Friday 16 June 2023

Akileijamaratooni

 Nyt niitä on! Ja joka vuosi tulee jokunen uusi, erilainen kuin ennen.

Suurin akileijakeskittymä on paikassa, johon istutin lapsuudenkodistani salamatkustajana (kärhökylvöksen ruukussa) tulleen tummanvioletin lehtoakileijan. Jossain vaiheessa istutin parin metrin päähän 'Nora Barlow' -lajikkeen, jonka kukat ovat eri muotoiset, kerrannaisen tähtimäiset.

Ja loppu on historiaa, kuten sanotaan. Otin yhteispotretin 'Moskovan Kanottaren' kanssa illan viimeisissä säteissä.

Tässä päässä on 'Nora Barlow' ja sen siementaimijälkeläisiä, joilla on sama kukkamuoto monissa eri väreissä.

Kitkin viime vuonna urakalla tuota perusviolettia, sillä se on akileijaväreistä ehkä vähiten lemppari. Se on jotenkin synkkä. On silläkin sijansa, mutta sitä ei tarvittaisi ihan näin paljon. 
Punapäivänkakkara (punapietaryrtti) 'Duro' tarjoaa sähäkän väriparin akileijoille.

Toinen kuvakulma 'Moskovan Kanottaren' takaa.

'Nora Barlow' -mallisia eli tällaisia tähtimäisiä on muuallakin. Olen istuttanut myös lajikkeita 'Black Barlow' ja 'Green Apples'. 
Tämä ihana siementaimi ilmestyi Rohaniin, mistä siirsin taimen muotopuutarhaan, jonne väri sopii paremmin. Tai tämä oli jo toinen tällainen, se ensimmäinen kuoli siirtoon, mutta onneksi tämä toinen selvisi, sillä tämä on puutarhani kauneimpia akileijoja. Hieno tuo kukka, kun terälehtien kärjet ovat vihertävänvaaleat.

Jos pysytään hetki muotopuutarhassa, kun täällä on muitakin akileijoja. On aikainen, matala kääpiöjapaninakileija, joka on tehnyt siementaimia ja nekin kukkivat edelleen. Sitten on tullut näitä korkeampia lehtoakileijoja, joista tuo tumman pinkki väri on kiinnostava. Sitä alkoi ilmestyä vasta pari vuotta sitten. En periaatteessa hirveästi välitä sen sävystä, mutta akileijat täyttävät mainiosti tämän ajan ennen ruusujen kukintaa ja monien sävyjen kirjo on kiva.

Samat akileijat toisesta suunnasta.

Sitten on lapsuudenkotini kantaa, josta tulee tummanvioletteja ja hennon vaaleanpunaisia. Edessä kukintaa aloittaa juhannuspioni, sen alla yhä edelleen kukkiva 'Blue Parrot' -tulppaani. Yleensä ne ovat kukkineet ohi jo tähän mennessä ja akileijat saavat kukkia lähes yksin. Nyt on erikoisen paljon kaikenlaista kukassa samaan aikaan.

Valkoisten lehtoakileijojen siemenet lähetti puutarhasuunnittelukollega Amerikasta aikoinaan. Iloni on suuri, kun niiden siementaimista moni on edelleen valkokukkainen kaikesta tästä akileijavärien sekamelskasta huolimatta.
Tämän aamun kuvasta näkyy, että "Kulosaari" -helluntaikurjenmiekkaan on puhjennut jo kolme kukkaa! Niissä on ihana hedelmätuoksu, tutti frutti.

Huomasin vuosikausia sitten jo hävinneen vanhan talon pihalla akileijan lehtiä, mutta siellä ne eivät koskaan kuki, varmaan liian heinikkoista ja varjoista, kun kuusikko alkaa vallata entistä pihapiiriä. 
Otin yhden taimista ja istutin paahdepenkkiin; vähän tyhmä paikka puolivarjossa paremmin viihtyvälle kasville. Tässä on lisäksi aivan kova savimaa. Mutta siinä se vain on sinnitellyt ja tuottanut pari siementaimeakin. Perinteisillä lehtoakileijoilla on melkoinen kuivuudensietokyky. 
Kukan malli hämmästytti minut, kun näin sen ensi kertaa: se on tuollainen "petticoat" (alushame) -mallinen ihana kerrottu ja värikin on taivaallisen kaunis hempeä pinkki!

