Sisäkukkien parissa

 Viime yö olikin tähän asti vuoden kylmin: –12,3 astetta. Hyvä, että suojasin nuppuisen heiden ja lumikellot.

Lunta tulee parhaillaan vähän ja vaikka pakkanen on lauhtunut enää –1 asteeseen, tekee mieli olla sisällä. Laitoinkin tämän jutun aluksi kahvipannun hellalle.

Katsotaanpa siis sisäkukat. Etenkin, kun ihanaakin ihanampi verenpisara 'Whiteknights Pearl' avasi kaksi kukkaa muutaman kuukauden tauon jälkeen. Tämä on tosi reipas verenpisara kukkimaan lähes vuoden ympäri. Olen ylisurkea lannoittaja, mutta mielessä kyllä kävi, että voisin antaa kasveille nyt laimean lannoituksen. 

Niin, mielessä kävi, mutta en vielä ryhtynyt tuumasta toimeen. Niin tyypillistä.

'Whiteknights Pearl' omaa ilmeisesti siroverenpisaran perimää ja se näkyy pienissä, kapeissa ja siroissa kukissa.

Kaikki verenpisarani asuvat talven keittiössä. Yhden ison vanhan verenpisaran murhasin jättämällä sen syksyllä ulos, sillä täällä on liian ahdasta. Enkä koskaan innostunut sen puna-liiloista kukista. Sen sijaan Orkneyltä keräämistäni siemenistä kasvatettu puhdas siroverenpisara, keskimmäisessä ruukussa, on aarre, jota vaalin. Oikeastaan ruukussa on useampikin, kun koulin ne ryppäänä aikoinaan.

Vasemmalla on keijunsalvia, jolla oli aiemmin epävirallinen nimi herukkasalvia. Sen talvetus epäonnistui viime vuonna ihan viime metreillä. Kevättalvella siihen iskivät kirvat ja kasvi oli jo valmiiksi huonossa hapessa eikä selvinnyt. Viime vuonna olin viisaampi ja istutin uuden taimen isoon ruukkuun, jossa se pysyy kesät talvet. 

Samaan ruukkuun laitoin myös sitruunaverbenan eli lippian, jonka tuoreita lehtiä kerään teeksi. Rakastan verbenateetä, mutta sitä ei saa Suomesta kovinkaan yleisesti. Keijunsalviasta saa myös maukasta teetä, joten tuo on teeruukku. Kummankaan kasvin talvettaminen ei ole aina onnistunut, mutta toivon nyt parasta. 

Oikeanpuoleisessa ruukussa on vain multapinta. Siellä asustaa kasvi, jonka sekä suomenkielinen että tieteellinen nimi muuttunut. Ennen se oli iirikki (Rhodohypoxis), nyt helotähti (Hypoxis). Se haluaa viettää talven lähes rutikuivana, kun lehtiäkään ei ole. Lorautan sille ruokalusikallisen vettä ehkä kerran kuussa.

Taloni on niin pieni, että kasvien sijoittelu on hankalaa, jotta ne eivät olisi tiellä. Ja ovathan ne silti. Lisäksi talvella asuinhuoneissa asustavat mm. akkuporakone, kuvassa, ja muut laitteet, joille jäätyminen ei tee hyvää, ynnä maalit ja liimat sun muut, jotka eivät saa jäätyä.

Tämä ruukkuryhmä on varsin tiellä, mutta ihminen oppii kiertämään ja esim. avaamaan yläkaapit sivulta käsin kurkotellen. Isossa ruukussa kaikki versoo taas liikaakin, joten ensi viikolla, jos lauha sää suo, siirrän ruukun kylmään eteiseen jäähylle. Ruukussa kasvaa muratti- ja balkaninsyklaamia, erikoisempia pikarililjoja ja pikkuruisia narsisseja, joiden tosin epäilen kuolleen. Ja syyssahramia, jota siinä ei tarvitsisi kasvaa, mutta pienenpienet sivumukulat on mahdoton kaikki löytää ja niitä nousee vuosi toisensa perään.

