Dramaattinen otsikko, mutta ne ovat niin hienoja, kukat lähes salpaavat hengen.
Suunnilleen saman värinen on tämä viime vuonna istutettu 'Banbury Ruffles', aika ihana, vaikka odotin suurempaa kontrastia tummien kehälehtien ja sinisten partojen välillä.
Tähän penkkiin on kehittynyt oikein mukava runsas kasvillisuus, vaikka sen maa on hyvin tiivistä savea. Kurjenmiekan takana on Austin-ruusu The Pilgrim, keltainen on mäkimeirami 'Aureum', hopeainen on harmaaminttu, jonka hervotonta leviämistä betonintiivis savi pitää hyvin kurissa. Oikealla on lisää kurjenmiekkoja, nimittäin valkokukkaista loistokurjenmiekkaa, mutta se kukkii vasta kiinanpionien kanssa samaan aikaan.
Mikä parasta, penkki on suoraan keittiön ikkunan alla. Tykkään katsella ylhäältä käsin tätä lehtimuotojen ja -värien tilkkutäkkiä.
Vielä yksi kuva kaunokaisesta. Aivan täydellinen ja niin herkullinen! Tuoksukin on raikas, vaikka sitruuna-assosiaatio johtuu varmaan eniten väristä.
Kasveille on tyypillistä, että siemenistä tulee perusväristä (tai muuten villikannan tyyppistä) eli tässä tapauksessa sinistä tavis-siperiankurjenmiekkaa. Etenkin, jos niitäkin on pihalla, jolloin pölyttäjät käyvät niissäkin. Saadakseen tiettyä kukkaväriä, se pitäisi eristää niin, etteivät pölyttäjät pääse muunvärisiin.
Tämä ei ole näky, jota haluaisi nähdä oltuaan poissa kotoa, mutta niin kävi, että yksi viime vuonna istutetuista uusista pikkukurjenmiekoista ehti tehdä ainoan kukkansa poissa ollessani, eikä siihen toista kukkaa tullut. Harmi!
'Red Zinger' on namupala. Satiinia tai samettia, en tiedä kumpaa, tai varmaan jotain vielä ihanampaa.
Lisäksi penkissä on kaksi muuta tulossa kukkaan! Tarkkailen noita vartin välein, mutta ei vaan vieläkään aukene.
Joko kohta poksahtaa, en pysty jännitykseltä hengittämään edes!
Tämä ei haittaa yhtään, sillä minulla ei ollut entuudestaan tavallista siperiankurjenmiekkaa. Olen hankkinut omani lajikkeina, tilannut monia Englannista ja ylipäätään hommannut enemmän loistokurjenmiekkoja eli siperiankurjenmiekkaristeymiä. Tämä on oikein kaunis.
Vieressä on toinenkin mätäs samasta kylvöksestä, se on köykäisempi kooltaan ja se saattaa viitata valkoisiin kukkiin – erikoismuotojen kasvuvoima on yleensä perusmuotoa vähäisempi – tai sitten huonompaan maahan; sillä voi olla esim. kivi juurten alla. Siihen olisi myös tullut ainakin yksi kukka, sillä kukkavarren alaosa on, mutta joku ryökäle on syönyt sen poikki eikä toista kukkavartta ainakaan vielä näy.
Tämä ei ole näky, jota haluaisi nähdä oltuaan poissa kotoa, mutta niin kävi, että yksi viime vuonna istutetuista uusista pikkukurjenmiekoista ehti tehdä ainoan kukkansa poissa ollessani, eikä siihen toista kukkaa tullut. Harmi!
En ole aivan satavarma, onko tämä uusia viime vuonna hankittuja, vai niitä, joita siirsin tähän paahdepenkistä. Vaikka se on paahteinen, on siinä niin paljon kasvillisuutta, etteivät kurjenmiekat enää kukkineet. Ne kun kaipaavat paahdetta juuristolleen.
Tässä vanhan talon kivijalan edessä onkin nyt mahdollisimman kuumalla ja kuivalla paikalla kurjenmiekkapenkki, jossa ei paljon varjostusta niiden juurille ole, ainoastaan pari tulikukkaa, jota isot lehdet kuvassa edustavat.
Harmitusta lisää, että tämä oli penkin ainoa pikkukurjenmiekka, johon tuli kukka tänä vuonna.
