Olipa kerran kivinen rinne

 ... silkkaa heinikkoa ja nokkosia.

Tuossa navetan edustalla on joskus ollut rakennuksen jatke tänne päin, se näkyy jossakin vanhassa kartassa. Lisäksi vähän tuoreemmissa ilmakuvissa näkyy jatketta navetasta vasemmalle ja oikealle, siinä on ollut muitakin pieniä talousrakennuksia ikään kuin pitkänä rivitalona. Mutta se on toinen juttu.

Tämä ei niin vanha kuva on vuodelta 2017, jolloin tämä kohta tontista oli vielä lähes käsittelemätön alue, olin vain raivannut vaahteroita, niittänyt tätä yleensä joka vuosi ja rakentanut edessä näkyvän pengermän, sillä tässä on korkeusero.

Muutamassa vuodessa on tuo kasvimaan ja Rohanin väliin jäänyt alue kuroutunut puutarhaksi. Kasvimaalaatikoita on tullut tähän päähän lisää, kiveystäkin, tosin vielä kesken, tuli ruusupergola ja sitä myötä ruusutarha. Pergolasta vasemmalle pieni oleskelualue ja sen takana preeria.

Preeria on sillä kohdalla navetan edustalla, jossa on ollut rakennus. Maassa on vieri vieressä kiveä, joista iso osa on käytännön syistä jäänyt maahan, vain istuttaessani uusia kasveja olen kaivanut joitakin kiviä ylös.

Kivet ovat usein loukussa toistensa lomassa, joten niiden ylös saaminen ei ole ihan helppoa.

Yli kymmenen vuotta sitten, jo ennen preeriaprojektia, istutin loivan rinteen alaosaan raunioyrttiä, varmaankin ruotsin- tai tarharaunioyrttiä. Se on todella viehättävän sininen, ja yhdessä vastavärisen oranssikeltanon kanssa tämä oli mahtivärikaksikko alkukesällä.

Koska vanhojen kuvien katsominen on niin kivaa, kun näkee, mitä on muuttunut, etsin kuvan keväältä 2007. Tuolloin Viljo-mussukka oli vielä menossa mukana. Preeria löytyy sahapukin yläpuolelta, tuolloin ei siellä ollut vielä mitään istutuksia, oli vasta raivausta.

Sama näkymä nyt. Oli pakko ottaa kuva, kun kastelukannu mätsäsi niin hyvin rusopäivänliljoihin. Tai juuri nyt noita rusopäivänliljan kukkavarsia ei olekaan, sillä viime yönä peura tai kauris on käynyt vierailulla ja napsinut sieltä täältä, muun muassa koko tuon päivänliljakasvuston varret. Tuhot ovat vielä pienet, mutta hirvittää ajatella, alkaako se nyt jokaöisen kierroksen. Ja mistä se tulee, tukkisin heti sen kohdan, jos tietäisin.

Kastelukannun edessä näkyy iso raparperi, se piti siirtää vanhan talon edestä, kun olisi jäänyt remontin jalkoihin.

Nyt alkukesällä siirsin ison salvian yrttipenkistä preerian yläosaan, pihatien viereen, jotta kasvista on helppo kerätä satoa. Pidän salviasta monessa muodossa: teenä ja sitruunakanan mausteena, esimerkiksi.

Kuvassa näkyykin noita isoja murikoita, joita paikalla on, ja saa pysyä, kauniitahan nuo.

Preeria liukuu saumattomasti ruusutarhaan, niinpä niiden yhtymäkohdassa on vähän molemman tyylin kasveja. Tässä koristekastikka 'Overdam' ja keltapäivänlilja, taustalla kukkii nappiniittyleinikki. Välissä on pionejakin.

Nämä kuvat on otettu ennen kuin pidin raivokkaan kitkemissession. Onko muitakin, jotka odottavat siihen asti, että joutuu kitkemään apinan raivolla? Siinä se tähkäverbenakin tuli lähes nyhdettyä maasta, kun oli niin nokkosen näköinen. On tässä metodissa riskinsä.

Kun salvia alkoi kukkia, oli tämäkin väriyhdistelmä aika herkku! Vastavärit rules.

Nappiniittyleinikin ja keltapäivänliljan välissä näkyy myös jotain hentoa vaaleankeltaista.

Se on niittyleinikki 'Citrinus', jonka olen kasvattanut siemenestä, kun tätä saa Suomesta niin tavattoman huonosti (lue: ei saa ollenkaan, paitsi Sotkamon Taimistolla on kuulemma tulossa, ehkä taimia saa sieltä jo tänä vuonna!). Tilasin siemenet Jelittolta ja taimeni kukki nyt ensimmäistä kertaa juuri niin ihastuttavana kuin toivoinkin!

Salviasta toiseen suuntaan on varsinainen preerian puoli, tuo paahteinen, kivikkoinen loiva rinne. Alaosassa näkyy raparperi ja raunioyrtti, oranssikeltanoa on siinä välissä. 

Ransu saapuu esittelemään, se on kulkenut tiiviisti Viljon jättämissä tassunjäljissä seuraten minua kuin hai laivaa.

