Äitienpäivänarsissit

 Tässäpä kukkia kaikenlaisille äideille!

Pienille ja sinnikkäille: yhä edelleen kukassa yksi ainoa kukkanen 'Spoirot' -tarhavirvanarsissia, joka on istutettu vuosikausia sitten eikä se moneen vuoteen kukkinut.

Aiemmin arvelin, että sen vieressä nouseva pystykiurunkannus olisi kaksivärinen, mutta niin vain kiurunkannusten kukat muuttuvat jännästi nupusta täyteen kukkaan, ja kuihtumisessakin on usein oma sävynsä. Tämä on yksivärinen, mutta kauniin purppurainen – punakukkaisten lajikkeiden lisääminen puutarhani luonnon kiurunkannusvalikoimaan kannatti. Tämän värisiä siementaimia on alkanut ilmestyä sinne tänne.

Siroille ja merihenkisille: 'Sailboat' -tarhanunnannarsissi. Ihanaakin ihanampi, aika pieni ja valtavan kaunis! Asuu saniaistarhassa, kuten edellisen kuvan Spoirotkin. Ilokseni huomaan, että metsästä siirretty oravanmarja on asettunut viimeinkin ja vähän levinnyt.

Tässä saniaistarhaa ylärinteestä käsin, 'Sailboat' näkyy, 'Spoirot' kasvaa ylempänä eikä näy kuvassa. Iso puska on imikkä 'Diana Clare'. Siitä on tullut valtavan kookas ja korkea! On aika hauskaa, kuinka monenlaisia erilaisia kasvutapoja imiköillä on. Osa on matalia ja leviäviä, tämä puolestaan on korkea yksittäinen tupas.

'Diana Claire' lähempää. Lehdet ovat lähes kokonaan hopeaiset. Hyvin samantapainen kuin toinen hopealehtinen risteymäimikkä (eli tarhaimikkä) 'Majesté', mutta sen kukissa on enemmän vaaleanpunaisia, Dianalla näyttää olevan sinisemmät ja purppuraisemmat kukat.

Mutta nyt harhauduttiin aiheesta, eli narsisseja äideille.

Hempeille ja musikaalisille: hmm... tämän piti olla kai tarhanunnannarsissi 'Bell Song', mutta sen torven kuuluisi olla lyhyempi ja muutenkin tämä näyttää epäilyttävän korkealta ja kookkaalta. Pakko sanoa, että en tiedä, mikä narsissi tämä on, kun niitä on triljoona. Mutta kaunis tämä on! Edessä kukkii ruusuherukka, jonka siirsin pari vuotta sitten. Se on vielä matala, kun juuria katkesi niin paljon.

Söpöille ja pienikasvuisille: tarhatasetti 'Minnow'. Tämä mininarsissi on jotain niin ihanaa, että usein näitä on pakko hankkia ja istuttaa, vaikka tietää, että ne jäävät lyhytikäisiksi. Onko somempaa narsissia nähty?

Kultaisille ja luotettaville: nunnannarsissi 'Golden Echo', jo monta vuotta viihtynyt punahevoskastanjan alla ja syksyllä hankin samaa hyvää sorttia lisää tuonne puun toiselle puolelle.

Valovoimaisille ja yllättäville: vastoin kaikkia odotuksia monta vuotta sitten Nauvon ruokakaupasta ostettu 'Martinette' -tarhatasetti on viihtynyt ja kukkinutkin parina keväänä, tosin heti ensimmäisenä keväänä istuttamisen jälkeen kaikki varret ja nuput taisivat paleltua. Tässäkin näkyy lehdenkärkien paleltumista, mutta kukat ovat kunnossa, ihme kyllä. 

Klassisille ja seurallisille: kaunis kermanvaalea 'Genève' on viihtynyt monta vuotta kevätesikkojen, tarhajouluruusujen ja keltavuokon seurassa. Samat viisi sipulia kukkivat vuodesta toiseen, mikä on ihanaa, vaikka saisi näitä tulla enemmänkin. Ehkä jonakin päivänä.