Tyhjensin kompostin keväällä paahdepenkkiin, jospa vanhat akileijatkin ryhtyisivät siitä kukoistamaan vähän paremmin.
Tässä on kaikenlaisia luonnonkasvejakin, mutta myös muita sinnikkäitä, kuten vuorikaunokkia.

Kuva toukokuulta, kun tyhjensin kompostin. Maanparannus on äärettömän hidasta, sillä komposti tuottaa hyvää multaa kovin vähän ja hitaasti siihen nähden, mitä isohkolle, tiiviin savimaan pihalle uppoaisi. Mutta vuosien mittaan alkaa muutosta jo huomatakin. Useimmat kitkentäjätteet jätän suoraan kukkapenkkien pinnalle kuihtumaan, ellei niissä ole siemeniä tai ovat lajia, joka juurtuu joka palasta, kuten juolavehnä tai rönsyleinikki.

Edellisessäkin kuvassa näkyi marjaomenapensas 'Marleena', joka ei saanut ollenkaan riittävästi palstatilaa kukkiessaan! Nyt siinä on enää jäljellä noin neljä kukkaa.
Taustalla näkyy komposti, jonka siirsin vähän tänne päin kaatumasta minun ja naapurin väliseen ojaan. Lisäksi laajensin sitä tänne suuntaan, jotta saan isomman kasan. Meillä on niin kuivaa ja tuulista, että komposti ei tahdo kesän aikana toimia lainkaan. 

Paahdepenkin alapäässä kukkivat ihanat 'Iwona' -syklaaminarsissit toukokuussa. Näitä myytiin ruukkukukkina toissa keväänä ja ostin lopulta kolme ruukullista, kun nämä ovat niin kauniita. En jakanut sipuleita, vaan istutin ruukut kukinnan jälkeen kokonaisina sipuliryppäinä, kuten näkyy.

Paahdepenkin kaunottaren petticoat-perimää alkoi vähitellen näkyä siellä sun täällä. Rohanissa kukkii nyt ensimmäistä kertaa tämän näköinen siementaimi, todella hieno.
Tämä vain on Rohaniin vähän liian violetti, joten tulee siirtymään. Pohdin vielä, minne. Olisi kiva levittää akileijoja uusillekin paikoille, mutta kaikkialle en niitä halua voimakkaan siementaimituotannon ja sellaisen juurakon takia, jota ei saa kitkettyä kuin talikolla.

Istutin joskus Rohaniin ihanan värisen 'William Guinness' -akileijan, joka on jännän tumma-vaalea. Ainoa vain, että siitä ei ole jäljellä enää mitään, kuten toisestakaan erikoisemmasta, joka oli viininpunainen. Tässä siementaimessa, joka löytyy kylläkin seitsemän metrin päässä edesmenneestä Guinnessistä, on vähän samaa väritystä ja on erityisen tumma, joten tämä saa varmaan jäädä. Rohanin tummuus saisi kylläkin olla ruskeanmustaa, ei violetin suuntaista, mutta ehkä voin joustaa.

Siinä vieressä on selvästi 'Green Applesin' siementaimi, vaikka alkuperäinen taimi kasvoi kylläkin Rohanin toisessa päässä, jonne on 15 metriä. Ehkä olen joskus siirtänyt siementaimen tänne. 

Sysiakileija asustaa vuokko-esikkopuutarhassa, ja tänne en halua lehtoakileijoja sotkemaan mahdollisten siementaimien perimää.

Ei kun... niitä kasvaa sielläkin jo. Perinteinen tummanvioletti näyttää erityisen hyvältä neidonruusun vaaleita lehtiä vasten!