Rosmariini (vasemmalla) oli varmaan kuollut jo kesän mittaan, sillä se näytti yhtä surkealta jo loppukesällä. Keskellä on ihan tavallisia pihaesikoita, mutta puutarhassani ne eivät millään suostu pysymään hengissä. Koska pidän pihaesikoista erityisesti, kasvattelen tätä yhtä nyt sitten ruukussa. Eikä se edes ole mikään erikoishieno lajike, ne ovat kaikki kuolleet. Kylmät lattiat varmaan auttavat näitä talvehtimaan sisällä, sillä täällä ollaan kaukana 20 asteen sisälämpötiloista.

Päätin muuten viime vuonna jakaa tuon ahtaan ruukun täyttävän esikon, vaan siinä se edelleen on. Vähän samoin kuin se aikomus lannoittaakin.

Keittiön itäikkunalla asuu kuvernöörinkukka, ruusuneidikki 'Vesta K' ja verenpisara 'Auntie Jinks', jonka ostin viime vuoden keväällä pistokkaana. Latvoin sen ja pistin latvapistokkaan samaan ruukkuun. Niin huonoa on kesäkukkien hoitoni, että koko viime kesän aikana verenpisara ei kasvanut tuon enempää.

Joku muuten joskus kysyy, osaanko ulkoa kasvien tieteelliset nimet. Osaan kyllä, sillä minulle tämän kuvan kasvit ovat Tulbaghia violacea, Nerine ja Fuchsia. Sen sijaan suomenkielisiä nimiä varten minun täytyy jatkuvasti plärätä Viljelykasvien nimistöä. Kun on oppinut tuntemaan kasvit ulkomailla ja tieteellisillä nimillään, ovat ne tiukimmin muistissa. No en sentään joudu hakemaan verenpisaran suomenkielistä nimeä.

Tulbaghian – siis kuvernöörinkukan talvetusongelma on se, että kasvissa on sipulimainen tuoksu, joka saa nenäni valumaan. Syötäväkin se kuulemma on, mutta jos leikkaan varsia, tuoksuvat leikatut pinnat vieläkin voimakkaammin ja nenäni valuu entistä enemmän. Kukka on kuitenkin tavattoman kaunis, joten siedän tätä hieman hankalaa yhteiseloamme.

Keittiössä on toinenkin ikkuna, eteläsuuntaan. Sen edessä on ruokapöytä, jolla harvoin syön, mutta koska ikkunan alla on patteri, on pöytä varsin suosittu muiden perheenjäsenten keskuudessa. Ja siitä on hyvä myös kytätä, mitä tiluksilla tapahtuu. Kissojen ja patterin takia ei tällä pöydällä ole kasveja. Ja näin minäkin joskus mahdun pöydän ääreen.

Olohuoneeni on mikroskooppisen pieni, tässä se on lähes kokonaisuudessaan. Etelälounaan suuntainen kulmaikkuna on loistava kasveille, kunhan muistaa, että kevättalven auringon paistaessa ne kuivuvat todella äkkiä. Ikkunan alla ei ole patteria, vaan lämmönlähde – Porinmatti – on huoneen sisänurkassa. 

Oikeanpuoleisessa nurkassa kasvaa lapsuudenkodistani muuttanut isoposliinikukka. Se ei tuossa varjoisassa nurkassa kuki, mutta sopii muuten siihen niin hyvin kukkapylvään päälle. Siitäkin huolimatta, että sen isot lehdet naputtavat välillä sohvalla istujaa päähän.

Ikkunalla on monenlaisia pelargoneja ja muuta mukavaa: kämmekkää, unelmaa ja varsinkin sipulikukkia, sillä ne kiinnostavat minua erityisesti. Sormipelargoni 'Thessaloniki' on kukkinut, punaisia kuihtuvia kukkia on vielä. 

Nurkassa on munankuoripelargoni 'Raspberry Ripple' kukassa – luonnollisesti, sillä tämä tyyppi kukkii aina vuoden ympäri, pitäneekö taukoa ollenkaan. Lannoittamattomuudesta huolimatta! Talven vähässä valossa kukista puuttuvat vaaleat laikut lähes tyystin.

