Thursday 28 February 2013

Valkoisia kukkia

Sen kunniaksi, että lumi lähti vauhdilla sulamaan, kirjoitan puutarhan valkoisista kukista. Ensimmäiset ovat lumikelloja ja ne aloittavat kukinnan maaliskuussa! Tämä kuva kerrotusta puistolumikellosta on otettu 27.3.3012 eli tähän on alle kuukausi. Tässähän tahtoo melkein pökertyä kun alkaa ajatella tämän odotetun hetken olevan kohta käsillä!

The moment of first spring flowers approaches... the snowdrops start flowering in March in my garden, if there are no severe frosts or too much snow. Celebrating the melting snow, I am posting on white flowers today.

Kevätlumipisara kukkii huhtikuussa. Tämä viihtyy lehtomaisessa kasvupaikassa talon varjossa.

Vanhanajan narsissi 'White Lady' on hankittu Villi niitystä muutama vuosi sitten. Muutamasta sipulista on tekeytynyt runsas tupas taivaallisen tuoksuvia kukkia! Riippumattoni on näiden vieressä, jolloin tuoksusta pääsee nauttimaan pitkään ja hartaasti.

Italiantulppaanit ovat supussa öisin ja pilvisellä säällä, silloin ne ovat raidallisia kuin polkkakarkit. Avauduttuaan auringossa kukka on valkoinen. Vieressä kukkivat kerrotut 'Hollyhock'-hyasintit.

Rönsytiarella kukkii kesäkuussa.

Ja juhannusruusu!

Valkoapilamatto tuoksuu heinäkuussa. Taustalla kukkii jalopähkämö.

Ystävän itse kasvattama koreakärsämö kukkii sinilaukkojen ja isohelokin kanssa.

Helminukkajäkkärä kukkii kilvan tarhapiiskujen kanssa elokuussa.

Kerrottu tarhasalkoruusu 'Crème de Cassis' on myöhäinen kukkija yhdessä jättiverbenan kanssa, tässä ollaan jo syyskuussa.

Syksyn viimeinen on syysmyrkkylilja, joka kukkii loka–marraskuussa. Tämä on kerrottu valkoinen 'Alboplenum'.
Iloista maaliskuun alkua!

Helminukkajäkkärä – Anaphalis margaritacea
Isohelokki – Oenothera missouriensis
Italiantulppaani – Tulipa clusiana
Jalopähkämö – Stachys macrantha
Juhannusruusu – Rosa spinosissima 'Plena'
Jättiverbena – Verbena bonariensis
Kevätlumipirasa – Leucojum vernum
Koreakärsämö – Achillea ptarmica f. multiplex
Puistolumikello, kerrottu – Galanthus nivalis 'Flore Pleno'
Rönsytiarella – Tiarella cordifolia
Sinilaukka – Allium caeruleum
Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale
Tarhapiisku – Solidago Canadensis-Ryhmä
Tarhasalkoruusu – Alcea rosea
Valkoapila – Trifolium repens

Wednesday 27 February 2013

Nuppi löytyi

Lähdin tänään etsimään kylppärin oveen kahvaa, vaikka oikeastaan nyt ei olisi varaa ostaa edes yhtä kahvaa. Mutta ajattelin ihan vähän vain tarkastaa tarjontaa. Ajelin Bauhausiin, jossa on iso valikoima ja sieltä löytyikin oikein mukavan näköinen nuppikahva. Suomessa nuppikahvoja kai käytetään aika vähän enkä ollut odottanut löytäväni tällaista. Tämä vastasi niin lähelle sitä mitä olin ajatellutkin, että ei haittaa, vaikka tämä ei olekaan lasia.

Today the bathroom door got a new handle and lock. It astonishes me that I had failed to see how tatty and boring the old ones were.

Kahva sopii oveen ja tapettiin minusta oikein hyvin.
Samalla vaihdoin lukon nupin, vanhassa oli karmea musta muovinen vääntönuppi ja oven ulkopuolella oli yhtä ruma valkoinen muovinen avausnappi, kumpikin yhtä pinttynyt vuosikymmenien liasta. Kun irrotin niitä tapetoidakseni oven, päivittelin, miten olen voinut elää niiden kanssa kaikki nämä vuodet! Noteerasin lisäksi, että peitelevy ei ollut kiinni yhdelläkään ruuvilla, se oli ilmeisesti pysynyt kiinni pyhällä hengellä ties kuinka kauan.

Näissä kuvissa muuten näkyy tapetin saumakohta pystysuorana raitana. Korjasin näihin kuviin sävyn, edellisessä postauksessa tapetin pohjaväri näytti liian siniseltä, näissä se on oikea eli vedenvärinen, mikä se sitten kunkin silmissä tarkemmin lieneekään.