Tästä olen liekeissä. Ostin mantšurianakileijan jo kuusi vuotta sitten, mutta se kukkii vasta nyt. Istutin sen ensin saniaistarhaan kuusten alle, kun olin lukenut, että sietää varjoa. Rajansa silläkin, selvästi, lisäksi paikka oli hyvin kuiva. 
Lehtitupas sinnitteli elossa, mutta viime vuonna päätin siirtää akileija-aarteen ruskopenkin uuteen alaosaan ja se oli kannattava veto. Väri on täydellinen ruskopenkkiin, punaiset varretkin älyttömän hienot!

Kuistin portaanpielessä on varjoa ja siinä viihtyvät lehtoakileijat, ukkolaukat ('Purple Sensation' on tämä intensiivisen värinen) ja lehtoängelmät. Tähänkin on ilmestynyt petticoat-mallisia ja yritän suosia niitä sekä kitkeä muita, mutta akileija on ihanuudestaan huolimatta siitä viheliäinen, että kitkeminen ei näy seuraavana vuonna enää missään.

Lisää petticoat-perimää tulee nyt Kivipellon Sailan lähettämistä siemenistä, ne ovat hänen pihansa vanhaa kantaa. Näissä on tummempi pinkki väri. Kylvin siemenet suoraan maahan, ehkä siksi niillä kesti aika monta vuotta tulla kukkaan. Osasta siemeniä tuli tavallisen mallisia, tässäkin on esimerkki siementaimien moninaisuudesta. Tai sitten tuo taimi on kulkeutunut muualta puutarhastani, mutta välimatkaa on kyllä aika paljon.

Akileijoja on tosiaan joka puolella. Kylvin joskus vuosia sitten blogin lukijan lähettämät siemenet tähän, niistä piti tulla... en enää muista, joko puna-valkoisia tai sini-valkoisia. Joka tapauksessa en ole niitä vielä huomannut, mutta en ole voinut kitkeäkään, jos akileijan siementaimia on ilmestynyt.
Kitkemisessä olen kyllä muutenkin vähän hidas, kuten kuvan puna-ailakkivyörystä ja koiranputkista näkee. Etualalla on ihana hempeän vaaleanpunainen lehtoakileija, lapsuudenkotini tyyppiä.
Puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum' on ihan kohta tulossa kukkaan ja marhanliljat nousevat lupaavaa vauhtia. Taitaa tulla kukkaisa juhannus.


Helluntaikurjenmiekka Iris Intermedia-Ryhmä
Juhannuspioni Paeonia humilis 'Flore Plena'
Kääpiöjapaninakileija Aquilegia flabellata var. pumila
Lehtoakileija Aquilegia vulgaris
Lehtoängelmä Thalictrum aquilegiifolium
Mantšurianakileija Aquilegia oxysepala
Marjaomenapensas Malus toringo var. sargentii
Neidonruusu Rosa Alba-Ryhmä
Puistoalppiruusu Rhododendron Catawbiense-Ryhmä
Punapietaryrtti Tanacetum coccineum
Syklaaminarsissi Narcissus Cyclamineus-Ryhmä
Sysiakileija Aquilegia atrata
Ukkolaukka Allium hollandicum
Vuorikaunokki Centaurea montana

38 comments :

  1. On sun akilleijoos kyllä ihana färimailma ja muatojen kirijo. Tuata mantsuurialaasta ei äkkiseltään uskoosisi akilleijaksi ollenkaa, nii outo färitys, mutta hiano.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Akileijoista löytyy vaikka mitä. Ruskopenkin sävyihin on mantsurialainen niin passeli, onneksi tajusin.

      Delete
  2. Iik, iik, iiik , niin ihania akileijoja! Varsinkin nuo petticoatit, Nora Barlowit ja ja ja.. tuo monivärinen kerrottu on upea! Täälläkin on jo akileijat nupuillaan; tuskin maltan odottaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti siellä pian kukkii ja monia erilaisia!

      Delete
  3. No sinulla onkin oikea akileija-armeija siellä kauniisti kukkimassa.
    Kerrassaan ihana tuo 'Marleena'.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Armeija tosiaan, siltä niiden vyöryminen joskus tuntuu :-D Marleena on aivan ihana, kiva tummalehtisenä koko kesän ja syksyllä hieno punainen ruska.

