Suloista sinistä

 Värit ovat ihania! Nyt valikoitui esittelyyn joukko sinisiä. Olisiko sininen useimpien suomalaisten lempiväri, tai ainakin siellä kärkipäässä?

Sininen oli lapsena lempivärini vihreän ohella, nykyäänkin pidän siitä paljon, vaikka kukkaväreissä taitavat nyt voiton viedä oranssit ja tummat purppurat. Mutta puutarha ilman sinistä olisi varsin ankea paikka, vai mitä. Sininen on jotenkin niin kovin suomalaistakin. Espanjansinililja ja rotkolemmikki söpöilevät yhdessä. 

Ripaus keltaista sointuu siniseen. Niittyleinikit ja kyläkellukat kukkivat koristekasvien seassa.

Siemenestä kasvattamani englanninsinililjat aloittavat myös kukinnan. Nämä erottaa espanjalaisesta ainakin se, että kukat avautuvat samalle puolelle vartta kääntäen vähitellen kukkavarren suloisesti nuokkuvaksi. 

Tarharaunioyrtti leviää sekä juuristollaan että siemenistä, mutta jos tilaa on, niin onhan se aivan ihana sininen kukkapilvi etenkin suurena kasvustona. Vasemmalla toinen samanvahvuinen kilpailija saksankirveli. Nyt sen kukat ovat vaihtumassa siemeniksi, jotka ovat herkullisia kuin lakritsikaramellit, napsin niitä ohikulkiessani suuhun.

Alppikärhössä ovat kukat vielä auki, kirsikkapuu jo lopetti. Kaukana taustalla lahonneen talon puutarhan syreenit kukkivat.

Köynnöksistä puheen ollen. Edellisessä postauksessa ihmettelin, kun akebia versoo koko korkeudeltaan, vaikka talven pakkasjakso oli meikäläiseksi varsin pitkä ja kova. Muratti teki saman. Tämä on aina paleltunut lähes maahan saakka, paitsi toissa talvena, joka oli lauha. Täysin ilman suojaa se on nyt talvehtinut latvaan eli lähes kahteen metriin saakka ja haaroittuu lehtihangoista ensimmäistä kertaa!

Voisiko olla niin, että vanhemmiten talvenkesto paranee? Vai eikö viime talvena ollut jäätäviä viimoja (vaikea uskoa)? Kasvit eivät lakkaa hämmästyttämästä, mikä onkin tämän harrastuksen ja ammatin parhaita puolia.

Saman vaahteran alta avautuu näkymä kostealle kevätniitylle. Sen narsissit ovat jo lähes kukkineet, tilalla on koiranputkien vaahtopäät. Sieltäkin pilkistää vähän jotain sinistä, joka on samaa kuin isompi sininen taustalla.

Tähtihyasintit! Tänä kosteana kevätkesänä koiranputkikasvusto vain on niin korkeaa, että tähtihyasintit saavat tehdä tosissaan töitä yltääkseen niiden tasolle. 

Niityllä kasvavat tähtihyasintit ovat aina matalampia ja harvempia kuin vasemmalla erikseen kukkapenkissä kasvava, josta on tullut valtava pehko. Se myös kukkii aiemmin. Etualan vaaleansininen on rotkolemmikki.

Ihana akileija-aika on alkanut.

Lehtoakileijoja alkaa olla kaikkialla eikä siitä voi olla pahoillaan.

Musti esittelee! Syreeni on Moskovan Kaunotar, 'Krasavitsa Moskvy'.

Samassa nurkkauksessa nousee jo menehtyneeksi luulemani kanelisaniainen! Nousikohan tämä viime vuonna ollenkaan, ehkä nousi, mutta kuihtui hyvin nopeasti jo alkukesällä. Suojasinkohan tätä edes talveksi, kun kuolleeksi luulin. Onneksi tuli lunta. Tästä olen erittäin iloinen – pakko vähän karsia akileijoja tämän ympäriltä.

Juhannusruusu alkaa kukkia ja sadevesitynnyrit täyttyivät eilen kukkuroilleen!