Nyt vääntönuppikin on kaunis ja samaa sarjaa kahvan kanssa. Ai että ihminen osaa olla iloinen yhdestä ovesta!
Iloista illanjatkoa!

Tuesday 26 February 2013

Remonttiriippuvainen iskee jälleen

Ryhdyinpä taas jatkamaan eteisremppaa, joka oli jäänyt vähän kesken. Tarkoituksena oli maalata valkoinen kylpyhuoneen vastainen seinä samalla vaalealla mintunvihreällä, jolla olin jo maalannut eteisen kaapin ja ylös rakentamani pitkän hyllyn. Niinpä ryhdyin tuumasta toimeen. Kuvista ei oikein näe, mutta seinä on tässä jo maalattu – kuvissa se hailakoituu, mutta oveen ja kattolistaan vertaamalla näkee, että seinä ei enää ole valkoinen. (Tuolle keskellä kattoa killuvalle sokeripalalle täytyy joskus tehdä jotakin!)

Here is some DIY at my city flat entrance hall, which I started renovating last year. Now I painted a wall and renewed the bathroom door with wallpaper...

Seinä on maalattu vasta yhteen kertaan, mutta aloin saman tien katsoa kylpyhuoneen ovea sillä silmällä. Eihän tuollaista 90-lukulaista puolikiiltovalkoista karmeine kahvoineen voi enää millään kestää!

Olin joskus aiemmin ostanut rullan alennustapettia Laura Ashleyltä, siksi vain, että se oli niin kaunista. Laitoin paperia roikkumaan oven eteen ja totesin: toimii! Ei kun tuumasta toimeen. Onneksi liisteriäkin löytyi. Tapetoin oven kummaltakin puolelta, niin lähes koko valkoinen karmeus peittyi, vain reunat jäivät muistoksi entisestä.
Tuolla ulko-oven edessä on muuten yksi ylimääräinen ysäri-sisäovi odottamassa kellarikomeroon viemistä, se on makuuhuoneen ovi. Poistetun oven karmien siistiminen on vielä vähän kesken... mitenkä nämä remontit tuppaavatkin jatkumaan ikuisesti.

Tapetin kuosi on kestosuosikkini Erin, väri on Duck Egg. Kuvissa se on sinisempi, oikeasti se on enemmän vedenvärinen, sellainen hailakka harmahtava turkoosi. Kaunis joka tapauksessa. Nyt en ole varma, valmistaako Laura Ashley tätä enää, viimeksi kun kävin myymälässä, en huomannut koko Erin-kuosia niin kangas- kuin tapettiosastollakaan.
Karmean rumaa kahvaa en voi laittaa takaisin, sillä näiden keveiden värien myötä päähäni tuli visio lasisesta kahvasta tai nupista.

Ransu: Hohhoijaa mamma, ottaisit rennommin. Taas täällä on tavarat hyrskyn myrskyn.
(Oikeasti Ransu toimi tapetointiassistenttina, kuten aina ennenkin).

Musti: Kunhan et ota imuria esiin!

Värikästä viikon jatkoa!

Monday 25 February 2013

Kasvun ihmettä

Kuukausi sitten pieni pelargonin poikavauva nosti päänsä mullan pinnalle (tiedän että kyseessä on poika, koska lajike on 'Cheeky Chappy', vapaasti suomennettuna nenäkäs kaveri).
Kaverin elämän alkuviikot olivat pimeää keskitalvea, silti se pinnisti kasvuun urheasti luottaen valon lisääntyvän ja lämpimän kesän joskus koittavan.

Pikku kaveri on nyt päässyt vähän isompaan ruukkuun, kun sirkkalehtien jälkeen tulivat ensimmäiset oikeat piparkakkureunaiset pelargoninlehdet. Sanomalehtipotti istutetaan kokonaisena isomman ruukun multaan, sillä vähitellen sanomalehti pehmenee ja maatuu eikä estä juurten kasvua.
Nyt pelargonilla on jo kavereita: kerrottukukkaisia mummonpalsameita. Kyllä se on kuulkaa kevät!
Mukavaa viikon jatkoa!

My little pelargonium baby has grown a bit in a month. He already has a pair of adult leaves!


Sunday 24 February 2013

Viimeiset talvikuvat

Nyt on kuulkaa ystävät niin, että seuraavaksi tulee kevät. Viimeistään tiistaina lämpötila menee plussan puolelle ympärivuorokautisesti ja päivien pitäisi olla aurinkoisia. Senhän me tiedämme, mitä silloin tapahtuu!

Winter has its last grip on us before it lets go – three days ago it was -8 degrees but the sun was shining, making the snow on the roof thaw fast. It had crystallised beautifully on the furniture.