      Delete
  4. Oi mitä hempeyksiä! Akileijat ovat heikko kohtani :) Kivoja yhdistelmiä ja alkuperäisiä. En ole vielä päässyt itseni kanssa sopuun, mikä olisi ihanin muoto, klematiskukkainen kerrottuna tai ilman, perinteinen lehtoakileijan muoto, petticoat vai pitkäkannuksinen jaloakileija. Kaikissa on oma viehätyksensä ja väri vaikuttaa myös, ei pelkkä muoto. Mua niin harmittaa, kun kävin paikallisessa liikkeessä ja en heti ostanut sinne tulleita ihania akileijoja, joitain early bird-lajiketta. Eihän niitä enää ollut seuraavalla kerralla. Vieläkin kaihertaa....

    ReplyDelete
    Replies
    1. Akileijan kukista on vaikea valita ihaninta. Tykkään vähiten kääpiöjapaninakileijoista, joita minulla on (jos ovat niitä), kun niiden kukat ovat oudosti kääntyneet ylöspäin. Nuokkuvien kukkien sulokkuus puuttuu niiltä tyystin. Jaloakileijoissa on makuuni vähän liian isot kukat ja näyttävät kannukset, vaikka onhan ne makeita, eksoottisia! Väri tosiaan vaikuttaa niin paljon.
      Voi hitsi, tuo on niin harmittavaa, kun ei ole juuri oikealla hetkellä täysin skarppina tai muusta syystä jää kasvi hankkimatta. Sitten jää nuolemaan näppejään ja miettimään, tuleeko niitä enää koskaan vastaan uudestaan. Toivottavasti tulee!

      Delete
  5. Nuo kerrotunnäköiset violetit ja roosat ovat mielestäni kuvien perusteella kauneimmat, sekä myös nuo, joista olet liekeissä :) Punapäivänkakkara vie kyllä voiton tuosta aiemmasta akileijarykelmästä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Punapäivänkakkara ei ole mikään seinäruusu ;-)

      Delete
  6. Oi jo mikä mahtava kukinta on Marleenassa. Akileijat ovat ihastuttavia ja vihastuttavia. Leviävät joka paikkaan mutta saavat paljon anteeksi kauneutensa takia. Tummat liilat kitken omasta puutarhasta pois paitsi kirjavalehtisen lajikkeen sillä sen siementaimet tuntuvat olevan aina liiloja. Valkoiset pysyvät yllättävän hyvin valkoisina.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tänä vuonna tuli kuuma keli juuri, kun Marleena alkoi kukkia, ja seuraavaksi huomasinkin sen kukkien jo lakastuneen.
      Onneksi valkoiset pysyvät valkoisina, ne ovat niin kauniita.

      Delete
  7. Oih ja voih! Miten hurmaavia! Ja tuli valtava ikävä entisiä akileijojani. Mantsurianakileijan värit ovat melko samanlaiset kuin aikoinaan minun Aquilegia flabellata 'Blackcurrant Ice' -nimisellä, mutta muoto on vähän erilainen. Kiitos, kun esittelit runsaan valikoimasi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinulla olikin aivan uskomaton akileijojen kirjo!

      Delete
  8. Monilajinen puutarha on kuin kerran vuodessa esitettävä näytelmä, jossa näytös seuraa toistaan. Saaripalstallasi olemme saaneet seurata jo mm. monet mahtavat kevään sipulikukkanäytökset, syreeni- ja kurjenmiekkakavalkadit ja nyt siellä näyttämölle näkyvät astuvan sirot, päänsä monien yläpuolelle nostavat, herkät, kauniit akileijat. Rohanin kellanvihreäsinilila on erityisen kiehtova. Samaa tummanvioletti-vaaleanvihreä-yhdistelmää, jota siellä löytyy muualtakin, rakentelen täällä poimulehden kukintojen ja mm. Rosemoor-kurjenpolven kombolla. Hieno on myös mantšurianakileija, joka jollain kaukaisella tavalla tuo minulle mieleen arokellukan, yhden lempiluonnonkukastani.
    Juhannuspioni (jota Länsi-Suomessa myös Ahströmin pioniksi kutsutaan) kukkii tälläkin. Se on mielestäni värinsä puolesta kaikkein vaikein kuvattava. Väri on omissa kuvissani aina liian vaalea ja liian helakka. Sinun kuvissasi väri on paljon aidompi. Taitaa olla eroa niin kamerassa kuin kuvaajassakin :).
    -Mummopuutarhuri

