Ruusujen ja jasmikkeiden tuoksua

Ruusuihmisen unelmakausi alkoi. Nyt on niin ihanaa, ettei edes kevään loppuminen enää ahdista.

En edes tiedä, mistä aloittaa. Otetaan vaikka tämä, viime syksynä istutettu David Austin -ruusu Abraham Darby eli 'Auscot'. Tykkään tästä niin paljon, että laitoin tätä lopputyöni istutussuunnitelmaan (Piet Oudolf -puutarhan, maanviljelyn sarkojen ja keskiajan innoittama istutusalue), mutta siitä on parikymmentä vuotta. Nyt se on viimein omassa puutarhassani. 

Puska on vasta pieni, 20-senttinen, silti se jaksoi puskea kaksi kukkaa. Sävy on syötävän ihana.

Abraham kasvaa ruusu-heinätarhassa, missä ranskanruusu 'Duchesse de Montebello' aiheuttaa suurta ihastusta niin minussa kuin kylässä käyvissä ystävissäkin. Ruusu on erittäin kaunis, lisäksi se on kasvanut loistavan hyvin lähes puolitoistametriseksi – tosin oksat kaatuilevat sinne tänne saariston tuulissa. Onneksi ympärillä on korkeaa, tukevaa kasvillisuutta. Kuten rohtosormustinkukkia. 

Tämä on varmasti tullut Rohanista, siellä on ollut 'Pam's Choice' -sormustinkukkaa: valkoisessa kukassa viininpunaiset isot läikät. Lisäksi tuossa kukkii valkokukkainen kiiltoluppio.

'Cardinal de Richelieu' -ranskanruusu on käsittämätön. Edellisellä kasvupaikallaan kuivassa heinikossa se sinnitteli, siirtäessäni onnistuin katkomaan ison juuren. Pelkäsin, että se ei ehkä selviä siirrosta. Nyt se on aivan täynnä kukkia. Kasvupaikan vaihto palkittiin tuhatkertaisesti. 

Kardinaali on intensiivisen purppurainen. Taustalla on Montebellon herttuatar.

Ruusu-heinätarha sai viime vuonna myös tämän kauan haaveillun asukkaan: 'Raubritter' -puistoruusun. Tämän näin jossakin Ranskassa, siitäkin on parikymmentä vuotta, ja käytin ruusua myös yhden sikäläisen kylän keskusta-alueen istutussuunnitelmaan. Vuosia mietin, että ostan tämän heti, jos vain jostakin löydän – ja viime vuonna löysin, Flöristä Turusta!

Tämäkin ruusu on vielä matala ja kukat pääosin maantasalla, mutta ehkä tästä jo jotakin tajuaa ruusun ihanuudesta: runsaita kukkaterttuja, joissa on löyhän pallomaisia kukintoja. Olen melko heikkona pallomaisiin ruusunkukkiin.

Viereisessä penkissä eli Rohanissa kukkii erinomaisesti talvehtinut Austin-ruusu Winchester Cathedral eli 'Auscat'. En tiedä syytä siihen, miksi juuri tämä talvehti niin onnistuneesti, kun parin metrin päässä sekä Shakespeare 2000 että The Prince paleltuivat lähes maata myöten eikä nuppuja vielä näy. 

Winchester Cathedralissa on lukuisia kukkia, pitäisikin ottaa uusi kuva. Tässä kuvassa pääosassa ovat oikeastaan hajulaukka ja kimalainen.

Ruusu-heinätarhasta askelletaan kivipengermän päälle kohti kasvimaata. Penkereen päällä kukkii pikkuruinen Pierre de Ronsard. Sen vieressä on jo tolpanjalka, mutta ei vielä tolppaa. Ronsard on köynnösruusu, joten ehkä ensi vuonna se jo kaipaa korkeampaa tukea. 

Pierre de Ronsard tunnetaan myös nimillä Eden Rose ja 'Meiviolin'. Näin sen ensimmäistä kertaa Ranskassa 90-luvulla ja ihastuin ikihyviksi. En tiennyt, että sitä voisi edes kokeilla Suomessa. 

Viime syksynä näin tämän Puutarhanikkareilla tartuin purkkiin välittömästi, tietenkin! 

Kuvasta voi ehkä jotakin käsittää tämän kauneudesta. Voisin skannata tähän paperikuvan Ranskasta, mutta en nyt löydä sitä tähän hätään. Se näky, kun tämä kasvaa parimetrisenä köynnöksenä, on unohtumaton. Kukat ovat suuret ja pallomaiset, keskustaa kohti tummuvat kauniin vaaleanpunaiset. Yleensä ne hieman nuokkuvat kainosti, mikä lisää ruusun viehätysvoimaa suuresti. 

