Hempeä juttu

 Puutarhan vaahtokarkit.

Lähdetään liikkeelle kuistin portailta. Tämä ruukku on nähty ennenkin, mutta kun murattisyklaami kukkii aina vain – nuppuja nousee koko ajan lisää. Taustan valkoisista pisteistä voi nähdä, että kelmeäneidonkannuskin yhä kukkii.

Kuistin nurkalla kasvava tarhaviinikärhö toimii kauniina valoverhona syklaameille.

 

Mennäänpä kurkkaamaan hedelmätarhan köynnösmajaa. Siellä kukkivat edelleen 'Pink Elephant' -verikonnantattaret. Ihania tällaiset pitkään syksyllä kukkivat kasvit!

Pyydettiin lisää kuvia köynnösmajan uudesta kiveyksestä. Se on todellakin pieni alue, vain muutaman neliömetrin. Viskoin siihen vielä päälle hiekkaa, jotta se kulkeutuu kivien välisiin painanteisiin, joten kiveys on kuvassa vähintäänkin epämääräisen näköinen. 

Kiveyksen reunoille on aina hyvä tehdä tukeva betonipengermä, joka pitää reunakivet paikoillaan. Kesällä, kun kiveyksen edustan nurmikko kasvaa, sen ei pitäisi näin paljon näkyä.

Köynnösmajan sinisade on hieno ja rehevä, en lakkaa sitä ihastelemasta. Miten se pystyi tuollaisten pakkasten jälkeen kuin viime talvena versomaan lähes latvastaan?

Syysvuokko 'September Charm' vain jatkaa ja jatkaa. En muista, onko se koskaan ennen kukkinut näin runsaana. Uusia vaaleanpunaisia kukkanuppuja vain ilmestyy kuin tyhjästä. 

Koska syysvuokko on viimein vähän rusastunut, on sen vierellä kasvava syysmyrkkylilja 'Alboplenum' jäänyt aivan huppeluksiin. Sitä ei edes kunnolla näe – kuvassakin se näyttää lähinnä valkoiselta roskalta syysvuokon alla. Täytyy muistaa tämä siirto nyt vielä samana syksynä, sillä keväällä mukuloista kaiketi kasvaa jo juuria.

Pieni tiedonhaku selvitti, että paras siirtoaika olisi keskikesällä, jolloin mukula on täysin lepotilassa. No, onnea vaan sille kuvitelmalle, että ensi keskikesällä tämän asian muistaisin!

Syysvuokon kukkavarret ovat kellahtaneet kovissa tuulissa kallelleen. Edessä kasvavan varjoliljan kuivuneet varret näyttävät, että voisi sitä pystyssäkin pysyä. Tästä kuvakulmasta näkee, miten onnettomasti kauniit valkokukkaiset syysmyrkkyliljat ovat jääneet syysvuokon alle.

Alppipenkissäkin kukitaan vaaleanpunaisena. Rusolaukkaneilikka 'Nifty Thrifty' on ihana kirjavalehtinen lajike. Tykkään niin kovasti tuosta, että laukkaneilikan kapeisiin terälehtiin on saatu mahdutettua ohuet vaaleanvihreät reunat. Taitavaa!

Japaninmaksaruoho selvisi talvesta – kaikki alppipenkin maksaruohot eivät selvinneet. Tämä on tuulinen paikka, lunta ei kerry, viima on hyytävä. Tämäkin on hyvin pikkuruinen, mutta elossa!

Tämän ihanan tummalehtisen maksaruohon oikeaa nimeä on mahdottoman vaikea selvittää. Ostin kasvin viime vuonna nimellä "Sedum Symphonie Mix", ja oikeastihan se on ensinnäkin luultavasti Hylotelephium, ei Sedum, ja niin edelleen. Voihan olla, ettei sekoituksen erillisillä kasveilla edes ole erillisiä lajikenimiä? 

Nopea yritys selvittää asiaa selvitti sen, että selvittäminen ei onnistu nopeasti.

Vaikka yleensä ostan kasvini mieluiten nimillä eikä epämääräisinä nimettöminä sekoitusten jäseninä, oli tämän tapauksessa pakko tehdä poikkeus. Mikä herkku! Jos katsoo edellistä japaninmaksaruohon kuvaa, voi arvella, olisiko tämäkin mahdollisesti japaninmaksaruoho tai ainakin sen kanssa tehty risteymä. Maksaruohoja on kuitenkin niin tuhottomasti, että enpä mene mitään väittämään.

