Muutama kaunis ja yksi hullu

 Puutarhan asukkeja

Niittykarhunputki 'Vicar's Mead' lienee tämän hetken kaunein, sillä sydämeni lyö muutaman ylimääräisen lyönnin aina, kun tämän ohi kävelen. Kasvi on ylittänyt täydellisyyden ja odotukseni. Se on luonnossa vielä ihanampi kuin kuvissa.

Tämä syysleimu (luultavasti 'Natural Feelings') kuuluu kauneimpien näkemieni syysleimujen joukkoon. Sen sävy on aivan hurmaava. Taustalla näkyy toista syysleimua, sellaista tavanomaisemman väristä.

Yksi Rohanin syksyisistä tähdistä on meksikonhanhikki; aivan ihanan värinen pehmeänpunainen kaunotar. Helminukkajäkkärä sointuu siihen hyvin. Molemmat ovat laonneet, kun on ollut myrskyjä ja mylväyksiä.

Tätä parivaljakkoa ei ole tullut esiteltyä, vaikka olen ihaillut sitä jo kuukauden. Kellukka 'Mrs J. Bradshaw' on ollut kukassa koko kesän, sitten sen seuraan liittyivät 'José Aubergine' -mukulamaksaruohon kukat. 

En ole varma, onko tämä kovin toimiva väriyhdistelmä, mutta enpä mene kumpaakaan siirtämäänkään, kun näyttävät viihtyvän. Puska taustalla on heisi 'Dawn' (Viburnum × bodnantense), sen punaiset versot ja lehtiruodit tuovat asetelmaan oman sävymausteensa.

Yksi hullukin löytyy. Kuva paljastaa myös realistisen kuvaustapani: nokkosentaimet, vesiheinät ja kuunliljan lehdessä oleva kuollut öttiäinen ovat rehellisesti mukana. Kuvan keskellä on kylähullukaalin taimi, tai olen melko varma, että se on se. Raivasin tämän paikan alkukesällä ja istutin uusia kasveja. Nyt maasta on noussut ihme, joka kukkii luultavasti ensi kesänä.

Vaikka hullukaali on tavattoman myrkyllinen, olen siitä tavattoman iloinen. Kerran aiemminkin sellainen täällä kasvoi ja kukki, kun olin kaivanut yhden toisen alueen, mutta sittemmin ei niitä ole noussut ja olen ollut siitä harmissani. Hullukaali on nimittäin varsin kiehtova. Sen siemenet odottelevat maan povessa satoja vuosia, että joku kaivaa maata ja joku siemenistä nousee pintaan mielellään niin, että kova kuori vähän vaurioituu samalla. Silloin siemen itää ja seuraavana vuonna kasvi kukkii; kukat ovat oikein kauniit, haaleankeltaiset ruskeilla pilkuilla.

Vanhoilla asuinpaikoilla näitä hullukaaleja löytyy. Kahdeksankymppinen puutarhaystäväni sanoi, että nythän et tarvitse uutuushuumeita, kun sinulla on tuo.

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea

Kellukka Geum

Kylähullukaali Hyoscyamus niger

Meksikonhanhikki Potentilla thurberi

Niittykarhunputki Angelica sylvestris

Syysleimu Phlox paniculata

Hortensiat ja pari muuta pallerokukkaa

 Olen tässä ihastellut ja kiitellyt Pink Annabellea.

Kaksi vuotta sitten löysin taimen sopuhintaan taimiston syysalesta. Monta vuotta siitä olinkin haaveillut, mutta hortensian taimet ovat aika hinnakkaita. Jo viime syksynä olin kovin iloinen kauniisti kukkivasta hortensiastani, tänä vuonna olen vielä iloisempi, sillä se on rehevöitynyt ja kukkii vielä enemmän.

Tässä tämän aamun kuva. Ihanaa, että siinä on tuollaisia tummempiakin kukintoja.

Pink Annabelle eli 'Ncha2' on pallohortensia. Tuo varsinainen lajikenimi on näköjään muuttunut sitten viime vuoden, silloin se oli vielä 'Ncha1'. Välillä nuo kasvien nimeäjät ottavat pannuun, kun eivät osaa pysyä päätöksessään, heh.

Toinen pallohortensiani on kerrottu 'Hayes Starburst'. Se ei näytä kummoiselta, mutta olen silti todella iloinen, että se on edes tämän kokoinen. Talvella puutarhassani useasti vieraillut metsäjänis oli syönyt sen maan tasalle eikä keväällä näkynyt mitään, edes kuivaa verson tappia.