Toivottavasti tämä talvehtii jatkossakin. Syksyllä laitoin tämän suojaksi vanhan repaleisen lampaantaljan, kun tämä oli vasta istutettu.

Kasvimaan ohi ja vuorossa on toinen ruusutarha. Siellä kukkii ranskanruusu 'Rosa Mundi', ihastuttava raidallinen versio apteekkarinruususta. Ruusutarhassa kasvaa myös villiä palsternakkaa, josta pidän kovin, mutta tässä tapauksessa se on kylväytynyt aivan ruusun sisään. Mitäpä tuosta, kuvasta sitä paitsi huomaan siinä leppäkertun toukan! Se on mustanpuhuva, aprikoosipilkullinen. Tänä kesänä on paljon kirvoja, niinpä myös leppäkerttuja ja olen ensimmäistä kertaa elämässäni tutustunut niiden toukkiin.

Ensimmäiset kukkansa on avannut myös ranskanruusu 'Charles de Mills', jonka upottavaa purppuran ja syklaaminpunan välimuotoa on todella vaikea ikuistaa kuvaan. Tästä on poissa aniliininpunan räikeys, tilalla on syvä ja kaunis, pehmeäkin sävy.

Charlesin sävy on aika lähellä noita hienon punaisia rohtosormustinkukkia. Charles vain on vielä kovin pieni siitä huolimatta, että se on jo pari vuotta sitten istutettu. Se kasvaa sormustinkukista pari metriä oikealle, mutta ei sitä kuvasta edes näe.

Ruusutarhan pergolan juurella on myös sinne aiemmin kesällä siirtämäni valkoinen sormustinkukka ja siitä vasemmalle näkyy 'Alchymist' -ruusun ensimmäisiä nuppuja. Se on vasta tänä vuonna istutettu ja meinaa jo kukkia!

Ylämäestä, hedelmätarhasta, löytyy samanlainen orjanruusu kuin ruusupergolasta, ei ihan niin suuri kuitenkaan. Sen taustalla kukkii loistojasmike. Niitä on tuolla tontin ylärajalla kolme ja yksi alhaalla tienvarren rajalla myös. 

Tuoksu on melkoinen! Kun lisäksi tuolla ylhäällä on juuri kukkaan tuleva kameliajasmike, jollainen kukkii pienenä myös ruusutarhassa, ja kuistin kulmalla pikkujasmike aloitti juuri kukinnan. Turha kai mainitakaan, että rakastan jasmikkeiden tuoksua.

Tontin yläreunassa yhden Tähtisilmän vierellä kukkii ihastuttava myskiruusu 'Ghislaine de Féligonde'. Senkin olen vasta tänä vuonna istuttanut ja toivon, että siitä tulee monivuotinen ilo. Sen pitäisi kasvaa lähes parimetriseksi; toivon, että näin käy.

Tässäkin on ruusu, jonka juuret kohdallani ulottuvat 90-luvulle. Näin sen tuolloin Englannissa ja sain todeta ruusun olevan hyvin kaunis. Ruusu on toki paljon vanhempi, jo yli sadan vuoden ikäinen lajike. 

Aprikoosinsävyiset nuput avautuvat vaaleiksi kukiksi, jotka haalistuvat valkeiksi. Lisäksi opiskelutoverini nimi oli Ghislaine. Ystävät mieleen tuovat kasvit ovat erityisen tärkeitä.

Viimeiseksi ihana saavutus, josta tulee mieleen Päivänpesän elämää -blogin Katja! Hän lähetti punalehtiruusunsa siemeniä vuosia sitten. Kylvin ne purkkiin ulos, taisi kulua 1,5 vuotta ennen kuin niistä nousi sirkkalehtiä pinnalle. Siitä ilonhetkestä on tasan viisi vuotta, tarkastin juuri täältä blogista. 

Meni ainakin vuosi ennen kuin taimia pystyi istuttamaan avomaalle. Tämä on taimista kookkain ja kukkii nyt ensimmäistä kertaa!

Tässä hitaudessa, alusta asti (siemenestä) tekemisessä ja ensimmäisten kukkien saavuttamisessa, on jotakin niin tyydyttävää, että sitä ei voi oikein kuvailla tai selittää. Että ystävä on lähettänyt siemeniä, niistä viimein nousi sirkkalehtiä, jotka kehittyivät taimiksi ja nyt kukkivat – onhan siinä aivan eri tunnelma kuin ruusussa, jonka ostin keväällä taimimyymälästä, vaikka senkin kukista olen kiitollinen.