Kasvienkin kanssa pätee vanha totuus: kun alkaa olla pisteessä, jossa tietää jo aika paljon, alkaa tajuta, kuinka vähän tietää.

Vaaleanpunaisten herkkujen kavalkadiin kuuluu ilman muuta myös heisi Viburnum × bodnantense 'Dawn'. Tämä on myöhäinen syyskukkija, tai sitten aikainen kevätkukkija meidän ilmastossamme – kotonaan Brittein saarilla pensas kukkii alkutalvella. 

Ankara viime talvi palellutti kaikki kukkanuput, paitsi pari aivan maanrajassa olevaa, joten tänä vuonna ei tämän ihanan pensaan tuoksuvia kukkia ole juurikaan päässyt ihailemaan. Onneksi ovat siis nämä kukat, ja pari muutakin kukkaterttua on avautumassa.

Suurin osa nupuista on visusti kiinni ja ne kukkivat toivottavasti keväällä. Puska on kyllä hyvin kaunis ilman kukkiakin; punaiset tuoreet versot ja lehtien kannat ovat upeat.

Puskista puheen ollen; Endless Summer -jalohortensia 'Bailmer' on oikein edustava. Siinä on vain muutama kukinto, mutta niiden koko korvaa kaiken. 

Pitäisin sinisistä kukista paljon enemmän, mutta se on näköjään mahdotonta tällä kalkkisaarella. Olen yrittänyt lannoittaa jalohortensiaa raudalla, havunneulasilla ja rodo-havulannoitteella. Hortensioiden sinerrysainetta ei kotimaisista kaupoista näy saavan. Kaipa jalohortensiat ovat täällä sen verran harvinaisia, melko talvenarkoja kun ovat, ja maamme maaperäkin on useammin hapanta kuin emäksistä, ettei moiselle aineelle ole kysyntää.

Loppuun vielä ihana namupala: tarhamyrkkylilja 'Waterlily'. Kuten joka syksy, ensin tulee vain yksi kukka, ja juuri kun ehdin harmitella tämän syksyn kukinnan vaisuutta, niitä alkaakin nousta yhä lisää ja lisää.

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Japaninmaksaruoho Hylotelephium cauticola

Kelmeäneidonkannus Pseudofumaria alba

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Sinisade Wisteria

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Verikonnantatar Bistorta amplexicaulis

Karkkia silmille ja suulle

 Jos kaikki ei aina menekään putkeen ja kasveja häviää, niin niitä myös herää!

Sinisade heräsi kesäkuussa. Olin lähes satavarma, että se kuoli talveen, kun köynnöksen suojana oli vain yksinkertainen villatakki. Mutta niin se vain alkoi puhjeta lehteen yllättävän korkealtakin. Nyt se on näin rehevä!

Kyseessä on japaninsinisade f. multijuga. Toivon, että näen jonakin vuonna sen erikoisen pitkät kukinnot. Toinen yksilö, joka olisi ollut vaaleanpunakukkainen erikoislajike, kuoli talveen. Se ei yllätä, vaikka harmittaa.

Se yllättää että kaikki kolme 'Pink Elephant' -verikonnantatarta ovat edelleen elossa! Lauhan edellistalven yli pärjääminen ei ollut ihme, mutta viime talvena oli kovia pakkasia viikkokausia lähes ilman lumisuojaa. 

Aina aiemmin ovat verikonnantattaret jääneet puutarhassani hyvin lyhytikäisiksi eli eivät ole selvinneet talvesta ollenkaan. Tämä on siis varsinainen ihme, joka otetaan suurella ilolla vastaan.

Samassa köynnösmajassa kukkii yhä kärhö 'Blekitny Aniol' erittäin kauniina. Viileä sinisävy on hurmaava kontrastiväri syksyiseen ruskeuteen.

Oikeasti nimi kai pitäisi kirjoittaa 'Błękitny Anioł', mutta se vaatii vähän erikoiskirjainten etsiskelyä.

Syysvuokoista tämä toinen elää ruusu-heinätarhassa. Se on nimettömänä saatu, en tiedä lajia tai lajiketta. 

Onneksi se on selvinnyt joten kuten myyrien massainvaasiosta ja kukkii, vaikkakin vaisusti.

