Kivipellon Saila lähetti jo jonkin aikaa sitten haasteen kertoa lapsuudenpihasta. Aloin jo siellä kerätä tulppaaneja!
Monella on muistot lapsuudesta maalta, ainakin mummolan kesistä. Olen niin kaupunkilainen, että meidän suvun kesähuvilakin oli Helsingissä. Meillä mentiin mökille HKL:n sinisellä bussilla. Myös kaikki isovanhemmat asuivat Helsingissä.
Childhood Garden
I received a lovely blog challenge to tell about childhood gardens. As it happens, they were all in old houses and in Helsinki. Here they are!
Kesähuvilan puutarha oli oikeastaan luontoa. Se oli merenlahteen viettävässä rinteessä. Siellä vietimme pitkät kesät isovanhempien hyväntahtoisesti valvovan katseen alla, koko kahdeksanpäinen serkkukatras. Ja kaikki tyttöjä! Onneksi isoisäni, kuvassa seisten, oli feministi.
Puutarhassa oli kuitenkin joitakin koristekasveja kuten syreenejä ja jasmike, ja isoäitini pienen pieni perunamaa kallion kolossa.
Kaupunkikotimme oli vanhassa talossa lehtevässä osassa Helsinkiä. Sielläkin oli meri kivenheiton päässä.
Pihassa oli hieno kivimuuri, jonka edessä oli valtavan lämmin paikka. Istuttelin kukkapenkkeihin kaikenlaista. Vanhastaan tässä oli ruusupenkki, joka oli keväisin aivan liian täynnä narsisseja. Tuoksu levisi nenään koulusta palatessa. Keisarinpikarililjan lemu on lapsuudesta tuttu ja rakas kevään ihanimpien viikkojen tuoksu.
Piha oli myös kätevä kaikenlaisten kuvausten järjestämiseen. Asuin lapsuudenkodissa joitakin vuosia myös maailmalta palattuani.
Asuin vintillä, mistä avautui kiva näkymä alas puutarhaan.
Oravia näkyi kaupunkipihassa paljon enemmän kuin nyt saaressa! Ne taitavat pysytellä metsissä.
Isäni rakensi siilille talvehtimismökin, siilejäkin kaipaan, sillä niitä ei näytä saarella olevan ollenkaan. Sen sijaan runsasta omenasatoa en kaipaa ollenkaan, niistä sai lapsena yliannostuksen.
Kiitos kaimalle kivasta haasteesta, hänellä itsellään oli muuten aivan ihanat kertomukset lapsuuden tärkeistä henkilöistä ja kasveista, jotka heihin liittyvät.
Täältä voit lukea Kivipellon Sailan jutun.
Haastan
Naukulan Mamman ja
Suvipihan Marietan kertomaan lapsuuden pihoistaan, jos he eivät jo ole sitä tehneet.
.jpg)
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
Onpas teillä ollut tunnelmalliset kesäpihat : ) Niin ja talvipiha tietysti myös! Lapsuuden muistoihin on niin kiva palata, että jos suinkin jaksan, niin voisin skannailla albumeista kesäpihakuvia. Monet muistot liittyy juuri lapsuuden kesiin ja kukkasiin, joita esim. pienenä harjasin ahkerasti.
ReplyDeleteOli tosiaan vahva ja hurmaava 1900-luvun alun tunnelma niin kesä- kuin talvikodissa. Joskus mietin, mitenköhän sopeudun johonkin 70-luvun kerrostaloon, mutta ihminen on sopeutuvainen ;-)
DeleteVoi että, olisi kiva nähdä kuvia lapsuuden pihastasi! Hih, kukkien harjailua :-D
Ihanan sympaattisia vanhoja valokuvia. Mistähän se johtuu, että ne muuttuvat ajan kanssa punertaviksi? Meilläkin joitakin kesäkuvia jotka tosi punaisia, liekö sitten syynä lapsuuden lämpimät kesät? :-)) Kauniita puutarhamuistoja olet tallentanut. ~Katja
ReplyDeleteMietin samaa. Värivalokuvat haalistuvat, kaiketi siniset värit ensin... mustavalkokuvat kestäisivät pidempään.
DeleteIhana kuva sinusta(?) lunta syömässä..:)
ReplyDeleteMinähän se siinä. Nam, nam :-D
DeleteSuloisia lapsuuskuvia! Aika hauskaa, että kotisi ja "mummolasikin" ovat olleet Helsingissä ja sitten Sinä olet muuttanut maalle, saaristoon. Ehkä tuo meri kotisi ja mummolasi edustalla on sitten ollut niin kutsuva.
ReplyDeleteIhanan paljon puutarhaa on kuulunut lapsuuteesi helsinkiläisyydestä huolimatta. Vaikka lapsena sitä kuvitteli muutamaa puuta kerrostalotontin reunalla metsiköksi.
