Saniaisten kiemurat

 sekä muita aarteita.

Saniaiset eivät ole aikaisimpien nousijoiden joukossa, niinpä niiden hengissä oloa saa jännittää. Helmisaniainen ainakin nousee reippaana ja vähän aiempia vuosia laajempana kasvustona – viimeinkin! Tämä taisi olla kolmas kerta, kun sen puutarhaani istutin ja viimein sain sen viihtymään. Istutin sen lähes ojan pohjalle, joten kosteutta piisaa.

Kuningassaniainen ei välttämättä ole kovin talvenkestävä, joten olen onneni kukkuloilla, kun tämä punertava 'Purpurascens' on elossa ja nousee. 

Taustalla on kerrottu rentukka, joka tuli jo esiteltyä aiemmin. Eli tämäkin on kostean paikan saniaisia ja on viihtynyt jo muutaman vuoden lähellä ojan pohjaa, mutta hieman ylempänä kuin helmisaniainen.

Perusvihreä kuningassaniainen on jo kookas. Voi olla, että kuningassaniaiset pelasti se, että ne ovat jo asettuneet kasvupaikoilleen monen vuoden ajan. Kuningassaniaisen ongelma on toisaalta juurenniskan nouseminen liian ylös mullasta, eikä se ominaisuus parane iän myötä, potentiaalisesti pahenee vain. 

Taisin kyllä nakata kasvuston päälle jonkin nutun talvella, mutta silloin kovat pakkaset olivat jo päällä. Pelkäsin pahinta, onneksi saniaisaarteeni näyttävät selvinneen talvesta liehuvin lipuin.

Mitään liehuvaa tuossa ei kylläkään ole, pitäisi sanoa, että hyvin rullaa!

Kilpirikon selviämisestä ei muuten tarvitsisi huolehtia, mutta myyrät näyttävät verottaneen kasvustoa paljon parin viime vuoden aikana. Onneksi kaikkea ei ole syöty. Ensimmäinen kukinto on jo auki ja pari muuta vartta nousee ojan pohjalta, minne kasvi on itsekseen levinnyt ojan reunalta. Kookkaat lehdet tulevat vasta kukkien jälkeen.

Saniaistarhassa ei vielä ole paljoa kiinnostavaa, mutta taemmassa kivimuurin taskupuutarhassa nousee tarha-adiantumi ihanasti. Valitettavasti pari kasvia tästä näyttää kuolleen, mutta ainakin tämä on elossa samoin kuin minipieni sikkiminesikko, joka sinnittelee juuri ja juuri hengissä vuodesta toiseen, mutta ei ole vielä koskaan kukkinut. 

Tästäkin vierestä on iloista raportoitavaa: viereisellä kumpareella on nenäliinapuu selvinnyt talvesta latvaan saakka. Oikein liehuvin lipuin, voi tämän kohdalla sanoa, sillä jos puu tulee joskus kukkimaan, kukkien suojuslehdet muistuttavat lippuja – tai oksilla riippuvia nenäliinoja. Puun toinen nimi kyyhkyspuu on tylsempi, itse käytän mieluummin hauskempaa ja kuvaavampaa nenäliinapuu-nimeä.

Muutakin komeaa maasta nousee kuin saniaisia. Marhanliljoilla on näköä ja kokoa, paitsi 'Claude Shridella', joka on hävinnyt ilmeisesti myyrien toimesta. Tämä on katajapenkin 'Guinea Gold'.

Edellisessä kuvassa taustalla näkyi tämä komistus, punakolmilehti. Kukat ovat hankalia kuvattavia, kun ovat usein taipuneet hieman piiloon.

Yhtäkkiä huomasin siinä vieressä hennon aarteen: Fritillaria elwesii. 

Vähän kun kaulaa kurotin, huomasin seuraavan aarteen: koiranhammas 'Rosy Wing'. Ihanaa, elossa tämäkin! 

Tämä on joidenkin lähteiden mukaan tähtikoiranhammas, toisten mukaan monen lajin risteymä. Kehälehdet kiertyvät kukan kehittyessä voimakkaammin taakse tehden kukasta turbaanin mallisen.