(Manulihai-laulu Tiikerihain melodialla onkin yksi Ransulle jatkuvasti hoilaamistani biiseistä: Oon pieni manulihai, vaaniva manulihai...)

Mustikin osaa esitellä. Viime kesänä syntyi oleskelualue preerian ja ison kasvimaapenkin väliin, ihan vain maanrakennuskankaan ja roskalautojen avulla.

Preerian alareunana on rivi kiviä penkereenä, jotka olivat siinä jo, varmaan osa sen edesmenneen rakennelman kivijalkaa. Olen vain lisäillyt ja korottanut, jotta reuna olisi tasaisempi, ja jatkanut tänne päähän pyöreästi. Lopullista muotoa tai istutuksia ei tässä vielä ole.

Kivet ovat kivoja, etenkin sammaloituneina. Pergolan orjanruusun alla kasvaa elleninneilikka kivien välissä.

Siellä se kukkii. 

Preerian yksi iso ongelma on se, että se on vesimyyräaluetta. Ne ovat tehneet ison hyvän työn syödessään juolavehnän ja raunioyrtin juuria oikein urakalla; raunioyrtti on kokonaan poistunut isolta osalta preeriaa juuri, kun viime vuonna aloin kirota sitä. Saksankirveli valitettavasti hävisi siinä hötäkässä ihan kokonaan. 

Idänunikoillakin on mehevät juuret, ja arvelen, että nekin saattavat olla hyvinkin vesimyyrän suun mukaisia. Niinpä, kun hankin uuden ihanan 'Harlem' -tarhaidänunikon entisen menehtyneen tilalle, istutin sen katiskaverkkopussiin, verkon yläreunoja voikin kuvasta nähdä.

Myyrät hoitivat preerialle runsaasti uutta istutustilaa, joten siirsin kasvimaapenkistä ihanan heinäratamon ja myös pikkuluppiota, kumpikin muutama vuosi sitten kylvetystä syötävien villisalaattikasvien seoksesta. Heinäratamo on ihan valtavan kaunis, raaskiiko tuota syödäkään. Pikkuluppiota olen maistellut ja sitä löytyykin myös yrttipenkistä nykyisin.

Koska alue on ollut niin villi, en ole uskaltanut istuttaa tähän vielä mitään valtavan hienoa, lähinnä kasveja, jotka pystyvät pitämään pintansa ja leviävät sopivasti. Omista siemenistä olen saanut lisättyä tähkähelmikkää, joka onkin juuri sopiva preeriamainen kasvi.

En ole ottanut selvää, kasvaako valitsemiani kasveja aidolla preerialla, vaan tämä on tulkinta tai näkemys preeriasta Suomen olosuhteissa, osin meidän luonnonkasviemme voimin.

Seuraavaksi kukkaan tulivat kurkkuyrtit, perua viimevuotisesta niittykylvöstä. 

Preerian alareunaan olen ajatellut siirtää parsat, kunhan saan multaa lisättyä ja juolavehnät pois (ne, mitä myyrien jäjiltä siinä enää on). Kasasin siihen keväällä kaadetun kuusen oksia, kun niitä oli niin tuhottomasti. Toivottavasti vain parsan mehevät juuret eivät myös ole vesimyyrien herkkua! 

Noilla aurinkotuoleilla ei tule juuri yhtään oltua, sillä niiden edessä oleva kasvimaalaatikko on sen verran korkea, että tuolla tuntee olevansa sumpussa. Itse ainakin haluan nähdä näkymiä enkä istua missään kaukalossa, ja niin varmaan kaikki muutkin. Mutta ainakin tuolit ovat poissa ruohonleikkuun tieltä, ei tarvitse siirrellä.

Jatkossa varmaan laitan tuonne tavallisen penkin tms, siinä tulee istuttua vähän korkeammalla. Paikka on kyllä tosi lämmin, suoraan etelään, tässä ollaan myöhäisillan valossa.

Keltakannusruoho on peräisin naapurin sorakasan kupeesta, josta nyysin palan itselleni. Pidän kasvista oikein kovasti. On loistavaa, että on tällaisia hyvännäköisiä kasveja, vaikka olisi millainen jäätalvi, vesimyyrät tai kuivuus. Loppukesän kauniista kukinnasta puhumattakaan.

Ahdekaunokkikin tuossa kukkii, enkä ole raaskinut kitkeä, vaikka vastikään raivasin sitä urakalla vuokko-esikkopuutarhasta. 

Tähkähelmikkä muuttuu siementen kypsyessä valtavan kauniiksi. Helmiköistä on vaivihkaa tullut lemppariheiniäni. Tähkähelmikkä tuottaa siementaimia, mutta ei leviä juuristollaan. Siementaimet olen oppinut tunnistamaan, ne ovat hentoja ja vaaleanvihreitä. Niin viattomia verrattuna ikäviin ja jyrääviin heiniin!

Vastikään olin liekeissä, kun löysin isohelmikkä 'Atropurpurean' siementaimen ruusu-heinätarhan läheltä, pengermän päältä! Sen viininpunaiset siementähkät ovat valtavan hienot. Ihanaa, ihanaa. Helmiköitä pihan täydeltä.