Haltijaäideille: 'Loth Lorien'. Näistä narsisseista näyttää tulevan kukkaan vain yksi tänä keväänä. Olen iloinen, että tämä erityisen sopivan niminen narsissi kuitenkin yhä elää täällä Rivendellissä – vaikka Lórien tai Lothlórien onkin oikeasti eri paikka... mutta haltijat hallitsevat kumpaakin. Tämä narsissi on rakas myös siksi, että se on matkamuisto Shetlannista.

Metsätyräkki 'Chameleon' on varkain siirtynyt tänne läheisestä punaisesta villistä penkistä. Nuo tyräkkipuskat ovat kyllä kauniita, mutta en halua metsätyräkin jyräävän kevätesikoita, joten tyräkit kohtaavat pian talikon. Niiden välissä on tarhajouluruusu, jonka viininpunaisia kukkia ei tyräkeistä edes erota! Siinä toinen syy hävittää tyräkit juuri tästä.

Äideille, jotka viihtyvät Ikeassa: tämä nimetön narsissi tuli vastaan Ikean kassojen luona viime keväänä. Lähes ohikukkinut ruukku täynnä puolikuivuneita narsisseja oli pilkkahintainen. Jaoin sipulit ja istutin, ja hyvin kukkivat tänä keväänä.

Nämä narsissit ilostuttavat erityisen puun juurella:

Nenäliinapuu! Se voi hyvin, kaikki silmut ovat terhakoita. Puu on vasta alle kaksimetrinen.

Vanhanaikaisille ja tuoksuville äideille: 'White Lady' on upea brittiläinen lajike vuodelta 1897 and still going strong. Jos tätä ihastuttavaa antiikkilajiketta jostakin löytää, suosittelen ostamaan. Nousee ja kukkii luotettavasti, lisääntyykin kiitettävään tahtiin, jolloin tätä kaunotarta voi jakaa yhä uusille kasvupaikoille. 

Täällä se on viihtynyt yllättävän kuivassa ja paahteisessa paikassa. Taidan seuraavaksi jakaa tätä koivikkoon.

Sinivalkoisille äideille: 'Watch Up' -narsissi ja balkaninvuokko.

Keltaista karttaville: puhtaanvalkoinen kääpiölajike 'Xit' kukkii yhä vain alppipenkissä. Seuraan on liittynyt harmaakynsimö.

Runollisille ja anteliaille: tämä valkonarsissi on peräisin blogiystävältä, jota en ole koskaan tavannut. Ystävällinen Koso-täti piti karjalanmurteista Pagisen mitä pagisen -blogia monta vuotta. Lähetin hänelle yhtä narsissia, joka häneltä oli harmikseen hävinnyt ja hän lähetti vastalahjaksi tätä ihanaa vanhaa valkonarsissia, joka on vähitellen runsastunut. Tämä Koso-narsissi on ihana muisto blogista, joka on pysynyt hiljaa nyt monta vuotta.

Toivottavasti löysit itsesi jostakin kohdasta ja saan ojentaa sinulle narsissikimpun. Hyvää äitienpäivää!

Balkaninvuokko Anemone blanda

Harmaakynsimö Draba incana

Imikkä Pulmonaria

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Nenäliinapuu Davidia involucrata

Oravanmarja Maianthemum bifolium

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Tarhanunnannarsissi Narcissus Jonquilla-Ryhmä

Tarhatasetti Narcissus Tazetta-Ryhmä

Tarhavirvanarsissi Narcissus Bulbocodium-Ryhmä

Valkonarsissi Narcissus poëticus

Houkuttelevia marjoja

 Mustia ja punaisia, vaan mitä niistä uskaltaa maistaa?

Aronian oksat notkuvat marjoja ja ne ovat jotenkin liian hentoiset. Toivoisin siitä vankkatekoisempaa. Mutta peurojen takia puska vietti lähes kymmenen ensimmäistä elinvuottaan verkon sisällä ympäri vuoden, ehkä se on sen takia niin heppoinen. Paukutin maahan paksun rautakepin ja sidoin aroniaa siihen; melko epätoivoista, mutta kun oksat olivat levällään nurmikolla.

Nyt en ole varma, mitä lajia tämä on, mutta muistelen, että nimi oli Aronia prunifolia. Voisin kyllä kaivella taimilappulaatikkoa. Jos muistan nimen oikein, on tämä koristearonia ja se voi selittää, miksi marjat ovat aika pahoja. Syön niitä kyllä, pitkin hampain. Pakastimessa ne muuttuvat hitusen siedettävämmiksi.