Keltakielokkia sain oikein hakea, se on niin köykäinen. Kävin viime kesänä puutarhassa, jossa oli niin laaja pehko keltakielokkia, etten tahtonut silmiäni uskoa. Minulla nousee tämä yksi kukkavarsi vuodesta toiseen. Viime vuonna nousi vielä kahdesta eri paikasta, mutta kitkin vahingossa toisen kasvin ilmeisesti kokonaan pois, sillä se oli yhden raivokkaan kitkentäoperaation jälkeen hävinnyt.

Onneksi on silti tämä yksi! Ehkä voisin tarjota tälle vaikkapa kompostimultaa, jos se siitä reipastuisi. Kitkeäkin voisi – katajapenkissä on kauhun tasapaino puna-ailakkien ja muiden luonnonkasvien suhteen. Ne täytyisi yrittää saada kaikki pois, sillä tässä kasvaa paljon pikkuisia aarteita.

Purppurapikkusydän 'Aurora' on myös joskus kohdannut kitkentäraivoisan kourani, sillä kerran tämä oli jo ilmassa, kun tajusin, ettei kaikki kouraisemani ollutkaan koiranputkea. Äkkiä takaisin maahan! Kasvusto ei edelleenkään ole kovin rehevä, mutta se voi johtua häirinnän lisäksi siitäkin, että olen istuttanut tämän katajan katveeseen, missä on erittäin kuivaa.

Tässä on kukka, jota täytyy syynätä lähempää. Kauniimpaa saa hakea! Nuo pienet syreeninliilat yksityiskohdat. 

Edellisen serkku, keijunpikkusydän 'Pink Punk' on yhä kukassa viimeisillä kahdella kukalla. Tungin linssin lähes kukkiin kiinni, jotta sain lähikuvan minipienistä kukista.

Ruoho on yhä leikkaamatta, huomauttaa Ransu.

Mukavaa viikonloppua!

Helmisaniainen Onoclea sensibilis

Keijunpikkusydän Dicentra cucullaria

Keltakielokki Uvularia grandiflora

Kilpirikko Darmera peltata

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Nenäliinapuu Davidia involucrata

Punakolmilehti Trillium erectum

Purppurapikkusydän Dicentra Formosa-Ryhmä

Sikkiminesikko Primula sikkimensis

Tarha-adiantumi Adiantum pedatum

Tähtikoiranhammas Erythronium revolutum

Äitienpäivänarsissit

 Tässäpä kukkia kaikenlaisille äideille!

Pienille ja sinnikkäille: yhä edelleen kukassa yksi ainoa kukkanen 'Spoirot' -tarhavirvanarsissia, joka on istutettu vuosikausia sitten eikä se moneen vuoteen kukkinut.

Aiemmin arvelin, että sen vieressä nouseva pystykiurunkannus olisi kaksivärinen, mutta niin vain kiurunkannusten kukat muuttuvat jännästi nupusta täyteen kukkaan, ja kuihtumisessakin on usein oma sävynsä. Tämä on yksivärinen, mutta kauniin purppurainen – punakukkaisten lajikkeiden lisääminen puutarhani luonnon kiurunkannusvalikoimaan kannatti. Tämän värisiä siementaimia on alkanut ilmestyä sinne tänne.

Siroille ja merihenkisille: 'Sailboat' -tarhanunnannarsissi. Ihanaakin ihanampi, aika pieni ja valtavan kaunis! Asuu saniaistarhassa, kuten edellisen kuvan Spoirotkin. Ilokseni huomaan, että metsästä siirretty oravanmarja on asettunut viimeinkin ja vähän levinnyt.

Tässä saniaistarhaa ylärinteestä käsin, 'Sailboat' näkyy, 'Spoirot' kasvaa ylempänä eikä näy kuvassa. Iso puska on imikkä 'Diana Clare'. Siitä on tullut valtavan kookas ja korkea! On aika hauskaa, kuinka monenlaisia erilaisia kasvutapoja imiköillä on. Osa on matalia ja leviäviä, tämä puolestaan on korkea yksittäinen tupas.

'Diana Claire' lähempää. Lehdet ovat lähes kokonaan hopeaiset. Hyvin samantapainen kuin toinen hopealehtinen risteymäimikkä (eli tarhaimikkä) 'Majesté', mutta sen kukissa on enemmän vaaleanpunaisia, Dianalla näyttää olevan sinisemmät ja purppuraisemmat kukat.

Mutta nyt harhauduttiin aiheesta, eli narsisseja äideille.