David Austinin jalostamat ruusut kuuluvat Puistoruusu-Ryhmään, samoin kuin 'Raubritter'

Hajulaukka – Nectaroscordum siculum

Kiiltoluppio – Sanguisorba tenuifolia

Loistojasmike – Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä'

Myskiruusu – Rosa Moschata-Ryhmä

Ranskanruusu – Rosa Gallica-Ryhmä

Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea

Pojat esittelevät paikkoja

 Nyt on niin ihanaa vähän joka puolella, että antaa poikien esitellä.

Ensinnäkin ihanaa on se, että pari päivää sitten satoi melkein puoli tuntia! Ihan hiljakseen kyllä vain, vesimittariin kertyi arviolta millin kymmenesosa. Toisin sanoen ei pisaraakaan, mutta mittarin pohjalla oli hieman kosteutta, kun siihen asti siellä oli ollut vain muutama kuiva syreeninkukka.

Ryntäsin ulos ikuistamaan sateen kauneutta. Vedenkeruutynnyrin vieressä kukkii 'Hagley Hybrid'. Huomaa Musti kuistin kaiteen päällä!

Kuistin juurella on varjopaikan herkkuja: vasemmalla kiurunkannus 'Craigton Blue', sen takana lehtosinilatva Brise d'Anjou eli 'Blanjou' ja oikealla himalajanvuokko.

Himalajanvuokon heteet ovat sinertävät, se on satumaisen kaunis. Olen onnellinen siitä, että se on tässä menestynyt jo vuoden, sillä kuten lajinimi rivularis kertoo, tämä on puronvarren kasvi. Tässä on tosi kuivaa, mutta sadevesitynnyrit ovat onneksi vieressä. Onhan minulla ojiakin, mutta niissä on semmoinen rehotus, että hentoinen vuokko jäisi jalkoihin heti.

Tämän viereen viime kesänä istuttamani jaloängelmä on ottanut hatkat, ängelmät eivät ikävä kyllä luonani viihdy.

Mutapuutarhan vierellä on kosteaa, jos kasvit vain pystyvät ulottamaan juurensa riittävän syvälle. Pelkäsin täällä asuvan kerrotun 'Hewitt's Double' -jaloängelmän jo menehtyneen, kun huomasin nyt sen pienet lehdet – ne ovatkin tosi pienet, tuolla kuvan keskellä, valkoisen tähdikin alapuolella!

Musti istuskelee mutapuutarhan toisella puolella ja esittelee rehotusta. 

Ja mutapuutarhassa ei ole yhtään vettä, huomauttaa Musti. Sen poikki voi tassutella lähes kuivin (mutta mutaisin) tassuin.

Mustin kiven vieressä kukkii valkoinen etelänkurjenmiekka, oikealla on väinönputki. Taustalla näkyy Rohan.

Onnistuin sentään raivaamaan ja viikatoimaan ruusu-heinätarhan ja mutapuutarhan välisen rehotuksen tässä yhtenä päivänä. Tämä kuva taitaakin olla otettu ennen sitä.

Katsotaanko sitten, mitä Ransulle kuuluu.

Ruohonleikkuu on haastavaa, sillä valkoapilat kukkivat kaikkialla. Sen lisäksi, että ne ovat taivaallisen kauniita ja tuoksuvat hyvältä, on niissä niin paljon kimalaisia, että ruohonleikkurilla saisi ajella siksakkia jatkuvasti anteeksi pyydellen ja lopulta puolet nurmesta jäisi kuitenkin leikkaamatta.

Ransun takana huussin vieressä alkaa ihana rohtosuoputki 'Daphnis' kukkia.

Tässä kohdassa on ihana valo. Sysiakileija kukkii käärmeenlaukkojen seassa.

Penkin alimmassa osassa kukkii kiinanpioni 'Eskimo Pie'.

Viereisessä ruskopenkissä kukkii ihastuttava ja aikainen marhanlilja 'Early Bird' sekä keltainen etelänkurjenmiekka. Ne ovat kurjenmiekoista kauneimpia, niin siroja! Ja hei, kumpaakaan ei vieläkään ole syöty.

Sillä hetkellä, kun satoi, piti marhanliljakin kuvata, kun se oikein hehkui kevyessä kesäsateessa.

Ruskopenkistä alarinteeseen on paahdepenkki. Siinä kukoistavat verikurjenpolvet, kerrottu sikoangervo, tähkähietalilja ja päivänkakkarat eli monet täkäläiset luonnonkukat ja niiden muunnokset sekä muut luonnonkauniit kukkaset. 