Tuossakin on muuten ruusuneidikki, sellainen tavallinen fuksianpunainen. Neidikit pitivät lepokauden, mutta sitten alkoivat työntää lehtiä erittäin reippaasti.

Tässä vielä olohuone makuuhuoneen ovelta käsin. Sitruunapuu kasvaa lattialla isossa ruukussa ja kyttään, tulisiko siihen tänä talvena jo ensimmäisiä kukkia. Siihenkin varmaan auttaisi se lannoitus. Mennee vielä jonkin aikaa ennen kuin saan tuosta luomusitruunat gintoniciin.

Makuuhuoneessakin on kasveja pöydällä, kukkapylväissä, amppelissa ja lattialla. Lisäksi täältä löytyy toinen karvaisista kukkasista, tuolla untuvapeiton päällä höyhensaarilla.

Nyt pyryttää, lopetetaan juttu tähän. Lämpöistä ja pehmeää pyhää!

Minä puolestani menen lannoittamaan kasvit – heti, kun olen juonut kahvin.

Balkaninsyklaami Cyclamen coum

Isoposliinikukka Hoya carnosa

Keijunsalvia Salvia microphylla

Kuvernöörinkukka Tulbaghia violacea

Munankuori- ja sormipelargoni kuuluvat kotipelargonien Pelargonium Zonale-Ryhmään 

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Pihaesikko Primula × pubescens

Ruusuneidikki Nerine bowdenii

Siroverenpisara Fuchsia magellanica

Sitruunapuu Citrus limon

Sitruunaverbena Aloysia citriodora

Utuisen sininen ja villi muotopuutarha

 Kivaa, kun on vielä kaikenlaisia kukkia. Puutarha tuntuu piristyneen kovasti elokuun sateiden myötä. Olen vain ehtinyt hoitaa sitä surkeasti, mutta eiköhän tilanne korjaannu, kun saan huomenna jätettyä keskiaikaopintojeni meneillään olevan kurssin viimeisenkin, isomman kirjoitustyön.

Kurkataanpa muotopuutarhaan. Istutin sinne uuden Tommolan tilalta hankitun syreenileimun, jonka toivon olevan utuisen violetti. Tämä syysleimu on Flame Blue, joka tunnetaan yhtä hyvin nimellä Blue Flame, mutta virallinen lajikenimi on 'Bareightysix'. Juuri passelin hailakka väri makuuni.

Nukkasalkoruusu sen kun jatkaa kukintaa. Sen vieressä on tähkätädyke ja harmaaminttu. Tänä kesänä en ole ollenkaan ehtinyt leikkaamaan ohikukkineita perennanvarsia. Ehdin kyllä ajatella sitä jossain vaiheessa.

Ruohonleikkuunkin kanssa on vähän niin ja näin. Mutta keskitytään kukkiin! Edessä on ihana syysleimu 'Crème de Menthe', taustalla sinisävyisin penkki.

Istutin keväällä 'Crème de Menthen' viereen jättiverbenan, se päätti kallistua ja näyttää siltä kuin kasvaisi leimun keskeltä.

Sen vieressä on hentoinen purppurakannusruoho 'Canon Went', yksi lempikukkasistani kaikessa vaatimattomuudessaan. Sen takana häämöttää tummempaa pinkkiä, siellä on tähkätädyke 'Rotfuchs'. Jostain syystä se on aina aivan minimatala verrattuna sinikukkaisiin serkkuihinsa.

Näiden edessä on vielä salvia 'Purpurascens' – todella mieleinen kasvikombo.

Purppurakannusruoho kylväytyy sopivasti jonkin verran. Parhaiten tuntuvat kasvavan ne taimet, jotka ovat kukkapenkkien ulkopuolella!

Sinisin penkki on nyt aika kiva, vaikka laventelien kukinnasta onkin viikkoja ja sinipallo-ohdakkeetkin kuihduttivat jo kukkansa. Kukassa on sulkapiiska 'Little Spire', preeriaväriminttu ja mirrinminttu 'Six Hills Giant', vaikka sen kukat eivät juuri erotukaan. Niistäkin tulee silti vähän sinervää.