Joitakin preerialle haikailemiani kasveja olen istuttanut lähemmäs ruusupergolaa, sillä se pää preeriasta ei ole niin raunioyrttien ja myyrien vallassa. Viime vuonna istutin rohtopunahatun, joka on ihan oikea preeriakasvi Pohjois-Amerikan keskiosien preerioilta. Kasvi ei keväällä lähtenyt kasvuun, mitä harmittelin, mutta kun talvi oli mitä oli, ei voinut ihmetelläkään.

No, mitäs sieltä alkoi näin heinäkuussa nousta! Nuo kapeat karvaiset ovat kuin ovatkin rohtopunahatun lehtiä. Niiden yläpuolella olevat lehdet ovat mysteeri. Istutin aivan tuohon viereen syksyllä tulppaaneja, jotka kukkivat ja kuihtuivat ajat sitten... tuo näyttää jonkin laukan lehtitupsulta, lisäksi tuolla suppilon keskellä on kukkanuppu nousussa. 

Ehkä tulppaanien sipulipussissa oli joku muukin laji. Laukan sipulit ovat kyllä ihan eri näköisiä kuin tulppaanin, joten luulisin tunnistaneeni. Nyt lyö tyhjää.

Elämme jännittäviä aikoja, ystävät.

Tällä hetkellä ihastelen preeriallani tähkähelmikän seassa kukkivaa pietaryrttiä, joka on yksi kaikkien aikojen lempikasveistani. Sitä ei tässä ihan lähellä kasva, joten jouduin kaivamaan sitä pariinkin otteeseen joutomailta ennen kuin tärppäsi ja tämä asettui puutarhaani. 

Ihanan villiä ja luonnollista. Kohtahan tuossa voisi jo juosta puuvillamekossa Laura Ingallsina!

Ahdekaunokki Centaurea jacea

Elleninneilikka Dianthus 'Ellen'

Heinäratamo Plantago lanceolata

Isohelmikkä Melica altissima

Keltakannusruoho Linaria vulgaris

Keltapäivänlilja Hemerocallis lilioasphodelus

Koristekastikka Calamagrostis × acutiflora

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Nappiniittyleinikki Ranunculus acris 'Flore Pleno'

Niittyleinikki Ranunculus acris

Oranssikeltano Pilosella aurantiaca

Pietaryrtti Tanacetum vulgare

Pikkuluppio Sanguisorba minor

Raunioyrtti Symphytum

Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva

Salvia Salvia officinalis

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Lisää oranssia ruusua

 Ruusutarhajutussa ihasteltiin aprikoosinsävyisiä ruusuja niin paljon, että täytyy heti perään laittaa tämäkin.

Crown Princess Margareta (Austin-ruusuja) asustaa tontin toisessa päässä kuin edellisen jutun ruusutarha, ruskopenkissä nimittäin.

Ruskopenkki on iltaruskon puolella eli pihan länsipäässä. Ruusun lisäksi siinä on muutakin pehmeänoranssia.

Tarhasarjalilja 'Tiger Babies' on ihanan värinen ja matalampi kuin tiikerililja.

Näistä kahdesta on vähän vaikea saada yhteiskuvaa, kun välimatkaa on pari metriä eikä kukkia ihan hirveästi ole.

Alarinteestä päin näyttää tältä. Penkissä kasvaa myös maa-artisokkaa, mikä ei ehkä ole järkevin ratkaisu, sillä sen satoa on vähän vaikea kaivaa tuolta koristekasveja häiritsemättä. Mutta olemukseltaan ja väriltään maa-artisokka sopii tähän penkkiin niin hyvin. 

Taustalla voi nähdä villin punaisen penkin apteekkarinruusun, joka on ahkerana vieläkin kukassa.

Ransu esittelee. Poika voi hyvin eikä lääkekuurista näytä ainakaan vielä olevan haittaa terveydelle. Ransu on reipas, kun sääkin sopivasti viileni, ja on käynyt hakemassa minulle aamupalaksi oravan ja päästäisen. Ransu on aamuvirkku, mistä lie sen oppinut.

Molemmat pojat kertovat, että ruskopenkin tässä reunassa kasvaa kissanminttua. Se hävisi talvella, mutta siementaimista on kasvamassa uusia tilalle.

Ransu näyttää, että kissanmintussa on valkoiset, aika mitättömät kukat, kun taas mirrinmintuissa on niitä näyttävämpiä sinisiä kukkia. Kissanminttu on kyllä paljon parempi kissakasvi.

Ruskopenkissä kasvaa myös kanadanliljaa ja Romppalan Lindan lähettämistä siemenistä kasvatettu ritarinkannus, joka on pihani ritareista hyvävointisin. Ei tämäkään ole kovin kookas, reilu metrinen, mutta tuli sentään muutama kukkavarsi. Kanadanliljakin on vähän kitukasvuinen verrattuna esim. Vakka-Taimessa näkemiini. Oikean reunan tiikerililjat ovat paljon rehevämpiä.