Jos aronia on pahaa, on tämä herkkua. Teen päivittäisen herkutteluretken ruusutarhaan syömään kypsyneet karhunvadelmat. Yhtään kovina tai punertavina niitä ei kannata kerätä, vaan vasta sitten, kun marja on täysin musta, pehmeä ja irtoaa kevyesti. Lajike on 'Loch Ness'.

Kultaherukassa ei näy marjoja, linnut söivät ne kai jo kesällä. Marjojen takia en tätä kasvatakaan, vaan ihanien keväisten keltaisten kukkien ja punaisen syysvärin. Puska muuttuu punaiseksi aina vähän kerrallaan.

Japaninvaahtera 'Osakazuki' ei ole marjoja nähnytkään, mutta kun syysväristä tuli puhe. Lehtien väri alkaa muuttua – upeat punaiset lehtiruodit, lehtien kärjet ja siemenet! Puska on kaunis kuin koru, kauniimpikin.

Pilvihelmipihlaja (entinen helmipihlaja) on myös koristeellinen, vaikka lehdet ovatkin oudot. Kärsineet kaiketi kuivuudesta tai sitten vesimyyristä, joiden epäilen murhanneen viereiset sirotuomipihlajan, ruusun ja monta perennaa.

Kuivaa tosiaan on! Sää on tällainen päivästä toiseen. Tänään kai piti tulla ehkäsade, mutta kuvasin päivän säätilan ja se oli tällainen. Joka päivä on tunne, että saattaa olla kesän viimeinen päivä, mutta niin vain tänäänkin oli vielä t-paitakeli. Lämpötila on edelleen, iltakymmeneltä, lähes 15 astetta.

Vesitynnyrit tyhjenevät yksi toisensa perään ja saan ne kumoon helpommin kuin yhtenäkään syksynä tähän asti. Normaalisti kukkuraisia vesitynnyreitä täytyy tyhjentää räntäsateessa. Moni kasvi lurpottaa, kuten rotkolemmikit, jalopähkämöt ja muut isolehtiset, joten kastella täytyy. Kummallinen syyskuu, mutta en valita. Eläköön t-paitasyksy!

Kirsikkasorvarinpensaan kaikki marjat ovat poksahtaneet auki paljastaen kirkkaan oranssit siemenet. Ihana puska, ja tänä vuonna hedelmiä tuli todella paljon! Syötäviä ne eivät varmaan ole, mutta erittäin koristeellisia. Myöhemmin lehtiin tulee vielä heleän vaaleanpunertava ruska.

Tästä nyt tuli ihan riemunkiljahdus. Pihaorjanlaakeri on tehnyt marjan! Tämä on istutettu niin kauan sitten, että olin jo unohtanut, mikä tämä on. Olin monta vuotta siinä luulossa, että tämä on poika, Blue Prince (eli 'Conablu'). Olin hankkinut tälle vaimon pariinkin otteeseen, mutta ne kuolivat. Halusin nimittäin marjoja.

Pari vuotta sitten huomasin muistiinpanoistani (tai sieltä taimilappulaatikon uumenista), että tämä onkin tyttö, Blue Angel (eli 'Conang'). No ei siinä mitään, täytyy hankkia sulhanen sitten. Mutta nytpä puska on onnistunut pölyttämään itse itsensä ja tuottanut marjan! 

Kunpa tämä vielä kasvaisi. Samassa kuvassa on maanpeittokasvia, lehtotaponlehteä, eikä orjanlaakeri ole paljon sitä korkeampi. Mutta onpahan hengissä ja tehnyt tosiaan ensimmäisen marjansa. Vaikka joka paikassa sanotaan, että se tarvitsee pölyttäjän.

Koivikon kuivaan maahan vuonna 2018 istuttamani kivikkotuhkapensas on aika kitulias, ja se on myös vaarassa joutua tallotuksi, maanpeittokasvi kun on. Tuossa se nyt kuitenkin sinnittelee ja on tehnyt kauniit marjat.

Tähtirotkokielon marjat ovat huippukauniit. Taustalla on vaahtera-angervo, joka sinnittelee elossa yhden tai kahden lehden voimin vuodesta toiseen. Mutta ne ovat kyllä tosi näkyvät lehdet, kun niihin tulee syysväri!

