Kesäkuun alkuun liittyy nostalginen tuoksumuisto lapsuudesta. Onkohan syreeni lähes meille kaikille yhteinen lapsuuden tuoksumuisto? Sitä kun kasvaa niin suuressa osassa maata ihan pohjoista lukuun ottamatta, kaupungeissa ja maaseudulla.
Vanhan talon nurkalla kasvaa vanha pihasyreeni, olen vain raivannut sitä pois kasvamasta seinässä kiinni. Se on komea näky nyt, kun suomenpihlaja kukkii samaan aikaan tontin yläosassa.
Yhteispotretti alempana rinteessä kasvavan marjaomenapensas 'Marleenan' kanssa.
Syreenipuska näkyy myös rintamamiestalon kuistille.
Saarniin on viimein tullut lehdet. Haikeaa, kun kevään valoisa aika on ohi.
Ah näitä tuoksuvia kesäiltoja!
Valkokukkainen pihasyreeni kukkii viimein – ensimmäistä kertaa! Kaivoin sen juurivesan vanhan, jo kadonneen talon pihasta tällä samalla saarella. Siitä on varmaan 14 vuotta ellei enemmän.
Istutin vesan hyvin kuivaan paikkaan tienpenkereen partaalle. Syreenit kun eivät yhtään tykkää märkyydestä.
Vesimyyrät rakastavat syreenien juuria, joten mitä tiiviimpi ja kovempi maa, sen parempi paikka syreenille. Vaikka tienpenger on niiden suosittua temmellysmaastoa, juuri tässä ei niiden onkaloita näy, sillä maa on lähes betoninkovaa savea.
Istutin tienposkeen toisenkin kuivassa viihtyvän puskan – tai näin ainakin jostakin luin, mutta ensimmäinen taimi kuoli kyllä kuivuuteen. Tälle seuraavalle paransin maata vähän huolellisemmin. Tämä on helmipensas
Exochorda ×
macrantha Lotus Moon (eli 'Bailmoon'). Suojaverkot ovat siitä ärsyttäviä, että ne hankaloittavat kitkentää kasvien ympärillä.
Tästä muistin, että täytyy käydä kastelemassa, ettei tämäkin kuole...
... no niin, blogijuttu jatkuu.
Tien ja pihani välissä on syvä oja. Tiellä on kulkijoita.
Edellisen kuvan harmaaseen kulkijaan selitys on tässä mustassa kulkijassa, joka meni edeltä.
Otin tänä aamuna yhteiskuvan syreenistä ja helmipensaasta, kun olin eilen poistanut kummastakin viimein suojaverkot ja raivannut vähän heinikkoa. Tällä tahdilla menee vielä hetki ennen kuin aita peittyy!
Tässä ollaan ihan muotopuutarhan kulmilla, äskeiset puskat ovat kuvasta vasemmalle. Vasemmassa ylänurkassa voi erottaa vähän liilaa, siellä on vanhoja pihasyreenejä aidanteena tien varressa.
Vähän liian voimakas valo kuvaamiseen, mutta halusin äsken ikuistaa pöydällä olevan kuvernöörinkukan, kuinka ihanasti se sointuu syreeneihin.
Kuvenröörinkukka on kukkinut tuossa pöydällä jo kuukauden. Talvet se viettää sisällä, pitää lehdet vihreänä koko talven, vaikka on sipulikukka.
Muotopuutarhan 'Åkerö' -omenapuun vielä juuri ja juuri kukkivien oksien ali voi erottaa seuraavaa syreeniä.
Se on 'Moskovan Kaunotar' – todellinen kaunotar! Nyt siirryttiin jalosyreeneihin.
Silloin, kun piti sataa, oliko se nyt torstaina, kuvasin kaunottaren yli näkyviä tummia pilviä jossakin Turun–Paraisten suunnalla.
Nyt nuppuja on avautunut lisää ja aurinkoisena päivänä tuoksu on makea, melkein liian tyrmäävä. Ei yhtä hyvä kuin vanhoissa pihasyreeneissä, sanoisin.
