Rotkolemmikkien aika

 Vähän aikaa sitten tein blogijutun varjohiipoista, lempikasveista. Nyt on vuorossa toinen yhtä ihana: rotkolemmikit. Tai rotkolemmikki, sillä sitä on yleisesti myynnissä vain yhtä lajia, josta on kehitetty sitäkin useampia lajikkeita.

Tämä lienee se perusmuoto-rotkolemmikki. Vihreälehtinen ja sinikukkainen. Tämä tuli mainittua edellisessä jutussa, jossa kerroin, että alun perin tämä oli kylläkin valkokirjavalehtinen 'Dawson's White'. Siihen alkoi tulla vihreälehtisiä versoja ja annoin tulla. Parin vuoden ajan valkokirjaviakin vielä oli, sitten ne antautuivat elinvoimaisemmalle perusvihreälle.

Ja hyvä niin! Eläköön elinvoima!
Kuvassa on myös japaninvaahtera 'Osakazuki' sekä tarhakalliokielo. Varsin toimiva kolmikko puolivarjoon, eikä näitä hirveästi kuivuuskaan tunnu haittaavan.

Jalostetummat lajikkeet ovat sitten vähän krantumpia. Tämä on jo toinen 'King's Ransom', ensimmäinen hävisi. Tällä on kauniisti kirjavat lehdet. Istutin tämän rinteessä alemmas, jossa pitäisi olla vähän kosteampaa.

Tähän väliin kuva samassa penkissä asustavasta kuparivaahterasta. Vieläkin aika pieni, mutta kasvaa joka vuosi ja on niin ihana! Aluskasvina sillä on tiarellaa. Puna-ailakki on puutarhani vapaaehtoistyöntekijöitä.

'Silver Wings' on ensimmäinen rotkolemmikki, jonka istutin, ja kun sen kanssa on mennyt näin hyvin, en ole hevillä luovuttanut muidenkaan kanssa, vaan hankkinut aina menehtyneen tilalle uuden lajikkeen ja kokeillut eri paikkaan.

'Sterling Silver' on pärjännyt aika kuivassa jo monta vuotta, mutta ei ole kasvanut kovin paljoa. Sillä on kompensoinniksi aika varjoinen paikka.

Rohaniin ei sininen väri kuulu, joten olenkin kerännyt sinne valkokukkaisia. Paikka on aika hyvin puolivarjoisa tai ainakin kevyesti varjostettu risuaidan toimesta, lisäksi maa on hyvää, entistä perunamaata. Tummien 'Black Parrot' -tulppaanien keskellä näkyy vähän valkoista.

Vihreälehtinen, valkokukkainen 'Betty Bowring' on hankittu viime vuonna ja on aika hyvän näköinen ja kokoinen, ihanaa.

Lisäksi sen takana sulkavaleangervo 'Bronze Peacock' on elossa ja nousee maasta! 

Valeangervot viihtyvät tontillani kamalan huonosti. Toinen viime vuonna istutettu ei ole vielä edes noussut, mutta en ole vielä luopunut toivosta. Ei ole yksi vanhempikaan. Toisaalta kyllä niitä häviääkin, tämä on jo toinen ruskealehtinen, jonka olen tähän paikkaan istuttanut. 

Ehdin jo hankkia kaupungista uuden taimen, kun ajattelin, ettei tämäkään enää elossa ole. Ihanaa – nyt voin istuttaa sen johonkin toiseen paikkaan, vaikkapa ruskopenkkiin! Vanhatkin valeangervot nousevat joka vuosi vain parin–kolmen matalahkon lehden voimin. Luulen, että meillä on niille liian kuivaa.

Otin kuvan eilisen sateen jälkeen ja siitä voi hyvin nähdä, miten sade vaikutti. No ei mitenkään! Maa on edelleen yhtä harmaan kuivaa. Päivän sadesaldo oli 15 tippaa iltapäivällä, kun ennusteessa oli mahdollinen aamusadekin. Se kiisi pohjoispuolelta ohi.

Laskin tässä nyt huvikseni, paljonko meillä on satanut viime viikkoina. Kuivuus alkoi nimittäin osoittaa merkkejään jo huhtikuun lopussa. 

Vapun aikaan tuli 15 mm, hurraa! Toukokuun puolivälissä saatiin 2–3 mm saldo kahden päivän matalapaineesta. Sen jälkeen on satanut noin 1 mm yhteensä. Siinäpä se.

Aurinkotuolejakaan ei tarvinnut eilisen 15 tipan takia laittaa sateensuojaan. Kuvasta voi nähdä, miltä nurmikko jo näyttää.