Sulkapiiskan sini on jotain aivan huikeaa!

Siirsin keväällä istutusalueen ulkopuolelta löytyneen koiruohon, kun se on niin kivan siniharmaa, mutta se on mennyt tuulissa lakoon. Voi olla, että kadun vielä sen siirtämistä kukkapenkkiin, sillä luultavasti siementaimia tulee, mutta se on ensi vuoden murhe se.

Valkoinen ranskantulikukka tuli viimein kukkaan.

Kedolta käsin sinisyyttä komppaa yksinäinen sikuri.

Ja violettiin osallistuu kuvernöörinkukka ruukusta käsin vaahteran alta.

Aidalla kukkii edelleen 'Polish Spirit' -tarhaviinikärhö.

Harmaaminttu Mentha longifolia

Jättiverbena Verbena bonariensis

Koiruoho Artemisia absinthium

Kuvernöörinkukka Tulbaghia violacea

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Nukkasalkoruusu Alcea rugosa

Preeriaväriminttu Monarda fistulosa

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Ranskantulikukka Verbascum chaixii

Salvia Salvia officinalis

Sikuri Cichorium intybus

Sulkapiiska Perovskia atriplicifolia

Syysleimu Phlox paniculata

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Tähkätädyke Veronica spicata

Syreenintuoksussa

 Kesäkuun alkuun liittyy nostalginen tuoksumuisto lapsuudesta. Onkohan syreeni lähes meille kaikille yhteinen lapsuuden tuoksumuisto? Sitä kun kasvaa niin suuressa osassa maata ihan pohjoista lukuun ottamatta, kaupungeissa ja maaseudulla.

Vanhan talon nurkalla kasvaa vanha pihasyreeni, olen vain raivannut sitä pois kasvamasta seinässä kiinni. Se on komea näky nyt, kun suomenpihlaja kukkii samaan aikaan tontin yläosassa.

Yhteispotretti alempana rinteessä kasvavan marjaomenapensas 'Marleenan' kanssa.

Syreenipuska näkyy myös rintamamiestalon kuistille. 

Saarniin on viimein tullut lehdet. Haikeaa, kun kevään valoisa aika on ohi.

Ah näitä tuoksuvia kesäiltoja!

Valkokukkainen pihasyreeni kukkii viimein – ensimmäistä kertaa! Kaivoin sen juurivesan vanhan, jo kadonneen talon pihasta tällä samalla saarella. Siitä on varmaan 14 vuotta ellei enemmän. 

Istutin vesan hyvin kuivaan paikkaan tienpenkereen partaalle. Syreenit kun eivät yhtään tykkää märkyydestä. 

Vesimyyrät rakastavat syreenien juuria, joten mitä tiiviimpi ja kovempi maa, sen parempi paikka syreenille. Vaikka tienpenger on niiden suosittua temmellysmaastoa, juuri tässä ei niiden onkaloita näy, sillä maa on lähes betoninkovaa savea.

Istutin tienposkeen toisenkin kuivassa viihtyvän puskan – tai näin ainakin jostakin luin, mutta ensimmäinen taimi kuoli kyllä kuivuuteen. Tälle seuraavalle paransin maata vähän huolellisemmin. Tämä on helmipensas Exochorda × macrantha Lotus Moon (eli 'Bailmoon'). Suojaverkot ovat siitä ärsyttäviä, että ne hankaloittavat kitkentää kasvien ympärillä.

Tästä muistin, että täytyy käydä kastelemassa, ettei tämäkin kuole...

... no niin, blogijuttu jatkuu.

Tien ja pihani välissä on syvä oja. Tiellä on kulkijoita.

Edellisen kuvan harmaaseen kulkijaan selitys on tässä mustassa kulkijassa, joka meni edeltä.

Poikien iltalenkki.

Otin tänä aamuna yhteiskuvan syreenistä ja helmipensaasta, kun olin eilen poistanut kummastakin viimein suojaverkot ja raivannut vähän heinikkoa. Tällä tahdilla menee vielä hetki ennen kuin aita peittyy!

