Pikku-Raakkila ja alppipenkki

Minna pyysi lisää kuvia Pikku-Raakkilasta. Sen raivauksesta kun taannoin mainitsin. Se ei ole muuta kuin pieni alue lahon saunan kulmalla, jonne istutin ensimmäisiä taimia, joita sain jakopaloina Raakkilasta vuonna 2007.

Tuolloin piti saada edes joku kohta taimille, joka ei kasva heinää, vattua, nokkosta ja vaahteranvesoja, niinpä kaivoin alueen parin ison kiven kupeeseen, vuorasin sen suodatinkankaalla ja pistin reunoiksi lisää kiviä. Nyt siinä kasvaa Viburnum × bodnantense 'Dawn', joka on kuvan ottamisen jälkeen saanut hienon viininpunaisen syysvärin. Toivottavasti se selviää talvesta tuossa. Huolenaiheeni on mahdollinen talvinen märkyys.

Elokuussa otetussa kuvassa näkyy alempana vino laho sauna, jonka kulmalla Pikku-Raakkila on. Tässä on puolestaan vasta raivausvaiheessa olevaa aluetta ruusutarhan ja preerian välimaastossa ylempänä tontilla. Istutin siihen koristekastikka 'Overdamin' jalopalat, jotka syntyivät, kun raivasin toista vanhaa rikkaruohottunutta istutusaluetta.

Tässä puolestaan näkymä kesäkuussa vastakkaiseen suuntaan, sauna jää oikealle. Se on märässä paikassa. Ylempänä vanhan navetan edustalla ja takana onkin jo kuivaa. Navetan seinustalla on alppipenkki.

Kesäkuussa otetussa kuvassa näkyy hyvin Pikku-Raakkilan tuolloinen tilanne: se oli kuin nuijalla lyöty, täynnä lehtosinilatvaa (ja palavaarakkautta). Muut kasvit olivat hätää kärsimässä tai jo luovuttaneet, ja suuren osan olin jo siirtänyt muualle. Seasta löytyi myös heinää ja nokkosta.

Pikku-Raakkilan takana kasvaa raparperi ja hieman liian laajaksi kasvustoksi levinnyt raunioyrtti, sen raivaus onkin seuraavana vuorossa.

Tästäpä päästään aasinsillalla navetan edustalle alppipenkkiin, kun se tuli mainittua. Tästä piti raportoida jo kuukausi sitten, mutta en käsitä, mihin aika häviää!

Pulskaneilikat alkavat kukkia vasta syksyllä, jolloin niistä tulee mahtava kukkapilvi alppipenkkiin. Viime syksynä heittelin kuivuneita varsia vastapäiseen preeriaan, mutta en vielä ole huomannut siinä pulskaneilikan siementaimia. Täytyy uusia toimenpide.

Samoin olen toiminut etelänmaitohorsman kanssa, sillä sekin sopisi preerian heinä-kukkaketo-teemaan loistavasti. Tämä onkin yksivuotinen, ja näkyy tekevän aina muutamia siementaimia seuraavalle vuodelle, joten luulisi niitä onnistuvan tekemään preeriapuutarhassakin. Olen katsonut Pieni talo preerialla -sarjaa Areenasta ja etenkin sen alku- ja loppukuvien niittykasvillisuutta.

Huomasin, että en ole kirjoittanut alppipenkistä koko kesänä, voi hemuli. Korjataan nyt tilanne. Alppipenkin tähtihetkiä ovat kevätkesä ja syksy, keskikesällä se viettää hiljaiseloa. Kesäkuussa kukki rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz' ja taustalla kääpiöneilikka.

Tuolloin kukki myös kangasajuruoho 'Coccineus',

rusolaukkaneilikka 'Alba'...

... ja maljalaukkaneilikka 'Ballerina Red'.

Suloinen hallerinkylmänkukka veteli kesäkuulla viimeisiään. Tämä ja mätäslaukkaneilikka kukkivat jo toukokuussa, ja aiemmin keväällä muutama esikoisempi sahrami, tulppaani ja muu sipulikukka. Niiden viihtyvyyttä toivon räystäskourun asentamisen lisäävän huomattavasti. Erikoisemmille pikarililjoille olen huomannut tämän olevan liian paahteisen kuuma paikka, ne kärvistelevät. Täytyy keksiä niille joku parempi paikka jatkossa, sillä pikarililjat kaipaavat lähes poikkeuksetta varjostusta kuumimpaan aikaan ja sitä ei tässä ole ollenkaan.

Jos kesäkuun jälkeen alppipenkki viettääkin hiljaiseloa, alkaa elokuun lopulla taas tapahtua. Laukkaneilikat aloittavat uusintakierroksen, tässä näkyykin hyvin maljalaukkaneilikan alkukesän kuivuneet kukat ja uudet syyskukat samaan aikaan. Etualalla on lisäksi kiinnostava löytö...

Tämähän on rusolaukkaneilikka, mutta mitäs se tässä tekee? Kyseessä täytyy olla siementaimi, tai vielä kutkuttavampaa: matkamuisto Orkneyltä. Istutin pienen, kallionkolosta kaivamani juurenpalan näille hoodeille pari vuotta sitten, mielestäni sitä ei sittemmin näkynyt, mutta voihan tämä olla sekin.

Sen takana kasvaa teemaan sopivasti Orkney Cherry -kurjenpolvi eli 'Bremerry', yksi orkneyläisen Alan Bremnerin risteymistä. Tämä on talvehtinut mukavasti jonkin vanhan villamyssyn alla, en uskalla enää ottaa riskiä, kun olen jo pari Orkney Cherryä aiemmin menettänyt talveen. Tämäkin kukkii ihanasti syksyllä, kuva on syyskuulta.

Siinäpä hieman takautuvia puutarhakuulumisia. Oikeastaan ihan hyvä, että kesällä tapahtuu niin kiivaasti, ettei kaikesta ehdi raportoimaankaan. Onpa sitten, mistä kirjoittaa nyt, kun ei paljon muuta kerrottavaa olisi kuin kertoa, minkä aidantolpan tai riistaverkon kohdan peurat ovat viimeksi vääntäneet päästäkseen pihalle.

Siitä räystäästä toki voisin raportoida, kuvien ottaminenkin vain on jotenkin unohtunut viime viikkoina. Keskellä iltapäivää koittava pimeys jotenkin lannistaa ihmisen niin täysin. Kevääseen on (enää) neljä kuukautta...

Etelänmaitohorsma – Chamaenerion dodonaei

Hallerinkylmänkukka – Pulsatilla halleri

Lehtosinilatva – Polemonium caeruleum

Kangasajuruoho – Thymus serpyllum

Kääpiöneilikka – Dianthus subacaulis

Maljalaukkaneilikka – Armeria pseudarmeria

Pulskaneilikka – Dianthus superbus

Raunioyrtti – Symphytum

Rusolaukkaneilikka – Armeria maritima

Lokakuun kalenteripoika

Lokakuun poika on tietysti lokakuun synttärisankari Franz Sanchez, jonka 12-vuotispäiviä vietettiin jo 20 päivää sitten.

Ransulla on ollut paljon hommia mm. jyrsijöiden kanssa. Mamman mielestä pitäisi huolehtia siitä, että niitä ei tule taloon, Ransun mielestä niitä pitää tuoda näytille taloon.

Lisäksi mamma on kaivanut puutarhassa, mm. jo villiintymään ehtineen Pikku-Raakkilan, josta nousi ylös kaikki, jotta sain rikkaruohot pois. Tilalle tuli heisi Viburnum × bodnantense 'Dawn', jonka talvenkesto on erittäin epävarmaa. Sen ympärille istutin ylös kaivetut helminukkajäkkärät, siperiankurjenmiekan ja varjoliljan takaisin. Täytyy vielä lisätä muuta, matalampaa aluskasvillisuutta. Ja suojata heisi talveksi! 

Kalenteripojan on tehtävä säännölliset pihatarkastukset muutenkin, vaikka mamma ei kaivaisi ja siirtäisi. 

Ja sitten on linnut. Ja peurat. Jänikset.

Ja naapurin koirat!

Tärkeintä kaikesta on keitetyn possun kerjääminen. Joskus sitä ei vain tipu, vaikka kuinka pyytää. Törkeää.

Saisinko kinkkua!?!

Punaisia pilkahduksia

Tässä eräänä päivänä ilahduin suuresti, kun huomasin parven urpiaisia lähelläni. Ne pyrähtivät lentoon, kun liikuin, mutta pian tulivat takaisin ihan viereen ruokailemaan sikurin siemenillä.

Rare Visitors

The other day I spotted a flock of common redpoll; a visitor from the north not very often seen here in the south. They, like many other northern birds, are not used to humans, hence come fearlessly close.

Kaiken muun kauneuden lisäksi sikuri on siis hyvä urpiaiskasvi! Laidunkarstaohdake, jota kuvassa myös näkyy, on toinen hyvä siemenravintokasvi linnuille.

Yksi urpiaisista istahti marjaomenapensas 'Marleenan' oksalle, mutta silloin en vielä ollut hakenut kameraa sisältä. Se oli todella kuvauksellinen näky, sillä 'Marleena' alkaa olla mahtavassa syysvärissä ja sen kirsikanpunaiset lehdet ovat aivan urpiaisen otsan sävyisiä.

Mutta niin vain urpiaiset keskittyivät sikureihin sen jälkeen, kun palasin kameran kanssa. Tuossa vasemmanpuoleisessa näkyykin hieno punainen otsa.

Edellisestä punaisten postauksesta unohtui Ransunhäntäkukka, komealuppio. Sen kukinta on oikea syksyn ilopilleri.

Neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' pistää vielä parastaan. Tämä ei onneksi ole peurojen ruusuruokalistan kärjessä, kukkia pääsee ihailemaan syksylläkin.

Ja sitten on pari myrkkyliljaa, jotka olen visusti suojannut verkoilla. Tätä 'Lilac Wonder' -myrkkyliljaa yritin kuvata eilen sade-, räntä- ja raekuurojen välissä, mutta aina, kun aurinko tuli hetkeksi esiin, tein jotakin muuta. Yksi varsi jo lakosi rankkasateessa ja puuskissa, mutta uusi kukkavarsi on nousussa. Ihana, intensiivinen väri.

Toinen ihastuttava ja hyvin kukkiva on tämä 'Waterlily'. Tämäkin on myrkkyliljaristeymä eli tarhamyrkkylilja. Kerrottu kukka on hailakamman sävyinen kuin edellisellä, mutta ehkäpä siksi myös tyylikkäämpi. Ja tuo kerrottu kookas kukka! Melko hieno näky näin syyspuolella, paljon tämän tason kukkia ei enää olekaan.

Kuvia ei nyt tämän enempää myöskään ole, sillä olen keskittynyt muihin hommiin, mm. räystäskourujen asentamiseen navettaan, jotta alppipenkin arvokkaat asukit selviäisivät jatkossa paremmin talvista. Moni aarre on siinä penkissä kuollut, kun on saanut pisaroita niskaansa pitkin talvea. Ei enää!

Komealuppio – Sanguisorba hakusanensis

Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum

Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii

Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä

Sikuri – Cichorium intybus

Tarhamyrkkylilja – Colchicum Speciosum-Ryhmä

Urpiainen – Acanthis flammea

Pari valkoista

Ihanaa, se kukkii viimeinkin! Syyskimikki 'Atropurpurea' nimittäin. Toinen kukkavana on syöty, mutta tämä toinen kasvaa niin liki aitaa, että peurat eivät ilmeisesti ole sitä hoksanneet. Muutaman vuoden jurotuksen jälkeen kasvi näyttää myös hieman rehevöityneen, aiemmin siinä on ollut vain pari lehteä, ja nekin ovat nousseet aina niin myöhään, että olen jo ehtinyt arvella kasvin kuolleen. Onpa ihana ylläri.

Siinä lähellä on huomionarvoinen kasvi, joka ei ole saanut ollenkaan riittävästi palstatilaa. Helminukkajäkkärään eivät peurat nimittäin ole vielä ikinä koskeneet, se saa kukkia rauhassa, ja onhan tämä muutenkin ansiokas perinnekasvi. Vieressä voi nähdä, että ne ovat riipineet varjohiipankin lehdet varsista. Olen joskus ollut siinä luulossa, että varjohiippoja ei syödä.

Kolmas ihana valkokukkainen on tämä talvikynteli, jonka kasvatin siemenestä muutama vuosi sitten sillä varauksella, että tämä ei tule talvehtimaan. Talvehtiminen on ollut sataprosenttisen varmaa tähän asti tässä yrtti-kohopenkissä, jossa on laiha maa, vesi ei seiso, mutta lumisuojaa ei koholla olevassa penkissä kerry senkään vertaa. Samoin loistavasti tässä ovat silti viihtyneet salvia, ranskanrakuuna ja erilaiset timjamit, joita näkyykin kuvassa taustalla.
Talvikyntelin kukkimisaika on mukavasti eritahtinen timjamien kanssa.

Raportti on lyhyt, kukkia on vähän. Kuistin leijonankidat sentään ovat säästyneet, ja kuistin edessä muutama kultapallo. Maisemaan on ilmestynyt vähän uutta väriä, sirotuomipihlajan punaiset lehdet lensivätkin jo tuulissa pois.

Sain ihanalta naapurilta kasan pitkiä tammen oksia aitani tiivistämiseen, ne päätyivät tuohon länsireunan riista-aidan tueksi.

Täällä vuoroin sataa, vuoroin paistaa. Yöllä kuulin ukkosen jyrähtävän. Vettä on kertynyt sen verran, että sain vesipumpun käynnistettyä muutaman viikon tauon jälkeen; juhlaa, kun vettä tulee hanasta!

Aurinkoista viikkoa!

Helminukkajäkkärä – Anaphalis margaritacea
Syyskimikki – Actaea simplex
Talvikynteli – Satureja montana
Varjohiippa – Epimedium

Muutama punainen

Värejä alkaa pikku hiljaa tulla lisää. Huomaan pihlajan latvassa ensimmäiset punaiset lehdet ja vaahteroissa samoin, vaikka suurin osa niiden lehdistä on vielä vihreänä. Harjaneilikoissa on muutama urhea, syyssäitä uhmaava kukinto, tämä sävy on loistava syksyisten lehtivärien joukossa.

Myrkkyliljat olivat tänä vuonna tavattoman aikaisia, paitsi tämä 'Lilac Wonder', joka on normaalissa aikataulussa ja on parhaillaan tekemässä pari kukkaa. Suurin osa on kukkinut jo, mutta valkoiset syysmyrkkyliljat olisivat yhä kukassa, ellei peura olisi käynyt popsimassa niitä.

Vaahteran alla on niin kuivaa, että siinä valkoinen syysmyrkkylilja 'Album' on vasta nousemassa. Kuten voi nähdä, nämä viimeiset myrkkikset ovat visusti verkkojen sisällä.

Höyhenpensaani on vasta pieni, mutta onpa siinä päheä syysväri! Aika goottilainen ilmestys. Sopii hyvin tähän varjoiseen kohtaan mäntyjen alle, sammalkeinun vierelle. 

'Potomac Lavender' -leijonankidat ovat ihan hyvässä kukassa, kunhan pitää ne poissa peurojen hampaiden ulottuvilta. Toiset astiat ja osa näistäkin on syöty, mutta sitten kiikutin tämän turvaan kuistin pöydälle, jonne peurat eivät vielä ole kivunneet, vaikka kuistin rappusilla käyvätkin syömässä.

Loppuun vielä olohuoneesta räiskyvän punaiset tunnelmat erilaisten pelargonien ja Nerinen esittämänä.

Täällä tuli juuri aurinko esiin varsin tuulisen ja sateisen alkupäivän jälkeen, joten nyt ulos. Aurinkoista viikonloppua!

Harjaneilikka – Dianthus barbatus

Höyhenpensas – Fothergilla 

Leijonankita – Antirrhinum

Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale

Kosteikkopuutarhaa saunan päädyssä

Saunan huudeilla on tonttini kostein kohta. Tältä saunan pääty näyttää nyt, kuvasin vastikään. Tuli nimittäin vastaan vanha kuva...

... keväältä 2007, jolloin olin asunut täällä vajaan vuoden. Tuossa näkyy hyvin keväinen vesien virtaus. Heinikkoa ei vielä ole raivattu nurmeksi, eikä japaninlehtikuusta istutettu. Saunakin piti kaivaa maasta, jotta nurkkakivet löytyivät ja seinät pääsivät irti maakosketuksesta.

Tuolla ojan päässä on nykyisin mutapuutarhakin. Tässä vertailukuva edelliskuvalle viime helmikuulta, jolloin sain inspiratsioonin. Keksin, että tämä kohta kaipaa ehdottomasti lumikelloja, talventähtiä ja jouluruusuja. Niitä sitten istuttelin ja toivottavasti niistä nautitaan ensi keväänä (mielellään heti tammikuussa).

Saunan nurkalla viihtyvät etelänkevätesikot, nehän ovat tavattoman aikaisia. Kuva on viime maaliskuulta. Vaaleankeltaisia kukkia ei oikein erotakaan kevätauringon kilossa. 

Oi, kevät!

Muistaakseni siirtelin muutamia lehtiruusukkeita tuonne lähemmäs ojaa, jotta esikko leviäisi sinnekin vähän nopeammin. Lehtikuusen juurelle onkin itsekseen löytänyt tiensä kevätesikko, mutta sehän kukkii vasta toukokuussa.

Jos kevääseen kaipaankin matalia kukkijoita, ei kesän ja syksyn kasvillisuus voi olla matalaa, tai sitä ei erotakaan (keväällä istuttamani jouluruusun lehdet ovat onneksi tuolla lomassa ihan hyvässä hapessa). Nyt huomiovuorossa ovat ihanaakin ihanampi, keveä ja sirosti kaartuva keltareunainen marskiheinä 'Aureomarginata', kuningassaniainen, joka alkaa viimein kohota lähes metriseksi, monenlaiset mesiangervot ja niiden välissä palmusaraa, vaikka sitä ei tässä oikein erota.

Otin heinäkuussa kuvan saunan sisältä käsin, kun näkymä vaaleanpunaisiin mesiangervohattaroihin oli niin kaunis. Japaninlehtikuusi siivilöi valon ihanasti ilmavan vihreällä tavalla. Sehän on ihana syksylläkin, mutta ei ole vielä alkanut vaihtaa väriään keltaiseksi.

Mesiangervot ovat ketomesiangervo 'Elegans' ja idänmesiangervo. Preeriamesiangervo 'Venusta' asustaa parissa paikassa muualla, ja hankin tänä kesänä taas rusomesiangervo 'Hjordisin', mutta tällä kertaa se kuoli kuivuuteen jo ennen kuin pääsi maahan!

Onneksi muuten nyt sataa, mittariin on kertynyt jo 10 mm, on toiveita saada vesipumppu joskus taas käyntiin! Tosin sadevesi ei nyt ihan heti kaivoon mene, mutta vähitellen kumminkin.

Toinen saunan sisältä otettu kuva on parin viikon takaa, tässä näkyy se ihana valo paremmin. Raidallinen marskiheinä edessä, taustalla kallionauhus ja palmusaraa.

Tykkään tavattomasti kallionauhuksen keltaisesta juuri tässä, lehtikuusen oksien alla ja kellanvihreän palmusaran kupeessa. Vasemmalla on siperiankurjenmiekkaa.

Palmusarasta oikealle on kasvi mietinnässä. Heti saran vieressä on tarhapäivänlilja ja siitä edemmäs, tyhjän aukon jälkeen on taas päivänliljaa, ja näiden väliin kaipaan jotakin, jossa ei ole päivänliljamaiset tai iirismäiset lehdet, sillä niitä on tässä jo niin paljon. Paikka on yllättävän kuiva, siksi siitä onkin kuollut kasvi jos toinenkin tässä vuosien mittaan. Vuosi sitten istutin siihen verikonnantattaren, mutta se kuivui. Ehkäpä kokeilen jakaa tuota nauhusta, sillä olisi kiva saada juuri tuollaisia pyöreitä lehtiä siihen, eikä toisto olisi pahitteeksi.

Tuolla lehtikuusen oksien alla näkyy lisää pyöreitä lehtiä, ne kuuluvat kilpirikolle. 

Tunnelmallisia sadepäiviä – täytyy lähteä tarkistamaan, olisiko mutapuutarhaan jo kertynyt vähän vettä pohjalle!

Etelänkevätesikko – Primula elatior

Idänmesiangervo – Filipendula palmata

Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi

Kallionauhus – Ligularia dentata

Ketomesiangervo – Filipendula purpurea

Kevätesikko – Primula veris

Kilpirikko – Darmera peltata

Kuningassaniainen – Osmunda regalis

Marskiheinä – Spartina pectinata

Palmusara – Carex muskingumensis