Hempeille ja musikaalisille: hmm... tämän piti olla kai tarhanunnannarsissi 'Bell Song', mutta sen torven kuuluisi olla lyhyempi ja muutenkin tämä näyttää epäilyttävän korkealta ja kookkaalta. Pakko sanoa, että en tiedä, mikä narsissi tämä on, kun niitä on triljoona. Mutta kaunis tämä on! Edessä kukkii ruusuherukka, jonka siirsin pari vuotta sitten. Se on vielä matala, kun juuria katkesi niin paljon.

Söpöille ja pienikasvuisille: tarhatasetti 'Minnow'. Tämä mininarsissi on jotain niin ihanaa, että usein näitä on pakko hankkia ja istuttaa, vaikka tietää, että ne jäävät lyhytikäisiksi. Onko somempaa narsissia nähty?

Kultaisille ja luotettaville: nunnannarsissi 'Golden Echo', jo monta vuotta viihtynyt punahevoskastanjan alla ja syksyllä hankin samaa hyvää sorttia lisää tuonne puun toiselle puolelle.

Valovoimaisille ja yllättäville: vastoin kaikkia odotuksia monta vuotta sitten Nauvon ruokakaupasta ostettu 'Martinette' -tarhatasetti on viihtynyt ja kukkinutkin parina keväänä, tosin heti ensimmäisenä keväänä istuttamisen jälkeen kaikki varret ja nuput taisivat paleltua. Tässäkin näkyy lehdenkärkien paleltumista, mutta kukat ovat kunnossa, ihme kyllä. 

Klassisille ja seurallisille: kaunis kermanvaalea 'Genève' on viihtynyt monta vuotta kevätesikkojen, tarhajouluruusujen ja keltavuokon seurassa. Samat viisi sipulia kukkivat vuodesta toiseen, mikä on ihanaa, vaikka saisi näitä tulla enemmänkin. Ehkä jonakin päivänä.

Haltijaäideille: 'Loth Lorien'. Näistä narsisseista näyttää tulevan kukkaan vain yksi tänä keväänä. Olen iloinen, että tämä erityisen sopivan niminen narsissi kuitenkin yhä elää täällä Rivendellissä – vaikka Lórien tai Lothlórien onkin oikeasti eri paikka... mutta haltijat hallitsevat kumpaakin. Tämä narsissi on rakas myös siksi, että se on matkamuisto Shetlannista.

Metsätyräkki 'Chameleon' on varkain siirtynyt tänne läheisestä punaisesta villistä penkistä. Nuo tyräkkipuskat ovat kyllä kauniita, mutta en halua metsätyräkin jyräävän kevätesikoita, joten tyräkit kohtaavat pian talikon. Niiden välissä on tarhajouluruusu, jonka viininpunaisia kukkia ei tyräkeistä edes erota! Siinä toinen syy hävittää tyräkit juuri tästä.

Äideille, jotka viihtyvät Ikeassa: tämä nimetön narsissi tuli vastaan Ikean kassojen luona viime keväänä. Lähes ohikukkinut ruukku täynnä puolikuivuneita narsisseja oli pilkkahintainen. Jaoin sipulit ja istutin, ja hyvin kukkivat tänä keväänä.

Nämä narsissit ilostuttavat erityisen puun juurella:

Nenäliinapuu! Se voi hyvin, kaikki silmut ovat terhakoita. Puu on vasta alle kaksimetrinen.

Vanhanaikaisille ja tuoksuville äideille: 'White Lady' on upea brittiläinen lajike vuodelta 1897 and still going strong. Jos tätä ihastuttavaa antiikkilajiketta jostakin löytää, suosittelen ostamaan. Nousee ja kukkii luotettavasti, lisääntyykin kiitettävään tahtiin, jolloin tätä kaunotarta voi jakaa yhä uusille kasvupaikoille. 

Täällä se on viihtynyt yllättävän kuivassa ja paahteisessa paikassa. Taidan seuraavaksi jakaa tätä koivikkoon.

Sinivalkoisille äideille: 'Watch Up' -narsissi ja balkaninvuokko.

Keltaista karttaville: puhtaanvalkoinen kääpiölajike 'Xit' kukkii yhä vain alppipenkissä. Seuraan on liittynyt harmaakynsimö.

