa varsinaisen ulkoilukauden.

Villaisa taisto

 Koska oli noin kahdeksan säkkiä raakavillaa putsattavana ja sortteerattavana, syntyi hommasta melkoinen määrä villatukkoja. Ne ovat liian likaisia, roskaisia tai huopuneita lähetettäväksi kehräämöön ja toisaalta liian pieniä paloja, että olisin viitsinut jokaista tunkea säkkiin kasvien talvisuojausta odottamaan.

Hommaan kului riittävän monta tuntia ilmankin. Tuollaiset pienet nytyt kiskoin vain irti ja heitin sivuun. Kyllä niille on ottajia, ainakin tiaiset vuoraavat niillä talvipesiään, hiiristä puhumattakaan.

Raakavillan sanotaan karkottavan peuroja, niinpä olen levitellyt villatuppoja myös istutuksiin. Japaninvaahtera 'Osakazuki' on edelleen leiskuvan punainen ja sen tyvellä on nyt villaa, lisäksi ripustin villaa sen vieressä kasvavaan tarhakalliokieloon. Peurat nimittäin syövät vaahteroita (ja kalliokieloja) ja tämä on niille juuri sopivan kokoinen puska välipalaksi.

Ihastellaan vielä hetki 'Osakazuki' -vaahteran käsittämättömän hienoa ruskaa. Kohta heivaan sen päälle vielä verkon, ei sitä näin suojattomaksi voi jättää.

Isommissakin puissa on vielä joitakin lehtiä tallella myräköiden jäljiltä, lehtipuut erottuvat keltaisina tummista havupuista.

Villasavotan lisäksi ohjelmassa on ollut muun muassa ruukkujen pesua. Ransu esittelee.

Esittelijä painuu muihin tehtäviin.

Syysvuokon tyvelle laitoin reilusti villaa, sillä se on aina syöty takuuvarmasti. Kukinta alkaa olla kyllä muutenkin ohi.

Myrkkyliljoistakin katkotaan kukkavarsia ja syyssahramit häviävät yleensä nopeasti. Tässä kohdassa ne myös hautautuvat vaahteranlehtiin. Laitoin niiden ympärille myös villaa.

Syyssahramit yllättävät ja ilostuttavat joka vuosi. Ne nousevat niin myöhään, että mietin jo niiden hävinneen, kun yhtäkkiä jonakin päivänä huomaan niiden kalpeat varret ja kapeat nuput. Niitä täytyykin muistaa hankkia ja istuttaa ensi vuonna lisää, ja laittaa paikkoihin, joissa ne eivät huku puunlehtiin näin pahasti.

Myrkkyliljoista puheen ollen, tässä tänä syksynä hankittu syysmyrkkylilja, joka oli pussin tietojen mukaan valkokukkainen yksinkertainen 'Album', mutta onkin ilmiselvästi kerrottu – kukassa on lisäksi hentoinen häivähdys vaaleanpunaista. Mikä kaunotar, ja mikä jättipotti! Tämä onkin selvästi 'Alboplenum'; ehkä kaunein myrkkylilja, mitä on. 

Koska ehdin sipulikaupoille melko myöhään, vasta lokakuun puolella, istutin tämän heti kaupungissa ruukkuun ja pistän tämän vasta kukinnan jälkeen puutarhamaahan. Nyt se ilostuttaa kuistin pöydällä.

Hajuherneetkin ilostuttavat, sillä ne ovat tehneet uusia kukkia peuran niitä riivittyä. Lajike on 'Wiltshire Ripple', ja on tuossa onneksi palkojakin kypsymässä. Toivottavasti niitä ei syödä, jotta saan siemenet talteen. 

Valitettavasti kukkaan vasta syksyllä tullut 'Turquoise Lagoon' syötiin, niinpä en päässyt näkemään sen kukkaan kehittyvää ihmeellistä turkoosia sävyä.

