Laiskan kasvimaaviljelijän pelastus

 ... ovat itse siemenkylvönsä hoitavat vihannekset.

Tämä laatikko on kasvimaan rehevin ja se johtuu siitä, että jos olen laiska hoitamaan kasvimaata, olen myös laiska hakemaan ruokaa sieltä. Ainakin salaatteja pitäisi noukkia niin paljon ja usein kuin pystyy. 

Niinpä jokunen salaatti pääsi viime vuonna (kuten muinakin vuosina) kukkaan ja tässä tulos. Tadaa! Ihanaa, rapeaa salaattia siinä, missä tänä vuonna kylvetyt vasta harkitsevat kasvua. 

Tillikin on itsekseen kylväytynyt viime vuodesta, samoin korianteri, joka on taustan vihreä matto. Sehän siementää ihan mahdottomasti, mutta myös tykkään sen mausta mahdottomasti ja laitan sitä esim. salaattiin. Silloin, kun muistan salaattiaineksia kerätä.

Yksi syy huonoon kasvuun on se, että kylvin puolet kasvimaan laatikoista vasta kesäkuussa. Ennen 10 päivän poissaoloreissuani toukokuulla oli niin kuumaa ja kuivaa, että tuumasin kaiken kuolevan, jos ensin kylvän ja kastelen ja sitten häivyn. Kotiinpaluuni jälkeen kylvö siirtyi ja siirtyi... kasvimaa ei ole oikein prioriteettilistan kärjessä.

Perunoita kyllä istutin jo huhtikuussa, mutta sitten tuli niin kylmää. Ja sitten taas kuumaa. Ja kylmää. Ja kuumaa. Ja kuivaa. Nostin ensimmäiset viikko sitten, mutta ne olivat niin pieniä vielä, että turhan monta naattia kului yhden ihmisen peruna-annokseen.

Tämäkin nimetön kukkanen on viimevuotisesta kesäkukkaseoksesta itsekseen kylväytynyt, samoin lukuisat kamomillasauniot, joita kerään ja kuivaan teeksi, mutta aina niistä jää jokunen siementämään ja hyvä niin. Pioniunikoitakin nousee sieltä täältä. Olen alkanut miettiä, miksi yhä jaksan vetää narut ruutuviljelyn ruutujen erotukseen, kun kaikissa ruuduissa on joka tapauksessa iloinen sekamelska edellistenkin vuosien kasveja.

Tässä laatikossa kasvaa myös monivuotista rucolaa eli hietasinappia (ns. wasabirucola). Niitäkin on joka vuosi aiempaa enemmän, sillä myös ne tekevät siementaimia. Koska rakastan rucolaa, kylvin vaihteeksi taas sitä yksivuotista "aitoa rucolaa" tänä vuonna. Molempaa rucolaa tulee syötyä paljon.

Ostin muuten vahingossa osan porkkanansiemenistä kylvönauhoina. Mietin, millä ihmeen keinolla ne saa pidettyä paikoillaan sen verran, että ehtii kaataa multaa päälle? Hain niille kiviä painoiksi. Koin ne hyvin epäkäytännöllisiksi ja tulvaisuudessa täytyykin lukea pussin tekstit tarkemmin. Naapurisaarelle lentävät kylvönauhat ovat vähän hankala juttu.

Onneksi on myös monivuotiset yrtit. Niiden laatikko pieneni viime vuonna ja ranskanrakuuna jäi kai liian reunaan, lisäksi sen vieressä monta vuotta kasvanut iso salviapuska siirtyi muualle. Se oli varmaan suojannut rakuunaa tuulilta talvisin. 

Hankin nyt uuden rakuunantaimen ja istutin sen tuuheiden timjamin ja talvikyntelin väliin. Timjamit ovatkin ihania kukkiessaan, isoin timjami vyöryy reunan yli. Kuva on viiden päivän takaa, jolloin jalosyreeni 'Andenken an Ludwig Späth' oli vielä täydessä kukassa. Nyt puolet kukinnoista on ruskeina.

Yhtenä aamuna puutarhakierroksella huudahdin ilosta. Kaurajuuret kukkivat viimein! En enää edes muista, minä vuonna Päivänpesän Katja siemenet lähetti, mutta on siitä muutama vuosi vähintään.

Luontotietäjä-ystäväni kertoo, että kuivuudessa monet kaksivuotiset himmailevat eivätkä useinkaan vielä tee kukkia toisena vuonna. Tuo on varmaan selitys siihen, että minulla ei ylipäätään tule kaksivuotisista kukkia vielä toisena vuonna. Kasvimaa on etenkin täydessä paahteessa ja vaikka yritän muistaa kastella sitä joka päivä, en aina muista. Poissa ollessani kasvit ovat sen varassa, mitä taivaalta tulee: useimmiten tuulta.

Taustalla näkyvät muuten nuo ihmeelliset kasvimaan nurkan papukaijatulppaanit, joiden viimeiset terälehdet putosivat vasta nyt!

Kaurajuuren kukka on tavattoman kaunis. Suunnitelmani oli alun perin saada tätä kukkapenkkiin, yritän nyt kasvattaa siemenistä runsaasti taimia. Ehkä uskallan jopa kylvää osan suoraan kukkapenkkeihin. Alkuperäisistä taimikasvatuksista istutin osan muotopuutarhaan, mutta ne hävisivät.

Kaurajuuri on ennen kukintaa tismalleen saman näköinen kuin keltakukkainen serkkunsa piennarpukinparta, jota kasvaa kylässämme villinä tienpientareilla ja sieltä sitä on hakeutunut mm. kedolleni. Se on ihan kiva sekin ja myös käyttäytyy samoin: kukka on auki vain aamupäivällä. Siementaimia ei kuitenkaan jatkossa voi enää kitkeä ennen kuin kukkia aukeaa ja henkilöllisyys varmistuu. 

Yrttipenkistä siirretty salvia kukkii komeasti preerian ja ruusutarhan välimaastossa. Pergolassa kukkii heleäorjanruusu.

Vanha raparperi tuottaa satoa minkä ehtii.

Karhunvattu 'Loch Ness' on kukkiessaan yhtä kaunis kuin köynnösruusu.

Kasvimaan uusin tulokas on herukkasalvia, jonka lehdissä on tosiaan mustaherukkamainen aromi. Kukat ovat taivaallisen punaiset ja niistä herää vanha kunnon kasvuvyöhykekateus. Ne vuodet Englannissa, kun sai ihastella monivuotisia salvioita, lobelioita, sinihibiskuksia ja vaikka mitä ihania puutarhakukkia, jotka siellä talvehtivat! Tämäkin olisi monivuotinen, mutta Meksikosta kotoisin oleva puska tuskin kestää talveamme ulkona. Toivottavasti onnistun talvetuksessa.

Siinäpä oli minun juhannuksen ruokalistaani, entäs pojat? Mustin ruokavalio koostuu suureksi osaksi taskulämpimistä myyristä. Ruoka on parasta silloin, kun sen sydän vielä sykkii, tuumaa tämä supermetsästäjä.

Ransu keskittyy söpöilyyn herkkupalojen toivossa. Turha lähteä merta edemmäs kalaan.
 

Nautinnollista juhannusta meiltä kaikilta!

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Herukkasalvia Salvia microphylla

Hietasinappi Diplotaxis

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Karhunvattu Rubus Karhunvattu-Ryhmä

Kaurajuuri Tragopogon porrifolius

Piennarpukinparta Tragopogon pratensis

Rucola Eruca sativa

Salvia Salvia officinalis

Timjami Thymus vulgaris

Talvikynteli Satureja montana