Paahdepenkin takaa kivipengermän jälkeen alkaa keto, pantterin päikkärialue, jossa voi piiloutua heinikkoon ottamaan tupsluurit.

Eilen hävisi ruskopenkin edestä lautakasa, joka oli ollut siinä iät ja ajat. Siinä oli talon vanhoja seinälautoja laudoituksen uusimisen jäljiltä. Katsoin, että nuo alkavat olla puolilahoa haketta, kun lamppu pääni päällä syttyi.

Olin jo vähän ehtinyt miettiä, mitä keksin maata peittämään ruusupergolan eteen. Epätasainen, kivien reunustama alue on vaikea ruohonleikkuun kannalta. Lisäksi haluan tuohon jonkun penkin tai muun kalusteen. Sen siirtäminen pois tieltä jokaisen ruohonleikkuun alla on ärsyttävää. 

Kiveyksen tekeminen on liian hidasta, kasvimaakin on vasta puolivalmis jos sitäkään. Autooni harvoin mahtuu paria laastisäkkiä enempää kerralla. Sorakuorman voisi tilata ja sitä mietinkin nyt vakavasti. Joka tapauksessa nyt laudat saavat jatkaa hakkeeksi lahoamistaan tuossa maanrakennus-kangaskerroksen päällä, ja voihan tuossa nyt kulkea ja jonkun penkinkin jo laittaa, jos haluaa. Katettu alue on viitisentoista neliömetriä ja toteutui kädenkäänteessä.

Musti huomauttaa, että nyt, kun sain saunakiven edustan niitettyä, voisin miettiä siihenkin tulevaa kiveystä, sillä sekin projekti on kesken.

Etelänkurjenmiekka – Iris spuria

Himalajanvuokko – Anemone rivularis

Jaloängelmä – Thalictrum delavayi

Kiinanpioni – Paeonia lactiflora

Kiurunkannus – Corydalis

Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum

Lehtosinilatva – Polemonium caeruleum

Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä

Päivänkakkara – Leucanthemum vulgare

Rohtosuoputki – Peucedanum ostruthium

Sikoangervo – Filipendula vulgaris

Sysiakileija – Aquilegia atrata

Tähkähietalilja – Anthericum liliago

Valkoapila – Trifolium repens

Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum

Väinönputki – Angelica archangelica

Preeriaa ja ruusuja

 Kunpa täälläkin olisi satanut! Toissapäivänä matelin motarilla kymmeniä kilometrejä kuin autopesulassa, ukkoskuurossa nimittäin. Rankkasateista on uutisoitu – toivottavasti teillä on pioninkukat tallella. Täällä ei satanut eikä 10 vuorokauden ennusteessa näy sadetta, paitsi ensi keskiviikolle 

40 % todennäköisyys saada 0,2 mm. 

Onneksi on kuivuutta kestäviä lajeja. Preerialla, jossa on sorainen maa, kukoistavat oranssikeltanot.

Kukkaan ovat myöhemmin tulossa keltakannusruoho ja pietaryrtti, nyt niiden välissä kukkii tähkähelmikkä.

Preeria jää ruusupergolan takaoikealle, pergolan valtiatar on upea monimetrinen orjanruusu. Istutin tänä vuonna pergolaan myös luostarinköynnösruusun ja 'Alchymist' -köynnösruusun. Niin, ja 'Niobe' -kärhön. 

Alkaa tulla kohtapuoliin ahdasta, mutta eihän niistä toisista köynnösruusuista tule mitenkään yhtä suuria kuin orjanruususta.

Tästä kohdasta on nyt sitten lukuisia kuvia, kun olen niin innostunut tästä. Kolme vuotta sitten koko alue oli vielä nokkos-koiranputkipöheikköä. Tänne osuu ihanasti ilta-aurinko tuolta kuusten oikealta puolelta, luoteesta.

Orjanruusu oli toki kaunis pöheikön ylle noustessaan, mutta se myös ansaitsi tulla nostetuksi paremmin esiin. 

Vielä iltavalokuva, koeta jaksaa... Kartioissa kasvavat karhunvatut, muuten tämä alue on ruusutarhaa, johon mahtuu muutama ruusu. Ehkä vielä yksi entisten lisäksi. Kohta pääsen esittelemään niitä kukassa, ei ihan vielä. Orjanruusu on aikaisempi.

Kuva vastakkaiselta puolelta, preerialta päin. Ruusutarhan takana on kasvimaa kohopenkeissä ja kiveystä.

Alempaa Rohanin suunnasta otetussa kuvassa näkyy yksi viljelylaatikoista. Tässä alkaa orjanruusu olla täydessä kukassa.