On muuten niin mahtavaa, että peurat eivät ole enää päässeet pihalleni, muuten ei näissäkään kasveissa olisi muuta esiteltävää kuin poikki purtuja kukkavarsia: peurat suorastaan ahmivat liljoja, ritarinkannuksia, ruusuja ja maa-artisokkaa. Kissanminttua ne eivät ehkä syö.

Marhanlilja 'Russian Morning' kukki hienon värisenä. Tästä matalampana pienen välimatkan päässä kukki mielestäni toinen kappale tätä samaa liljaa, siinä oli kyllä vain pari kukkaa. Vähän jännitin, olisiko tähän viereen vuosikausia sitten istutettu 'Manitoba Fox' sittenkin hengissä, mutta kukka näytti identtiseltä tämän kanssa.

Olen siirtänyt tähän rusopäivänliljaakin, kun hienommat jalostetut päivänliljat eivät ole viihtyneet.

Taustalla näkyy vuokko-esikkopuutarhan hirmuinen rehotus, oi-voi!

Niinpä tartuin talikkoon ja lapioon ja raivasin. Ahdekaunokit, ojakärsämöt, varsankellot ja kyläkellukat lensivät. Löytyi järjestystä ja tilaa (istutin tähän uuden perhoangervon, kun toisaalla kasvava vain kituuttaa vuodesta toiseen). Löysin myös helluntaikurjenmiekan, jonka luulin kadonneen. Ihana neidonruusukin tuli paremmin esiin. 

Ihana neidonruusu 'Mme Legras de St Germain' on sen verran korkea, että se näkyi rehotuksenkin keskeltä – ja onhan ojakärsämö sille kaunis kaveri. Valitettavasti kärsäkäs pisti poikki tämänkin ruusun lähes kaikki nuput, saman kohtalon koki muutamien metrien päässä kasvava 'Tove Jansson'. Kummassakin oli lopulta vain kaksi kukkaa.

Ransu esittelee.

Vanhan talon nurkalla, kuivalla kasvupaikalla on vuorossa tummakukkainen tähkälaventeli 'Hidcote'.

Päivänpesän Katjalle tiedoksi: tarkastin tänään persikkaisen tulikukan siementilanteen, vielä ei näy mitään kypsän tapaista. Kovin paljon en uskalla niitä lähettää, sillä vaikuttaisi, ettei niitä kovin paljon tule. Toivon, että olen väärässä.

Takaisin ruskopenkkiin Ransun rapsuttelun kautta.

Ruskopenkki sai toissa vuonna jatketta, kun istutin kiinanpunapuun vähän alemmas rinteessä. Puuntaimen ympärille tuli viime vuonna puunympäryspenkki.

Niinpä pieni punapuu otti vinkistä vaarin ja on tuuheutunut tämän kesän aikana aivan valtavasti! Se on suorastaan hurmaavan pörheä. Penkin vieressä kukkii keltasormustinkukka. 

Ruskopenkissä ylempänä on ruskosormustinkukka myös tulossa kukkaan, kai vain yksi tänä vuonna. Lehtiruusukkeita on reippaasti, se lupaa ensi vuodelle hyvää kukintaa, jos niiden talvi sujuu hyvin. Mielestäni iso osa ruusukkeista on jo viime talven yli talvehtineita, mutta toisaalta ensimmäisenkin taimen kukkaan saamisessa meni enemmän kuin kaksi vuotta, siemenestä kasvatin.

Olen ihmetellyt alempana rinteessä kasvavan kolmiokan tuuheutumista – viimein! Miten puuntaimi ensin jurottaa puolikuolleena kymmenen vuotta ja sitten alkaa kasvaa, vieläpä jääkausitalven jälkeen.

Mutta nyt taas eksyttiin ruskopenkin ulkopuolelle. Kuvista huomasin, että pitäisi kitkeä vaaleanpunertavana kukkinut rohtosormustinkukka ennen kuin se ehtii siementää, ja punakukkaisia siankärsämöitä, joita kasvattelin siemenestä muutama vuosi sitten. Toivoin, että joku niistä olisi oranssi ja istutin niitä ruskopenkkiin, mutta kaikki ovat enemmän tai vähemmän pinkkejä. Ne voisi varmaan siirtää preerialle, olisivat juuri sopivia sinne.

Sade ehkä lakkasi, tänään on satanut oikein kunnolla (tosin saisi sataa kunnolla viikon, että maa kastuisi pintaa syvemmälti) ja aurinko näyttää tulevan esiin. Loistava maankaivuuilta siis tiedossa. Sademittarissa taitaa olla jopa yli 5 mm vettä.

Kanadanlilja Lilium canadense

Keltasormustinkukka Digitalis grandiflora

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kissanminttu Nepeta cataria

Kolmioka Gleditsia triacanthos

Maa-artisokka Helianthus tuberosus

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Neidonruusu Rosa Alba-Ryhmä

Perhoangervo Gillenia

Ritarinkannus Delphinium

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva

Tarhasarjalilja Lilium Hollandicum-Ryhmä

Tiikerililja Lilium lancifolium

Tähkälaventeli Lavandula angustifolia

Ruusutarhan kesäheinä

 Olenkohan kirjoittanut ruusutarhasta edes keväällä? Aika menee niin vauhdikkaasti. Alkukesä on ainakin jäänyt väliin, mutta voi olla, että kevätkin.

