Poikien terveiset

Kappas, joulupukilta on jäänyt parta tuohon lahjapaperin päälle.

Ai, sillä on korvat ja nenä. Sehän onkin Ransu!

Heippa vaan. 

Koska minä tein töitä joulun, piti Ransun vahtia mitä teen. Rankkaa oli.
Ransun vyötärönympärys on hieman kasvanut. Yritän neuvotella dieetistä Ransun kanssa, mutta laihaa on toistaiseksi vain neuvottelun tulos.

Leppoisaa uudenvuodenviettoa kaikille!

Aurinkoista vuodenvaihdetta meiltä kaikilta!

Happy New Year!

Joulun rehut ja ruuat

Tänä vuonna ostin yhden ritarinkukan sipulin, vaikka en oikein välitäkään joulukukista. Mutta sen ostaminen oli tarpeellista työn vuoksi. Se ei ole vielä kukkinut, vaan kasvattanut hujoppivarren. Värin pitäisi olla vähän vaaleanpunainen. Ilostuttaahan tuo uutenavuotenakin, tai koska nyt päättää kukkia.
Ritarinkukan vieressä on jaloleinikkejä. Nostin niiden mukuloita mullasta syksyllä ja huomasin niissä olevan runsaasti ituja. Leinikkiparat kärsivät kesällä, kun unohdin kastella niiden ruukkuja – olen aika huono ruukkukukkien kanssa, ne tahtovat aina unohtua kukkapenkeissä häärätessä.

Nyt leinikit kasvavat sitten rehevämmin kuin konsanaan kesällä – täällä sisällä. Niiden edessä on ruukullinen jääkurjenmiekkoja, joiden sipulit ostin syksyllä ja laitoin ruukkuun, kun olin kaupungissa. Hämmästyksekseni ne alkoivat itää ja ovat olleet nyt nupulla monta viikkoa. Odottavatkohan ne aurinkoista päivää avautuakseen, toivottavasti niillä ei ole muuta ongelmaa.
Oikeanpuolimmaisessa ruukussa on sinitriteleiaa, jolle kävi samoin kuin jaloleinikille. Kesällä ne eivät kukkineet, vaan tekivät jonkun verran lehtiä ja kuihtuivat sitten. Kun syksyllä kippasin ruukun maahan, huomasin niidenkin mukuloissa vaaleat idut. Ne eivät ole alkaneet kasvaa muutaman sentin versoja enempää, mutta ei se haittaa. Yritän talvettaa nekin näin ruukussa sisällä.

Oikeastihan nyt on ihanteelliset säät pitää useimpia kasveja ulkona. Jaloleinikille parvekkeella lienee hieman liian kylmää, mutta jääkurjenmiekat ja uusia nuppuja tehnyt minisyklaami saavat olla parvekkeen viileydessä ja kosteassa ilmassa, mikä on niille paljon enemmän mieleen kuin kuiva huoneilma. Rosmariinikin viihtyy, kun lämpötilat vastaavat joten kuten talvea Välimerellä, missä rosmariini kasvaa villinä. Se kestää pientä pakkastakin, mutta otan sen varmuudeksi sisään, kun mittari lähentelee nollaa. Onneksi sellaista lähentelyä ei vielä ole tiedossa.

Jouluruokana oli englantilainen steak & ale pot pie eli lihapata, jossa on vihanneksia, olutta ja taikinakuori. Sitä riitti moneksi päiväksi ja se oli hyvää sekä täyttävää, ja mikä parasta, ei yhtään jouluista. Ruokailu oli lisäksi todella miellyttävää nousevien versojen seurassa!
Niin, tässäpä aihe, jonka mainitsen vain pikaisesti lopuksi. Miksi joulunsa yksin viettävää ihmistä usein surkutellaan? Miksi jouluna pitäisi haluta olla muiden seurassa, jos muulloin viihdytään yksin? Minusta yksin vietetty joulu on ihanaa.

