Kun olen saanut verkkoaidat ja risuaidat ja ties mitkä hökötysaidat tontin joka reunaan ja nurkkaan valmiiksi, on seuraava vaihe aitojen naamioiminen kasvillisuuden sekaan. Se on helpommin sanottu kuin tehty.
Kuusamat ovat ihania ja niin minun kuin hyönteistenkin mieleen. Tämä on ehkäpä koreaköynnöskuusama 'Goldflame', jota eilen illalla kiinnittelin takaisin portin pylvääseen myrskytuulen revittyä sen siitä irti.
Vanhemmiten köynnöskuusamat kiertyvät hienosti tukensa ympärille, kuten tämä muotopuutarhan ruotsinköynnöskuusama.
Portintolpan koreaköynnöskuusama ei ole vielä niin iäkäs, etenkään, kun peurat ovat verottaneet sen kasvua ankaralla turvalla.
Ja niin vain kävi, että tämän aamun puutarhakierroksella pääsi kirosana tai muutamakin. Peura oli syönyt portinpylvään kuusamaa ja lähes kaikki ruskopenkin liljat – kanadanliljat olisivat juuri tulleet kukkaan ja kuvasta saattaa nähdä, että tiikerililjojenkaan nuppuja ei enää ole – lisäksi on syöty kuistin edustan valkoisen varjoliljan nuput, kultapallojen latvat, kuunliljan lehdet ja portaiden verenpisaratkin, samoin kuin marhan- ja varjoliljoja muualtakin ja – huokaus – ruusuja.
Kun pääsin kamerakierroksellani tontin toiseen päähän, oli porttini takana itse piru. Voi olla, että kaiken tuhon teki (tämä) yksi ja sama eläin, sillä yksikin peura saa suurta tuhoa aikaan. Siinä meni ruusunnuppuja, daalianvarsia, päivänliljoja, perunannaatteja.
Kohta ohi käveli naapurin mies ja purin pihinäni hänelle, niinpä sinä, hyvä lukija, et joudu kuuntelemaan (paljon) enempää sadatteluja.
Se toinen köynnöskuusama, jonka kanssa arvoin portin lajia koreaköynnöskuusama 'Goldflamen' ja ruotsinköynnöskuusama 'Belcigan' välillä, on tämä. Hmm. Jos jotakin, niin tämä saattaa olla 'Belgica', toinen on enemmän 'Goldflame', mutta mene ja tiedä. Tämä on myös peurojen joka vuosi nakertama ja vasta nyt pääsen näkemään jonkinlaisia kukkia, kun köynnös kasvaa jousien sisällä turvassa turvilta. Mutta köynnös on yhä vasta 30 cm korkuinen.
Pienemmät jousiosat pääsivät keväällä kasvimaapenkkiin, jossa ne nyt toimivat hajuherneiden tukena. Näitä jo esittelinkin muutama päivä sitten, mutta nyt on avautunut uusi vallan jännittävän värinen.
Istutin toukokuussa esikasvatettuja hajuherneitä myös muotopuutarhaan, joka sai keväällä aidan ja verkkoaidan. Lajike on
Kivipellon Sailan lähettämistä siemenistä kasvatettu 'Sir Jimmy Shand'
Verkkoaita on malliesimerkki "yhden roska on toisen aarre" -tilanteesta. Eräälle tällä saarella ruostuneet verkkorullat olivat romumetallia, minä otin romun riemulla vastaan. Siinä oli aika monta kymmentä metriä vajaan metrin korkuista aitaa. Sain sillä tilkittyä risuaitani alaosaa pitkät pätkät, samoin kuin muotopuutarhan uuden rima-aidan, josta peurat pääsisivät muuten ali.
Nyt eivät pääse peurat myöskään syömään aidan kohdalla kasvavia kasveja, elleivät hyppää aidan sisäpuolelle, kuten viimeöinen ketale. Niinpä mesiangervot kukkivat tässä kauniisti, samoin purppuraheisiangervo 'Diabolo'. Sen olisi tarkoitus kasvaa kolmimetriseksi, toistaiseksi se ei ole muutamassa vuodessa kasvanut kymmentäkään senttiä latvomisen takia.
Toissa syksynä istutettu amurinviini on vasta aidanpeittoamisuransa alussa. Viime kesänä se kuivui kokonaan ja aloitti nyt uuden elämän aivan alhaalta. Toivottavasti sen juuret ovat jo syvemmällä ja se saa paremmin vettä. Ja toivottavasti se myös kasvaa, mielellään nopeasti.
Tuntuu siltä, että mitä tahansa istutankin aitojen eteen, peurat syövät sen. Pihajasmikkeen ei kuulunut olla ruokalistalla, mutta niin vain tämäkin on pidetty metrin korkuisena vuodesta toiseen. Kukkia ei tietenkään ole ollut latvomisen takia. Nyt laitoin puskalle verkon, jolloin siitä näyttää tulevan sylinterin mallinen: verkon ulkopuolelle ulottuvat oksat on syöty. Mutta jospa nyt tulisi sitä toivottua korkeutta edes.
Sammalkeinun takana ja tontin ylärajalla kasvavat loistojasmikkeet pääsevät sentään kukkimaan. Näitä ei mutustella niin ahkeraan.
Onneksi nyt, kun aita on valmis, on sen korottaminen helppoa. Täytyy vain raivata jotakin kohtaa tontista, kuten kesäkuussa, kun karsin tuomen juurivesat. Niistä sai pujotettua pystysuoria esteitä aitaan sellaiseen kohtaan, jossa se oli liian matala. Tuomet ovat tuo ruskistunut kohta, sillä en vaivautunut riipimään niistä lehtiä.