Siinä on muuten taas yksi kasvi, jonka nimeen on ängetty angervo. Minua ihmetyttää vuodesta toiseen, kuinka joku nimenantaja on ollut niin rakastunut tuohon outoon sanaan. Ärsyttää, kun kaikenmaailman eri angervot eivät ole oikeasti sukua.

Edellisessä jutussa pohdin, miten onnekasta on, että täällä blogimaailmassa voi jakaa puutarha-asioita niitä todella ymmärtävien ihmisten kanssa. Minua on kohdannut lottovoitto, sillä sen lisäksi tällä samalla saarella mökkeilee dendrologi. Vierailemme toistemme pihoilla ja kilpailemme, kummalla on enemmän outoja lajeja. 

Tänään hän tuli luokseni kahville – ja tarkastamaan mm. onko Parrotia jo saanut ruskaväriä – ja toi mukanaan tällaisen kukkakimpun puutarhastaan. En ole leikkokukkaihmisiä, mutta tämä on todella mieleeni. Siinä on mukana esimerkiksi kiiltotuomen marjaisia oksia, jotta voin koettaa kylvää sitä.

Japaninvaahtera Acer palmatum

Karhunvadelma Rubus Karhunvattu-Ryhmä

Kiiltotuomi Prunus serotina

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Kivikkotuhkapensas Cotoneaster apiculatus

Koristearonia Aronia × prunifolia

Kultaherukka Ribes aureum

Lehtotaponlehti Asarum europaeum

Pihaorjanlaakeri Ilex × meserveae

Pilvihelmipihlaja Sorbus frutescens

Tähtirotkokielo Maianthemum stellatum

Vaahtera-angervo Mukdenia rossii

Pikkuisia juttuja

 Pienet kasvit ansaitsevat oman jutun, sillä muuten ne jäävät jalkoihin!

Hobittipenkissä kukkivat nuokkutähdikit. Siellä on myös arovuokko, jonka ostin narsissivuokkona, mutta sitä se ei ollutkaan.

Tältä näyttää nuokkutähdikki – siitä oli keväällä parissakin blogissa puhetta, kun pussista ei tullutkaan sitä. Nuokkutähdikki tosiaan kukkii näin myöhään ja on tällainen puolikorkea (tai -matala) ja harmahtavanvihreä.

Hobittipenkissä kukkii myös Pink Panda -koristemansikkaa ahomansikoiden ohella. Mesimarjaakin tässä on periaatteessa, pari lehteä nousee joka vuosi ja ne kuihtuvat jossain vaiheessa kesää pois.

Löysin lopulta aidon narsissivuokon, sen kukka on melko erilainen kuin arovuokolla, samoin lehdet.

Pari vuotta sitten hankittu tummatähkämunkki sinnittelee yhä elossa, mutta se ei ole mitenkään kasvanut, pikemminkin pienentynyt. Kunpa sataisi.

Iloitsen tähtirotkokielosta, joka on levittäytynyt saniaistarhassa vähän sinne sun tänne. Se kukkii parhaillaan valkoisena. Sirompi ja korkeampi on kiehkurakielo.

Istutin viime vuonna uuden haltiankukan, mutta valitettavasti se ei ole enää elossa, ne viihtyvät tontillani kamalan huonosti. Tämä tiarella 'Pink Skyrocket' on onneksi pysynyt elossa jo muutaman vuoden. Kukinta on aivan ihana.

Timjamipolulla alkavat monenlaiset suikertavat ajuruohot kukkia.

Kohta ne peittävät kiveyksen. No, se oli vähän tarkoituskin, tai ainakin, että osaksi. Mutta olen mennyt istuttamaan niitä vähän liikaa. Pieniin timjameihin on helppo hullaantua.

Keltalehtinen on nurmiajuruoho 'Bertram Anderson', tummanvihreät isot lämpäreet kangasajuruohoa alkavat ihan justiin kukkia. Kukassa jo ovat vaaleanliilakukkainen kangasajuruoho 'Minor' ja valkokukkainen harmaa-ajuruoho 'Albiflorus'.