Nurmikko kaipaa taas leikkuuta, edellisestä leikkuusta on viisi vuorokautta. Tämä on valitettavasti se tahti, jota tähän aikaan vuodesta olisi jaksettava, jotta puutarha näyttäisi siistiltä. Mutta nurmikolla kukkivia nurmitädykkeitä ei voi leikata, niiden kohdalle jää kukkalämpäreet. Tädykkeet ovat saaneet seuraa heinätähtimöstä, siinä toinen lapsuuteni lempikukka nurmitädykkeen lisäksi.

Siirrytäänkö kurjenmiekkoihin? Parrakkaissa miekoissa on aivan mahtavia väriyhdistelmiä, kuten tämä 'Gingerbread Man', jonka nimi voisi yhtä hyvin olla Ritari Siniparta. Tämä on pikkukurjenmiekka, jotka ovat siis lyhyentanakoita partasuita.

Huomasin jännittävän värisen nupun kohdassa, johon kiireessä tyrkkäsin neljää eri parrakasta kurjenmiekkaa viisi vuotta sitten. Niistä vain yksi on tähän mennessä kukkinut ja tämä ei ole se, sillä se on kelta-ruskea 'Meadow Court'. Jännittävää! 

Huomaa muuten, miten täydellisiä kyläkellukat ovat koristekasvien kumppanina. Tuo ärtsy neonkeltainen pikkuruinen kukka on juuri se säväys, jota tämäkin punkero kurjenmiekkapatukka vierelleen kaipaa.

Kukka avautui ja paljastui olevan 'Terola II', nimestä päätellen jokin vanha löytökurjenmiekka. Aikainen kukinta ja korkeus lyhyiden ja korkeiden parrakkaiden puolivälissä viittaa siiten, että tämä on varmaan nk. Intermediate Bearded Iris eli meikäläisittäin helluntaikurjenmiekka. 

Kuvassa näkyy muuten yksi erittäin tärkeä luonnonkukka: keltamatara. Sitä kasvaa täällä melko runsaasti, mutta kansallisesti se on vaarantunut, joten en missään nimessä kitke sitä. Sekin on erinomainen lisä kukkapenkin koristekasvien sekaan.

Terola II ei ole sininen, mutta pääsi tähän juttuun mukaan, kun se on niin jännittävä uutinen. Sen punavioletti sointuu tähän kohtaan oikein mukavasti, sillä tässä on sen suunnan sävyjä muutenkin: lehtoakileijoja ja raunioyrtti, jonka kukissa on myös hiven punerrusta.

Voisihan tuosta jotain kitkeä, vaikkapa ojakärsämöä ja heiniä nyt ainakin. Varsankellojakin olen alkanut nyhtää, ne leviävät muuten liikaa.

Siirrytäänpä takaisin sinisiin. Sininen manulipoika Ransu nauttii, kun sää viileni. Nyt on tehokkaasti viilentävä pohjoistuuli. Ei ole enää kuuma!

Jos Ransu norjalaisena nauttii viilenneestä säästä, sitä tekee varmasti myös pieni sininen atlantinsinililja, joka on Ransun tapaan kotoisin Pohjois-Atlantin myrskyisiltä rannikoilta (vaikka Ransu onkin Hyvinkään norjalaispoikia). Kukka on myöhäiseksi kevätkukkijaksi tosi matala, joten sen ympäriltä täytyy kitkeä kaikenlaista korkeampaa. Koska se on talvehtinut tässä oikein hyvin, en tohdi sitä siirtää. 

Ihania puna-ailakkeja rehottaa vähän siellä sun täällä, olisiko seuraava juttu sitten punaisista? Silläkin saralla on jännittävää raportoitavaa! Onneksi viileni, jospa kukkien tahti hieman hidastuisi.

Alppikärhö – Clematis alpina

Atlantinsinililja – Scilla verna

Englanninsinililja – Hyacinthoides non-scripta

Espanjansinililja – Hyacinthoides hispanica

Heinätähtimö – Stellaria graminea

Helluntaikurjenmiekka – Iris Intermedia-Ryhmä

Kanelisaniainen – Osmunda cinnamomea

Keltamatara – Galium verum

Kyläkellukka – Geum urbanum

Muratti – Hedera helix

Nurmitädyke – Veronica chamaedrys

Pikkukurjenmiekka – Iris Pumila-Ryhmä

Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla

Saksankirveli – Myrrhis odorata

Tarharaunioyrtti – Symphytum asperum

Tähtihyasintti – Camassia