Kyllähän tämä huolestuttaa, kun ennusteen mukaan seuraava mahdollinen sadepäivä on 22.6.

Onneksi toinen Rohanin valkokukkainen rotkolemmikki 'Mr Morse' on elossa. Tämän kaveri kuoli jäiseen toissatalveen, mutta tämä sinnitteli juuri ja juuri elossa. Nyt se on tehnyt jo useammankin lehden!

Täytyypä muistaa kastella. 

Uusin rotkolemmikki on vaaleansinikukkainen 'Caucasian Carpet', jonka löysin Plantagenista -70 % alennuksella. Istutin sen uuteen istutustaskuun vanhan talon itäpäätyyn, jossa on aika hyvä varjo, kiitos ison kuusen – ja talon. 

Kaverina sillä on mm. tarha-adiantumi, jospa se viihtyisi tässä paremmin. Aiempi yritys saniaistarhassa kuoli kuivuuteen. 

Eipä tämäkään kostea paikka ole, rinnesijainti, mutta ainakin tässä on varjoa. Otin kuvan aamuauringossa. Paikka liittyy talon takakulman salaojan kaivuuprojektiin ja siihen sisältyvään kivien pyörittelyyn.

Tässä talon takaseinustaa, äskeinen paikka on kuvasta oikealle, kivipengermän jatketta. Tänne liittyy kivenpyöritysasia, jota lupasin Hiidenkiven Minnalle, toiselle kivifanille, avata. Otin kuvat pari viikkoa sitten, kun tuomi kukki ihanasti.

Rakentelin kivipengermää, sillä siitä puuttui ja puuttuu edelleen parin metrin pätkä. Löysin aivan täydellisen kulmikkaan, tasapintaisen kiven, mutta se on noin kahden (pienen) mikroaaltouunin kokoinen (ei siis vielä ihan Titanic). 

Ylärinteestä käsin se oli helppo hivuttaa pengermän päälle, mutta hienosäätöä en pysty yksin tekemään.

Tuo olisi niin kiva saada aivan vaateriin! Sitten sen päälle voisi vaikka laittaa joskus jonkun ruukun tai muun. Takareunaan päin viettoa pystynkin varmaan itse säätämään, mutta lisäksi se viettää sivulle päin. 

Voisitko, Minna, pakata kimpsut ja kampsut ja tulla vääntämään? Minulta löytyy jo kaksi rautakankea. Toisen pitäisi kannatella, kun toinen laittaa lisäkiviä alle.

Tuohon kuvaushetkeen liittyy hieno kokemus. Kuuntelin ensin, että mikä lintuparvi jossakin korkealla lurittelee. Olisiko kottaraisia... ei, sittenkin haarapääskyjä... mutta ketään ei näy missään. Lopulta paikansin lurittelun tuomen latvuston uumeniin, mutta vaikka kuinka odottelin zoomlinssi tanassa, en onnistunut näkemään vilaustakaan taitavasta laulajasta.

Se oli kultarinta! Lintu, jota äärimmäisen harvoin näkee, koska se on tyypillisesti jossakin latvan uumenissa, ei oksankärjessä. Se jäljittelee taidokkaasti muita lintuja ja sen laulu on muutenkin käsittämättömän vaihtelevaa. Kovaakin se laulaa, oikein sydämensä kyllyydestä.

Ihana!

Kun nyt Hiidenkiven (puutarhan) Minna tuli mainittua, tässä hänelle toisetkin terveiset. 

Mitäs tästä kultatesman edestä nousee? Ettei vain olisi savolainen puistolemmikki! Meillä kasvaa kyllä joitakin luonnon lemmikkejäkin, mutta niillä on pienemmät kukat ja lehdet yltävät jotenkin ylemmäs lähelle kukkia.

Tämä on juuri se paikka, johon lemmikin siemenet viime vuonna ripottelin, tai siis ne, joita en kylvänyt purkkiin. Olen niin onneton taimiviljelijä, että purkista ei noussut koskaan mitään.

Eläköön savolainen sinnikkyys! 

Nyt tuli lemmikkiasiaa blogijutun täydeltä, paitsi parhaat lemmikit eli Musti ja Ransu loistavat poissaolollaan. Heille kuuluu hyvää.

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Kuparivaahtera Acer griseum

Puistolemmikki Myosotis sylvatica

Puna-ailakki Silene dioica
Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Sulkavaleangervo Rodgersia pinnata

Tarha-adiantumi Adiantum pedatum

Tarhakalliokielo Polygonatum × hybridum

Tiarella Tiarella

Tuomi Prunus padus