Siirrytään seuraavan jalosyreenin luo pihan toiseen päähän. Kotipihlajan takana voi nähdä naapurin pihan syreenejä, niitä on täällä kaikilla pihoilla.
Tänä vuonna kotipihlajassa on valtava määrä kukkia!
Pihan itäpäässä, autopaikan lähellä, on jalosyreeni 'Andenken an Ludwig Späth'. Tämäkin on äärimmäisen kuivaan kohtaan istutettu eikä ole 15 vuodessa kasvanut minua korkeammaksi. Ei kyllä tarvitsekaan, pääasia, että kukkii!
Mahtavan väriset kukat sointuvat mm. läheiseen tummalehtiseen kirsikkaluumuun.
Innostuin ottamaan kuvia näkymistä syreenien läpi. Späthin lomasta näkee yli kasvimaan uudelle istutusnurkalle. Siellä kukkivat yhä ihanat leiskuvanpunaiset papukaijatulppaanit.
Moskovan Kaunottaren läpi näkyy Rohaniin, jossa kukkii silkkipioni tummalehtisen 'Royal Burgundy' -japaninkirsikan juurella.
Siinä on edelleen joitakin kukkia! Vaaleanpunaiset kukat ovat haalistuneet valkeiksi, punaisina puhkeavat lehdet puolestaan tummenneet mustanpuhuviksi.
Olen istuttanut monia muitakin syreenejä, joista moni on ikävä kyllä joutunut vesimyyrän hampaisiin tai ei ole muuten vain viihtynyt savimaassa. Eniten kirpaisee ihanan vaaleansinertäväkukkaisen 'President Lincolnin' menetys, sillä sitä ei tunnu saavan enää mistään (paitsi ulkomailta tilaamalla).
Tällä hetkellä elossa ovat, mutta eivät vielä kertaakaan kukkineet, yksi puistosyreeni, ystävältä saatu punertavan violettikukkainen vanha pihasyreeni sekä vanha vaaleanpunakukkainen K-17 eli se ihana nuokkuvakukintoinen, joka kukkii Helsingissä talvipuutarhan kulmalla. Sen aarteen istutin kokemuksen opettamana äärimmäisen kuivaan kohtaan, jossa se on hengissä hyvinkin, mutta kasvu on hidasta.
Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä
Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä
Kirsikkaluumu Prunus cerasifera
Kotipihlaja Sorbus aucuparia
Kuvernöörinkukka Tulbaghia violacea
Marjaomenapensas Malus toringo var. sargentii
Pihasyreeni Syringa vulgaris
Puistosyreeni Syringa × henryi
Saarni Fraxinus excelsior
Silkkipioni Paeonia wittmanniana
Suomenpihlaja Sorbus hybrida
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
.jpg)
Ihanasti kukkivia syreeneitä!
ReplyDeleteSyreenit ovat niin <3
DeleteMeillä syreenit ovat vasta ihan pienillä nupuilla. Tuolla keskustassa ne kyllä jo kukkivat. Ihmettelin sitä viimekin keväänä: matkaa ei ole kuin kuusi kilometriä, mutta täällä aloittavat kun siellä jo melkein lopettavat. Erilaiset mikroilmastot ilmeisesti.
ReplyDeletePusu harmaalle ja mustalle tienkäyttäjälle!
Ilmastoissa on eroja lyhyelläkin matkalla. Kaupunkien keskustat ovat aina vähän lämpimämpiä suuresta kivimassasta johtuen: seinät, kadut yms. keräävät lämpösäteilyä.
DeletePusut annetaan, kunhan pojat ilmestyvät jostain! Viettävät varmaan siestaa kumpikin. Tai Mustilla ruokalepo, kun se sai kaksi myyrää saaliiksi aamulla.
Kyllä kuuluu sireenintuoksu lapsuusmuistoihin täälläkin. Nyt meillä vain yksi, unkarilainen, joka kukkii aika myöhään.