Tämä hortensia on aina ollut hyvin kitukasvuinen, joten tämä on sille ihan normaali koko. Se ei ole tainnut koskaan olla edes polvenkorkuinen.

Hortensiat viihtyvät puutarhassani muutenkin huonosti. Ne lurpottavat hyvin herkästi eivätkä oikein halua kasvaa. Tavallinen syyshortensia kuoli kuivuuteen enkä ole toiseen kertaan sitä kokeillut. 

Ehkä saariston kuivattavat tuulet ja harvat sateet ovat niille liikaa. Tänä kesänä on kuitenkin ollut eniten sateita yli kymmeneen vuoteen, ja se näkyy lehtien koossa.

Muotopuutarhassa asustaa samettihortensia. Sillä on kauniit, suuret ja nukkaiset lehdet. Se ei ole kukkinut joka vuosi. Yleensä elokuussa siinä olisi jo vähintään nuput, ellei kukat, joten oletan, että nyt on kukinnassa välivuosi. Hortensian edessä oleva kukka on harjaneilikka.

Haaveilin, että tästä tulisi parimetrinen, kuten Englannissa, mutta eipä ole tullut. Olen silti todella iloinen, että se on selvinnyt talvista jo noin 15 vuotta.

Endless Summer -jalohortensia The Original eli 'Bailmer' kukkii kahden edestä. Pohjoisen puolen versoilla on hyvin kaunis kukinta, se näkyy onneksi sivusta päin. Tuossa kun on talon seinä heti oikealla, siinä ei ole mikään kulkureitti.

Etelän puoleltakin näkyy kukkia aika hyvin, siinä vain on paljon muita kasveja edessä. Kaukasiankirahvinkukat ovat venyneet tavallista pidemmiksi eivätkä tietenkään pysy pystyssä, vaan kaatuvat tuulen mukana.

Vielä on yksi hortensia, ei kun kaksi, juuri muistin, mutta toisesta en ole ottanut kuvaa. Safiirihortensia 'Bluebird' on viettänyt parhaan kesän miesmuistiin ja kasvanutkin vähän. Sen kukat ovat silti edelleen kaukana sinisestä, vaikka jopa lajikenimi niin väittää. 

Edellisen hortensiajutun kommenteissa tuli puhe alumiinista ja siitähän valmistetaan hortensiankukkien sinerrysainetta. Suomessa tuotetta vain on myynnissä todella harvoissa paikoissa. Aion seuraavalla mantereen-reissulla metsästää purkin.

Sinisyyden toivossa istutin safiirihortensian ensin mäntyjen alle. Siellä oli kuitenkin liian kuivaa ja se kitui. Siirsin kasvin katajan kupeeseen ajatellen, että siinäkin olisi neulasten happamoittama maa. No ei se kukkien väristä päätellen kovin hapanta ole. Lehtien lomasta pilkottaa kovinkin vaaleanpunaisia kukkia.

Sitten on pakko esitellä pari herkkua, joilla on myös pallomaiset kukinnot, siispä aasinsillalla ymppään ne tähän juttuun. Jättikarhunputki on ihastuttava viininpunakukkainen kasvi, joka ei millään suostu tuottamaan siementaimia täällä. Kaksivuotisena se yleensä kuolee kukinnan jälkeen – paitsi nyt. Tämä sama kasvi kukki viime vuonnakin ja hämmästykseni oli melkoinen, kun samasta kohdasta nousi keväällä lehtiä. 

Täällä on hirveän elinvoimainen pyjamaludekanta ja nehän rakastavat tällaisten putkikasvien kukintoja nimenomaan siinä vaiheessa, kun siemeniä alkaa kypsyä. Se on harmi, sillä siemenet eivät pullistu eivätkä kehity, kun niistä imetään mehut pois. Kukinnan jälkeen näkee jopa parikymmentä pyjamaludetta yhdellä tällaisella kukinnolla. Se voi myös olla syynä siihen, että tämä kasvi koki siementuotannon viime vuonna epäonnistuneen ja päätti pitää uuden kukintavuoden.

Niin söpöjä kuin raidalliset pyjamaluteet ovatkin, päätin viime vuonna, että laitan kukinnan jälkeen kehittyvät siemenpallot harsopussien sisään. Tuskin luteet kuolevat nälkään, jos eivät pääse juuri näiden harvinaisempien aarteideni kimppuun, sillä putkikasveja riittää täällä muutenkin.

Jättikarhunputki elää Rohanissa, jossa sen sävyä ja kukan muotoa komppaa etelänruusuruoho. Tähkähelmikät ja kamassioiden ohikukkineet kukkavarret tuovat rentoa niittytunnelmaa.