Runollisille ja anteliaille: tämä valkonarsissi on peräisin blogiystävältä, jota en ole koskaan tavannut. Ystävällinen Koso-täti piti karjalanmurteista Pagisen mitä pagisen -blogia monta vuotta. Lähetin hänelle yhtä narsissia, joka häneltä oli harmikseen hävinnyt ja hän lähetti vastalahjaksi tätä ihanaa vanhaa valkonarsissia, joka on vähitellen runsastunut. Tämä Koso-narsissi on ihana muisto blogista, joka on pysynyt hiljaa nyt monta vuotta.

Toivottavasti löysit itsesi jostakin kohdasta ja saan ojentaa sinulle narsissikimpun. Hyvää äitienpäivää!

Balkaninvuokko Anemone blanda

Harmaakynsimö Draba incana

Imikkä Pulmonaria

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Nenäliinapuu Davidia involucrata

Oravanmarja Maianthemum bifolium

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Tarhanunnannarsissi Narcissus Jonquilla-Ryhmä

Tarhatasetti Narcissus Tazetta-Ryhmä

Tarhavirvanarsissi Narcissus Bulbocodium-Ryhmä

Valkonarsissi Narcissus poëticus

Rämpimistä myyränkuopissa

 Keksin syksyllä, että tonttini länsireuna tarvitsee ehdottomasti tukevan pergolatyyppisen rakennelman.

Hankin muutaman tolpanjalan 10 x 10 tolpille, mutta en muistanut, minkä pituinen tuo pätkä on, niinpä niitä jäi uupumaan. Taisin saada kuningasidean kaupungissa ollessani ja ostin sitten sokkona liian vähän.

Ei se mitään, hommasin pari lisää ja eilen löin ne maahan. Ei ollut maa jäässä yhtään. Joissakin kohdissa se kyllä on, mutta ei tässä.

Pihallani on muutamia sellaisia kohtia, joissa kantapää uppoaa myyrän tunneliin. Siitä sitten voi jatkaa painamalla jalalla, tunneli löytyy kyllä. Hitsi noita vesimyyriä. Tässä kohdassa olisi kaksi mustaseljaa, jotka ovat enää varjo entisestään myyrien takia.

Ihme juttu on, että ensin mustaseljat kasvoivat ja kukoistivat 15 vuotta, sitten ne alkoivat kuihtua. Syy on ihan selvä: juurista on syöty niin paljon, etteivät puskat pysty pitämään yllä niin isoa oksistoa. Kumpikin oli kyllä viime vuonna vielä joten kuten elossa, mutta ne ovat enää vain metriset käppyrät verrattuna entisiin lähes kolmimetrisiin komistuksiin. Todella harmi. Nytkin talloin onkaloista maata tiiviimmäksi puskien ympärillä. 

Onneksi täällä on myyrästäjä Musti, mutta onhan se jo 18-vuotias ja jahtitanner on aika iso, sillä myyriä on monessa suunnassa. Tämä ylärinne vasta onkin todella myyräisää seutua. Kiersin katsomassa puuvartiset ja jalka uppoaa monin paikoin ihan nilkkaa myöten onkaloon.

Pähkinäpensaat kukkivat ihan justiin.

Nenäliinapuu näyttää selvinneen talvesta oikein hyvin; ihanan pulleat punaiset silmut!

Parrotiasta ei voi sanoa juuta eikä jaata, mutta sama oli viime vuonna. Tällä on ollut villaa suojana tänäkin talvena.

Parrotian alla huomasin koristemansio Lipstickin, jossa on yksi kukka ja toinen nupulla.

Ruusumantelin nuput enteilevät ihanaa kukintaa.

Ylärinteessä on myös syksyllä tekemäni köynnösmaja, jonne istutin sinisateen. En ole kurkistanut villatakin alle, vielä ei ole sen aika.

Muut marjat ovat hävinneet, mutta japaninhappomarjat eivät näytä kelpaavan linnuille. Puska onkin erittäin koristeellinen koko talven.

Ruusuherukan latvassa on yksi lehti. En ollut tätä aiemmin huomannut, liekö syksyn peruja vai jo kevään ennettä? Luulen, että syksyn, sillä keväällähän puska puhkeaa ensin kukkaan.

Sitä ennen odotellaan 'Dawn' -heiden (Viburnum × bodnantense) kukkia. Edistystä ei tapahdu, on vielä niin viileää. Kukinnot pysyvät päivästä toiseen nupulla.