ReplyDeleteIhanat nuo tutut raitillakulkijat, puszi-puszi.
-Pirkko ja pojat
Unkarilainen teillä kuuluu ollakin :-) Ne ovat kauniita, olen iloinen, että minullakin on, vaikka se(kin!) kasvaa äärimmäisen hitaasti.
DeletePoijjaat raitilla <3
Tai siis ei minulla ole aito unkarilainen vaan puistosyreeni. Niitä kun kutsutaan unkarinsyreeneiksi niin yleisesti, ettei sitä tahdo muistaa.
DeleteSyreenit ovat kyllä ihania ja niin kuin sanot, niin niiden tuoksusta meillä kaikilla taitaa olla muistoja jo lapsuudesta. Kotipihalla mulla on vain kaksi rungollista pikkusyreeniä ja ne aloittelevat juuri kukintaansa.
ReplyDeleteMökillä on myös kaksi syreeniä, mutta kauriit eivät anna niiden olla rauhassa, joten ne eivät pääse juurikaan kasvamaan, saatikka kukkimaan.
Kauriit ovat tosiaan ihan mahdottomia, syövät nuoret syreenintaimet maahan asti tai vanhemmista riipivät kaiken sopivalla korkeudella olevan. Joten minäkin laitan omieni ympärille verkot heti elokuussa, kun kylä tyhjenee ja kauriit alkavat kierrellä puutarhoissa enemmän. Pihani on nyt jo hyvin aidattu, mutta jostain ne aina pääsevät.
DeleteOi miten ihanaa syreenien kukintaa. Nuo ensimmäiset kuvat ovat niin idyllisiä ja hyvin kauniita.
ReplyDeleteVanha talo ja syreenit ovat lyömätön yhdistelmä.
DeleteSyreenintuoksu yhdistyy muistoon, kun korkeisiin värikäsraitaisiin 70-luvun limulaseihin kaadetaan punaista tai keltaista limsaa. Syreenin tuoksu on lähes ihanin!
ReplyDeletePalstan nelitassut siellä,
kiitämässä tiellä :) 2• <3. Meinasin kirjoittaa, että lampsimassa, mutta heillä on kyllä hyvin määrätietoinen askellus molemmilla:).
Oi, kuinka kaunis on Marleena, samoin Moskovan kaunotar! Samoin vanhan talosi vintinikkuna! Romanttisia tuokiokuvia kera kuvernöörinkukan ja istuinryhmien. Olisiko niin, että pieni iltainen lepohetki pöydän ääressä voisi olla sielläkin paikallaan;).
Merja
Hauskasti sinulla yhdistyy syreeni ja limu muistossa!
DeletePojat etenivät kyllä varsin rauhallisesti, mutta määrätietoisesti tosiaan :-D
Muotopuutarha alkaa olla tähän aikaan päivästä jo varjossa, mutta kuistille keinutuoliin paistaa mukavasti ilta-aurinko :-) Ja kasvimaalle, pihan itäpäätyyn, osuvat viimeiset säteet, siinä kohdassa onkin strategisesti penkki.
Enpä tiennyt, että syreeni ei pidä märkyydestä. Onneksi en ole istuttanut märimpiin paikkoihin, mutta en myöskään kaikkein kuivimpiin paikkoihin takapihalla. Toki kesällä savimaa voi myös kuivua aika kuivaksi. Sinulla on kyllä paljon erilaisia syreenejä. Ja ovathan ne ihania.
ReplyDeleteSavimaa on syreenille todellinen haaste, ja vaikka se pidättää kosteutta, voi se myös olla kuiva ja kivikova. Viimeisimmän aarteen, sen talvipuutarhan vaaleanpunaisen, iskin edesmenneen rakennuksen kulmalle lähes soraan, tiilisilppuun ja mitä siinä nyt on. Ei ainakaan savea. Ensimmäisenä kesänään se kuivatti latvan, kun en huomannut kastella ajoissa, mutta sittemmin on lähtenyt tosi hyvin kasvuun! Eli sanoisin rakennusjätekivikon olevan syreenille aika hyvän kasvupaikan ;-) Ainakaan siinä ei ole vesimyyriä!