Pelargonejakin kukkii, mutta ne jäävät puutarhajuttujen jalkoihin. Tämä söpöliini on kääpiöpelargoni 'Natalie', jonka pesikkaisten terälehtien reunat ovat valkeat.

Onnistuin viimein syksyllä hankkimaan libanoninlaukkaa. Kauan sitten ostin taimen harrastajan pöydästä puutarhamessuilta, mutta se osoittautui nuokkulaukaksi. Kaunis laukka sekin, valitettavasti se sittemmin hävisi. 

Siro libanoninlaukka on valkokukkainen, tässä paratiisililjan vierellä. Siitäkin olen hyvin iloinen, sillä ensimmäinen paratiisililjani menehtyi.

Tuoksumatarakaan ei onnistunut ensimmäisellä yrittämällä. Tämä paikka ei ole sen vähemmän kuiva kuin ensimmäinenkään, mutta tässä sillä on varjoa, mikä tuntuu auttavan.

Koristemansikka Lipstick kasvaa ruusun aluskasvina ja sopii siihen tarkoitukseen loistavasti. Se kun aloittaa kukinnan jo ennen ruusua.

Valkotupsulaukka kasvaa kääpiöneilikan keskellä.

Särkän perennataimistolta hankittu pohjoinen aarre: lapinneilikka 'Halti'. Kukkiin kehittyy pinkkiä sävyä, kun ne vanhenevat. Aivan ihana, eikä moksiskaan kuivuudesta!

Rotkolemmikki 'Sterling Silver'.

Ransu-lemmikki.

Ihmettelin aikani, kun tällainen varsi nuppuineen nousi mäntyjen alta metsäpuutarhapenkistä. Kun kukat avautuivat, tajusin: olen siirtänyt viereisestä Rohanista sinisen, sillä sinne kuuluvat vain valkoiset espanjansinililjat. Mukavasti tämä kukkii täysvarjossa vähän myöhemmin kuin lajitoverinsa.

Myös unkarinsinililjat kukkivat näin myöhään. Ne ovatkin todella kauniita!

Naapurin shetlanninlammaskoirakatraaseen on tullut uusi pikkuinen.

Yritä nyt sitten ottaa tarkkaa kuvaa. Jos ei kuvat onnistu, niin sydämenvalloitus sitäkin paremmin!

Ransu: plääääh.

Ahomansikka Fragaria vesca

Arovuokko Anemone sylvestris

Espanjansinililja Hyacinthoides hispanica

Haltiankukka × Heucherella

Harmaa-ajuruoho Thymus praecox var. pseudolanuginosus

Kangasajuruoho Thymus serpyllum

Kiehkurakielo Polygonatum verticillatum

Koristemansukka Fragaria × rosea

Kääpiöneilikka Dianthus subacaulis

Lapinneilikka Dianthus × courtoisii

Libanoninlaukka Allium zebdanense

Mesimarja Rubus arcticus

Narsissivuokko Anemone narcissiflora

Nuokkulaukka Allium cernuum

Nuokkutähdikki Ornithogalum nutans

Nurmiajuruoho Thymus pulegioides

Paratiisililja Paradisea liliastrum

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Tiarella Tiarella

Tummatähkämunkki Phyteuma nigrum

Tuoksumatara Galium odoratum

Tähtirotkokielo Maianthemum stellatum

Unkarinsinililja Scilla litardierei

Valkotupsulaukka Allium orientale

Saniaistarhan salatut kukat

 Vaikuttaa siltä, että saniaistarha ei kärsinyt siitä, kun toinen kuusi päältä kaadettiin. Ehkä jopa päinvastoin, saavat paremmin sadetta.

Jouluhärkylä on ollut vihreänä koko talven ja on edelleen elossa valo-olosuhteiden isosta muutoksesta huolimatta. Taustalla kasvaa soreahiirenporras 'Percristatum' ison puunrungon kappaleen edessä.

'Percristatum' on todella kaunis.

Toinen soreahiirenporras saman rungon edustalla on 'Victoriae'. Näissä kummassakin lajikkeessa lehdet muodostavat hauskoja tupsuja.

Tuo runko on peräisin talon nurkalla aiemmin kasvaneesta isosta saarnesta. Ja tämä ei edes ole sen rungon ihan alinta osaa, kaikkein paksuin pätkä on tontin yläreunassa. Nämä ovat tällaisia rotevampia ötökkähotelleja.