Joku sentään kasvaa, nimittäin loistoköynnösruusu Flammentanz. Kiinnitin sitä ennen myrskyjä rima-aitaan, kun sen oksat vääntyivät ja heiluivat uhkaavasti.
Flammentanzissa on ennätysmäärä kukkia, oksat oikein notkuvat. Sateet ovat painaneet kukkia alas. Muutaman viime päivän aikana olemme saaneet sadetta yhteensä 24 mm, ihan huippumäärä!
Tontin länsireunallakin on punainen ruusu; Austin-ruusu L. D. Braithwaite. Kuvasin sen osana punaista kimaraa, edessä kukkivat maitohorsmat ja taustalla ruusunätkelmät. Välissä on rikkaporkkanakin.
Ruusunätkelmien on tarkoitus kasvaa kivimuurin takana olevaan riista-aitaan, mutta ne kaipaavat hieman ohjaamista.
Toistaiseksi olen saanut tungettua niitä vanhan tikkaanrämän takaa aitaan päin, mutta nätkelmät pyrkivät koko ajan johonkin eri suuntaan kuin ylöspäin. Niiden edessä kasvava lipstikka ohjailee niitä toivottavasti. Ja suojaa myös, sillä viime yön vierailussa hävisivät myös vaalimani maitohorsmat, mutta näitä ei tajuttu syödä.
Maitohorsmien takana kasvava marhanlilja 'Claude Shride' säästyi siksi, että olen istuttanut sipulin tolkuttomaan pusikkoon aivan ruusuherukoiden väliin. Kukkia joutuu tiirailemaan puskien välistä, mutta parempi se kuin tyhjien kukkavarsien katselu.
Jonkin verran alempana tontin samalla laidalla on hyvin korkea pätkä verkkoaitaa, yli kaksimetrinen. Siitä eivät peurat voi kuvitellakaan tulevansa, aiemmin niillä oli oikein polku juuri siitä kohdasta. Aita on varsin näkyvä ja ruma ja toivon kasvillisuuden peittävän sen nopeasti.
Siemenestä kasvattamani mantsuriankärhö kukkii nyt ensimmäistä kertaa. Kukkia on vain muutama ja kärhökin vasta metrin mittainen, joten vähältä piti, että en huomannut kukkia lainkaan.
Kärhöt ovat kivoja aitaan kiipeillessään. Viinikärhö 'Madame Julia Correvon' oli jo lähtenyt obeliskistaan kiinnittymään aidan nyöriin, mutta myrskytuulet irrottivat sen ja varret kääntyivät alaspäin. Täytynee käydä korjaamassa tilanne, tänään puuhailin ihan toisella puolella tonttia.
Kuvassa näkyy muuten taustalla tylppöorapihlajaa, joita istutin parikymmentä pensasaidaksi tuohon tien varteen. Nyt ensimmäiset alkavat olla minun mittaisiani, ihanaa. Aitaprojekti etenee.
Tänään raivasin kasvillisuutta pois talon seinustalta vanhan taloni takana, jossa pitäisi olla vain kiveystä. Syvensin pientä ojaa, jonne tarvitsen vielä salaojaputken. Tulin käyttäneeksi ainoan varastossani olevan putken pari viikkoa sitten toisaalla. Putken lisäksi ojaan tulee vielä kattotiilisilppua, hyvää uusiokäyttöä kattorempan jätteelle.
Muutama itsekseen tullut saniainen saa jäädä kiveykseen, ne ovat niin kauniita, että en henno niitä poistaa. Harvassa paikassa on tontillani näin hyvät olosuhteet saniaisille kuin talon pohjoispuolen varjossa. Meinaankin joskus siirtää saniaistarhan tuonne vesitynnyrin takana olevaan nurkkaan. Täällä viihtyy sammal.
Vanhan talon takana, kivipengermän päällä olevassa ryteikössä on tallella kolme horsman kukkaa! Piru on nimittäin syönyt myös hedelmätarhani kolme horsmaa, joita varta vasten varoin vetämästä viikatteella, kun niitin alueen pari viikkoa sitten.
Täällä tontin yläosassa on kaikki hieman huonolla hoidolla. Löysin reilu viikko sitten neljä pensasta, jotka ovat kuivuneet ja vasta yhteen niistä on tulossa uusia lehtiä. Voi olla, että ne kolme muuta ovat kuolleet kuivuuteen. Harmi, sillä niistäkin piti kasvaa riista-aidan naamiointipensaikkoa. Lisäksi riista-aita on paikoitellen liian matala, vain 170 cm, ja peurat hyppäävät siitä kevyesti yli. Siksikin aita tarvitsee vähintään parimetristä kasvillisuutta eteensä.
Koska illansuussa satoi kaatamalla pariinkin otteeseen, pääsin katsomaan, että talon takana oleva oja vetää. Ihanaa, että on tullut vettä!
Amurinviini – Vitis amurensis
Hajuherne – Lathyrus odoratus
Koreaköynnöskuusama – Lonicera × heckrottii
Loistojasmike – Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä'
Maitohorsma – Chamaenerion angustifolium
Mantšuriankärhö – Clematis mandshurica
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Pihajasmike – Philadelphus coronarius
Purppuraheisiangervo – Physocarpus opulifolius, punalehtiset lajikkeet
Ruotsinköynnöskuusama – Lonicera periclymenum
Ruusunätkelmä – Lathyrus latifolius
Tylppöorapihlaja – Crataegus monogyna
.JPG)
.jpg)
2.JPG)
.JPEG)