DeleteOlisi minulla muutama enemmänkin, ellei olisi noita pahuksen vesimyyriä.
Peukut syreenien tuoksumuistolle täältäkin. Osuit varmaan oikeaan arvellessasi sen olevan yksi yleisimpiä yhteisiä lapsuusmuistojamme, vähän kuin sisään kannetun joulukuusen tai hyasinttien tuoksu talviseen aikaan. Hienoja ja tunnelmallisia kuvia taas kerran pihaltasi. Kaikki syreenit ovat ihania ja Royal Burgundi ihan tyrmäävä. Täällä kukkimassa myös reilut kymmenen vuotta sitten lapsuudenkodin sireenien pienistä juurivesoista kuivaan kasvupaikkaan siirretyt lila ja valkoinen pihasyreeni, Tapanin syreeni ja kauriin syömästä somasta Palibinista sukeutunut roteva puska, johon Palibin ilmeisesti oli vartettu. Tapanin syreenikin kukkii kahdenlaisilla kukilla, kun epähuomiossa olen antanut yhden juurivesan kasvaa isoksi. Ensimmäistä kertaa kukintaa aloittaa reilun metrin korkuinen puistosyreeni Ainola. Pohdinnassa on paikan etsiminen vielä tuolle ihanan tummalle Andenken an Ludwig Späth-syreenille.
ReplyDeleteKuvernöörinkukasta en ollut ennen kuullutkaan. Onko se tosiaan syötävä "sipuliyrtti" ja ihan kukkia myöden...mielenkiintoinen.
-Mummopuutarhuri
Meillä oli lapsuuden kesähuvilan huussin takana syreeniaidanne, ja voi että sitä tuoksua. Istuttiin serkkujen kanssa usein huussin rappusulla mitä milloinkin jutellen ja se tuoksu! Kyllä tuo sisään kannettu joulukuusikin, voi että <3
DeleteIhanaa, että lapsuudenkotisi syreenit elävät nykyisessä puutarhassasi.
Hankalia ovat nuo vartetut. Palibin tosiaan yleensä vartetaan, tyveltä nousee jotakin puistosyreenin näköistä oikein rotevaa ja isolehtistä.
Späth on niin ihanan värinen, että sitä suosittelen ehdottomasti!
Kuvernöörinkukkaa kutsutaan tosiaan valkosipuliyrtiksikin. Minulle se on silkka koristekasvi, mutta se tuoksuu aika voimakkaasti. Kukkia nyt en ainakaan raaski syödä, mutta lehtiä voisi maistaa...
Syreenit ovat ihania! Minua kirvelee vieläkin kiinansyreenin menetys. Se kasvoi kuivassa paikassa mutta jokin talvi vei sen. Minulla Moskovan kaunotar kukkii vain kahdella kukalla, kasvaa todella hitaasti. Nuokkusyreeni ei kuki han vielä eikä Tapanin syreeni.
ReplyDeleteTämän pihan jopa alkuperäiset syreenit ovat kuolleet liian märissä paikoissa. Itse asiassa minusta syreeni on todella hankala ja kranttu kasvatettava.
Voi miten ikävää, kiinansyreeni on niin kaunis. Ehkä Moskovan Kaunottaresi vielä siitä kasvaa. Minulla sillä kesti todella monta vuotta. Luulen istuttaneeni sen vähintään kymmenen vuotta sitten. Yhtenä vuonna se versoi vain tyveltä, ehkä myyrä asialla, tai sitten märkyys. Sen jälkeen se on onneksi vain kasvanut kasvamistaan. Nyt vasta se on oikein runsaskukkainen, kukintoja on lähemmäs sata ja korkeuttakin viimein pari metriä. Nuokkusyreeni on tosiaan vielä tulossa kukkaan täälläkin!