Niinpä laitan tähän viralliset tämän talven päättäjäiskuvat. Kolme päivää sitten pakkasta oli lähemmäs kymmenen astetta ja kuura kuorrutti kalusteet ja kasvit. Auringon voima on jo väkevä: miinus kahdeksassa asteessa räystäästä tippui solkenaan vettä!

Talven muotoilema istuintyyny joutuu luovuttamaan.

Neilikkaruusu keräsi paksun kidekuorrutuksen.

Ransu lähtee jo kohti kotipihaa, Musti jää fiilistelemään kylänraitille.

Sitten Mustikin tulee kotiin ja aloitamme omenapuun keväthuollon. Leikkasin siitä tyveltä kasvavia oksia vähän pois, tämä on ensimmäinen kevät kun ei ole suurempaa oksaa enää poistettavana.
Aurinkoista pyhäpäivää!

Friday 22 February 2013

Messulippuarvonta

Meillä olis asiaa.

Musti: Mitä tuolla liikkuu?
Ransu: EVVK.

Mamma, koska me ollaan perillä.

Asia olis...

... KISSOJEN AUTOMATKAT PITÄIS LAILLA KIELTÄÄ!

Ja sitten siihen toiseen asiaan.
Turun messukeskus otti yhteyttä ja toivoi voivansa lahjoittaa messulippuja Saaripalstalla. Eli nyt on käynnissä arvonta, jossa voi voittaa kahden hengen lippupaketteja Piha & puutarha- ja Perinnekotimessuille! Nämä mainiot messuthan yhdistävät kaksi rakasta harrastustani, joista toinen on kyllä ammattikin, mutta kai sen saa silti laskea myös harrastukseksi.

Perinnekotimessuilla on tänäkin vuonna esillä maanmainio Rakennusperinteen ystävät ry johon itsekin kuulun, heillä on yleensä ollut myynnissä ikkunankunnostustarvikkeita ja hyviä oppaitaan, joista uusin on Rosoa ja patinaa: metalli vanhassa talossa. Aiempia oppaita on ilmestynyt mm. tulisijoista ja maalauksesta ja tietenkin heiltä löytyy myös Tuuma-lehden numeroita.
Viime vuonna löysin messuilta myös monta taitavaa tekijää, mukaan lukien oman taloni mittavat kunnostukset tehnyt Rakennusrestaurointi Lintukorpi, sekä seppä, jolta ostin käsin taottuja salpoja taottuine nauloineen. Tänäkin vuonna osallistujalistalla näyttää olevan runsaasti kiinnostavia nimiä, joilta saa tietoa ja monenlaisia kunnostustarvikkeita. Luentoja on mm. alan grand old maniltä eli Panu Kailalta ja Hannu Rinnekin näyttäisi olevan äänessä.
Puutarhamessut eivät ehkä tarvitse sen enempää esittelyä... kukkia, kalusteita, kaikkea puutarhaan liittyvää. Messut järjestetään 5.–7. huhtikuuta ja molempiin pääsee samalla lipulla.

Kahden hengen lippupaketin arvo on 28 € ja arvon niitä viisi kappaletta. Ilmoitathan kommentissasi, jos haluat osallistua arvontaan, sillä kommentoida voi toki ilmankin että haluaa lähteä messumatkalle Turkkuseen! Kaikki arvontaan osallistuvat kommentoijat saavat tasapuolisuuden vuoksi yhden arvan. Arvonta suoritetaan kahden viikon kuluttua eli perjantaina 8.3.

Lopuksi vielä peruutuspeilistä lossimatkalla ihailemani näkymä. Onneksi laitoin hattuhyllyn monen vuoden tauon jälkeen takaisin – paljon tavaroita kuskaavalla se on aina tiellä, mutta näyttää hyllystä jotain hyötyäkin olevan.

Wednesday 20 February 2013

Kuvia kotoa

Tuli toive esitellä olohuoneen kalustusta laajemmin. Rintamamiestaloni huoneet ovat niin pieniä, että täytyy ottaa laajakulma käyttöön. Lämmintä asuinpinta-alaa on 39 m², eteinen on kylmää tilaa, siitä tulisi muuten summaan kymmenen neliömetriä lisää.

Indoors
Here are some images of my little house where I now live until the older house is ready for moving in one day. This is a typical post-war standard house, for which there were ready-made plans and prefabricated parts such as cupboards and windows. These houses were created for the families that were all formed at the same time after the war and they needed homes fast. Despite their lightweight and easy construction, these houses are incredibly energy-efficient and provide a healthy living environment, unless they are insulated with plastic or other non-wood materials that have been, and still are, unfathomably popular. I am lucky to have found such a house with its original materials and details!