Aiemmin tämä kohta oli aivan varjossa, toukokuussa kaadettu kuusi oli heti tästä rungosta oikealle.

Kuusia oli ensin rivissä neljä, keskimmäiset kaadettiin ajat sitten. Yhden sammaloituneen kannon päällä kasvaa jo uusi kuusi (joka ei kyllä tule koskaan pääsemään isoksi asti). 

Sammalkannon vierellä nousee sitkeä japaninhiirenporras 'Pictum'. Näitä minulla on kaksi, ja vaikka ne eivät koskaan pysty kasvamaan kovin reheviksi, ei kuivuus niitä tapakaan, vaan ne nousevat vuodesta toiseen. Hiirenportailla näyttää olevan melko hyvä kuivuudensietokyky.

Polku kulkee sammalkannon vasemmalta puolelta ylös kohti hedelmätarhaa. Vasemmalla kasvava iso kuusi langettaa yhä alueelle kaiketi riittävästi varjoa, iltapäivisin. Päivän päätteeksi tänne taas paistaa näin kesällä, kun aurinko on korkealla.

Täytyy raportoida sitten elokuussa, ovatko saniaiset yhä hengissä. Kesän alussa ei ole vielä ollenkaan samanlainen kuivuus ja kuumuus kuin voi heinäkuussa olla.

Taustalla oleva kellanvihreälehtinen puska on ihana pihajasmike 'Aureus', todella hyvä väri elävöittämään puolivarjoa. Sen takaa lähti syksyllä istutettu pensasmustikka kymmenisen metriä oikealle, kirsikkasorvarinpensaan toiselle puolelle, kun kuusen kaadon myötä sinne tuli paremmin valoa ja tilaa.

Kirsikkasorvarinpensas kukkii runsaasti. Tiedossa on paljon kirkkaanvärisiä marjoja syksyksi. Ne ja tämän hieno syysvärikin tulee nyt noteerattua paremmin, kun pensas ei enää ole kuusen takana piilossa.

Kerrotaan vielä hedelmätarhasta sellainen ilouutinen, että 'Musta Rudolf' -koristeomena heräilee henkiin vesimyyrien syötyä ison osan sen juurista toissa talvena. Viime kesänä se tuli lehteen – vaivaiset pienet lehdet vain joihinkin oksiin – vasta loppukesällä. Nyt se on ihan aikataulussa ja kukkii myös. 

'Arttula' -kirsikan selviämistä saa puolestaan vielä odotella. Se lähes kaatui tänä keväänä, tänä vuonna vesimyyrät olivat puolestaan sen kimpussa. Se kuivatti kukkanuppunsa, ja hyvä niin, jotta ei mennyt voimia kukkimiseen. Nyt siihen on varovaisesti puhkeamassa muutamia pieniä lehtiä sinne tänne, mutta riittääkö se hengissä pysymiseen, ja onko riittävästi juuristoa tallella, sen aika vasta näyttää.

Takaisin saniaistarhaan. Syksyllä istutettu nimetön japaninvaahtera on pieni, mutta ihan hyvin elossa. Sen viereen Rohanista siirretty pala 'Orangekönigin' -vaskivarjohiippaa näyttää aivan jättiläiseltä.

Näiden lähellä on elossa myös ruskokärsäkalla, ihanaa.  

Samalla puolella polkua on muitakin ilonaiheita. Haurasloikko on loistava kuivan varjon sironkaunis saniainen. Sen lähellä kasvaa tähtirotkokieloa ja kiehkurakieloa. Ihan kaikki ei ole elossa kuitenkaan; vuosia kitunut tarha-adiantumi taitaa olla menehtynyt, ja paria muutakin saniaista vielä odottelen versomaan, kenties turhaan. 

Joskus kasvit kyllä yllättävät. Pari vuotta sitten istutin kaksi heidinkämmekkää tontin ylälaidalle vanhan saarnen ylös maasta kiskotun kannon lahoaviin puukappaleisiin, sillä maan pitää olla niille mahdollisimman ilmavaa, vaikkakaan ei aivan kuivaa. Toinen niistä selvisi ensimmäisestä talvestaan, toinen ei. Mutta kun varjostava vaahteravesakko viime kesänä kaadettiin, tulikin paikasta aika paahteinen.