Seuraava iloinen kärhöuutinen on metsäpuutarhan tarhakellokärhö 'Arabella'. Istutin sen vuonna 2017 onnettomana pikku raaskuna ja silloin se teki jonkun kukan. Sitten kului kahdeksan vuotta niin, etten ollut aina varma siitäkään, onko koko köynnös hengissä. Paikka on hyvin kuiva ja maa karu, tiukkaa savimaata. 

Viime vuonna 'Arabella' viimein tuotti kukkia ja nyt niitä on vähän enemmänkin! Se saa kiipeillä puskiin vapaasti niin kuin tahtoo, juuri tämä oli toiveenakin, että se tuottaa kukat pensaiden päälle. Varmaan kärhölle aika luontainen tapa kasvaa.

Jalohortensia Endless Summer The Original eli 'Bailmer' on kasvanut muotopuutarhassa ainakin 15 vuotta, mutta ei koskaan ole kasvanut tällaiseksi yli metriseksi pehkoksi kuin tänä sateisena kesänä. Istutin sen aikanaan penkin takaosaan ajatuksella, että siitä kasvaa kookas pensas, mutta totuus on ollut polvenkorkuinen vuodesta toiseen. Kukat ovat olleet piilossa muun kasvillisuuden takana ja näkyneet vasta läheltä, eikä hortensia kaikkina kesinä ole kukkinutkaan, kun on kärsinyt kuivuudesta.

On siinä nytkin jokunen kukinto ihan maanrajassa, mutta nuppuja on tuossa korkeallakin! Hurraa!

Silmäkarkin lopuksi karkkia makunystyröille. Kun peurat eivät enää ole päässeet puutarhaani, olen uskaltanut ostaa tomaatintaimen viime ja tänä vuonna. Viimevuotinen ei ollut kovin herkullinen, mutta tämä on ihan huippumaukas. Kuin karamelleja söisi! Lajike taitaa olla 'Tiny Tempations Orange'. Tällaisen hankin ensi vuonnakin, jos löydän. Hedelmiä kypsyy mustan puutarhavajan etelän puolella oikein mallikkaasti.

Jalohortensia Hydrangea Macrophylla-Ryhmä

Japaninsinisade Wisteria floribunda

Syysvuokko Anemone hupehensis tosin en ole varma, onko kuvan laji juuri se

Tarhakellokärhö Clematis Integrifolia-Ryhmä

Verikonnantatar Bistorta amplexicaulis

Kasvuvoimaa löytyy

 Joskus luulin, ettei kultahumala tule koskaan yltämään salkonsa päähän.

Vaan tänä kesänä se alkoi määrätietoisesti yltää kohti tavoitettaan!

Kultahumala eli humalan keltalehtinen versio on kai normaalia humalaa heikkokasvuisempi, erikoismuoto kun on. Olen hankkinut uuden taimen pariinkin kertaan, kun aiempi kuoli. Ensin sitä tietenkin söivät peurat, ja kerran manan maille lähdön aiheutti muurahaispesä kasvin juuristossa. 

Tämä taimi on elänyt tässä jo monta vuotta, ehkä lähemmäs kymmenen, mutta koskaan se ei ole kasvanut edes kahteen metriin. 

Mutta nyt! Siellähän se jo kutittelee nuppia!

Humalasalkoni on entinen lipputanko, joka katkesi joskus... sekin on tänne blogiin dokumentoitu... lokakuussa 2010. Juttu löytyy täältä: KLIK.

Katkeamisen jälkeen pelkkä yläpää pystytettiin humalasaloksi. En onnistunut saamaan tappeja salon reikiin omin avuin, niinpä naapurin Pekka tuli avuksi, minkä jälkeen hän sai kunnianimen Humalan paras kaveri.

Siinäpä on humalasalko koko komeudessaan ylärinteestä käsin nähtynä. Salon juurelle istutettu tuoksuköynnöskuusama näytti kuolleen talveen, mutta juuresta on jo versonut uutta kasvua.

Humalasalon ja korkeamman pengerryksen välissä on kostean paikan kasvillisuutta, nyt siinä kukkivat rusopäivänliljat.

Kuva vastakkaiseen suuntaan, kohti ylärinnettä. Rusopäivänliljojen kanssa komeilee toinen yhtä hienon oranssi kukka nurmikäytävän toisella puolella.

Pantterililja on kukkinut tänä vuonna runsaampana kuin koskaan. Toisin sanoen kasvusto on rehevöitynyt hienosti, ja kukkia tuli sen mukaisesti. Tällä hetkellä auki ovat enää viimeiset kukat.