Kuuntelen äänikirjana Tarua sormusten herrasta ja siinä ollaan paljon Rohanissa. Seutu on oikeasti aroa, vuoristoakin. Minun Rohanini sai nimensä tummalehtisestä 'Rohan Weeping' -pyökistä ja tumma-vaalea värimaailma oli haaveissa valmiiksi. Mutta ehkä nämä niittymäiset laikut muun kasvillisuuden seassa tuovat ripauksen Rohanin niittyjä puutarhaani.

Seuraava putkikasviherkku on niittykarhunputki 'Vicar's Mead'. Hihkaisin riemusta, kun löysin keväällä taimen puutarhaliikkeestä. Olin nimittäin yrittänyt tätä lajiketta kylvääkin joskus, tuloksetta.

Kuvasta näkyy, että olen tosiaan putkikasvifani (kuten pyjamaluteetkin). Vieressä on villiä palsternakkaa ja rikkaporkkanaa. Helminukkajäkkäräkin pilkottaa, se on toisenlainen, mutta yhtä kiva.

Otin aamulla kuvan ennen kuin auringon säteet osuivat tähän kohtaan. Sain paremmin kukan kauniin sävyn talteen. Eikö vain olekin aivan ihana, huurteinen viininpuna.

Kuvaa tietokoneella katsoessani äkkäsin jo yhden pyjamaluteen vasemmanpuoleisella kukinnolla. Puutarhurilla on monen näköiset viholliset.

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Jättikarhunputki Angelica gigas

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Niittykarhunputki Angelica sylvestris

Pallohortensia Hydrangea arborescens

Palsternakka Pastinaca sativa

Rikkaporkkana Daucus carota

Safiirihortensia Hydrangea serrata

Samettihortensia Hydrangea sargentiana

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Heinien koristamat ruusut

 ja muut ruusu-heinätarhan asukkaat.

Ensinnä ihana tarhagallianruusu 'Tuscany', joka oli ensimmäinen ranskanruusu kukassa. Sen väriä komppaa ruskeansävyinen fenkoli, joka ilokseni talvehti hyvin – toki suojasin, mutta talvi oli lauha.

Kuvan keskellä nousee peltovalvatti, heh.

Kitkin ruusu-heinätarhan eilen ja valvatit saivat kyytiä. Piti ottaa uusia valvatittomia kuvia. 

Ystävän antama kellanvihreälehtinen reunuspietaryrtti on suureksi ilokseni asettunut asumaan tänne ja tuottanut sopivasti siementaimia.

Edellisessä kuvassa taustalla näkyi vaaleanpunainen ruusu, se on 'Raubritter'. Aivan ihana ruusu, joka tuottaa pikkuisia pallomaisia kukkia tertuissa.

Seuraava tähtiesiintyjä ruusu-heinätarhassa on tarhagallianruusu 'Cardinal de Richelieu'.

Sen purppuraiset kukat sointuvat täydellisesti tummalehtiseen kaita-asteriin.

Alimmat Richelieun kukat ovat asterin lehtien seassa. Kukkuu!

Suureksi ilokseni viimevuotisesta 'Black Peony' -pioniunikkokylvöstä on noussut pari oikean väristä, joskin yksinkertaista siementaimea tällekin vuodelle.

Ruusu-heinätarhassakin vallitsee rehotus, mutta sain sen sentään kitkettyä – tämä siis on tulos kitkennän jälkeen! Kurjenpolvi Geranium shikokianum tuli aikoinaan istutettua liian lähelle käytävää, kun minulla ei ollut mitään hajua sen koosta tai edes tietoa siitä, talvehtivatko siemenestä kasvattamani taimet. Se on todella rentovartinen tyyppi.

Kurjenpolvi sointuu mukavasti 'Ebony' -karhunputkeen, siemenkasvatus sekin.

Säät ovat olleet jännittävät. Otin tämän kuvan alkuillan kamerakierroksella, kun idässä Paraisten yllä nousi komea alasinpilvi. Lopulta se ehti tännekin ja ripsautti pienen pikasateen, tosin ukkonen oli ehtinyt jo laantua.

Ihanat yllätysmaariankellot jatkavat kukintaa matalammilla varsilla. Toivon, että siemeniä tulee runsaasti, jotta voin ripotella niitä sinne tänne. Tuo ihana heinä, joka esiintyy monessa kuvassa, on tähkähelmikkä.