Sellainen uutinen on, että ensimmäinen talventähden nuppu löytyi! Nämä ovat juuri tällaisia, ettei näy mitään ja sitten seuraavana päivänä mullan pinnalla onkin kirkkaankeltainen pallukka. Tämä on vähän vaaleammankeltaista italiantalventähden lajiketta 'Schwefelglanz'.

Vierestä nousee mullan pinnalle varren mutkia, mutta maata täytyy sihdata todella tarkasti ne havaitakseen. Yhdessä toisessakin paikassa taitaa näin olla, mutta kuten sanottu, tämä on lähes näkymätön kukka, kunnes on jo lähes kukassa.

Arvasin Koska kukkii -haasteessa ensimmäisen talventähden kukkivan maaliskuun 12. päivänä. Voi olla, että tämä avautuu jo aiemmin. Tai niin luulisi, mutta tähän aikaan vuodesta mitään ei tapahdu kovinkaan nopeasti, joten voi siihen ehkä mennäkin pari viikkoa. Mene ja tiedä.

Italiantalventähti Eranthis hyemalis

Japaninhappomarja Berberis thunbergii

Koristemansio ×Comagaria rosea

Mustaselja Sambucus nigra

Nenäliinapuu Davidia involucrata

Parrotia Parrotia persica

Pähkinäpensas Corylus avellana

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Ruusumanteli Prunus triloba

Sinisade Wisteria

Terveisiä Englannista

 Joku saattoi huomata, että olin hetken poissa linjoilta. Se johtui ihanasta Etelä-Englannin matkasta.

Reissu oli Kodin Pellervon lukijamatka, jonne pääsin matkanjohtajana mukaan. Aloitimme Blenheimin palatsista heti matkalla lentokentältä Oxfordiin.

Oxfordissa majoituimme vanhaan majataloon aivan keskustassa. Minulla oli pieni vinttihuone, jonka ikkunasta näkyi vastapäisiä Oxford University Collegen tenttirakennuksia. Opiskelijoilla on ylevät miljööt! 

Ikkunastani näin tämän seinän, jonka kaiverruksissa lukee "veritas liberabit" ja "bonitas regnabit" – totuus vapauttaa ja hyvyys hallitsee. Tässä maailmantilanteessa tuo on rauhoittava mantra.

Oxford on aina täynnä opiskelijoita ja matkailijoita, mutta sivukaduilla voi olla näin rauhallista.

Miljöökateuden lisäksi myös ilmasto- ja kasvuvyöhykekateus iskee nopeasti. Punavirma on kukka, joka kasvaa muurien raoissa ja rantakivikoissa Skotlantia myöten, mutta minä en saa sitä talvehtimaan, vaikka mitä loitsua manaisin.

Viimeiset englanninsinililjat olivat vielä kukassa, parhaat ajat näiden ihailuun ovat huhtikuun puolella. Se on sikäläinen metsänpohjien ja niittyjen kasvi yhdessä kääpiöesikon kanssa. Omassa puutarhassani ei ole vielä edes noussut maasta.

Nenäliinapuut olivat komeasti kukassa. Ajattelin näyttää kuvia omalle metriselle kepukalleni. Se on kyllä osoittanut kestävyytensä talvehtimalla hyvin latvaan saakka, vaikka taimen yllä oli vain hyvin ohut neuletakki talven ajan.

Kukinta oli oikeastaan ohi, pallukoissa alkavat jo siemenet kehittyä. Valkoiset nenäliinat ovat kukkien helveitä tai jotakin sinnepäin.

Käväisimme Bamptonissa, jossa on kuvattu Downton Abbeyn kyläkohtaukset. Tässä Isobel Crawley -serkun talo kirkon kupeessa.

Oikealla "Downtonin sairaala", oikeasti kylän arkisto ja pieni matkamuistomyymälä. Rakennus on entinen koulu.

Olen koettanut saada haisujouluruusua puutarhaani, mutta ensi yritys paleltui, kun taimi alkoi tulla kukkaan tammikuussa. Sittemmin olen yrittänyt kylvää, kun taimia ei vain meiltä löydä, mutta viimevuotinen (tai ehkä jo toissavuotinen?) kylvös ei ole vieläkään itänyt. Edellinenkin yritys taisi jättää kokonaan itämättä. Tämähän on Englannissa luonnonkasvi, jota myös taimimyymälöissä myydään.