DeleteKiinnostavaa, kun olemme aika eri seuduilla ja vähän eri kasvuvyöhykkeillä, mutta meillä on niin samat kokemukset johtuen samasta maaperästä! Minulla on sama kokemus syreeneistä, kranttuja ja vaikea löytää hyvää kasvupaikkaa savimaatontilla.
Kauniita 🌸
ReplyDeleteSyreenit ovat!
DeletePojat lenkillä, näyttääpä hupaisalta :)
ReplyDeleteOn niitä hauska seurata :-)
DeleteMinun lapsuudenkodin muistotuoksut ovat myös syreeni ja hyvänä kakkosena tulee leimukukat. Lapsuudessani itäisessä Suomessa tosin puhuimme sireeneistä.
ReplyDeleteSireenistä taitavat kaikki puhua, mutta olen oppinut kirjoittamaan sen oikein, kun puutarha on kumminkin ammattini. Sumu- yms. sireenit ovat sitten asia erikseen ;-)
DeleteLeimuista minulla ei ole mitään lapsuudenmuistoja, kumma kyllä. Monella on. Ei ole pioneistakaan. Ruusuja meillä sen sijaan oli, ja pihajasmike!
Moskovan syreeni on kyllä niin upea! Meilläkin vuosikausiin lähti tavallinen, valkoinen pihasyreeni kukkaan. Viimeiset verkot ovat atsaleoiden ympärillä. Otamme pois vasta kun vieraamme saapuvat. Muotopuutarhasi näyttää jo muotopuutarhalta, mutta onhan kiva keksiä lisää . Ai niin, jasikkeen lannoitus!
ReplyDeleteValkoinen syreeni on niin kaunis, ihanaa, että sielläkin kukkii. Kyllä kannattaakin pitää suojat atsaleojen ympärillä, että saa nähdä kukat varmasti.
DeleteUpeita kuvia, näitä on odotettu. :) istutin tänä kesänä Ludwig späthin, ja se kukki heti kahdella kukalla. Moskovan Kaunottaren istutin toissa kesänä, ja se kukkii nyt tällä hetkellä ensimmäistä kertaa ainakin 7 kpl kukalla. Kukat ovat isoja ja tuoksuvat kielon tai omenan tyyppisesti. Ensin mietin istitanko ollenkaan näitä jalosyreeneja kun luin etteivät välttämättä kuki tai siihen menee tosi kauan. Onneksi istutin, kukat ovat niin kauniita ja näköjään myös mehiläisten suosiossa@ nämä ovat pihan aurinkoisimmalla ja parhaimmalla paikalla.
ReplyDeleteSepä mukavaa, että istutit! Eivät ne nyt mitään mahdottoman hankalia ole, todellakaan. heti tulee mieleen ainakin sata hankalampaa kasvia ;-D
DeleteOvat kyllä puutarhan keskipiste tuolla kukinnallaan. Niinpä, monet perennatkin ovat hankalampia. :D
DeletePiti vielä kysyä, että onko pihasyreeniaidanne työläs hoitaa? Mietin pihasyreeniaidannetta, mutta netistä löytyy paljon kokemuksia siitä miten se on harva, vaikea leikata, työläs sen leikkaaminen ja toisaalta alaosan harvenemisen takia, harvenee niin että siihen tulee aukkokohtia ja peittävyys on huono sen takia. Moni laittaa täällä aroniaa aidanteeseen, mutta sitä on jo aika paljon pihoilla eikä se ole sama asia kuin syreeni. :D varmaan kai ns helpompi tuo aronia mutta syreeniaidanteessa on tunnelmansa. Käyn näihin aikoihin ihailemassa muiden syreeniaidanteita, niin kai sellainen pitää itsekin laittaa. :) violettia syreenia ajattelin laittaa. Meilläkin on savimaa, mutta jalosyreenit ovat menestyneet hyvin, maata paransimme niille kyllä.