Taustalla voi erottaa kumoon kaatunutta puutarhatuolia, en vaivautunut niitä eilen nostamaan pystyyn, kun olisivat lentäneet taas kumoon. Pöytä sentään pysyi pystyssä.

Vattukartion naru, jolla kartio oli sidottu maahan iskettyyn tukikeppiin, meni poikki ja kartio kaatui. Onneksi tähän aikaan se ei aiheuta juurikaan tuhoa, paitsi että 'Royal Ruby' -syysasteri hieman liiskaantui tuonne alle. 'Tayberry' -vattu on vielä vihreä.

Ruusunnuput ovat saaneet villaa suojakseen. Tässä on Pierre de Ronsard, jonka kukan toivon vielä näkeväni. Toisen nupun peura söi pari viikkoa sitten.

Varsinainen talvisuojavilla (joka on tätä samaa villaa, mutta isompia huonoja paloja tai jopa kokonaisia vuotia, jos katsoin niiden olevan liian huonolaatuista kehräämöön) on sullottu kahteen isoon muovisäkkiin, sen levittämisen aika ei ole vielä. Tämä ja pari muuta erikoisempaa köynnösruusua saavat villasta pakkassuojan tyvelleen ja ympärilleen.

Winchester Cathedral meinaa kukkia vielä reippaasti, tämän tertun lisäksi siinä on toinenkin samanlainen tertullinen nuppuja. Toivon, että pääsen näkemään ainakin osan niistä kukassa. Villa ei suojaa sataprosenttisen varmasti, sillä siitä huolimatta tässä vieressä kasvavan William Shakespeare 2000:n viimeinen kukka syötiin pari yötä sitten.

Taustalla kukkii syysasteri 'White Ladies'.

Ruusut ja asterit ovat onneksi valtavan hyviä sietämään pakkasta, vaikka ovat kukassa tai nupulla. Tässä kaita-asteri 'Prince', jonka kukkia avautuu koko ajan enemmän. Toivottavasti sen viehkous välittyy kuvan myötä, tyyppi on aivan henkeäsalpaavan ihana pikkuruisine kukkineen.

Tässä kuvassa Prinssi jää retkottavan 'Herbstschnee' -tuoksuasterin taakse. Tuoksuasterin oli tarkoitus kasvaa korkeana valkoisen tarha-alppikärhön tuen vieressä, mutta sen yksi osa retkottaa maata myöten vasemmalle ja loppuosa lojuu viistoretkossa oikealla. Toivottavasti se saa tulevina vuosina paremmin tukea vieruskasveistaan. Täytyykin muistaa istuttaa sen ympärille pystykasvuisia ja korkeita heiniä.

Pyykit kuivuivat eilen hyvin tuulessa siihen asti, kun alkoi sataa. Olin juuri päässyt betonilaattojen valuhommaan ja öljynnyt muotit sekä sekoittanut betonin, kun sade alkoi. Ei sen pitänyt ennusteen mukaan silloin alkaa!

Siispä jäivät pyykit narulle, mutta nyt paistaa ja ne ovat jo puolikuivat ainakin. 

Ensi yönä mennään varmaan pakkaselle täälläkin, nytkin on vain muutama aste lämmintä ja pohjoispuhuri tuntuu vilakalta. Täytyykin mennä pihalle miettimään vesien tyhjennyksiä ja suojauksia, ja ne betonivalutkin pitäisi nostaa johonkin pakkaselta suojaan. Villaa voisi vielä lisäillä kasvien ympärille tässä loputtomassa taistossa peuroja vastaan.

Toivottavasti teilläkin on aurinkoinen puutarhurointisää!

Hajuherne – Lathyrus odoratus

Japaninvaahtera – Acer palmatum

Kaita-asteri – Symphyotrichum laterifolium

Syysasteri – Symphyotrichum novi-belgii

Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale

Syyssahrami – Crocus speciosus

Syysvuokko – Anemone hupehensis

Tarhakalliokielo – Polygonatum × hybridum