Kosteassa notkelmassa humalasalon lähellä on helmisaniainen kasvanut parhaisiin mittoihinsa tähänastisessa elämässään. 

Kuningassaniaisetkin voivat hyvin. Olin niistä huolissani, sillä niiden kasvupisteet ovat kovin pinnassa, ja kuten tuli jo todettua, alkoivat hirmupakkaset lähes lumettomaan maahan täällä vuodenvaihteessa. Hyvin meni onneksi ja kumpikin kuningassaniaisista on yhä elossa.

Kuva on kesäkuulta, jolloin kirjavalehtinen keltakurjenmiekka oli tulossa kukkaan ja lehtosinilatvat kukkivat valtoimenaan.

Kesäkuu on kosteikkopuutarhan kauneinta aikaa! Tuore vehreä kasvillisuus kukoistaa. Lehtosinilatvassa on valkokukkaisiakin joukossa, valkoisen takana loistaa kellanvihreä kuningassaniainen. Isokonnantatar on yksi lempikasvejani, se on niin kaunis kukkiessaan vaaleanpunaisin pötkyläkukinnoin. Saisi se runsaamminkin kukkia, mutta tämäkin on hyvä. 

Kosteikkopuutarhan värimaailma on nyt aivan erilainen, kun rusopäivänliljat ja vaaleanpunaiset mesiangervot kukkivat. En kai ole enää laskuissa, mutta tuossa on ainakin ketomesiangervo 'Elegans' ja idänmesiangervo. Luonnon valkokukkaista niittymesiangervoa näkyy ojassa oikealla.

Erinomaisen rehevästä kasvusta on kyllä raportoitavaa vähän joka puolelta, mutta niistä lisää toisella kertaa.

Ransu huomauttaa, että kissakin voi paremmin, kun saa riittävästi vettä!

Helmisaniainen Onoclea sensibilis

Idänmesiangervo Filipendula palmata

Isokonnantatar Bistorta officinalis

Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus

Ketomesiangervo Filipendula purpurea

Kultahumala Humulus lupulus 'Aureus'

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Lehtosinilatva Polemonium caeruleum

Niittymesiangervo Filipendula ulmaria

Pantterililja Lilium pardalinum

Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva

Tuoksuköynnöskuusama Lonicera caprifolium

Pieni pinkki kierros

 Lyhyt, mutta söpö!

Ensin kuistin rappusten syklaamiruukku. Murattisyklaamit kukkivat näin syksyllä, pyöreälehtiset balkaninsyklaamit keväällä – mutta niiden ensikukintaa vielä odottelen. Istutin ne tuohon ruukkuun vuosi sitten, eivätkä ne viime keväänä kukkineet.

Pikkuruiset luonnonsyklaamin kukat ovat suloisinta mitä kuvitella saattaa. Ne ovat vielä pienempiä kuin kukkakaupoissa myytävät "minisyklaamit". Lisäksi on ilo hyysätä näitä aarteita vuodesta toiseen sen sijaan, että ostaisi kertakäyttökukkia.

Loistojasmike eli 'Tähtisilmä' kuuluu niiden ihastuttavien kasvien joukkoon, joiden ruska on vaaleanpunainen. Sen vieressä kasvaa punalehtiruusu. Hyvä syyskasvi sekin: keltainen ruska ja kauniit punaiset kiulukat.

Vuorikonnantatar 'Darjeeling Red' kukkii koko kesän, mutta erottuu kunnolla vasta syksyllä, kun paljon muuta ei ole kukassa. Se näkyy paremmin tielle kuin puutarhaan. Sen tehtävä on peittää kivipenkereen päällinen, jonka alla on tienvarren ojaan johtava salaoja.

Yksi tämän marraskuun ihanimmista yllätyksistä on 'Dawn' -heiden kukinnan alkaminen kerrankin samaan aikaan kuin esim. Skotlannissa. Lauhatalvisilla seuduilla se kukkii syystalvella. Niin nyt täälläkin!

Jo kookkaaksi kasvanut puska on aivan täynnä pullistelevia kukintonuppuja. Makealta tuoksuvia pikku kukkia avautuu jatkuvasti. Voi olla, että kun talvi tulee, liian pitkälle kehittyneet nuput tuhoutuvat pakkaseen eivätkä pysty kukkimaan keväällä, kuten tähän asti, mutta se ei haittaa mitään. Paljon mieluummin otan loppusyksyllä kukkivan pensaan, keväällä on niin paljon muutakin katsottavaa.

