Operaatio saunankaivuu ja uusi pensas

Viime viikolla jatkoin saunan kaivuuta. Se on rakennettu kostealle paikalle ja alarinteen puolelta rakennus on vajonnut. Sauna-liiteri on kevyt lautarakennus, mutta koska juuri nyt ei ole varaa eikä aikaa rakentaa uutta saunaa, toivon tämän sinnittelevän pystyssä vielä muutaman vuoden.
Tämä on tonttini märin paikka ja kosteikkopuutarha alkaakin heti tästä saunan alakulmalta. Jos nokkosia ja ohdakkeita kaivetaan pois, on niiden tilalle istutettava jotakin, mieluiten jotakin suurikasvuista ja puolensa pitävää, muuten paikka on taas kahden vuoden kuluttua mahdoton ohdake-nokkosviidakko. Uusia istutuksia tulee myös hoidettua ja nokkosentaimia kitkettyä, siinä se taika on.

Recently I've been digging to reveal my sauna. It has been built at the wettest spot on the plot. When I studied in England, a lecturer commented how Scandinavian houses seem to be so separated from the ground – why don't we build them so that they start at the ground instead of having such an odd, tall footing of different material such as stone. Well, this happens if we do. No names mentioned of course, but I did wonder how a landscape architect could be so unpractical. Perhaps that is why he was a lecturer.

Uusin hankinta on valkokletra 'Hummingbird'. Kun Pionihulluutta ja puutarhaunelmia -blogin Tiina kertoi hankkineensa valkokletran, muistin vastikään nähneeni niitä kaupungissa taimimyymälässä. Selvisi, että pensas kasvaa kosteissa paikoissa ja sietää savimaatakin. Niinpä kaasutin äkkiä ostamaan oman. Näitä saa punakukkaisinakin, mutta nyt oli jäljellä enää valkokukkaisia.
Kosteassa viihtyviä pensaita on aika vähän enkä halua tähän suureksi kasvavaa pajua. Villapaju on sopiva ja niitä varmaan vielä hankinkin. Istutukset tulevat kuitenkin pääosin olemaan perennoja, mutta pensaat tuovat siihen vähän vaihtelua.
Valkokletran kukat ovat voimakkaan tuoksuvat ja automatka takaisin kotisaareen olikin varsin aromikas. En tiedä, aiheuttiko tuoksu vai matalalta paistavan auringon vastavalo sen, että perille päästyäni pää oli niin kipeä, että kuvotti. Mutta pihalla kaikki voimakashajuisetkin kasvit ovat paikallaan, ei niiden kanssa tarvitse enää ajelulle lähteä.

Näiden kuvien ottamisen jälkeen raivasin vielä koko oikeanpuoleisen seinustan vapaaksi nokkosista. Niiden juuria pitää vielä vetää lattian alta, juurakko on yhtä solmuisaa kimppua ja sen kaivuu hankalaa, kun mukana on paljon pieniä kiviä. Projekti jatkuu.
Saunasta oikealle on oja, jota ei tässä kuvassa oikein huomaa. Sen jälkeen alkaa perunamaa, josta tulee jatkossa koristepuutarha. Perunat kuten muutkin vihannekset siirtyvät kohopenkkeihin, joista häämöttää taka-alalla yksi vaaleansininen entinen kaivonrengas.

Saunan tämän päädyn kaivoin irti maasta viime vuonna ja keväällä. Japaninlehtikuusi kasvaa seinän vieressä olevan ojan tällä puolella.

Loppuviikoksi on luvattu lunta eteläänkin. Pysykää lämpiminä!

Valkokletra – Clethra alnifolia