Häkkielämää

On se niin väärin. Kissapojat joutuvat äidin työn vuoksi muuttamaan puoleksitoista viikoksi Espooseen. Myyräjahdit seis, nyt siirrytään sisäleikkeihin.
Matka kestää monta tuntia.
Ensin Viljo alkaa voida pahoin. Ei sitä voi likaantuneeseen koppaan jättää. Luukku auki, ja Viljo kömpii Vanni-koiran kainaloon toipumaan.
Sitten Mustille tulee hätä eikä sitäkään voi jättää pissaiseen koppaan. Musti kömpii heti syliin. Mustin matkustus sujuu yleensä hyvin, jos sitä on joku pitämässä tassusta kiinni ja lohduttamassa. Paitsi jos tulee vessahätä, silloin ei mikään lohdutus auta.
Matkan loppupätkä meni kummankin pojan osalta mukavasti sylissä.
Espoolaisessa kerrostaloasunnossa elämä asettuu parissa päivässä uomiinsa. Paikat on tutkittu ja leikkihiiri syöty. Viljo lojuu olohuoneen villamatolla niin kuin olisi ollut sisäkissa koko ikänsä.


Travelling in sight

Work duties calling for 10 days, cat boys Viljo and Musti travelled to a suburban apartment in Espoo to have a taste of city life.
Some think that life in a city is somehow more active than country life. That’s funny. There’s no tractors, mice, barns or ditches to investigate. Life’s boring!
And the toy mouse only lasted two days.

Foggy Tuesday

Out of a nondescript white silence comes a terrible cry. The cranes are back from Africa, Asia or wherever they have hibernated.

I was just having a quiet stroll around the garden – witnessing that someone had eaten my hellebores but the tulip shoots are intact, wondering whether the snake’s head fritillaries will make it or is the wet meadow too wet for them, when the cranes stopped me at my tracks. Such a yell.

Soon after a bunch of geese flew over to the north. An unmistakable voice, like someone having fun with an old car horn.

Later, indoors, just before getting dark, we witnessed five white-tailed deer hopping across the field. “Mating season”, my mate muttered.

Kurkia sumussa

Taas yksi sumuinen päivä saaristossa. Näitäkin voisi laskea, montakohan vuodessa.

Sumun keskeltä kuuluu ensin kurkien huutoa, sitten hanhien kaakatusta. Muuten hiljaisessa päivässä huudot pysäyttävät. Ne keskeyttävät tutkimusretken puutarhassa hetkeksi.

Tutkimus koskee peurojen tuhoja. Jouluruusut ovat hävinneet, yksi kääpiömanteli näyttää ylös kaivetulta. Tulppaaneihin ei vielä ole koskettu.

Peurojen jälkiä on pitkin pihaa, kapeat sorkat ovat uponneet hyvin märkään savimaahan. Illemmalla keittiön ikkunasta näkyy, kun viisi valkohäntäkaurista hyppelee niityn poikki.

Jouluruusu, hellebore, Helleborus niger

Kääpiömanteli, Prunus tenella

Snake’s head fritillary, kirjopikarililja, Fritillaria meleagris