Sen kasvutapakin on niin kaunis kaartuvine oksineen! Juurivesoja se ei tee, mutta vaatii tilaa noiden monimetristen lonkeroidensa takia, joiden väkäpäiset piikit pureutuvat vaatteiden läpi ihoon. Siementaimia tulee, mutta ne voi vetää maasta kompostiin tai istuttaa peuraesteeksi tontin reunoille. Olen ehtinyt jo miettiä, pitäisikö siementaimista odottaa joskus jotain kiinnostavaakin, kun minulla alkaa olla melkoinen kokoelma ruusuja.

Orjanruusulla on syksyllä kauniin punaiset pitkulaiset kiulukat. Ruotsiksi sen nimi onkin nyponros, kiulukkaruusu.

Tässä on kukintatilanne nyt. Tässä ollaan ruusu-heinätarhassa Rohanin vieressä. Ruususta oikealle näkyvät yrttilaatikon salvia ja timjamit kukassa. Edessä kukkivat nappileinikki ja valkoiset rohtosormustinkukat.

Orjanruusun kaveriksi pääsi jo pari vuotta sitten kameliajasmike, mutta se on sen verran peuransyömä, ettei ole vielä metrinenkään. Silti se on aivan täynnä kukkia ja levittää ihanaa jasmiiniteentuoksuaan ympäristöön. 

Taustalla kukkii hienon värinen rypäs rohtosormustinkukkia, joihin olen varsin tyytyväinen, vaikka ne eivät ole ihan sitä, mitä piti. Ne ovat aprikoosinsävyisten siemenistä kasvatettuja. 

Sain siemenet Romppalasta, mutta tästä näkee hyvin, että jos pihalla vain jossakin kohtaa on tavallista punaista, on sen geeni niin dominoiva, että siementaimista tulee lähes aina punaisia. Minulla ei ole aiemmin ollutkaan näin voimakasta punaista, sillä olen kylvänyt vain valkoisia, aprikoosisia tai tummalaikkuisia valkoisia ja kitkenyt mahdolliset punertavat siementaimet pois. Näiden voisi ehkä antaa olla ja siementää, sävy on hieno.

Vielä yksi kuva, josta voi kuvitella, miten ihana kaksikko näistä tulee sitten, kun kameliajasmike yltää lähes orjanruusun tasalle! 

Edessä on valkokukkainen nietospensas ja tähtimagnolia sekä sen takana vielä pikkuinen 'Alchymist' -köynnösruusu, jossa on pari nuppua jo. Maa näyttää aika kuivalta, minun pitäisi olla kastelemassa eikä kirjoittamassa.

Mutta pakko jatkaa vielä muutamalla maininnalla loistavista kuivankestävistä kasveista. Idänunikot ovat sellaisia ja etenkin näissä tarhaidänunikoissa on herkullisia värejä. Tämä 'Harlem' kasvaa kasvimaan toisella puolen heinikossa kirsikkaluumun juurella eikä ole kuivasta paikasta millänsäkään.

Sitten on minikoivikko, joka jossain ruusupergolakuvassa häämöttikin taustalla, sillä tämä on samalla nurkalla tonttia. Valkoiset sormustinkukat ovat viimein kasvaneet kukintakokoon ja sulostuttavat koivikkoa juuri siten kuin toivoinkin.

Koivikossakin kasvaa jokunen orjanruusu, varjossa ja laihassa maassa se on hennompi, mutta kasvattaa silti nuo kauniit kaartuvat oksat.

Tontin toisessa päässä, kedon ja muotopuutarhan välissä, kukkii ihastuttava 'Papula' paremmin kuin aiemmin. Siltä on kestänyt yli kymmenen vuotta kasvaa pensaan kokoon, sillä paikka on kuiva, metrin päässä vaahterasta ja ympärillä heinikkoa. Mutta kun ruusu viimein ulottaa juurensa riittävän syvälle, se kestää mitä vain.

Ihastelen tätä näkymää riippumatosta käsin. Suloiset pikkuruiset ruusunkukat heinänkukintojen lomasta – täydellinen juhannustunnelma.

Hyvää juhannusta!

Kameliajasmike – Philadelphus × virginalis

Keltakannusruoho – Linaria vulgaris

Luostarinköynnösruusu – Rosa Uetersener Klosterrose eli 'Tan99176'

Nappileinikki – Ranunculus acris ssp. friesianus 'Flore Pleno'

Oranssikeltano – Pilosella aurantiaca

Orjanruusu – Rosa dumalis

Pietaryrtti – Tanacetum vulgare

Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea

Tarhaidänunikko – Papaver Orientale-Ryhmä

Tähkähelmikkä – Melica ciliata