Erityisen kauniisti tähkähelmikän röyhyt asettuivat koristamaan 'Duchesse de Montebello' -tarhagallianruusua. Tulee mieleen balettitanssija tai Madonnan Vogue-tanssi.

Ajattelin aluksi kirjoittaa, että Montebellon herttuatar on ruusu-heinätarhan kiistaton tähti, mutta sitten huomasin, että sitä ovat muutkin ruusut. Olen istuttanut tähän penkkiin ruusuista ihanimpia.

Sammalruusu 'Communis' ei kuulu intohimoruusuihin, vaikka on ihan kiva ja tärkeäkin lisä ruusutarhassa. Kukan väri ja tyyli vain on liian perusruusu. Ruusun seurana kukkii kiiltoluppio 'Alba'.

Mutta sammalruusun pointti ei olekaan kukka, vaan tuoksuvan "sammalen" peittämät nuput!

Yllätyksekseni löysin syysvuokosta jo kukkanuput korkeassa varressa.

Ruusu-heinätarhan kasvimaasta erottavan oven pielessä kukkii Pierre de Ronsard, jonka pitäisi olla köynnösruusu, mutta köynnöstämistä odottelen yhä.

Kauneutta löytyy myös viereisestä Rohanista, vaikka siitä täytyy tehdä omakin juttunsa. On ihan järkyttävää, miten moni puutarhan alue ja kasvi on jäänyt vaille blogijuttua tässä kesän mittaan. Tässä täytyy tosissaan karsia ja miettiä, mistä kertoa, ja siltikin jutut venyvät. Ei puhettakaan, että voisi raportoida kaikesta, mitä on ollut kukassa sitten toukokuun tai koska viimeksi tästäkin alueesta kirjoitin.

Tummalehtinen mustaselja 'Black Beauty' on viimein kasvanut komeisiin mittoihin ja kukkii ihanasti vaaleanpunaisena. 

Jos raaskisi, voisi tuon kukat kerätä seljankukkamehuksi, sillä tässä tummassa on enemmän kukkia kuin neljässä vihreälehtisessä mustaseljassani yhteensä! Niitä ovat verottaneet myyrät. Mutta en taida raaskia.

Piennarmatara, joihin suhtaudun varauksella, on kaunis tuolla seljan seassa, pakko myöntää.

Mustaseljan läheltä sain tuplaötökkäkuvan, mutta se piti tarkentaa kahteen eri otokseen, vaikka kumpikin ötökkä näkyy kummassakin kuvassa. Ensiksi huomasin hepokatin ruusussa: tämä on David Austin -ruusu Winchester Cathedral.

Seuraavaksi havaitsin kulta- tai kuparikuoriaisen tummassa varjoliljassa (var. cattaniae).

Iso ilouutinen on se, että Rohaniin viime syksynä ruskopenkistä siirtämäni 'Russian Morning' -marhanliljan sipulit kukkivat kumpikin. Lisäksi upotin irronneita kynsiä ja ripottelin siemeniä vähän laajemmalle alalle. Tämä on todella kaunis marhanlilja, mutta sävy oli turhan punainen ruskopenkkiin etenkin, kun siellä oli vierekkäin monta marhanliljaa.

Fenkoli Foeniculum vulgare

Kaita-asteri Symphyotrichum laterifolium

Karhunputki Angelica

Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia

Maariankello Campanula medium

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Mustaselja, tummalehtiset muodot Sambucus nigra f. porphyrophylla

Piennarmatara Galium × pomeranicum

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Reunuspietaryrtti Tanacetum parthenium

Sammalruusu Rosa Centifolia Muscosa -Ryhmä

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhagallianruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Varjolilja Lilium martagon

Veneretki

 Lauantain kurjan kelin jälkeen sunnuntai valkeni aurinkoisena ja rauhallisena, tuulta oli vain vähän. Lähdimme ystävien kanssa retkelle.

Ensimmäinen kohde oli saari aika lähellä omaamme, ja sen rantakallioissakin näkyy samaa eri kivilajien tuottamaa eroosioraitaa kuin meillä. Kulkupeli on ystävän vanha ja vakaa saaristovene.

Täällä on kaunis pähkinälehto ja maastosta voi nähdä, että vanhoja niittyjä on. Edessä kasvava pensas on orapihlajaa, joko tylppö- tai suippuorapihlaja. Ne ovat niin samanlaiset, etten erota niitä toisistaan ja kumpaakin esiintyy. Lisäksi täällä kasvaa aitoja metsäomenapuita, ei siis sellaisia tarhaomenapuun kanssa risteytyneitä villiomenoita, jollaisia ne lähes kaikkialla ovat.