Ihanuuden kruunaa keväinen sää. Kun päivä tästä vähän pitenee, ja talvi ei toivottavasti tästä paljoa kylmene, päästään viettämään kevättä aikaisin! Kävin joulun kunniaksi kurkkaamassa daalian juurakoita kaupunkitalon kylmävarastossa, jonne olin ne nyt ensi kertaa tuonut. Hyvin näyttää menevän, mukulat olivat meheviä eivätkä homeessa, vain yksi kohta hieman, ja sen poistin. Nyt nostin sen juurakon, jossa oli hometta, enemmän pintaan.
Juurakot ovat lähes tyhjässä multasäkissa, johon jätin vähän multaa pohjalle jotta juurakot saa sen peittoon edes osittain. Kastelin multaa vain pienen lirun verran syksyllä eikä se nytkään ollut täysin kuivaa, joten luulen, että vettä ei tarvita talven aikana kenties yhtään.
Kevät, täältä tullaan!

Daalia – Dahlia
Jaloleinikki – Ranunculus asiaticus
Jääkurjenmiekka – Iris danfordiae
Minisyklaami – Cyclamen persicum, pienikasvuiset lajikkeet
Ritarinkukka, jaloritarinkukka (suurikukkaiset joulukukkalajikkeet) – Hippeastrum Hortorum-Ryhmä
Rosmariini – Rosmarinus officinalis
Sinitriteleia – Triteleia laxa

Nukketalon joulu

Nukketalossani ollaan jouluihmisiä. Siellä on joulukoristeita ja joulukuusikin. Laatikollinen magnum-samppanjapulloja odottaa uuttavuotta eteisessä.

The Christmas at my dolls' house is filled with decorations, even if you don't much see them in my real house.

Takanreunuksella on havuseppele ja joulupalloja esiäidin kuvan alla.

Ruokapöytään on katettu kello viiden tee ja juhlan kunniaksi vuosikertaviinikin on haettu esiin. Joku kaatoi vadillisen vihreitä kuulia niin, että niitä on pitkin pöytää.

Eteiseen johtavassa ovessa on piparkakkukoriste (toim. huom. se on siinä ympäri vuoden).

Eteisessä kissat Neiti Marple ja Hercule neuvottelevat taloudenpidosta. Herculea on yhtä vaikea kuvata kuin Mustia, se häviää hämärään.

Seuraavan kerroksen ompeluhuoneeseen on ilmestynyt tonttu ullakolle johtaville rappusille! Onkohan se laskeutumassa vintiltä. Tästä huoneesta puuttuu vielä sähköistys, siksi on niin hämärää. Ja ullakko on edelleen kirjaston rakennustyömaata, siellä on hyviä rojukasoja tontun piileskellä.

Budoaarissakin on tonttu – kiiltävän pronssinen kuten tyyliin sopii.

Tunnelmallisia jouluhetkiä kaikille! Kutsuisin teidät kaikki nukketaloon, jos olisimme tarpeeksi pieniä.

Joulusatu

Kissa kiipeää näköalapaikalle kattoparrulle. Kerrankin sinne pääsee, kun tupaan on ilmestynyt joulukuusi, jossa on iso latvatähti. Sen sakarasta ylettyy parrulle, kun pinnistää takatassun varpaat äärimmilleen. Tyytyväisyydestä muikeana kissa asettuu makoilemaan palkin päälle eikä aio tulla koko jouluna sieltä alas.

Pöllö tuhisee hieman tyytymättömänä.
– Kattopalkki on yleensä minun paikkani. Mokoma katti.
– Toisaalta, täällä alhaalla saan hiiret ja myyrät nopeammin kiinni, tuumaa pöllö ja asettuu pilarin päähän niitä tähystämään.
– Huhuu sinne ylös, täällä ovat hiiret ja glögimukit! Lämpimän hiiren voi dipata glögiin ennen kuin sen pistää nokkaansa, nam nam, pöllö houkuttelee.

– Glögi on pahaa, vastaa kissa eikä edelleen aio tulla alas koko jouluna.
– Laskeudun vasta sitten, kun mukiini ilmestyy kermaa. Siihen asti pyydystän täällä kärpäsiä.

Mutta kukahan kermaa toisi? Ehkä balettitassija, jonka tossut ovat jääneet tuvan eteen. Hänen täytyy palata, sillä varpaat jäätyvät ilman kenkiä. Maa on kuurassa ja lampi jäässä.
Balettitanssija saapuu aatonaattoiltana, ja hän on niin pitkä ja notkea, että ylettyy asettamaan kissalle kermakupin kattoparrun päälle. Sitten hän vetää villasukat jalkaansa ja asettuu nauttimaan joulusta.

Illan pimeydessä lammen yli tallustaa pyöreä hahmo. Hän mahtuu juuri ja juuri tuvan ovesta sisään.
– Kas, Totoro! Onneksi meillä on neljä mukia. Ota, tässä sinun glögisi, sitä riittää kun katti ei siitä piittaa, sanoo pöllö ja ojentaa Totorolle viimeisen mukin.

Joulun jälkeen, ennen kuin kuusi kannetaan ulos, täytyy kissa houkutella alas. Sen jälkeen pöllö saa takaisin vanhan paikkansa ja kissa tyytyy vaanimaan hiiriä tuvan nurkissa haaveillen oikein isosta latvatähdestä ensi jouluna.

Lämmintä, glögipitoista, kermaisaa ja myyräisää joulua kaikille!

Merry Chistmas!

Se on täällä tänään

Pitkä odotus ja musertava taival alkaa olla päätöksessä. On talvipäivänseisaus!

Päivä ei enää tästä pimene, mikä helpotus. Ei se tämän pimeämmäksi voisi paljon mennäkään.
Mutta en ymmärrä ihmisiä, jotka kaipaavat lunta "valaisemaan". Ei se lumi mikään itsevalaisevaa ainetta ole! Jos on pilvinen päivä, on todella hämärää, vaikka lunta sataisi taivaan täydeltä. Lumi vain tekee sen, että ulkona on himputin vaikea liikkua. Se rajoittaa, kahlitsee ja töhnitsee. Lumi on ikävää ainetta, jota ilman pärjäisimme mainiosti.
Jos on aurinkoinen päivä, on valoisaa. Oli lunta tai ei, prkl!
En ymmärrä sitäkään, miksi puhutaan "mustasta joulusta", jos ei ole lunta. Maisemassahan on mitä kauneimpia vihreän ja ruskean sävyjä. Tämä "musta joulu" -nimitys on jonkun lumenmarkkinointifirman mainospropagandaa.

Vähitellen tämä helpottaa. Päivä alkaa pidentyä ja jossain vaiheessa eron jo huomaa. Eikä aikaakaan, kun talventähdet (ensimmäisessä kuvassa) ja kultasahramit alkavat kukkia, ja niissä pörräävät talviuniltaan heränneet kimalaiset ♥

Pian perässä seuraavat esikot ♥ (kuvassa julianesikko)
Mukavaa talvipäivänseisausta kaikille!

It is winter solstice! Time to celebrate – the day will win in the end and the spring will come.

Julianesikko – Primula juliae
Kultasahrami – Crocus chrysanthus
Talventähti – Eranthis

Makuuhuoneen tunnelmia

Edellisen postauksen joulukuusi on makuuhuoneessa. Huomasin, että olen melkein vuosi sitten ottanut tämän kuvan, kun ajattelin postata koukuista, mutta en sitten ehtinyt.
Millähän pieni ihminen ehtisi kirjoittaa blogiin kaikesta, mistä on aikonut? Ainakin minulla syntyy kymmenittäin enemmän aiheita päässä kuin mitä todellisuudessa pystyy kirjoittamaan.
Lähes vuoden takainen asiani oli, että sain viimein kiinnitettyä seinään kolme koukkua vaatteita varten. Siinä on pysyvä näyttely äitini hää- ja iltapuvusta sekä naapurin tädin juhlamekosta. Koukkuihin on kätevä ripustaa myös vaatteita, joita on laitettava seuraavana aamuna päälle. Ainakin minä olen niin aamu-uninen, että jos en valitsisi illalla asua valmiiksi, saattaisin seuraavana aamuna vahingossa poistua kotoa pyjamassa.

Makkarin värimaailma on tumma ja samalla luonnollinen, mistä pidän kovasti, koko ajan vain enemmän. Harmaat, ruskeat, beiget ja maton vähän voimakkaammat murretut sävyt ovat tosi kauniit, vaikka itse sanonkin. Sängyn päätyseinä on musta.

Yhdellä seinällä ovat lapsuudenkotini olohuoneen tapetin loppurullat. Musti ja Ransu esittelevät ja ovat sitä mieltä, että musta, valkoinen ja harmaan monet sävyt ovat parhaita sisustusvärejä.

Ransu esittelee maton sävyjä. Nostin ajopuunpätkän kaappia vasten, jotta Ransu käyttäisi sitä kynsimiseen, mutta aiemmin siinä olleet kangaspakat olivat mieluisampia siihen puuhaan. Kyllä Ransu tätäkin joskus käyttää, kaikkien muiden kalusteiden ja seinänkulmien ohella.

Tässä on se kulmaus, jossa edellisen postauksen kampauspöytä sijaitsee. Kukkapylväs on nyt ikkunan edessä ja verkkohyllykkö sängyn päässä. Siivoilin nurkkaa muutenkin, tosin ei se enää ollut näin rojuinen. Tässä näyttää olleen viimekeväinen katon listoitus kesken, kun listanpätkiä lojuu lattialla.

Sängyn jalkopäässä olevan verkkohyllykön päällä on hyvä paikka pitää päiväpeittoa, joka on rakas vanha painava täkki. Musti esittelee: isäntäpantterin päiväuniasento.

Olen ajatellut, että päiväpeittokasa on juuri sopiva yhdelle kissalle, mutta viime päivinä Ransu on änkeytynyt mukaan Mustin unipaikkaan.

Makuuhuoneen tunnelmissa, mummin kaappia vasten, oli sopivaa kuvata Elsan lempituoli -nettikauppani uusin tuote: renessanssiyöpaita. Sain pienen erän tätä yhdenkoon hurmaavaa yöpaitaa myyntiin. Se löytyy kaupasta tältä osastolta. Ensimmäisen kuvan suuret mustat "hattukoukut" löytyvät myös kaupastani, sekä musta kampauspöytä.

Lämpöistä ja tunnelmallista viikonloppua!

In short: I'm very pleased with the darkish and natural-coloured city bedroom. It is very cosy and there are no signs of me getting bored with it.

Joulukuusi pystytetty

Juuri kun ehdin jossakin blogissa sanoa, että minulle ei tule joulukuusta, muistin, että onhan minulla jo sellainen: viime (vai oliko se toissa) syksynä kuvauksia varten tekemäni jäkäläkuusi. Olen säilyttänyt sitä parvekkeella, jotta se ei kuivuisi ja murenisi.
Kun Tiimarin loppuunmyynnistä löytyivät kivan epäjouluisen väriset minipallot, oli inspiraatio löytynyt.

This is my Christmas tree this year.

Mukaan pääsi pari Pietarista ostettua, kauniisti koristemaalattua posliinifiguuria. Ensin pöllö oli maassa, mutta sitten mietin, että sehän tykkää varmaan olla korkeammalla. Pöllöt taitavat viihtyä pylväiden päissä. Sopiva kukkapylväs löytyi nukkekotitarvikkeista. Yksi Taika-mukeista taustalla on myös nukkekotiin tarkoitetun pylvään päällä.

Toinen figuureista on kissa, joka on kissamaisen uhkarohkeasti kiivennyt korkealle orren päälle tarkkailemaan.

Joulukuusi on kampauspöydällä, jota en oikeasti käytä kampausten tekemiseen. Lisäsin lampun alle jäätyneen lammen, jolla seikkailee...

Totoro!

Siinä nyt on joulua kerrakseen.
Mukavaa joulun odotusta kaikille! Täällä se onkin näköjään jo.

Liito-oravan kaupunkipuuhia

Laitoin eteisrempan yhteydessä ylös hyllyn, sillä kaupunkiasunnossa säilytystilaa on vähän. Mitoitin hyllyn niin, että villansäilytyslaatikot mahtuvat juuri sen päälle.
Mahtuu sinne jotain muutakin. Tarkkasilmäinen saattaa huomata harmaita varvaskarvoja yhden laatikon päällä.

Kukkuu!

Ylhäältä on hyvät näkymät. Tuon vastapäisen kaapin valloittaminen kiinnostaisi.

Ransuli Karvapehva kiipeää usein jakkaralle ja miettii, miten pääsisi kaapin päälle.

Mutta miten se tuonne hyllylle pääsee?

Kas, makuuhuoneen ja eteisen välillä ei ole kiinteää seinää, vaan eteisen hyllylle pääsee myös makuuhuoneen puolelta. Tämä selittää senkin, miksi kuusi kiloa Ransua leijailee joskus päälleni, kun yritän nukkua pitkään.

Here is one of Ransu's favourite pastimes in the city. He loves to wind me up and jump on me when I try to have a lie-in.

Kevätkalenterin kolmas luukku

Se hetki, kun narsissit ja tulppaanit kukkivat, on vuoden parasta aikaa.

In May, when tulips and daffodils are in bloom – that is the best time of year!

'Ballade'-liljakukkaiset tulppaanit, 'Delft Blue' -hyasintit, 'Valerie Finnis' -helmililjat ja marhanliljan nouseva verso ♥

Varjossa talon pohjoispuolella kasvava isokevättähti kukki vasta edellisten kanssa samaan aikaan toukokuun puolivälissä, normaaleissa olosuhteissahan se on aikaisempi. Nyt en muista, siirsinkö sen parempaan paikkaan kesällä, tarkoitus oli ainakin. Ehtiihän sen ensi kesänäkin.

Kävin tutkimassa tilastoja Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilla. Siellä on paljon tietoa, tosin oman paikkakunnan tilastoja ei ole, mistä olen antanut heille palautetta. Se olisi kiinnostavaa ja varmasti mahdollista, onhan heillä kaikki tilastot jossakin digitaalisessa muodossa kuitenkin jo olemassa.
Tutkailin termisen kevään alkamistilastoja ja totesin, että viime kevät alkoi kuukautta myöhemmin kuin edellisvuonna, ellei siellä sitten ole jokin lyöntivirhe. Sen kyllä uskon ilman virhettäkin, viime kevät todellakin antoi odottaa itseään tuskastuttavan pitkään. Maaliskuu meni kokonaan kärvistellessä, terminen kevät alkoi meillä vasta 11.4.! Se tulikin sentään sitten koko maahan lähes samaan aikaan.
Toivotaan, että ensi kevät tulee mahdollisimman varhain!

Helmililja – Muscari
Hyasintti – Hyacinthus orientalis
Isokevättähti – Scilla luciliae
Liljakukkainen tulppaani – Tulipa Liljakukkaiset-Ryhmä
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä

Verso- ja silmuraportti

Syksyinen puutarha on kaunis. Nämä kuvat on otettu reilu viikko sitten. Pronssisara hehkuu auringossa ja tulikukkien lehtiruusukkeet ovat karvaisen harmaanvihreitä.

I like winter when there is no snow... but I am wondering about the many shoots. The autumn has not been extraordinarily warm here, I don't think, and yet there is abnormally much new growth for the time of year.

Tästä toivon pitkäaikaista asukkia puutarhaani: välimerenmaruna 'Powis Castle'. Edellinen eli kaksi vuotta, mutta sen kasvupaikalla oli liikaa talvimärkyyttä ja se menehtyi siihen. Seisovaa vettä ei nyt tämän uuden yksilön kohdalla muotopuutarhassa pitäisi oleman, sillä se on ojitettu joka puolelta ja maa on tiilensekaista kivikkoa edesmenneen talon jäljiltä. Tämä maruna saattaa tarvita myös talvisuojaa, mitä en edelliselle kokelaalle tarjonnut. En ole suojannut tätäkään vielä, sillä on ollut niin lauhaa. Muutaman päivän viileämmän kauden jälkeen näyttävät seuraavat viisi vuorokautta taas menevän kokonaan plussan puolella Ilmatieteen laitoksen mukaan.

Tässä on muotopuutarhan puksipuita, esikkoja, sinivuokkoja ja maustesahraminversoja.

Muotopuutarhassa myös nousee versoja, joista en oikein tiedä mitä ne ovat. Tämä kasvaa suunnilleen paikalla, missä pitäisi olla 'Forelock'-koristelaukkoja, joista ei viime kesänä näkynyt oikein mitään.
Viime kesä oli muutenkin laukkojen katovuosi, tai arvelen, että edellinen märkä syksy oli verottanut niitä. Minulla ainakin nousi vain murto-osa laukoista. Ukkolaukat kasvoivat normaalisti, mutta tähtilaukat, koristelaukat ja suurin osa mustalaukoista oli kadonnut. Hietalaukoista nousi vain pari.
Mutta voi tämä verso olla muutakin. Tässä kasvaa myös kevätkurjenmiekkoja ja muitakin sipulikukkia. Toivottavasti tämä säilyy hengissä, jotta mysteeri selviää.
Edessä näkyy sikurin vihreä lehti. Se kuuluu oikeastaan kedolle, mutta kasvattelen tätä ensimmäistä yksilöä muotopuutarhan penkissä ilman kilpailua heinikon kanssa. Siementaimia voi sitten siirrellä kedolle.

Jalohortensia on sitä mieltä, että nyt olisi aika aukaista uudet lehdet. Puhkeavia lehtiä on kasvin kaikissa oksissa.

Tässä on ruotsinköynnöskuusama. Tämä on hämmästyttävää, sillä minusta nyt ei ole ollut harvinaisen lämmin syksy. Saaristossa meri vaikuttaa niin, että se tasaa lämpötilanvaihteluja ja viivästyttää syksyn kylmenemistä. Toisaalta jatkuva tuuli viilentää säätä tuntuvasti ja voi aiheuttaa pakkasvaurioita vähälläkin pakkasella.

Sammakko poikasineen oli hukkua veden ja pudonneiden lehtien sekaan, niinpä nostin heidät kuiville.

Vadin (entinen pallogrillin osa) vesi jäätyikin hetkeksi.
Toivon nyt sitten hullun lailla, että talvi ei tulekaan. Todellisuudessahan se kai vasta alkaa, mutta yritän olla ajattelematta sitä. Onneksi päivä alkaa kuitenkin kohta pidentyä, enää viikko talvipäivänseisaukseen!

Hietalaukka – Allium vineale
Jalohortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä
Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata
Koristelaukka – Allium Koristelaukka-Ryhmä
Maustesahrami – Crocus sativus
Mustalaukka – Allium nigrum
Pronssisara – Carex comans
Puksipuu – Buxus
Ruotsinköynnöskuusama – Lonicera periclymenum
Sikuri – Cichorium intybus
Sinivuokko – Hepatica nobilis
Tulikukka – Verbascum
Tähtilaukka – Allium cristophii
Ukkolaukka – Allium hollandicum
Välimerenmaruna – Artemisia arborescens