Olisi kivempi ihailla pensasta ilman sitä ympäröivää verkkoa, mutta riskiä ei voi ottaa: peurat rakastavat heisiä vähän liikaa.

Päivän ruusu on kasvimaan ovenpieleen haaveellisesti nojaileva Pierre de Ronsard eli 'Meiviolin', tunnettu myös nimellä Eden tai Eden Rose.

'Dawn' -heisi on lajia Viburnum × bodnantense, ei suomenkielistä nimeä

Balkaninsyklaami Cyclamen coum

Loistojasmike Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä'

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Punalehtiruusu Rosa glauca

Vuorikonnantatar Bistorta affinis

Hedelmätarhan ruska-aika

 Hedelmätarha on ylimitoitettu nimi, sillä myyrät ovat syöneet hedelmäpuut, mutta kyllä rinteessä sentään jotakin kasvaa. 

Seurataanpa Ransua ja mennään katsomaan. 

Hedelmätarha on aurinkoinen rinne, jonka alaosaan sain vastikään muurattua pengermän valmiiksi ja nyt sain sen nurkkaan kiviraputkin lähes tehtyä, ne ovat tässä päässä vähän kaarevasti. Kauempana häämöttää köynnösmaja: sitä kehystää pienempi kivimuuri.

Varsinaisista syöntihedelmäpuista myyrät ovat hävittäneet kirsikat, joitakin luumuja ja yhden omenapuun, mutta rusokirsikka on pärjännyt – lienevätkö sen juuret pahanmakuiset, tai sitten sen kanssa on osunut satumainen tuuri istutuspaikan suhteen. Rinne on myös kivinen ja voihan olla, että on kohtia, joissa on kiviä niin tiheästi, etteivät ne ole myyrien suosiossa. 

Etualalla on omenapuu "Musta Rudolf" eli oikealta nimeltään 'Rudolph'. Myyrät söivät sen juuret vuosia sitten ja puun latvus kuoli. Onneksi joku juuri jäi jäljelle, sillä puu alkoi tuottaa oikean värisiä eli tummalehtisiä versoja tyveltään. Ne ovat kasvaneet äärimmäisen hitaasti monta vuotta, mistä päättelin, että juuristoa edelleen nakerretaan; miksei nakerrettaisi, eivät myyrät ole maailmasta hävinneet. 

Tämän vuoden keväällä hermostuin, kaivoin juuripaakun ylös ja vuorasin istutuskuopan metalliverkolla. Laitoin myös vähän parempaa multaa, vaikka tässä rinteessä onkin satumaisen hyvä, kuohkea maa – mutta nyt juuret saivat lannoitustakin. Tosin tässä on takuulla kilokaupalla vanhaa lantaa, kun vieressä on pikkuinen navettani.

Nyt Ruudolfin verso on jo yli metrinen!

Tänä kesänä istutin 'Linnanmäki' -koristeomenapuun. Sen istutuskuopan vuorasin heti kättelyssä katiskaverkolla. Siitä ei ole kuvaa nyt.

Sen sijaan olen kuvannut kirsikkasorvarinpensasta, jonka pikkuiset marjat ovat oikeita taideteoksia. Punaisista marjoista paljastuu oransseja siemeniä.

Kirsikkasorvarinpensaan syysväri on minusta kaunis, valoisan vaalea. Istutin pensaan tarkoituksella kuusen lähelle, jotta väriä voi tarkastella tummaa taustaa vasten. Viime viikonlopun myrsky vei lehdet, ehätin ottaa kuvan ennen sitä.

Muissa sorvarinpensaissa on kirkkaanpunaisia syysvärejä. Kaikilla taitaa olla yhtä koristeelliset marjat. Kaikkia minulla ei ole, mutta pallesorvarinpensas löytyy ja sen ruska on upea. Tämän puskan pelastin jäämästä isompien pensaiden jalkoihin ja siirsin näkyvämmälle paikalle. 

Jostain syystä pallesorvarinpensaani eivät ole oikein kasvaneet, tämäkin on pieni, olisiko taas niin, että juuret maistuvat myyrille ainakin jonkin verran. Tai sitten tunnelisto muuten vain haittaa juurten kasvua. Tai olosuhteet eivät muuten miellytä.

Siirtäminen oli hyvä tilaisuus istuttaa tämäkin katiskaverkolla vuorattuun kuoppaan.