Seuraavaksi rantauduimme saarelle keskellä Mossala fjärdeniä, kraaterimaista pyöreää vesialuetta. Rantautuminen olikin vaikeaa, sillä rannat ovat matalia. Pääsimme hyvällä yhteistyöllä maihin tässä kohtaa kivikkorantaa. Täällä kukkivat meriputket, väinönputken merelliset serkut.

Kukinto on nupulla suloinen pallukkarykelmä.

Saaren sisäosa on kuusikkoa ainakin siinä kohdassa, jossa lähdimme sisäosiin. Tässä kohdassa on kallio pinnassa ja jäkälät säännöllisten sateiden takia aivan uskomattoman pörheät. Kallio laskeutuu matalana kohti rantaniittyä, johon suuntaan jatkoimme.

Teimme hyvin mielenkiintoisia havaintoja. Löytyi horsmanvarsia ja mesiangervot olivat tulossa kukkaan. Tällä saarella ei siis ole peuroja! Mikä onnellinen kasviensuojelualue!

Näin ollen saarella voisi olla seljakämmekkää, jonka peurat ovat lähes kaikkialta saaristosta syöneet, mutta emme löytäneet, tosin emme haravoineet saarta kokonaisuudessaan; se on aika vaikeakulkuinen.

 

Rantakallio on upean laaja ja sileä. Yritimme maihinnousua ensin tähän, mutta kallio jatkuu vedessä niin matalana, ettei ollut toivoakaan päästä rantaan asti.

Olen lapsesta asti ihastellut kalliosaarten sinnikästä kasvillisuutta.

Tässä kohdassa ranta muuttuu somerikoksi ja metsänrajassa on hurmaava pikku niitty ahomansikkaa ja haisukurjenpolvea.

Korkeat saarnet tulevat myöhään lehteen, tässä rantametsässä varmasti vielä myöhemmin kuin kotona.

Seuraava kohde oli saari, jonne muinaiset merenkulkijat ovat tuoneet karhunlaukkaa. Sitä kasvaa saaren rantalehdossa. Tutkin kiinnostuneena kimalaisia, ne olivat pieniä.

Luen kimalaiskirjaani ja arvelen tämän olevan pensaskimalainen. Sillä on tämä väritys: etuselässä keltainen raita, takapäässä pikkuinen oranssi peppu. Kuningattarenkin koko on pienempi kuin monilla muilla kimalaisilla, ja työläiset vielä huomattavasti kuningatarta pienempiä. Koiraiden naamassa olisi keltaista karvoitusta, mutta toinen kuva, jossa näkyy etupuoli, ei näytä naamaa selvästi. 

Kimalaisten tutkiminen on vaikeaa, sillä kuningattarilla, työläisillä ja koirailla on kokoeron lisäksi usein värierojakin. Kivikkokimalaiskoiraalla on myös keltainen raita etuselässä ja voimakkaan punaoranssi takapää, mikä täsmää ehkä jopa paremmin kuin pensaskimalainen, loppujen lopuksi.

Joka tapauksessa: tässä sitä ruokaa riittää! Niin kimalaisille kuin muinaisille merenkulkijoillekin.

Karhunlaukkalehto jatkuu rantakaislikkoon asti.

Tämäkin on pähkinälehtoa, jossa kasvaa orapihlajia. Ne olivat nupulla, kohta on upea valkoinen kukkaloisto niissäkin.

Karhunlaukkaa silmänkantamattomiin. No, ei nyt ihan, mutta upea paikka.

Perhosia lepatteli kukissa runsaasti. Valkosipulimainen tuoksu huumaa myös ihmiset, tai ainakin siitä tulee nälkä.

Humala on kiinnostava havainto, jota emme olleet aiemmilla retkillä huomanneet. Viikingit – tai muut muinaiset kulkijat – ovat ottaneet kaikki herkkunsa mukaan ja istuttaneet niitä paikkoihin, joissa ovat viipyneet.

Tässä on suojainen salmi, joten ei ihme, että merenkulkijat leiriytyivät juuri tähän. 

Meidänkään ei tarvinnut kärsiä nälkää, sillä mukana oli hyvät eväät.

Ahomansikka Fragaria vesca

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Karhunlaukka Allium ursinum

Meriputki Angelica archangelica ssp. littoralis

Metsäomenapuu Malus sylvestris

Pähkinäpensas Corylus avellana

Saarni Fraxinus excelsior

Suippuorapihlaja Crataegus rhipidophylla

Tylppöorapihlaja Crataegus monogyna