Kesäinen veneretki

 Lämmin ja tyyni sää: ei tarvita muuta kuin pieni ystäväporukka, vene ja meri!

Ystävä oli jo kerännyt tarvikkeita vietäväksi venevalkamaan.

Merikortit ja istuintyynyt valmiina, enää eväät!

Ystävän pihalla kukkii ihastuttava ruusuorapihlaja. Tämän vähän vaaleampikukkaisen (vaaleampi kuin yleinen 'Paul's Scarlet' siis) oksan hän on kerännyt Turusta ja ympännyt luonnon orapihlajan runkoon.

Siinä olikin teema päivän retkelle. Lähdimme katsomaan luonnon orapihlajia, sillä täällä niitä kasvaa.

Kokka kohti länttä!

Saarten suojissa oli aivan tyyntä.

Ensimmäiseen kohteeseen emme vielä jalkautuneet. Orapihlajat kasvavat niin rannassa, että ne näkyvät hyvin veneeseen.

Ne erottuvat samaan aikaan kukkivista pihlajista puhtaanvalkealla värillään, pihlajissa on isommat kukinnot ja ne ovat kermanvaaleita.

Täällä lounaissaaristossa kasvaa luontaisesti kahta lajia: suippu- ja tylppöorapihlaja. Niissä on hyvin pienet erot, toisen lehdet ovat teräväkärkisiä, toisen pyöreäkärkisiä. Marjat ovat vähän eri muotoisia.

Meriputketkin ovat komeassa kukassa, vihreät isot kukkapallot näkyvät kauas.

Sitten rantauduimme sopivan saaren rantakallioille syömään eväitä, retken kohokohta! Kahdella meistä kun oli nälkä jo alkumetreillä.

Vesi on niin matalalla, että rantautuminen on vaikeaa. Kaikenlaisia kareja on myös pinnassa, jotka yleensä ovat pinnan alla.

Yhä vain kohti länttä. Kalliot ovat hienoja. On aina yhtä jännää ajatella, että tuhansia miljoonia vuosia sitten tuo oli sulaa massaa, jonka eri ainekset jäivät viiruiksi kuin tiikerikakkuun. 

Kurkkasimme pieneen laguunilahteen, jossa oli lintupoikue.

Joutsen harmistui häiriköistä.
 

Jalkauduimme pääkohteeseen, pieneen saareen Houtskarin Mossalasta länteen. Heti rantautumispaikan tuntumassa oli näin soma kasvillisuus.

Jatkoimme saaren lehtoon, sillä siellä vasta kasvillisuus onkin!

On ihana pähkinälehto.

Ja orapihlajia vaikka kuinka! Tämä terävälehtinen on suippuorapihlaja.

Puiden alla karhunlaukkojen meri. 

Nyt ne ovat kukinnan loppusuoralla. Pari vuotta sitten kävimme täällä juuri parhaaseen kukinta-aikaan.

Mutta ainahan kauniissa luontokohteessa on tutkittavaa. Ihanaa nuokkuhelmikkää, esimerkiksi.

Sekä kaunista kangasmaitikkaa, jota haluaisin omaan koivikkooni niin kovasti. Lehdistä voi nähdä, että eri aikoina täällä kukkivat myös sini- ja valkovuokot, metsätähdet, oravanmarjat, sudenmarjat, kielot, kalliokielot, lehtopähkämöt ja monet, monet muut.

Mutta nyt huomion vievät orapihlajat ja karhunlaukat; niin kaunista, valkoista ja raikasta!

Pähkinäpuiden lehdistö on kuin vihreä lasimaalaus.

Lehto on merenlahden äärellä.

Palasimme kotiin eteläisempää reittiä Mossalan ja Björkön välisestä salmesta, jossa sijaisee yksi saaristomeren kuvatuimmista venevajariveistä.

Björkön puolta.

Mossalan rantaa.

Oman saaremme rantakallioissa on silti ehkä saariston hienoimmat raidat. Pehmeämpi kiviaines on ajan saatossa hiutunut pois, jäljellä mielikuvitusta kutkuttavat uurteet.

Pari koskeloa seurasi matkaamme takaisin venevalkamaan.

Illansuussa vielä paransimme hetken maailmaa syreenien ja saarnien alla.

Tällaiset päivät ovat kesän parhaita.

Kangasmaitikka Melampyrum pratense

Karhunlaukka Allium ursinum

Meriputki Angelica archangelica ssp. litoralis

Nuokkuhelmikkä Melica nutans

Pähkinäpensas Corylus avellana

Ruusuorapihlaja Crataegus × media

Suippuorapihlaja Crataegus rhipidophylla

Tylppöorapihlaja Crataegus monogyna