Mutta korkeampia on tulossa. Kuvasin eilen aamuvarhaisella 'Red Zinger' -helluntaikurjenmiekan. Yllätyksekseni se ei avautunut auringossa, vaan jo ennen kuin auringon säteet olivat nuppuun osuneet. Olen aina kuvitellut, että useimmat kukat avautuvat auringon lämmön vaikutuksesta, mutta ainakin tällä on selvästi sisäinen kello, joka kertoo kukonlaulun aikaan, että tänään on Se Päivä.
Lisäksi penkissä on kaksi muuta tulossa kukkaan! Tarkkailen noita vartin välein, mutta ei vaan vieläkään aukene.
Harmaaminttu Mentha longifolia
Helluntaikurjenmiekka Iris Intermedia-Ryhmä
Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä
Kotipihlaja Sorbus aucuparia
Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä
Mäkimeirami Origanum vulgare
Pikkukurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä
Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä
Tulikukka Verbascum
Viittakurjenmiekka Iris aphylla
Kauniita ovat ja miten upeita nuo tummat! Minä en jostain syystä ole koskaan onnistunut näiden kanssa. Ainoastaan Siperian kurjenmiekat ovat kukkineet.
ReplyDeleteNämä parrakkaat ovat kyllä krantumpia kuin esim. siperialainen, huomattavasti. Vaativat sitä aurinkoa juurelleen, jotta kukkivat.
DeleteIhania! Red Zinger upean värinen. Minullakin ensimmäinen tumman sininen auki tänään. Muissa nuppuja tulossa ja odotan niiden kukintaa kuin jouluaattoa 🥰
ReplyDeleteIhanaa! Jouluaatto on niin osuva vertaus :-)
DeleteTodella kauniita. Kulosaari ja Red Finger ovat ihan täydellisiä. Rakastan kotipihlajaa ja tuo navetan luona oleva kukkii aivan uskomattoman hienosti. Kaunis on myös Moskovan kaunottaren kukinta. On tämä ihanaa aikaa. 😊
ReplyDeletePihlaja jättää joskus kukinnan kokonaan väliin, mutta tänä vuonna siinä on varmaan ennätysmäärä kukintoja. Täytyy varata syksylle riittävästi pakastusrasioita ja tilaa pakkaseen.
DeleteTämä on sitä aikaa, josta talvella uneksitaan epäuskoisina, onko kesällä oikeasti tällaista.
Kurjenmiekoissa näkyy olevan vaikka mitä ihanuusvärejä, kuten tuo punainen! Minä olen siirrellyt omiani nyt paahteiseen penkkiin kivijalan viereen, runsasta kukintaa odottelen... ja näköjään jotain uusia ihanuuksia täytyy myös hankkia;)
ReplyDeleteRed Zinger on upea ja hyvä kukkija, joten jos löydät, suosittelen sitä. Hyvä idea tuo kivijalan etupuoli, minulla ainakin ne tuntuvat siinä viihtyvän valtavan hyvin.
DeleteUpean värisiä. Ensimmäisestä tulee mieleen kuninkaallinen. Myös Red Zinger on vaikuttava näky ja se on siitäkin kiva, että kukkii hyvin joka vuosi.
ReplyDeleteTotta, joku kuninkaallinen samettiviitta! Hyvä kuulla, että sinullakin on Red Zingeristä kokemus luottokukkijana. Se on täälläkin kukkinut lähes joka vuosi, vaikka mikään muu noista ei kukkisi.
DeleteIhania syreeneitä ja vielä ihanampia kurjenmiekkoja! Kulosaaren keltainen on hieno sinisävyisten kumppanina. Ja miten monenlaisia kurjenmiekkoja sinulla kasvaakaan. Lisääkin taitaa olla tulossa...
ReplyDeleteViime kesänä kerroit, että pikkukurjenmiekat pärjäävät paahteessakin. Niinpä jaoin syyskesällä jo hiukan hiipuen kukkivaa, yhden syreenipuskan ja karviaispensaiden varjoon jäänyttä pikkukurjenmiekkaa paahdepenkkiin ja siinähän ne kukkivat jo tänä kesänä runsaasti. Kiitos siis arvokkaasta vihjeestä!
-Mummopuutarhuri
Kulosaari on vanha löytökurjenmiekka ja se kukkii loistavasti, vaikka keltalehtinen mäkimeirami kyllä peittää sen juuria. Muistan vain harvoin repiä sitä pois kurjenmiekan juurten päältä.
DeleteLisää on onneksi tulossa, muotopuutarhassa yksi on nupulla ja sitten nuo kaksi kivijalan edessä, toinen niistä avautui viimein tänä aamuna loistavan vaalean ruosteen-kellanvärisenä, aah!