ReplyDeleteEipä hoito ole työlästä ollenkaan. Aidanne tarkoittaa vapaasti kasvavaa, eli ei tarvitse leikata. Minulla kun nuo pihan vanhat syreenit ovat jo todella vanhoja, on niissä silloin tällöin kuivia oksia. Nyt kesällä näkeekin hyvin, mitkä ovat kuivuneet pystyyn, kun niissä ei ole lehtiä ollenkaan tai lähes ollenkaan. Kukinta-aikaan en raaski leikata, jotta en riivi samalla kukintoja pois, mutta jossain vaiheessa kesää poistan tyveltä maan rajasta sahaamalla ne kuivat. Ne saattavat olla paksujakin. Mutta puskat kasvattavat kyllä uusia versoja juuresta tilalle hyvinkin vauhdikkaasti, joten en ihan ymmärrä tuota aukko/harveneminen/hankaluus -asiaa.Ei aidanne tietenkään ikinä ole niin tiheä kuin säännöllisesti leikattu pensasaita.
DeleteKiitos, hyvä kuulla! :) näkee Helsingissäkin vanhoja syreenipuskia ja aidanteita jotka hyvissä voimissaan. Harventaminen varmasti paras keino, en tiedä sitten jos puskaa ei ole harvennettu tai se on leikattu alas eikä syreeni siitä ole tykännyt, liittyisikö se tuohon harvenemiseen tai villiin vesokasvuun vai onko oletus ollut, että syreeni on kaikkialta tosi tiheä tekemättä mitään (alhaalta harvennus). Mukava kuitenkin kuulla positiivistakin syreeniaidanteesta joten eiköhän sen "uskalla" laittaa.
DeleteJoo. Enkä siis suinkaan leikkaa niitä kuivia joka vuosi, vaan muutaman vuoden välein. Sanoisin, että aidanne, joka vaatii pari tuntia muutaman vuoden välein, ei ole kovin työläs ;-)
DeleteEi kuulosta työläältä ollenkaan! :D
DeleteOlipa ihana lukea tämä syreenintuoksuinen juttusi. Olin viikonloppuna kiireinen, joten luin tämän vasta nyt. Itsekin olen nauttinut samasta tuoksusta ja kauneudesta.
ReplyDeleteSyreeniaika on yhtä juhlaa!
DeleteIhanaa kesätunnelmaa ja pojilla on siellä kova vauhti päällä kun partioivat kylätiellä. ♥ Kyllä tuntuu syreenin tuoksu ihan tänne asti! :) Tuo Ludwig Späth on kanssa ollut haavelistalla, se on upean värinen. Nyt lannistuin kun viime syksyllä istuttamani Moskovan Kaunotar ei selvinnyt talvesta. Onneksi puistosyrenit alkavat kukkia ja Tammelan Kaunottaressa on tulossa ennätysmäärä nuppuja. Pari kottikärryllistä hevosenlantaa juurelle taisi tehota. :-D Onpa komea tuo vaaleanpunainen marjaomenapensas. Istutin juuri tänään kokeeksi ihan valkoisen marjaomenapensaan. Se on sillä hilkulla pärjääkö täällä.
ReplyDeleteVoi itku, olipa kurja juttu, että kaunotar ei selvinnyt! Toivottavasti marjaomenapensaasi viihtyy ja kukoistaa.
DeleteKauniita syreenejä . Sinula on todella monia ihania lajikkeita .Meiltä kuoli yksi jo aika iso unkarinsireeni minkä alun toimme anopilta nyt talven jälkeen . Kyllä harmittaa mikäköhän sen tappoi ? Ei ainakaan märkyyteen kuollut . Mietin kannattaisikohan istuttaa jotain näiden jalosyrenien juurelle jotain sipuleja mistä myyrät eivät pidä? vai onkohan turhaa puuhaa . Meillä on myyrä puutarhassa missä nämä jalosyrenit asustaa ja yksi perheomenapuu on kuollut ja osa luumupuusta .
ReplyDeleteMahdoton sanoa, minkä sen vei. Vesimyyrät tosiaan syövät syreenien juuret jopa kokonaan, joskus nostin vuotta aiemmin istutetun syreenin kuin kepin maasta, juurista ei ollut mitään jäljellä.