Eipä ruusutarhassa ole kovin paljon kevätihmeitä, joten siksi se varmaan jää vähemmälle huomiolle. Valitettavasti lähes kaikki vanhemmat puna-valkoiset 'Estella Rijnveld' -papukaijatulppaanit olivat talven aikana taantuneet tai joutuneet myyrän suuhun, mutta viime syksynä istutetuista 'Carnaval de Rio' -triumftulppaaneista onneksi muutama kukki.

Helmililjat ovat puolestaan huomattavasti runsastuneet vain parissa vuodessa. Nämä ovat kookasta ja kivan vaaleaväritteistä tummahelmililjalajiketta 'Peppermint'. 

Keltalehtinen on mäkimeirami 'Aureum'. Olen siirrellyt sitä viereisestä kasvimaan yrttipenkistä tänne, sillä se on niin loistava maanpeittokasvi, ettei sitä tule mausteena käytettyä, siihen käyttöön voi kerätä tavallista vihreälehtistä.

Kevätkesällä tuossa kukki puna-ailakki niin pitkään ja kauniisti, että en hennonut sitä kitkeä pitkään aikaan.

Toinenkin Päivölän koepellolta tullut salamatkustaja-siementaimipioni ehti kukkaan kesäkuun alussa – ensimmäistä kertaansa – mutta vain yhden kukan voimin ja ehdin nähdä sen lähes lakastuneena. Nuppu oli ikävästi tummempaa pinkkiä, mutta kukka osoittautui täydellisen haaleaksi – hyvä. 

Tosin tässä penkissä on kyllä neonpinkkiäkin.

Siirsin pari vuotta sitten alun perin aivan liian kuivaan paikkaan heinikkoon istuttamani Wine and Roses (virallisesti 'Alexandra') -komeakotakuusaman ruusutarhaan. Ihme, että se oli vielä hengissä, nyt se on alkanut tuuheutua, vaikka onkin vielä minikokoinen.

Ruusutarhan ruusunäytöksen aloittaa orjanruusu, varmaan heleäorjanruusu, nykyisin kun tuokin jo jaetaan useampaan eri sorttiin, ja sen myötä ruusun lajinimikin on muuttunut. Tänä vuonna jalosyreeni 'Andenken an Ludwig Späth' onnistui kukkimaan niin pitkään, että olivat samaan aikaan kukassa.

Onpa tullut otettua kuva vinoon, mutta tuosta kuitenkin näkyy ratkaisuni rakentaa monimetriselle orjanruusulle yksinkertainen pergolatuki.

Kaunis orjanruusu on totisesti pergolansa ansainnut! Sen avulla ruusu on päässyt aiempaa paremmin esille. Ennen sen metrien pituisten ja vahvan käyräpiikkisten oksien alle ei ollut mitään asiaa, niinpä alue kasvoi nokkosia ja heinää.

Orjanruusun saaminen kuriin ja kiinni pergolaan mahdollisti alueen raivaamisen ja istuttamisen. Kaksi vuotta sitten Viherpeukaloilta hankituista 'Double Standard' -loistokurjenmiekoista ensimmäinen kukki tänä vuonna.

Vaikka orjanruusu on valtava, on pergola sen verran monta metriä pitkä, että istutin siihen kaksi muutakin köynnösruusua. Tai eihän orjanruusu mikään virallinen köynnösruusu ole, termi vain sopii siihen, sillä köynnösruusut ovat sellaisia, jotka tekevät monimetrisiä versoja, ja orjanruusu totisesti tekee. Pisimmät lonkerot lienevät kuusimetrisiä!

Pergolan yläpäähän hankin ihanan värisen 'Alchymist' -ruusun, joka kai luetaan köynnöstäviin, sillä sen versot kasvavat noin kolmimetrisiksi. Tänä vuonna ruusuni korkein verso on reilu metrinen, mutta kukka tuli vain aivan kasvin alaosaan. Kuvasta voi nähdä, että nämä puistoruusut ja muut jalostetut aloittavat sitten, kun orjanruusun terälehdet jo koristavat maata.

Valitettavasti pergolan toiseen päähän istuttamani luostarinköynnösruusu lienee menehtynyt, keväällä siinä oli vihreää versoa, mutta yksikään silmu ei puhjennut ja versotkin sittemmin ruskettuivat. Käyn ensi viikolla pikaisesti mantereella, yritän varmaan löytää uuden. Ehkä Pirilän Kukkatalossa Kaarinassa on.

Tässä ihanassa kombossa 'Alchymist' -ruusun edessä kasvaa myös kerrottu pikkujasmike 'Manteau d'Hermine', vielä hyvin pikkuisena, sillä se on vasta viime vuonna istutettu. Sen ja ruusun välissä on elleninneilikka, ihastuttava ja hyvin kasvuun lähtenyt kukkanen, istutin viime syksynä.