Arnenmustikka 'Northblue' on hankittu ja istutettu syysvärin takia, mutta sekin on hyvin pieni ja kitulias. Tokihan sen istutuspaikkakin on tällaista epämääräistä heinikkoa – ja maahumalaa, jota kiroan, mutta josta ei pääse enää mitenkään eroon. Itse olen sen pienen pätkän tuonne mäkeen joskus viskannut enkä kuvitellut, että se juurtuisi, mutta niin teki.

Siirsin 'Northbluen' nyt alemmas lähelle kivirappusia ja samalla se sai asuinpaikakseen pohjastaan puhki ruostuneen ämpärin. Olen kokeillut joidenkin kasvien istuttamista niin, kun rikkinäisiä peltiämpäreitä kumminkin jatkuvasti maastosta löytyy. Metallin luulisi estävän myyrien pääsyn juuriston kimppuun. Toivottavasti mustikka pärjää ämpärissä, tai siis ämpärin reunat ympärillään, pohjaa kun ei ole. 

Jos mustikkasatoa ei taaskaan tullut, nousee myyräsatoa. Sekä supercat-pyydys että Musti ovat jatkuvasti työn touhussa. Tulee vesimyyriä ja peltomyyriä, joista osa on niin isoja jötkäleitä, että luulen niitä ensin vesimyyriksi, mutta hännän lyhyys ja vatsan vaaleus ne paljastavat peltomyyriksi. 

Tunneleita löytyy ihan kävelemällä, kun huomaa maan upottavan jalkojen alla. Tämän kiven vierestä aloin kiskoa heinätuppoa, joka irtosikin maasta aivan kevyesti, kun juurten alla oli iso tunneli. Tunneli jatkuu suunnilleen kuvan keskellä. Sen läpimitta on noin kymmenen senttimetriä; vesimyyrä on rotan kokoinen otus.

Kurkataan vielä köynnösmajan kukkaset. Kurjenpolvi Rozanne eli 'Gerwat' kukkii ja kukoistaa yhä vain – ihana kasvi! Vieressä on japaninsinisade 'Multijuga' vaihtamassa keltaiseen syysväriin. Kohta onkin aika peitellä se ja lajitoverinsa talveksi.

Verikonnantatar 'Pink Elephant' on ihana kuin unelma, ja olen niin iloinen siitä, että kaikki kolme edellissyksynä hankkimaani taimea talvehtivat. Nyt ne kukoistavat ja toivon, että näin on jatkossakin. Aiemmin en ole onnistunut saamaan verikonnantattaria talvehtimaan, vuorikonnantatar on kyllä pärjännyt vuosikaudet.

Hedelmätarhan alaosassa kivipengermän päällä Austin-ruusut Bathsheba ja The Poet's Wife pistävät parastaan. Edessä on Bathsheba, jonka toistaiseksi viimeisetkin nuput lienevät auenneet. Upea syyskukinta sillä onkin ollut. Sen väri on hailean aprikoosinen, kun taas The Poet's Wife on keltakukkainen. Jokunen sen nuppu näkyy kuvassa. 

Taustalla on imeläkirsikka 'Van' eli syöntikirsikka, jonka istutin verkolla vuorattuun istutuskuoppaan, joka myös ulottuu 20 cm:n korkeudelle – ja kesällä havaitsin, että taimen rungon tyveä oli nakerrettu. Heti kiepautin myyräsuojaverkkoa ympärille ja nyt taimi on kasvanut kiitettävästi sekä pitänyt lehtensä koko kesän, ehkä ehdin hätiin ajoissa. Sen taisi pelastaa taimen rungon vieressä oleva bambukeppi, sillä sen kohdalta myyrät eivät päässeet runkoon käsiksi – siis hampaiksi. Levitin myös haavasuojatöhnää syötyyn kohtaan.

Tässä The Poet's Wife (eli 'Auswhisper') lähempää. Oranssit nuput avautuvat kauniin keltaisiksi superkerrannaisiksi kukiksi Austinien tapaan. Kuvasta näkyy, että nuppuja on runsaasti. Tämä onkin päivän ruusu.

Ransu lähettää terveiset kaikille ystävilleen!

Arnenmustikka Vaccinium Angustifolium-Ryhmä

Imeläkirsikka Prunus avium

Japaninsinisade Wisteria floribunda

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Maahumala Glechoma hederacea

Pallesorvarinpensas Euonymus alatus

Rusokirsikka Prunus sargentii

Verikonnantatar Bistorta amplexicaulis