Meri on aina ollut ihan vieressä. Mutta vanhempani olivat myös purjehtijoita henkeen ja vereen, ja veneestä käsin saaristo tuli tutuksi joka kesä.
DeleteSanos muuta, lapselle ihan muutama puu riittää metsäksi, mielikuvitusta riittää! Meillä oli ystävättäreni kanssa leikki "ylitä krokotiilien täyttämä kanjoni köyden päällä ryömien" -leikki taloyhtiön pyykkinaruilla.
Kiva postaus, vanhat kuvat ja nostalgia puree allekirjoittaneeseen aina :)
ReplyDeleteNiin taitaa purra aika moneen ;-) Olisi kiva jos sinäkin osallistuisit tähän haasteeseen!
DeleteIhanat lapsuusmuistot.
ReplyDeleteNoi vanhat kuvat on niin ihania.
Kiitos kivasta postauksesta,
Vanhat kuvat on tosiaan ihania. Olisi mukavaa kuulla sinunkin muistoistasi, vaikka tosi kivasti olet niistä jo kirjoittanut aina välillä.
DeleteMukavat kuvat ja muistot lapsuuvenpihasta. Miulla sama haaste on vielä vaiheessa! On teitä ollu aika katras serkuksii.
ReplyDeleteOlisi mukavaa nähdä kuvia sinunkin lapsuudenpihasta.
DeleteSe on kyllä rikkaus, että lapsuuden kesät tuli vietettyä tuollaisessa suurperheessä. Suku tuli tutuksi ja serkut ovat läheisiä. Tunnetaan toisemme niin perin pohjin ja yhtä luontevasti ollaan vieläkin aina kun tavataan.
Voi mikä paratiisi tuo lapsuudenkotisi ja "mökkinne" on ollut! Ihanat kivikukkapenkit ja pergola. Oot niin hurjan söpö ja tunnistettava noissa kuvissa. Mahtava kasakkalookki ollut lapsena! Hyvä tuo 8 tytön girlpoweri :D On siinä ukilla ollut tekemistä. Oli kiva lukea muistojasi!
ReplyDeleteHih, ai tunnistit :-)
DeleteOli toden totta paratiiseja. Isoisäni oli ihan huippu. Joka ilta hän keräsi meidät tytöt (aikuisilta pääsy kielletty) kuvassa näkyvään lasihuoneeseen ja keksi meille iltasadun omasta päästä. Niissä oli vaikka mitä seikkailuja laivoissa maailman merillä sun muuta :-D
Ihanat kuvat. Ja tuo lapsuuden talviasu <3
ReplyDeleteSanos muuta, aika söpö :-D Muistelen, että lämminkin oli huopatossuissa, villakangastakissa ja tuossa karvahatussa.
DeleteKiitos haasteesta! Kerrottavaa kyllä riittää, mutta toivottavasti löydän myös vanhoja valokuvia ...
ReplyDeleteToivottavasti löytyy! Tai sitten voi vaan kertoa, kuvat voi olla muutakin.
DeleteIhania vanhoja kuvia! Nostalgia on aina paikallaan :)
ReplyDeleteNiinhän se on :-)
DeleteOnpa siellä teillä ollut varsinaisa prinsessanenergiaa ja ihana ukki! Nuo sinun lapsuusmaisemat ovat jotenkin puhuttelevia, minun nuoruusmaisemia melkein, kun sinne stadiin muutin joskus 80-luvun alkupuolella. Kukat ovat kulkeneet mukana ihan varmasti ja tuo kuva pienestä Sailaista kasakkahattu päässä (sellaisen olisin myös joskus halunnut) on ihan mahtava!
ReplyDeleteMukavaa, kun vastasit haasteeseen!
Helsinki on todella kiva kaupunki, ihanan merellinen. Kyllä se sydämessä asustaa, vaikka muualla asuisikin.
DeleteTähän oli kiva vastata, vaikka en niin syvällisesti paneutunutkaan. Kiitos siis sinulle!
Ihanan erilainen postaus. Kasakkahatusta tuli mieleeni, että minulla taisi olla sellainen häntälakki.. muistankohan oikein... Tänä talvena olen bongannut ihmisillä noita samoja lumihiutale-heijastimia. Niitä oli jo silloin. Sellaisen haluaisin ja juurikin valkoisen! Ei mitään pinkkiä tai sinistä.
ReplyDeleteIhanaa, siskollani oli myös sellainen häntälakki! Tuota heijastinta muuten minäkin kuvassa katselin, niin klassikko. Kiva kuulla, että niitä on taas ja toivottavasti löydät sen valkoisen.
Delete