Taimistoilta löytyi myös esim. kirjavalehtistä puna-ailakkia ja kerrottukukkaista keltamoa. Tämä on useimmilla suomalaisilla taimistoilla kokonaan jätetty huomiotta; että luonnonkasvien erikoismuotoja voisi meillä kasvattaa. Ilahduttavia poikkeuksia ovat ainakin Vakka-Taimi, Särkän perennataimisto ja Sotkamon Taimisto.

Seuraava majoituskaupunki oli Winchester, joka on historianharrastajan unelmakohde. Löytyy roomalaisten kaupunginmuuria ja sitten keskiaikaa niin paljon kuin vain jaksaa perehtyä. Ensimmäistä katedraalikirkkoa alettiin rakentaa 600-luvulla, vain vähän myöhemmin kuin Canterburyssä. Sen muotoa voi nähdä nurmikossa. Suuremman katedraalin rakentaminen aloitettiin 1000-luvulla ja se onkin sitten valtava.

Myöhempääkin rakennuskantaa tietysti löytyy – Britanniaa ei ole paljonkaan vaivannut ns. Turun tauti: että vanhoja rakennuksia purettaisiin uusien tieltä. Kirjelaatikoitakaan ei ole koettu tarpeelliseksi uudistaa. Niitä onkin hauska bongata, sillä niistä löytyvät sen aikaisen hallitsijan nimikirjaimet. Vanhimmat kirjelootat löytyvät yleensä kivimuureista. Tässä on GR VI (Yrjö VI) eli ajalta 1936–1952.

Ajankohtaan osui onnekkaasti sinisateiden paras kukinta, tässä kiinansinisade.

Ryöppysinisade tulee kukkaan hitusen myöhemmin. Tämä kasvaa Itchen-joen sillalla Winchesterissä. Joen varrella on kadehdittavan ihania taloja, joiden puutarhat laskeutuvat jyrkkää rinnettä alas joelle. Tämä silta johtaa yhteen puutarhoista eli on yksityinen.

Oli pakko vähän tutkia, paljonko ne talot puutarhoineen maksavat. Kyllä ne menevät puolentoista miljoonan paremmalle puolelle. Täytyy pistää lotto vetämään.

Myös Winchesterissä hotellimme oli aivan keskustassa. Hotellilla on ihana puutarha, jossa olisi voinut nauttia iltapäiväteetä, jos olisi ehtinyt. Kateellisena katsoin kerros-kakkuvateja, joissa herkut oli tuotu teehetkeä nauttiville.

Vapaahetkiä vain ei juuri ollut. Kuuden päivän ja viiden yön reissu oli täyteen pakattu ohjelmaa. Kävimme monessa ihanassa kartanossa ja puutarhassa, tässä Heale House.

Pikapyrähdys Bathiin. Vuorikärhöt olivat myös kukassa – voisipa tätäkin meillä kasvattaa!

Stonehenge oli myös kiva nähdä pitkästä aikaa. Sitten viime käyntini sinne on noussut hieno myymälä-näyttelyrakennus.

Mottisfont Abbeyn ruusutarhassa oli suurin osa ruusuista vasta nupulla, viikko tuollaista 20 asteen lämpöä, jota Englannissa sai nauttia, olisi ehkä vain tarvittu täyteen kukoistukseen.

Puutarhurien kahvitauko.

Matkalla lentokentälle ennätimme vielä Jane Austenin kotimuseoon. Se on täydellisen viihtyisä pikku talo ja puutarha täydellisessä pikku kylässä, pubia vastapäätä.

Janen makuuhuone.

On suoranainen ihme, että suostuin palaamaan Suomeen. Oikeastaan vain siksi, että oli niin ikävä karvapoikia. Muuten saattaisin olla kettingillä kiinni Jane Austenin puutarhan vanhassa marjakuusipuussa.

Huippua on se, että en menettänyt puutarhassani oikeastaan mitään, kun on ollut niin kylmää. Sama kevätlumipisara on kukassa kuistin varjossa kuin lähtiessänikin. 

Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta

Kevätlumipisara Leucojum vernum

Kiinansinisade Wisteria sinensis

Kääpiöesikko Primula vulgaris

Nenäliinapuu Davidia involucrata

Punavirma Centranthus ruber

Ryöppysinisade Wisteria floribunda

Vuorikärhö Clematis montana