Kurjenmiekat lävistävät sydämen

 Dramaattinen otsikko, mutta ne ovat niin hienoja, kukat lähes salpaavat hengen.

Parrakkaista kurjenmiekoista aikaisimpia ovat matalat pikkukurjenmiekat. Onneksi en missannut niitä kaikkia, vaikka ystävältä saatu vanha tummanvioletti on niin aikainen, että se ehti kukkia sillä välin, kun olin touko–kesäkuun vaihteessa poissa puolitoista viikkoa.

Suunnilleen saman värinen on tämä viime vuonna istutettu 'Banbury Ruffles', aika ihana, vaikka odotin suurempaa kontrastia tummien kehälehtien ja sinisten partojen välillä.

Ja se on niin ihana, että kukkii vieläkin! Uusia kukkia vain tulee ja tulee.

Samassa penkissä, muotopuutarhan kuivimmassa ja paahteisimmassa, kukki 'Webelos' viime viikolla. Se saisi kyllä levittäytyä puksipuuaidan viereltä vähän kauemmas, sillä kukat nähdäkseen joutuu kurkottelemaan aidan yli.

Kuva kukkapenkin toiselta puolelta käsin ei myöskään ole kovin onnistunut. Kukat ovat aivan työntyneet puksipuihin.

Viereisessä, katveisemmassa muotopuutarhan penkissä kukki maatiaiskurjenmiekka eli viittakurjenmiekka, sekin taitaa olla lopettanut lämmön myötä, kuten taustalla näkyvät 'Ballade' -tulppaanit. Kauan ne kukkivatkin!

Seuraavassa muotopuutarhan penkissä olen ilolla tarkkaillut "Kulosaari" -kurjenmiekan lukuisia nuppuja. 

Tähän penkkiin on kehittynyt oikein mukava runsas kasvillisuus, vaikka sen maa on hyvin tiivistä savea. Kurjenmiekan takana on Austin-ruusu The Pilgrim, keltainen on mäkimeirami 'Aureum', hopeainen on harmaaminttu, jonka hervotonta leviämistä betonintiivis savi pitää hyvin kurissa. Oikealla on lisää kurjenmiekkoja, nimittäin valkokukkaista loistokurjenmiekkaa, mutta se kukkii vasta kiinanpionien kanssa samaan aikaan.

Mikä parasta, penkki on suoraan keittiön ikkunan alla. Tykkään katsella ylhäältä käsin tätä lehtimuotojen ja -värien tilkkutäkkiä.

Tänään "Kulosaaren" ensimmäinen kukka on auki! Se lienee helluntaikurjenmiekka, joka kukkii pikku- ja tarhakurjenmiekkojen välissä ja on korkeudeltaankin niiden välimaastossa.

Vielä yksi kuva kaunokaisesta. Aivan täydellinen ja niin herkullinen! Tuoksukin on raikas, vaikka sitruuna-assosiaatio johtuu varmaan eniten väristä.

Käväistään sitten kurjenmiekka-asioissa navetan luona. Otin eilen illalla kuvan muistoksi siitä, kuinka 'Moskovan Kaunotar' -jalosyreeni ja kotipihlaja notkuvat kukkia.

Navetan nurkalta löytyy oppikirjaesimerkki kasvigenetiikasta. Tämä on "valkokukkaisena siperiankurjenmiekkana" kylvetty, voitin siemenet Lappalainen etelässä -blogin arpajaisista joitakin vuosia sitten, ja nyt se kukkii ensi kertaa. Toisin sanoen siemenet on kerätty valkokukkaisesta siperiankurjenmiekasta. Mutta se ei tarkoita, että siemenistä tulisi samanlaisia. 

Kasveille on tyypillistä, että siemenistä tulee perusväristä (tai muuten villikannan tyyppistä) eli tässä tapauksessa sinistä tavis-siperiankurjenmiekkaa. Etenkin, jos niitäkin on pihalla, jolloin pölyttäjät käyvät niissäkin. Saadakseen tiettyä kukkaväriä, se pitäisi eristää niin, etteivät pölyttäjät pääse muunvärisiin.

Tämä ei haittaa yhtään, sillä minulla ei ollut entuudestaan tavallista siperiankurjenmiekkaa. Olen hankkinut omani lajikkeina, tilannut monia Englannista ja ylipäätään hommannut enemmän loistokurjenmiekkoja eli siperiankurjenmiekkaristeymiä. Tämä on oikein kaunis. 

Vieressä on toinenkin mätäs samasta kylvöksestä, se on köykäisempi kooltaan ja se saattaa viitata valkoisiin kukkiin – erikoismuotojen kasvuvoima on yleensä perusmuotoa vähäisempi – tai sitten huonompaan maahan; sillä voi olla esim. kivi juurten alla. Siihen olisi myös tullut ainakin yksi kukka, sillä kukkavarren alaosa on, mutta joku ryökäle on syönyt sen poikki eikä toista kukkavartta ainakaan vielä näy.

Tämä ei ole näky, jota haluaisi nähdä oltuaan poissa kotoa, mutta niin kävi, että yksi viime vuonna istutetuista uusista pikkukurjenmiekoista ehti tehdä ainoan kukkansa poissa ollessani, eikä siihen toista kukkaa tullut. Harmi!

En ole aivan satavarma, onko tämä uusia viime vuonna hankittuja, vai niitä, joita siirsin tähän paahdepenkistä. Vaikka se on paahteinen, on siinä niin paljon kasvillisuutta, etteivät kurjenmiekat enää kukkineet. Ne kun kaipaavat paahdetta juuristolleen. 

Tässä vanhan talon kivijalan edessä onkin nyt mahdollisimman kuumalla ja kuivalla paikalla kurjenmiekkapenkki, jossa ei paljon varjostusta niiden juurille ole, ainoastaan pari tulikukkaa, jota isot lehdet kuvassa edustavat.

Harmitusta lisää, että tämä oli penkin ainoa pikkukurjenmiekka, johon tuli kukka tänä vuonna.

Mutta korkeampia on tulossa. Kuvasin eilen aamuvarhaisella 'Red Zinger' -helluntaikurjenmiekan. Yllätyksekseni se ei avautunut auringossa, vaan jo ennen kuin auringon säteet olivat nuppuun osuneet. Olen aina kuvitellut, että useimmat kukat avautuvat auringon lämmön vaikutuksesta, mutta ainakin tällä on selvästi sisäinen kello, joka kertoo kukonlaulun aikaan, että tänään on Se Päivä.

'Red Zinger' on namupala. Satiinia tai samettia, en tiedä kumpaa, tai varmaan jotain vielä ihanampaa.

Lisäksi penkissä on kaksi muuta tulossa kukkaan! Tarkkailen noita vartin välein, mutta ei vaan vieläkään aukene. 

Joko kohta poksahtaa, en pysty jännitykseltä hengittämään edes!

Harmaaminttu Mentha longifolia

Helluntaikurjenmiekka Iris Intermedia-Ryhmä

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Kotipihlaja Sorbus aucuparia

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Mäkimeirami Origanum vulgare

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tulikukka Verbascum

Viittakurjenmiekka Iris aphylla