Pergolasta tänne päin siirrytään jo preerian puolelle, siitä joskus juttu erikseen, mutta tässä kuva alkukesällä siirretystä isosta ryytisalviasta, joka muutti yrttipenkistä tähän preerian reunaan. Onneksi se näköjään selvisi hengissä siirrosta. Toivottavasti se talvehtii tässä yhtä hyvin kuin yrttimaa-kohopenkissä, puska on yli kymmenvuotias.

Kuvan keskellä kukkii pellavalilja, se on tuollainen ihana väriläiskä. Kuva on kesäkuulta, salviassa on kyllä nytkin muutama yksittäinen kukinto.

Tässä kohdassa ruusutarha vaihtuu preeriaksi ja istutuksessa on enemmän heiniä ja niittymäisiä kukkia. Heinä on koristekastikka 'Overdam', sen takana häämöttää vaaleankeltaista niittyleinikkiä ja ketoruusuruohoa. Keskellä on sama pellavalilja.

On muuten todella virkistävää, että tässä on paikka, jossa saavat kaikki värit kukkia, kun muuten minulla on aika paljonkin värikoodattuja istutusalueita.

Heinän takana aamuauringossa kukki kiinanpioni 'Wladyslawa', näitä on tässä kaksikin kappaletta, kun kerran löysin Lidlistä edullisesti tätä lempparipionia.

Sama paikka, toinen suunta. Ketoruusuruoho (kuvan keskellä) aloitti jo tuolloin kesäkuussa ja kukkia porskuttaa edelleen, eikä loppua näy.

Otin tämän kuvan, kun 'Wladyslawan' vieressä kukki vanhaa vaaleanpunaista pioniunikkoa – erotatko, kumpi on pioni ja kumpi unikko? Vinkki: unikko on kerrottu, pioni yksinkertainen. 

Aika hauska hämäystemppu!

Sitten alkoi tulla neonpinkkiä, kun harmaakäenkukat aloittivat. Tässä loistokurjenmiekka 'Double Standard', taustalla kameliajasmike, josta olisi tarkoitus tulla valtava puska orjanruusun eteen, mutta se jotenkin kärsii kuivuudesta joka kesä. Sitten on pioniunikoita ja kirjavalehtinen etelänruusuruoho.

Ruusutarha ei ole suurensuuri, tässä se on oikeastaan kokonaisuudessaan. 'Wladyslawat' kukkivat hailean vaaleanpunaisina taustalla ruusutarhan yläreunalla. Kirjoapteekkarinruusu eli 'Rosa Mundi' -ranskanruusu aloitti kuvassa kukintaa ja edessäkin voi nähdä jotain kirkkaan vaaleanpunaista, korallin tyyppistä. 

Se on 80-luvun teinihuulipunan sävyinen harjaneilikka, jonka siirsin viime vuonna tähän (kuvan oikeassa alakulmassa). Olin kasvattanut sen siemenestä, väri tuli järkytyksenä eikä sopinut paikkaan, jonne sen olin ensin istuttanut. Tässä se on oikein hyvä.

Harmaakäenkukka on loistava, ja tässä sitä on nyt paljon. Olen siirtänyt sitä tähän muista paikoista, joihin se ei värinsä puolesta sovi, ja sitten viime vuonna Nila lähetti siemeniä, viskelin nekin tähän. Harmaakäenkukan lehtiruusuke on hyvä peittämään maata, ja kun tästä puskee edelleen kaikenlaista rikkaa, niin maanpeitto on enemmän kuin tervetullutta.

Risa korituoli toimii pionin tukena, sen pitäisi olla 'Coral Sunset', mutta saa nähdä jonakin vuonna, kun kukkii, mitä se sitten todellisuudessa on (on myös niitä Bauhausin muutaman vuoden takaisia juurakoita, joista jo tuli yksi väärän värinen).

Sitten tuli kukkaan muitakin ruusuja, ne vain ovat sen verran nuoria, että jäävät vähän muun kasvillisuuden peittoon. Bourbonruusu 'Honorine de Brabant' on kirjavakukkainen 'Rosa Mundin' tapaan, mutta hieman eri tavalla. Aivan ihana. 

Etelänruusuruohon kukka halusi välttämättä päästä kuvaan suoraan ruusunkukan eteen, melkoinen linssilude. 

Ruusu teki vain muutaman kukan, toivottavasti tässä on enemmän nähtävää ja kuvattavaa ensi vuonna! Kasvu on ainakin reipasta, lupaa hyvää.

Kotimainen tarhakurtturuusu 'Syke' on toipunut viimevuotisesta myyrän syömäksi joutumisesta ja tuotti muutaman pienen kauniin kukan. Tässä on tosiaan valtavan kauniit, pienehköt, löyhän pallomaiset kukat ja melko täydellinen, pyöreän pensaan kasvutapa. 

Tähän värivalintaan en ole oikein tyytyväinen, mutta en tosiaan lähde kaivamaan 'Niobe' -kärhöä tuolta orjanruusun tyveltä enää pois. Siellä se on juurtunut jo pari vuotta. Ja varmaankin löytää vastakaikua sävylleen, vaikkapa sitten etelänruusuruohoista. 