Tässä ollaan ihan muotopuutarhan kulmilla, äskeiset puskat ovat kuvasta vasemmalle. Vasemmassa ylänurkassa voi erottaa vähän liilaa, siellä on vanhoja pihasyreenejä aidanteena tien varressa.

Vähän liian voimakas valo kuvaamiseen, mutta halusin äsken ikuistaa pöydällä olevan kuvernöörinkukan, kuinka ihanasti se sointuu syreeneihin.

Kuvenröörinkukka on kukkinut tuossa pöydällä jo kuukauden. Talvet se viettää sisällä, pitää lehdet vihreänä koko talven, vaikka on sipulikukka.

Muotopuutarhan 'Åkerö' -omenapuun vielä juuri ja juuri kukkivien oksien ali voi erottaa seuraavaa syreeniä.

Se on 'Moskovan Kaunotar' – todellinen kaunotar! Nyt siirryttiin jalosyreeneihin.

Silloin, kun piti sataa, oliko se nyt torstaina, kuvasin kaunottaren yli näkyviä tummia pilviä jossakin Turun–Paraisten suunnalla.

Nyt nuppuja on avautunut lisää ja aurinkoisena päivänä tuoksu on makea, melkein liian tyrmäävä. Ei yhtä hyvä kuin vanhoissa pihasyreeneissä, sanoisin.

Siirrytään seuraavan jalosyreenin luo pihan toiseen päähän. Kotipihlajan takana voi nähdä naapurin pihan syreenejä, niitä on täällä kaikilla pihoilla.

Tänä vuonna kotipihlajassa on valtava määrä kukkia!

Pihan itäpäässä, autopaikan lähellä, on jalosyreeni 'Andenken an Ludwig Späth'. Tämäkin on äärimmäisen kuivaan kohtaan istutettu eikä ole 15 vuodessa kasvanut minua korkeammaksi. Ei kyllä tarvitsekaan, pääasia, että kukkii!

Mahtavan väriset kukat sointuvat mm. läheiseen tummalehtiseen kirsikkaluumuun.

Innostuin ottamaan kuvia näkymistä syreenien läpi. Späthin lomasta näkee yli kasvimaan uudelle istutusnurkalle. Siellä kukkivat yhä ihanat leiskuvanpunaiset papukaijatulppaanit.

Moskovan Kaunottaren läpi näkyy Rohaniin, jossa kukkii silkkipioni tummalehtisen 'Royal Burgundy' -japaninkirsikan juurella.

Siinä on edelleen joitakin kukkia! Vaaleanpunaiset kukat ovat haalistuneet valkeiksi, punaisina puhkeavat lehdet puolestaan tummenneet mustanpuhuviksi.

Olen istuttanut monia muitakin syreenejä, joista moni on ikävä kyllä joutunut vesimyyrän hampaisiin tai ei ole muuten vain viihtynyt savimaassa. Eniten kirpaisee ihanan vaaleansinertäväkukkaisen 'President Lincolnin' menetys, sillä sitä ei tunnu saavan enää mistään (paitsi ulkomailta tilaamalla). 

Tällä hetkellä elossa ovat, mutta eivät vielä kertaakaan kukkineet, yksi puistosyreeni, ystävältä saatu punertavan violettikukkainen vanha pihasyreeni sekä vanha vaaleanpunakukkainen K-17 eli se ihana nuokkuvakukintoinen, joka kukkii Helsingissä talvipuutarhan kulmalla. Sen aarteen istutin kokemuksen opettamana äärimmäisen kuivaan kohtaan, jossa se on hengissä hyvinkin, mutta kasvu on hidasta.

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Kirsikkaluumu Prunus cerasifera

Kotipihlaja Sorbus aucuparia

Kuvernöörinkukka Tulbaghia violacea

Marjaomenapensas Malus toringo var. sargentii

Pihasyreeni Syringa vulgaris

Puistosyreeni Syringa × henryi

Saarni Fraxinus excelsior

Silkkipioni Paeonia wittmanniana

Suomenpihlaja Sorbus hybrida

Huoneissa kukkii

 Vaihteeksi muuta kuin kevään odotusta, sillä loppusyksyllä ja nyt kukkivat sisäkukat vaativat päästä estradille.