Olipa ihana kuulla, että sait neuvon, joka auttoi heti.
Taitaa olla niin, että juuri se kiehtoo eniten, minkä kanssa ei itse onnistu. Kuolaan taas noiden kurjenmiekkojen kukkien kuvia katsellessani. On niissä vaan upeat kukat ja huikeita värejä. 'Red Zinger' näyttää niin kauniilta kuvissa ja varmaan livenä vieläkin hienompi.
ReplyDeleteSiemenkasvatukset ovatkin jänniä juuri sen vuoksi, ettei voi koskaan olla täysin varma, minkä värisiä jälkeläisistä tulee. Nilan kurjenmiekkoja on täälläkin muutama ja vaikka kaikki on samasta yksilöstä kerätty, jokainen on pikkuisen eri värinen (muistaakseni kaksi eri sävyistä sinistä ja yksi valkoinen). Nyt jännityksellä odotan, suostuvatko tänä kesänä kukkimaan lainkaan, kun myyrä kävi talvella syömässä ne paljaaksi. Ovat vasta lähteneet kasvuun, joten mahdollista kukintaa saa odottaa varmaan vielä monta viikkoa.
Ihan ilman kurjenmiekan kukkia en sentään jää, sillä nyt täälläkin kukkii aika hienosti se vanha violetti saksankurjenmiekka, joka saattaa olla juuri tuota samaa viittakurjenmiekkaa kuin sinulla. Minulle vinkattiin siitä viime kesänä mutta kun en silloin muistanut kirjoittaa nimeä ylös, olin tietysti jo ehtinyt unohtaa sen. Nyt laitoin sen puutarhavihkoon muistiin.
Kaunis näkymä syreenin ja pihlajan yhteiskukinnasta. Kuvassa on oikea suomi-filmitunnelma.
Kurjenmiekat kiehtovat, itse en ole suostunut luovuttamaan, yritän vain siirrellä niitä avoimemmille kasvupaikoille. Niitä olisi kyllä kukassa 25 erilaista, jos kaikki istuttamani kukkisivat :-D Mutta nyt on tuo kuvissa nupulla olevakin avautunut, sellaiseksi ihanaksi hailean ruosteenväriseksi, josta et varmaan välitä ;-) Ja muotopuutarhassakin on tulossa kukkaan yksi, joka ei ole kukkinut varmaan kymmeneen vuoteen. Sinne laitoin pissa-turve-haihduttamon turpeet keväällä, olisiko sitten sillä syytä kukintaan? Ainakin se kurjenmiekka ponnahti valtavaan kasvuun heti keväästä. Laihan maan kasveille ei aina tajua lannoitusta antaa, mutta täytyykin avata lannoituspurkki ja sirotella - jos vain sataisi; kuivaan maahan ei oikein viitsisi jauhemaista lannoitetta levittää. Kurjenmiekkoja kun en todellakaan kastele, saavat luvan pärjätä.
DeleteOnpa hauska kuulla, että sinulla Nilan kurjenmiekat ovat jo kukkineet ja monia eri värejä tuli! Istutin omat kaksi taimeani aikoinaan liian lähekkäin, kun olivat niin pieniä silloin vielä. Hyvin ovat kasvaneet ja nyt saivat hajurakoa, toivottavasti se pienempikin kukkii vaikka ensi vuonna.
Hieno kuulla, että violetti kurjenmiekkasi kukkii! Vanhat kurjenmiekat ovat tosiaan usein viittakurjenmiekkaa. Pikku-, helluntai- ja tarhakurjenmiekoissakin on vanhoja lajikkeita, kuten tuo keltainen "Kulosaari". Saksankurjenmiekkaa ne eivät ole nähneetkään, nimi on virheellinen, mutta aina vain käytössä. Sitä ei ilmeisesti ole edes minkään parrakkaan kurjenmiekan perimässä. Eikä se muuten ole edes kotoisin Saksasta :-D
Kesäilloissa on hieno tunnelma!
Kulosaari on tosi kaunis kaikessa keltaisuudessaan. Hieno on Red Zingerkin. Ehkä osa ihastuksesta ja kiinnostuksesta johtuu siitä, että kukka on kuin monitahoinen taideteos.
ReplyDeleteParrakkaiden miekkojen värit ovat aivan ihmeellisiä joskus. Kukkia voisi vain tuijottaa ja tarkastella.
Delete