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanat esiintyjät astuvat esiin kukin vuorollaan. Yhdistelmäsi poimulehdestä ja kurjenpolvesta kuulostaa ihanalta! Siitä tulikin mieleen - missähän oma Rosemoorini luuraa. Ehkä se vielä on. Se on kituuttanut pikkuisena vuodesta toiseen muotopuutarhassa varmaan liiassa paahteessa ja kuivuudessa, täytyy käydä etsimässä... no kyllä se sieltä löytyi! Ihanaa. Nuppujakin on.
      Juhannuspionin tyyppinen väri on tosissaan haastava. Kamerassani on valkotasapainon säätö, joka auttaa todella paljon saamaan luonnollisempia sävyjä. Joskus pitää vain kokeilla eri asetuksilla ennen kuin tulee hyvän värinen kuva.

      Delete
  9. Hurmaavat akileijakasvustot! Ihana tuo Rohanin barlow-tyyppinen siementaimi, kerrassaan herkullinen väri.
    Akileijojen kyky risteytyä ja muuntautua on ihan uskomaton! Tein joskus postauksen äitini akileijamerestä, jossa lapsuudessani oli lähinnä kolmea eri väriä: valkoista, vaaleanpunaista ja violettia. Pikku hiljaa sekaan alkoi ilmestyä kaikkia sävyjä näiden väliltä ja noita petticoat-mallisia jokaisessa sävyssä. Lisää vaihtelua väreihin tuli, kun äitini hankki sinivalkoista kääpiöjapaninakileijaa.
    Itselläni on nyt mielenkiintoinen kokeilu, kun odotan (tietysti äidiltä siirretyn) pinkki-valkean kääpiöjapaninakileijani siementaimien kukkimista. Keräsin nimittäin siemenet ensimmäisenä kesänä, jolloin se ehti pölyttyä äitini akileijojen kanssa. Kaksi tainta jo ehti aukaista kukkansa ja niistä toinen oli ihan tavallinen violetti lehtoakileija. Se toinen sen sijaan on kiinnostavampi. Sen kukka on lehtoakileijan kokoinen mutta väri pinkki-valkoinen. Kasvin korkeus on n.40cm, eli selvästi korkeampi kuin kääpiöemonsa mutta matalampi kuin lehtoakileija. Taimia on vielä muutamia ja et arvaa, kuinka jännittävää niiden aukeamisen odottaminen on! Jos edes joku kukkisi yhtä aikaa barlow-tyyppisen valkoisen kanssa, kokeilen risteyttää niitä ihan tarkoituksella. Vähän kyllä näyttää siltä, että barlow ei ehdi kukkaan ennen kuin muut ovat kuihtuneet. Niin yltiöpäiseksi en sentään ajatellut ryhtyä, että keräisin siitepölyä talteen odottamaan valkoisen kukkimista!
    Mukavaa viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Muistan sen postauksen - mikä akileijataivas! On kyllä todella jännää nähdä, mitä niistä siementaimista tulee. Akileijojen kanssa voi olla lähes satavarma, että ainakin joku siementaimista on erilainen. Toivottavasti tulee lisää kiinnostavia! Harmi, ettei barlow-valkoinen sitten kuki samaan aikaan. Täällä ne ovat kaikki kukkamuodot kukassa yhdellä rysäyksellä. Kiitän sinua, kun otit puheeksi barlow-siementaimet, nimittäin olin unohtanut kuvata yhden aivan ihanan hyvin hailean vaaleanpunaisen. Se on kyllä ollut siinä jo ainakin viime vuonnakin, mutta joka vuosi täytyy ottaa uudet kuvat :-D
      Kyllä siihenkin voi ehkä jonakin vuonna ryhtyä, että kerää siitepölyä, jos ei muuten halutun muotoisia akileijoja synny ;-)
      Kiitos, mukavaa sinnekin!

      Delete
  10. Pimpinellaruusu suviruusussa on vattukärsäkäs kun katkoo nuput. 2 kukkaa sentään aukesi. Myrkytänkö vai annanko olla, kärsäkäs taitaa talvehtia karikkeen alla? William Shakespeare ruusu aikoo kukkia yhdellä kukalla eikä muissakaan ruusuissa kärsäkästä näytä olevan, vaikka morsionruusutkin kasvavat ihan vieressä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kärsäkkäät iskevät nimenomaan pimpinelloihin, eivät juurikaan muihin ruusuihin. Täytyy tunnustaa, että kun pari viikkoa sitten huomasin 'Papula' -ruusussa taas katkottuja nupun alkuja, hain Sprutzit-pullon ja sumutin puskan. Muuta torjunta-ainetta minulla ei ole, mutta kaipa se toimi, sillä nyt kukkia kerrankin on. Monena vuonna niitä on tullut vain muutama, ja katkottuja nuppuja ollut kymmeniä. Se riipii!
      Ehkä myrkytys on vähän myöhäistä, jos pystyjä nuppuja ei enää ole. Mutta jos niitä on, sumuttaisin puskan. Kyllähän näitä kukkia on koko talvi odotettu.

      Delete
  11. Kiitos! Kyllä se harmittaa kun kukkivat muutenkin vain sen pari viikkoa ja kukintaa on koko talvi odotettu. Nuppuja näyttää olevan suviruusussa vielä tuloillaan useita, ei ole ehtinyt katkaista niitä kaikkia, joten pitää hakea samanmoinen pullo.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se todellakin harmittaa. Voi olla, että joku toinen aine tehoaa paremmin, tässä pullossa ei puhuttu kärsäkkäistä - mutta tuntuu tehonneen silti.

      Delete
    2. Kyllä! :( Googletin jo aiemmin tuota ainetta ja oli helposti saatavissa, nyt on ruusu suihkutettu. Ei lukenut ohjeissa uudelleen ruiskutuksesta, ryiskutanko uudestaan kun kyseessä kärsäkäs vai tehoaisiko tuo yksi kerta? :) hyvä kuulla että on tehokas niihin! Onkohan joka kesäinen vaiva sitten tuo kärsäkäs vai onko sattumaa mihin pimpinellaruusuun se tulee? Morsionruusu aidanteeseen mulla ei oo koskaan tullut sitä, mutta tänä kesänä istutettuun suviruusuun se tuli. Onko juhannusruusu saanut sulla olla rauhassa niiltä?

      Delete
    3. Minä ruiskutin vain kerran, jotta nuput säästyvät. Ei kai kärsäkkäistä pääse oikein eroon, ja hurjalta tuntuisikin yrittää eliminoida joku ötökkä aivan kokonaan. Juhannusruusussakin on aina katkottuja nuppuja jonkin verran, mutta kun puska on niin valtava, ei sitä huomaa. Kukkia on joka tapauksessa satoja. 'Tove Janssonissa' olen myös huomannut, tänä vuonna se on muutenkin huonona, vanhat osat kuivuneet ja uusiin tulee vain muutama kukka, liekö myyrä syönyt senkin juuria. Voi hyvin olla, sillä vieressä on henkitoreissaan olevan tuomipihlaja.

      Delete
    4. Juhannusruususi on kyllä upea! Toivotaan Tovelle runsastuvaa kukintaa. Siinäkin upea väri. Näköjään suviruusun kukinta on pelastettu ja tuo ruiskutus tehosi kerrasta, nuput ovat säästyneet ja yksi kukka on nyt avautunut! :)

      Katsoin William Shakespeare ruusua, ja siinä on kirkkaan oranssi kohta juuressa, ja nyt se on lisääntynyt ylöspäin oranssina läikkinä. Ei mahda olla ruusuruoste, vaan joku muu? Nuppu näyttää silti olevan vihreä ja hyvännäköinen.

      Delete
    5. Voi että, olen huono kasvitaudeissa ja luulen, että löydät yhtä hyvin itse neuvoa netistä kuin jos minä ryhdyn googlettamaan.
      Hienoa, että suviruusuun tulee nyt kuitenkin kukkia!
      William Shakespeare kukkii syksyyn saakka, joten hyvinkin voit nähdä siinä tänä vuonna lisääkin kukkia :-)

      Delete
    6. Kiitos! :) Joo, pitää googlailla josko löytyisi. Kyllä, suviruusu on niin kaunis kuten kaikki vanhat ruusut. Olisikin ihanaa jos William Shakespeare kukkisi useammalla kukalla, tässä on onneksi vielä aikaa. :)

      Delete
    7. Toivotaan, että näin käy! Minulla ei näy vielä nuppuja, mutta vastikään istetut aloittavat yleensä kukinnan aikaisemmin. Varmaan kevät alkanut niille varhaisemmin siellä, missä niitä kasvatetaan ;-)

      Delete
    8. Mielenkiintoista, että istutetut aloittavat kukinnan aikaisemmin :) ruusussa oleva oranssi saattaisi olla se ruusuruoste, karike pitää ainakin vaihtaa alta pois muistaakseni syksyllä jossain luki että leikata pensas alas siitä kohtaa missä ei oranssia ole
      Tosin joku kirjoitti, että pensas on kukkinut jo vuosia vaikka siinä on ollut ruoste samaan aikaan. En ainakaan alas leikkaa terveeseen version kun sitten pitäisi tosi alas leikata enkä usko että siitä tykkäisi. Aikoo kuitenkin kukkia niin eiköhän suht kunnossa ole..

      Delete
    9. Kasvitauteihin joskus ylireagoidaan (kuten vähän kaikkeen muuhunkin poikkeavaan). Hyvä idea katsoa nyt tämä kasvukausi ja sitten ehkä syksyllä vaihtaa se kate.

      Delete
  12. Akileijat ovat kyllä kauniita mutta kovin siementaimien suhteen kovin tuotteliaita. Se voi olla hyväkin asia kuten sinulle on tullut vaikka mitä hienoja jälkeläisiä. Itselläni meni hieman hermot kun menin istuttamaan akileijaa penkkiin jossa kasvaa pioneja sekä syysleimuja ja niitä siementaimia alkoi tietenkin kasvaa noiden pehkojen keskellä. Ihan mahdottomia kitkeä kun hiemankin ovat ehtineet minitaimea suuremmaksi ehtiä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nimenomaan, niitä ei saa sitten pois kaivamatta kaikkea muutakin. Mutta sitten, kun tulee hienoa risteymiä, on se kyllä aivan todella ihanaa.

      Delete
  13. Vaikka mitä ihania akileijoja! Siementaimia ei todellakaan tohdi kitkeä pois, sillä silloin voi menettää jonkin uskomattoman ihanan uuden tulokkaan:) Meilläkin toki noita liloja ehkä vähän jo liikaa, niitä voisi harventaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tsemppiä siihen! Niitä on kyllä vaikea saada kokonaan pois. Siementaimista tulee joskus ihanampia kuin se istutettu taimi.

      Delete
  14. Risteytyvätkö jalo- ja lehtoakileijat keskenään? Mun penkissä on molempia, mitenköhän käy. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä ne tietääkseni risteytyvät. Penkkiin, jossa on jaloakileijoja, tuli täällä pari erityisen isokukkaista tummanviolettia siementaimea, vaikka jaloakileijat ovat ihan muuta väriä. Siirsin ne muualle, mutta vesimyyrät ovat tainneet syödä niiden juuret, sillä siitä alueesta on hävinnyt muutakin, mm. kärhöt.

      Delete
  15. Okei! Kuulostaa hauskalta, saavat risteytyä täällä ja akileija vaikuttaa paahteessakin viihtyvän hyvin. :) voi olla tietty puolivarjossa paras, mutta yllätyin miten hyvin menestyvät paahteessa. Niillä on pitkä kukinta-aika, yksi lempikasveistani.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Akileija on niin hieno selviytyjä - jopa kauan sitten hävinneen talon pihalla sinnittelee yhä vain!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!