DeleteHaisevaa keisarinpikarililjaa tai valkosipulia voi yrittää, minä olen alkanut istuttaa tällaiset kasvit ihan yksinkertaisesti verkoilla vuorattuun koloon, jotta ainakin se osuus juuristosta jää jäljelle. Jyrsijäverkko saa ylettyä 20 cm maanpinnan päällekin. Viimein ei talven aikana kuollut yksikään uusi pensasaitapyökki tällä metodilla, esimerkiksi.
Kuinka korkeita ja leveitä pihasyreenit sulla ovat? Istutin jo puistosyreeneja, 2 jalosyreenia mutta pihasyreenia kaipaisin vielä, perus pensas mutta perinteinen.
ReplyDeletePaikka pitäisi keksiä pihasyreenille, laittaisitko kuusten eteen vai terassin lähelle? Ajatuksissa olisi kiva istua terassilla pihasyreenin tuoksussa, mutta onko liian iso pensas. Terassi on tyypillinen taloon rakennettu kiinni, joten syreeni olisi aika lähellä taloa terassin kulmassa.
Kyllähän niistä korkeita ja leveitä tulee. Leveyttä voi tosin säätää leikkaamalla juuristosta nousevia vesoja – vanhan taloni nurkalle on istutettu syreeni vain metrin päähän talon kulmasta. Korkeutta pihasyreenille tulee 2–3 metriä. Sanoisin, että se on vain vähän pienempi kuin puistosyreeni. Terassin eteen siitä tulee hyvä näkösuoja tai raivostuttava näköeste, riippuu mistä katsoo ;-) Kannattaa jättää pari metriä väliä terassiin, niin ei kasva siihen ihan kiinni.
DeleteEi liity tämän postauksen syreenikuviin varsinaisesti, mutta en löytänyt ainakaan nopealla haulla tähän postausta mihin viittaan. Blogitekstissäsi oli kuva syreeneistä ja kuusista, teksti "Naapurin suuria kuusia vasten tuo heidän raja-aitansa, varhaisin tämän mäen istutus, on päässyt n. 5 metriin. Ikää tällä pensaikolla lienee lähes 100 vuotta." Onko sun naapurissa syreeniaita kuusien takana siis? Tuo kiinnitti huomion, koska oon miettinyt tontin takarajalle raja-aitaa, ja meillä on siellä 4 kpl serbiankuusia jo ja 2 kpl pihtoja sekä koreapihta.
ReplyDeleteTakana olisi raja-aidalle kaivettu montut. Mies sanoi ettei syreeniaidanne tule näkymään kuusien takaa, mutta onko sillä sun mielestä ammattilaisena väliä vai miten? :D. Raja-aita on 20 m pitkä.
Välistä tulee näkymään kyllä, mutta ikkunasta katsoen ei ainakaan, ehkä pihlajan takaa saattaa vähän näkyä. Trampoliinin aidanne peittäisi, mikä olis hyvä.
Toiselle puolelle tulee aidaksi ainakin aroniaa kun naapurissa ei halua syreenia. Pitäisikö sitten olla molemmat aidat samaa lajia... vai onko sillä väliä vai meneekö vain sekavaksi. 😅
Nyt täytyy myöntää, että olen vähän kysymysmerkkinä, en hahmota, mistä paikasta pihaani tai naapurien pihaa tuollainen teksti olisi. Niinpä tein google-haun ja se johtikin Tertun kasvimaailma -blogin juttuun: http://tertunkasvimaailma.blogspot.com/2011/06/hieman-syreeneistani.html
DeleteSiellä on tuo mainitsemasi kuva ja kuvateksti.
Kaipa sitä voi syreeniaidanteen laittaa sellaiseenkin paikkaan, josta kukat eivät ole niin näkyvillä. Ainakin se tulisi varmaan peittämään trampoliinin.
Oho, anteeksi niinpäs olikin! :D. Joo, pitää miettiä vielä. Etunsa kyllä että peittää🙂.
ReplyDelete