Varhaiskeväällä näkyi heidinkämmekässä vihreitä lehtiä, kun raotin sen päälle talvisuojaksi laitettuja kuivia vaahteranlehtiä. Sittemmin kämmekän lehdet kuihtuivat. Nyt aloin ajatella, että paikka on varmaan liian paahteinen ja myös kaukana ylärinteessä, sinne ei tule mentyä kasvia ihailemaan, tai edes tarkastamaan, onko se hengissä ja kastelemaan. Niinpä kaivoin sen juuripaakun maasta ja yllätyin, kun juuristo vaikutti oikein mehevältä ja elävältä.

Nyt heidinkämmekkä on istutettu tänne alemmas saniaistarhaan, japaninvaahteran lähelle. Toivottavasti se virkoaa ja alkaa tehdä lehtiä ja ehkä joskus kukkiakin – sen pitäisi olla keltakukkainen.

Huh, olipa pitkä selostus! Jatketaan vielä, jos jaksat.

Kiehkurakielo on viehkon sirolehtinen ja sen kukat ovat vaaleanpunaiset. Tuolla niitä kukkia varren alaosassa näkyy. Taustalla on ihana vaaleansinikukkainen imikkä, muistaakseni Uudenkaupungin kukkamessuilta harrastajan pöydästä ostettu.

Kiehkurakieloa lähempää. Varjopaikkojen kasveissa on aivan hurmaavia yksityiskohtia! Kukkia pitää etsiä, ne eivät ole tyrkyllä.

Siitäkin olen iloinen, että ketunleivän siirto metsästä onnistui viimein. Se on niin kaunis, ja kukinta toukokuussa on hurmaava myös.

Oravanmarjakaan ei onnistunut ensimmäisellä yrittämällä, mutta tässä tuppaassa tuli sitä ja kaupanpäällisenä sinivuokko ja kevätpiippo myös!

Kilpihärkylä 'Herrenhausen' on elossa, mutta jäänyt ahtaalle imikän ja alppivarjohiipan puristuksiin.

Tellima kukkii ihanasti. Vasemmassa reunassa näkyy varjon kaunis maanpeittokasvi taponlehti. Tuo on peräisin taimivaihdosta Betweeniltä Rikkaruohoelämää-blogista.

Puna-ailakit kukkivat myös ihanasti, niitä saakin kohta kitkeä!

Puna-ailakki oli ehtinyt valloittaa katajapenkinkin kuin varkain, se on nopea. Tässä eilisen kitkentäoperaation tulosta. Taas kukkakuorma.

Saniaistarhaa varjostavan ison kuusen toisella puolella on kukintansa aloittanut juhannusruusu. Nurmikosta voi nähdä, että meillä on ollut kuivaa. Mutta tänään satoi! Alkoi jo aamuyöstä ja taisi juuri loppua, sillä aurinko tuli esiin. Saldo sademittarissa on 6 mm, mikä on enemmän kuin ennustettiin, mukava juttu!

Pikkuinen orava on hypellyt meillä monena päivänä ja viihtyy ison kuusen suojissa. Se aiheuttaa melkoisia vauhtipyrähdyksiä keski-iän ylittäneissä kissapojissa.

Hyvää viikonloppua ja sopivasti sadetta!

Alppivarjohiippa Epimedium alpinum

Haurasloikko Cystopteris fragilis

Heidinkämmekkä Calanthe

Imikkä Pulmonaria

Japaninhiirenporras Athyrium niponicum

Japaninvaahtera Acer palmatum

Jouluhärkylä Polystichum acrostichoides

Juhannusruusu Rosa spinosissima 'Plena'

Ketunleipä Oxalis acetosella

Kevätpiippo Luzula pilosa

Kiehkurakielo Polygonatum verticillatum

Kilpihärkylä Polystichum setiferum

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Oravanmarja Maianthemum bifolium

Pihajasmike Philadelphus coronarius

Puna-ailakki Silene dioica

Ruskokärsäkalla Arisaema triphyllum

Sinivuokko Hepatica nobilis

Soreahiirenporras Athyrium filix-femina

Taponlehti Asarum

Tellima Tellima grandiflora

Tähtirotkokielo Maianthemum stellatum

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense