Lapsuudenpiha

Kivipellon Saila lähetti jo jonkin aikaa sitten haasteen kertoa lapsuudenpihasta. Aloin jo siellä kerätä tulppaaneja!
Monella on muistot lapsuudesta maalta, ainakin mummolan kesistä. Olen niin kaupunkilainen, että meidän suvun kesähuvilakin oli Helsingissä. Meillä mentiin mökille HKL:n sinisellä bussilla. Myös kaikki isovanhemmat asuivat Helsingissä.

Childhood Garden
I received a lovely blog challenge to tell about childhood gardens. As it happens, they were all in old houses and in Helsinki. Here they are!

Kesähuvilan puutarha oli oikeastaan luontoa. Se oli merenlahteen viettävässä rinteessä. Siellä vietimme pitkät kesät isovanhempien hyväntahtoisesti valvovan katseen alla, koko kahdeksanpäinen serkkukatras. Ja kaikki tyttöjä! Onneksi isoisäni, kuvassa seisten, oli feministi.
Puutarhassa oli kuitenkin joitakin koristekasveja kuten syreenejä ja jasmike, ja isoäitini pienen pieni perunamaa kallion kolossa.

Kaupunkikotimme oli vanhassa talossa lehtevässä osassa Helsinkiä. Sielläkin oli meri kivenheiton päässä.

Pihassa oli hieno kivimuuri, jonka edessä oli valtavan lämmin paikka. Istuttelin kukkapenkkeihin kaikenlaista. Vanhastaan tässä oli ruusupenkki, joka oli keväisin aivan liian täynnä narsisseja. Tuoksu levisi nenään koulusta palatessa. Keisarinpikarililjan lemu on lapsuudesta tuttu ja rakas kevään ihanimpien viikkojen tuoksu.

Piha oli myös kätevä kaikenlaisten kuvausten järjestämiseen. Asuin lapsuudenkodissa joitakin vuosia myös maailmalta palattuani.

Asuin vintillä, mistä avautui kiva näkymä alas puutarhaan.

Oravia näkyi kaupunkipihassa paljon enemmän kuin nyt saaressa! Ne taitavat pysytellä metsissä.
Isäni rakensi siilille talvehtimismökin, siilejäkin kaipaan, sillä niitä ei näytä saarella olevan ollenkaan. Sen sijaan runsasta omenasatoa en kaipaa ollenkaan, niistä sai lapsena yliannostuksen.

Kiitos kaimalle kivasta haasteesta, hänellä itsellään oli muuten aivan ihanat kertomukset lapsuuden tärkeistä henkilöistä ja kasveista, jotka heihin liittyvät. Täältä voit lukea Kivipellon Sailan jutun.

Haastan Naukulan Mamman ja Suvipihan Marietan kertomaan lapsuuden pihoistaan, jos he eivät jo ole sitä tehneet.

Marraskuun puutarhayllätyksiä ja metsäistä joulutunnelmaa

Täällä ollaan, aika vain menee kaikkeen! Tietokonekin meni rikki, mutta onneksi vanha varakone-työjuhta toimii edelleen, vaikka useimpien verkkosivustojen aika onkin ajanut vanhan selaimen ohi. Alkavalla viikolla saan toivottavasti varsinaisen koneen toimivana huollosta kotiin, muuten olen täydessä pulassa töiden kanssa. Ja onneksi bloggerin sivustoa pystyy käyttämään tällä kivikautisellakin koneella!

Here Still
November has been surprisingly pretty – sunny even. There is rain and shine, often both in the same day so that one can't get bored. The days seem quite bright; now there are only a few weeks to the darkest day of the year.

Ne ovat viimein nousseet! Syyssahramit, nimittäin. Olen etsiskellyt näitä muutaman viikon. Nupulla marraskuun puolivälissä, se on hieman myöhempään kuin tavallista. Hyvinhän tässä ehtii.

Tätä en tajunnut etsiä. Hämmästys oli melkoinen, kun silmiin osui Winchester Cathedral -ruusun kookas, avautunut kukka. Se on säästynyt tuholaisten hampailta kasvaessaan japaninkirsikkaa suojaavan verkon sisällä. Voi olla, että jokunen muukin ruusu kukkisi, jos suojaisin niitä verkoilla, mutta täytyy priorisoida.
Kylmä sää on puraissut terälehdet läpikuultaviksi; koskettavan kaunis efekti.

Lähellä kasvavassa William Shakespeare 2000:ssa oli vähän aikaa sitten lupaava nuppu, mutta se syötiin. Tämän piikit ovat yhtä upeita kuin kukat!

Vaalearouluruususta löytyi nuppuja, suojasin sen heti verkolla.

Puutarha on nyt aika kaunis. Koristeheinät ovat nousseet pääosaan. Tässä on hienon keltainen siniheinä lakastuneen punalatvan takana.

Kirjosorsimo ei ole vielä saanut vaaleanpunertavaa syysväriä, se tulee vasta kun pakkanen puraisee kunnolla. Täällä ei ole ollut kuin pari astetta. Tälläkin hetkellä ollaan pari astetta plussan puolella: keskiyöllä.
Musti nuuhkii syysilmaa. Se on onnellinen täällä pantteripalstallaan kaikkina vuodenaikoina.

Laitan vielä enemmän juttua koristeheinistä ja pari haastettakin odottaa toteutusta. Mutta tässä vähän maistiaisia nettikauppani Elsan lempituolin joulukoristevalikoimasta. Löysin niin kauniin metsähenkisiä koristeita, että olen aivan onnesta kävynsoikeana!

Nämä löytyvät Nostalgiset-osastolta täältä: KLIK.
Iloista uutta viikkoa!


Kirjosorsimo – Glyceria maxima 'Variegata'
Punalatva – Eupatorium
Siniheinä – Molinia caerulea
Syyssahrami – Crocus speciosus
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger

Lempipuu

Puutarhassa-blogista tuli mukava – ja haastava – haaste kertoa lempipuusta. Puiden ystävälle se ei ole mikään helppo tehtävä, eikä yhden absoluuttisen lempipuun nimeäminen ole edes mahdollista. Kuvassa näkyy kuitenkin yksi tärkeimmistä: pihlaja. Kotipihlaja kasvaa kivassa paikassa koivikon ja vanhan navetan välissä. Kaadoin vierestä villin omenapuun, jonka jälkeen pihlaja sai lisää elintilaa ja se on kasvanut kauniin pyöreämuotoiseksi. Yksi pihlajan ihanimmista puolista onkin sen kasvutapa.

The Rowan Tree
I was asked to name a favourite tree; for a tree lover it is an impossible task. Rowans are a group I particularly like. They have so much going for them: flowers, fruit – delicious, edible fruit – lovely habit, autumn colour, wind tolerance, symbolism. Birds love them too. What more could you ask for?

Ah, kesäillan valo! Pihlaja täydessä kukassa on upea näky.

Pihlaja on pyhä puu muuallakin kuin Suomessa, esimerkiksi Skotlannissa. Orkney-saarilla törmäsin useaan pihlajaan. Orkneyn kirjastolaitos on kunnioitettavan vanha: se on perustettu 1683. Itse kirjasto- ja arkistorakennus on moderni ja tilava ja sen edustalla kasvaa rivi saksanpihlajia.

Kotipihlajakin tarjoaa ihanaa marjasatoa, etualalla on orjanruusun kiulukoita.

Yhdessä niistä tulee herkkuhyytelöä.

Koivujen kellastuessa pihlaja tekee hyvän väriläiskän koivikkoon.

Linnuillekin se tarjoaa paljon ruokaa.

Puutarhassani kasvaa myös ruotsinpihlaja. Se löytyi umpeenkasvaneen luumu- ja tuomitiheikön keskeltä. Sitten on tämä pienikasvuinen helmipihlaja, ihana syksyinen väriläiskä. Ja vaaleanpunamarjainen punahelmipihlaja, joka on niin nuori, ettei marjoja vielä ole näkynyt.
Haluan keräillä pihlajia vielä lisääkin! Keltamarjainen 'Joseph Rock' olisi ihana lisä. Ja huikean punaisen syysvärin saava tuurenpihlaja. Harmitti, kun ei ollut kameraa mukana muutama viikko sitten, kun kävin tervehtimässä ystävää: talon edustalla kasvoivat liekehtivän punaiset tuuret.

Olen onnekas, sillä myös kaupunkiasuntoni edustalla kasvaa pihlajia. Voin tarkkailla punatulkkujen ateriointia parvekkeelta tai ikkunasta käsin.

Vastaamme haasteeseen koko perheen voimin. Mustin lempipuu tuli jo vähän aikaa sitten mainittua: se taitaa olla vaahtera.

Ransukin pitää puista. Koivu on hyvä etenkin talvella, kun oksilta näkee kauas.

Mammaahan se lähinnä tarkkailee.

Viimeiset kuvat ovat muutenkin tarkoitukselliset. Ihana aurinkoinen maaliskuu: tätä kohti!


Helmipihlaja – Sorbus koehneana
Kotipihlaja – S. aucuparia
Punahelmipihlaja – S. vilmorinii
Ruotsinpihlaja – S. intermedia
Saksanpihlaja – S. aria
Tuurenpihlaja – S. 'Dodong'

Marraskuun kalenteripoika

Lovehunter

Kesäpoika! Näin ihanat kesäiset kuvat ovat jääneet aiemmin julkaisematta. Otin nämä toukokuun lopussa.

November Calendar Boy
In November the light is scarce – so here are two lovely photos of Franz in May. He's the spitting image of heart-throb David Coverdale, don't you think? In the last photos he recommends best exercise for November.

Yhdennäköisyys David Coverdaleen hulmuavine kutreineen on tullut mainittua ennenkin (KLIK), mutta tässä vielä uudemmille lukijoille muistutukseksi.

Tämä on siis David, silmien värissä on hieman eroa, siitä nämä kaksi erottaa. Muuten ovat kuin kaksi marjaa.

Lopuksi marraskuun kalenteripoika esittelee, mitä marraskuussa on paras tehdä: etsi karvainen lämmin kaveri halattavaksi.

Lämmintä ja pehmeää marraskuuta!

Sisäkukat

Sisällä alkaa vähitellen olla enemmän kukkivaa kuin ulkona. Ruukkuja on joka tasolla, kuten tavallista talvisaikaan. En mahdu kunnolla kotiini. Sohva sentään on vapaana kukista, ja sänky.
Tässä kuvassa on pari talvikauden luottokukkijaa: kotipelargonit 'Prins Nikolai' ja 'Raspberry Ripple'. Etelänpuoleinen valoisa ikkuna on niille mieleen. Keskellä on tuoksupelargoni, se kukkii enimmäkseen kesäisin.

Indoor Flowers
There came the time again when I hardly fit into my own house. There is no question of eating by the kitchen table, since it is filled with pots. The whole Pelargonium collection plus lots of tender bulbs must be kept indoors over winter. The sofa and the bed are so far pot free.

Suosikkipelargonini P. sidoides on vähitellen kasvanut isoksi, mutta sitä en henno pienentää. Keväällä tämän voisi ehkä jakaa. Luultavasti jokaisesta varresta kasvavasta ruusukkeesta kasvaisi uusi kasvi. Tämä kukkii yhä vain pikkuruisin tummanpurppuraisin kukin.

Tässä koko komistus, tai ryteikkö! Kasvutapa on lievästi sanottuna rönsyilevä.
Pelargoniruukut pääsevät välillä kuivumaan lähes rutikuiviksi, mikä näkyy kuivuneina lehtinä, mutta ne näyttävät silti viihtyvän niin.

Tänä vuonna kylvetty P. barklyi on herkku, ihana karvatyyppi.

Oikealta puolelta lehdet näyttävät tältä. Hieno kuvio.

Pelargonien keskellä on kirjavalehtinen kuvernöörinkukka, jonka löysin paraislaisesta puutarhaliikkeestä kesällä ja aloin kiljua innosta. En ole koskaan nähnyt kuvernöörinkukkaa missään myynnissä, ja sitten osui kohdalle vielä kirjavalehtinen versio, lottovoitto!

Ensimmäisen kukinnon menetin, kun olin matkoilla, mutta nyt kuvernööri on tehnyt uuden kukkavarren. Toivottavasti kukkia jaksaa avautua! Koko kasvissa on kiva valkosipulin tuoksu ja se on syötävä, jos raaskii leikata näin kauniita lehtiä ja kukkia.

Makuuhuoneessa, pohjoisikkunalla, on kirjavalehtisiä pelargoneja, jotka eivät välttämättä kestä suoraa auringonvaloa, sekä herkästi kuivuvia kasveja, kuten verenpisarat. Tämä peruspisara kukkii aina vain.

Siirsin minipuutarha-asetelmasta kultaimarteen ja unelman isompaan ruukkuun, samalla ne saivat sammalkatteen ja minihautakivet juurelleen.

Viime syksynä kylvetty, keväällä yllätykseksi mullasta noussut Canna tuerckheimii on venynyt valtavasti pituutta. On arvoitus, miten tämä selviää talvesta huushollini vaihtelevissa lämpötiloissa ja epäsäännöllisellä kastelulla. Se nähdään keväällä.


Kotipelargoni – Pelargonium Zonale-Ryhmä
Kultaimarre – Phlebodium aureum Kuvernöörinkukka, kirjavalehtinen – Tulbaghia violacea 'Silver Lace'
Tuoksupelargoni – Pelargonium ✕ fragrans
Unelma – Asparagus setaceus
Verenpisara – Fuchsia