Tässä siis olohuonetta. Sen tapetointi on vielä kesken, joten joitakin listoja puuttuu... älkää antako sen häiritä. Kuten yllä ulkomaalaisille ystävilleni englanniksi selitin, olen onnekas, että olen löytänyt rintamamiestalon, jota ei ollut eristetty muovilla tai gyproc-levyillä tai yleensä melkein millään. Materiaalit ovat pahvia, sahanpurua, huokolevyä ja paperia puun lisäksi, eli pelkkiä puupohjaisia aineita. Olen pysynyt samoilla linjoilla ja laittanut tuohon tapetoituun seinään ensin sisäpuolelle huokolevyä ja vielä uuden paperikerroksen, sillä se on tuulisin seinä ja aiemmin sieltä veti sohvalla istujaa niskaan – no, siksikin, että ikkunaruuduista kaksi oli lohjennut, nyt nekin on korjattu.
Sohva ja nojatuoli olivat vanhassa talossa, sohvapöytänä toimiva radio ja kukkapylväs vintillä, samoin kuin vyyhdinpuut ja kattolamppu. Vitriinikaappi taisi olla valmiiksi tässä huoneessa. Sohvatyynyt, kukat ja osan tauluista olen sentään tuonut, niin ja verhot ja kissat.

Keittiö on talon suurin huone, mittausteni mukaan 16,5 m². Koska ruokapöytä toimii toimistona, on ruuanlaittotilaa vähän, ainoastaan tiskipöytä. Onneksi en olekaan ruuanlaittaja! Keittiön nurkassa kuvasta vasemmalle on vierassänky. Eli ahdasta on. Kuvissa taloni kuulemma näyttää paljon suuremmalta kuin se onkaan, sanoi ystävä kerran. Niinpä yritän tässä sanoin kuvailla, millainen se oikeasti on, jos kuvat valehtelevat.

Näin talvella keittiössä pitää olla vesiämpäri, kun vesiletku on jäässä. Letkussa kulkee kyllä vastus, mutta se kulkee niin lähellä maanpintaa – siinä kohdassa, missä letku menee, lumi sulaa paljastaen asianlaidan. Onneksi tätä aikaa on vain pari kuukautta vuodesta. Hana nimittäin helpottaa elämää käsittämättömän paljon! Vaikka sieltä ei koskaan kuumaa tulekaan. Mutta odotan jo aikaa, jolloin tiskit saa huuhdeltua ja kädet pestyä kunnolla.
Pieniä ovat asiat, joista voi ilahtua ja joita moni pitää itsestäänselvyytenä. Olkaa kiitollisia kaikki, joilla tulee vettä hanasta, jopa sitä lämmintä! Kannattaa pysähtyä hetkeksi ajattelemaan ja olla iloinen, sillä näistä asioista ei moni osaa iloita, ne ovat liian tavallisia. Siksi tästä kirjoitin, en siksi, että minua tarvitsisi sääliä, sillä ei tämä mitenkään erityisen hankalaa ole, kun on systeemit. Ja kun kaivosta nousee hyvin vesi ämpärillä, ei tarvitse edes miettiä putkien paukahtamisia tai sähkökatkoja. Asioilla on aina puolensa.

Musti esittelee vielä keittiön yhden tason, mutta se ei ole työtaso, sillä jääkaapin päälle mahtuu leivänpaahtimen ja raksukannun lisäksi vain lintulautaa tähystävä kissa.
Viihtyisää päivänjatkoa!

Tuesday 19 February 2013

Pihapantterin kierros

Musti-fanit saavat nyt herkkua mahan täydeltä. Päätin julkaista vähän kuvasarjaa siitä, millaista on liikkua Mustin kanssa pihalla. Sehän seurailee minua pihakierroksilla oikein mielellään ja intoutuu silloin usein pinkaisemaan puuhunkin, vaikka ei sitä yksin pihalla ollessaan juurikaan tee.

Here is Musti the garden panther on his daily round.

Tontin reunalla kasvava mänty merkataan raapimajäljin.

Sitten singahdetaan puuhun, tässä toinen hyvistä kiipeilyvaahteroista.

Mihinkäs sitten?

Päätin lähteä tutkimaan, ovatko peurat syöneet lamoherukoita ja lamohietakirsikkaa.

Siinä lähellä kasvaa luumupuita, joihin voi myös kiivetä, vaikka ne ovat vähän pieniä.

Välillä Musti syöksyy mamman jalkoihin innokkaan kur-äänen kera.

Hajut on tutkittava. Pikkuveli lähestyy uteliaana.

Täällä on jotain!

Nuuf, nuuf

NUUF

Äh, ei siellä mitään ollut, kunhan huijasin!
Mamma, jatketaan hommia.
Touhukasta tiistaita kaikille!