Mietin vain sitä, että jos tämä ja persikkainen 'Alchymist' -ruusu kukkivat tässä lähekkäin samaan aikaan, niin ei se varmaan kovin onnistunut yhdistelmä ole... mutta hei, tämä on alue, jossa saavat kaikki värit kukkia! Niin sen piti olla!

Etelänruusuruohossa on ainakin suunnilleen samaa sävyä. Ruusutarhassa asustaa kaksi tätä kirjavalehtistä 'Thunder and Lightning' -etelänruusuruohoa, joka näyttäisi olevan vähän matalampi ja tiiviimpi kuin se perusmuoto. 

Vieressä kukkii tavallinen mäkimeirami, niitäkin olen tähän siirtänyt, sillä kaikki maata peittävä on tosiaan kotiin päin. Ruusujen alle sitä paitsi tarvitaan jotain tiheää kasvillisuutta, ja jos se ei ole mäkimeirami, se on sitten joku valvatti.

Ranskanruusu 'Charles de Mills' on myös vasta pieni, mutta jo isompi kuin viime vuonna. Kukkia tuli muutama, ne ovat taivaallisen kauniita. Villi palsternakka, jota suosin pinkin vastavärinä, on hyvä pari tälle.

Väliin taas näkymäkuva, mutta tämä on vähän kaukaa. Edessä on ruusu-heinätarhan pääty, sen jälkeen kasvimaa ja ruusutarha on sen takana, näkyy vaaleanpunaista ja limenvihreää, joka on sitä palsternakkaa.

Viime vuonna hävinneen Lady of Shalott -austinruusun menetys kirpaisi niin, että kun keväällä näin puutarhamyymälässä uuden, ostin sen heti.

Ruusutarhan alaosassa ison kiven takana oli tyhjä paikka, josta oli kuollut palloesikko, kurjenmiekka, yksi ruusukin kuoli siitä jo viime tai toissa vuonna. Toivottavasti se ei tarkoita, että tämä Lady of Shalott myös kuolee. Yritin istuttaa sen koholle, löysin navetasta hyvää historiallista olkimujua, jota lapioin runsain mitoin sekä istutuskuoppaan että ruusun tyvelle.

Jos korituolissa asuva pioni tosiaan on 'Coral Sunset', niin se voisi mätsätä kivasti aprikoosiseen ruusuun. Jos kukkivat samaan aikaan. 

Korituolista vasemmalle olisi se luostarinköynnösruusu, jolle kai pitänee järjestää muistotilaisuus.

Oikeassa reunassa on 'Rosa Mundi' kukassa.

'Rosa Mundi', harmaakäenkukka ja palsternakka; täydelliset!

Tässä kuvassa näkyy toinen tämän vuoden Austin-ruusu-hankintani, vastikään istutettu Boscobel. Näkyy myös teivadelmia, joita käyn napsimassa suuhun sitä mukaa kuin kypsyvät. Täällä eivät marjat ehdi pakkaseen asti.

Oikeastaan kuvan pointti on kuitenkin tuolla rautakartion alla, siellä taitaa olla tähkäverbenan siementaimi!

Tähkäverbena olisi ihana perenna, mutta ne eivät ole viihtyneet luonani monista yrityksistä huolimatta. Viime vuonna hankin jälleen uuden, nyt Sotkamon Taimistolta, ja istutin sen tänne ruusutarhan ja preerian yhtymäkohtaan.

Alkukesällä, kun kitkin, onnistuin nappaamaan verbenan varret nyrkkiin ja kiskaisemaan ne poikki – onneksi en sentään vielä juurineen maasta – ennen kuin tajusin, mitä olin tekemässä. Onneksi varrentyngät lähtivät uuteen kasvuun, sittemmin tajusin, että tässäkin on selvästi verbenan siementamia ympärillä! Ja sitten se edellisen kuvan taimi muutaman metrin päässä. (On tuossa kyllä nokkostakin).

Jospa viimein tähkäverbenakin olisi suostunut asettumaan tänne! Miten minusta tuntuu, että Sotkamon Taimistolta tuli hankittua erityisen hyviä taimia, kun niin moni niistä lähti hyvään kasvuun.

Nimittäin ihan sama juttu samasta paikasta hankitun ketoruusuruohon ja kultakärsämön kanssa, kumpikin näkyy tässä kuvassa taustalla. Niitäkin olen istuttanut ennenkin vailla menestystä, kasvit ovat kuolleet joko hitaasti tai nopeasti.

Taitaapa olla niin, että kun on taimisto, jossa taimia hoidetaan ja kastellaan asianmukaisesti, on niillä juuristo kunnossa ja elinvoima kohdillaan. Taimipurkin multakin saattaa olla laadukkaampaa eikä halvinta laatua.

Kuvassa tarkennus on kylläkin maarianverijuureen, tuo on ihan meidän saaren luonnonkantaa. Kävi niin, että kylvin Betweenin lähettämiä kirjavalehtisiä tähtiputkia, kissa käveli ohi maarianverijuuren siemen turkissaan – ne ovat tuollaisia kartion mallisia ja niissä on tarttumisväkäset – niinpä tökkäsin senkin siemenen samaan purkkiin.

Tähtiputket kuolivat paahteeseen, mutta maarianverijuuri selvisi ja nyt se kukkii. Kiva kasvi, lounainen erikoisuus.

Kun nyt ollaan tässä ruusutarhan yläpäässä, katsotaan tämäkin viime päivien ähellys. Hankin uuden verikonnantatar 'Rosean', sillä talvi vei sen, joka kasvoi rikkinäisen korituolin edustalla. Uusi taimi pääsi tähän, mutta tiellä oli iso kivi.

Kuva ei oikein kerro mittakaavaa, mutta kivi on noin 80 cm pituinen ja vähän liian iso ylös punnerrettavaksi – saisi sen kyllä, jos haluaisi, mutta en sitä mihinkään tarvitse. Käänsin sen rautakangella pystyyn, nyt se on oikeaoppisesti vähintään puolittain maassa, niin kuin taiteen sääntöjen mukaan pitää, jotta kivi näyttää luonnolliselta eikä maan päälle tipahtaneelta vierasesineeltä; tämä on muistaakseni jokin japanilaisen puutarhaestetiikan sääntö ja tottahan tuo on.

Kiven ympärillä on 'Overdam' -koristekastikkaa.

 

Vielä tästä samasta suunnasta ihana näkymä juuri nyt: Boscobel-ruusu, ketoruusuruoho ja taustalla harmaakäenkukkia. Jos en ole pinkin ystävä, niin tässä yhdistelmässä ja noiden palsternakkojen höystämänä – olen sittenkin.

Ainoa ikävyys on, että katsura ei millään ota viihtyäkseen ja kasvaakseen. Ymmärrän kyllä, että ensimmäiset vuodet heinikossa ja nokkosissa ja puoliksi hautautuneena orjanruusun alle eivät olleet sille paras alku kotiutumiseen, mutta tilanne on ollut parempi jo pari vuotta. 

Se vain kuivuu joka kesä tällaiseksi, lehdet riippuvat ja ruskettuvat. Ehkä jonakin vuonna sen juuret ovat riittävän syvällä? Se on ollut tuossa jo ehkä kymmenisen vuotta.

Katsurasta pitäisi tulla puu, mutta pari vuotta sitten istutettu nietospensas Deutzia scabra 'Plena' on isompi. Jostain syystä kaikilla nietospensailla on pihassani tosi minipienet kukat, en tiedä, onko ongelma puutarhani ilmasto vai se, että kuvittelin kukkien olevan jotenkin isompia. 

Toisaalta tämäkin puska on tosi nätti, joten ei haittaa.

Lisää järkkypinkkiä tulee 'Candy Twist' -syysleimusta, jonka ensimmäisen avautuneen kukan kuvasin tänä aamuna. 

Tätä hirvitystä en todellakaan menisi itse ostamaan, mutta tämä tuli joskus jonkun tilauksen kylkiäisenä, Viherpeukaloilta varmaan. Mutta hei – täällä saavat kaiken väriset kukat kukkia... Oikeastaan tuo on ihan ok juuri tässä.

Huomaa, että yritän psyykata itseäni tykkäämään neonpinkistä. Tässä kohdassa pihaa se jopa onnistuu. Mutta onhan tuossa vähän migreenin ainekset kyllä.

Tarhasarjalilja (tai joku muu mikälie liljaristeymä) 'Red Velvet' asustaa karhunvatun kahdella puolella ja oikeastaan sopii sen ja teivadelman sävyihin, vaikka onkin vähän outo täällä kaiken pinkkiyden luona. Ihana väri kyllä muuten.

Karhunvatut ovat vasta raakileita, niitä pitää vielä odotella kieli pitkällä.

Melkoinen maratooni taas, kiitos, että jaksoit loppuun! Nyt jotain marjaa suuhun, jotta palaudut!

Bourbonruusu Rosa Bourbon-Ryhmä

Elleninneilikka Dianthus 'Ellen'

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Kameliajasmike Philadelphus × virginalis

Karhunvattu Rubus Karhunvattu-Ryhmä, johon kuuluu myös teivadelma eli 'Tayberry', karhunvatun ja vadelman risteymä

Katsura Cercidiphyllum

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Komeakotakuusama Weigela florida

Koristekastikka Calamagrostis × acutiflora

Kultakärsämö Achillea filipendulina

Kärhö Clematis

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Luostarinköynnösruusu Rosa Uetersener Klosterrose eli 'Tan99176'

Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria 

Mäkimeirami Origanum vulgare

Palsternakka Pastinaca sativa

Pellavalilja Lilium pumilum

Pikkujasmike Philadelphus × lemoinei

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Puistoruusu Rosa Puistoruusu-Ryhmä

Puna-ailakki Silene dioica

Ranskanruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Ryytisalvia Salvia officinalis

Syysleimu Phlox paniculata

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tummahelmililja Muscari armeniacum

Tähkäverbena Verbena hastata

Verikonnantatar Bistorta amplexicaulis