Valkoinen, kerrottu, vaaleanvihreälehtinen pelakuu pukkaa nuppuja. Tämä on ystävältä saatu, lajikenimi tuntematon. Vieressä kukkii punaisia pelakuita.

Tämä on tavattoman kaunis. Lajikkeen piti olla 'April Snow', mutta kun kukkia tuli, selvisi, ettei olekaan. Ystävä ilmoitti, että 'Brookside Betty' olisi tämän tapainen, mutta varmuutta ei voi saada, sillä kotipelargonilajikkeita on tuhansia tai ehkä kymmeniä tuhansia.

Kaikkia nyt kukkivia pelargoneja ei tähän juttuun mahdukaan, muutenkin tästä tulee pitkä, mutta pistetään nyt tämä: 'Thessaloniki'. Erittäin ahkera kukkija tämä kääpiö.

Tavallistenkin pelakuiden lehdet haalenevat vähässä valossa joskus vaaleanvihreiksi. Tässä on kyllä eri kasvin lehdet kuin kukat. Kukka on Pelargonium sidoides.

Se kasvaa amppelissa olohuoneen katossa ja kukkavarret venyvät kukinnan jatkuessa, lopulta viimeiset kukinnot ovat lattialla. Lattialle myös kertyy melkoisesti roskaa, ei mikään siisteysintoilijan kasvi tämä.

Pelargonium sidoides lokakuussa, kun vasta osa kasveista oli kannettu sisään. Nyt ei ole enää vapaita aukkopaikkoja. 

Nerine eli neidikki jätti viime vuonna kukinnan väliin, tänä syksynä toivotin sen nuput ilolla tervetulleiksi. Olin ehkä muistanut lorauttaa tälle vähän lannoitetta jossain vaiheessa kesää.

Neidikki kukki olohuoneen ikkunalla marraskuussa.

Myös makuuhuoneessa on pienilehtinen amppelipelargoni. Se on Pelargonium reniforme × abrotanifolium eli nimessä olevien kahden lajin risteymä. 

Sen kukat ovat pikkuruiset ja vaaleanpunaiset. Kuten näkyy, kukkavarret ovat langanohuet. Kukinto on sekoittunut verenpisaran oksien lomaan.

Meinasin kirjoittaa, että verenpisaroista ei kuki enää yksikään, vaan kukkiipa! Keittiössä asuva pienikukkainen 'Whiteknight's Pearl'. Kohta puoli vuotta kukassa.

Aiemmin syksyllä ilahduin, kun keittiöön kannettu kuvernöörinkukka alkoi tehdä kukkavartta – koko kesä sillä meni pelkästään lehdessä.

Syksyn vähässä valossa kukkavarsi venyi ja lakosi vaakasuoraksi. Toisaalta yhden ja saman kukinnon kukinta on kestänyt viikkokausia, toisin kuin kesähelteellä – minulla ei ole sisällä kovin kuuma. 

Keltainen pöytäliina on kiva tausta violeteille kukille. Viime viikolla huomasin toisenkin kukkavarren nousussa.

Tämäkin ruukku on nyt kannettu keittiöön turvaan pakkasilta, vaikka ei varsinainen huonekasvi olekaan. Menehtyneiden murattisyklaamien mullasta on noussut lähes kymmenen siementaimea: noita hentovartisia sirkkalehtiä, ihanaa! Lisäksi mullasta tunkee ohuita vaaleita piippoja. Istutin tähän hentoisia narsisseja ja pikarililjoja, sellaisia erikoisia pikkuisia lajeja, samalla kun kippasin mullan tarkastaakseni syklaamien mukulat syksyllä.

Niin että syklaamien menetys ei harmita enää yhtään, vuorossa on kasvattamisen ilo ja onni. Mullasta puskeva elämä on ihan parasta pimeimmän kauden terapiaa!

Kotipelargoni Pelargonium Zonale-Ryhmä

Kuvernöörinkukka Tulbaghia violacea

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Verenpisara Fuchsia