Foggy Tuesday

Out of a nondescript white silence comes a terrible cry. The cranes are back from Africa, Asia or wherever they have hibernated.

I was just having a quiet stroll around the garden – witnessing that someone had eaten my hellebores but the tulip shoots are intact, wondering whether the snake’s head fritillaries will make it or is the wet meadow too wet for them, when the cranes stopped me at my tracks. Such a yell.

Soon after a bunch of geese flew over to the north. An unmistakable voice, like someone having fun with an old car horn.

Later, indoors, just before getting dark, we witnessed five white-tailed deer hopping across the field. “Mating season”, my mate muttered.

Kurkia sumussa

Taas yksi sumuinen päivä saaristossa. Näitäkin voisi laskea, montakohan vuodessa.

Sumun keskeltä kuuluu ensin kurkien huutoa, sitten hanhien kaakatusta. Muuten hiljaisessa päivässä huudot pysäyttävät. Ne keskeyttävät tutkimusretken puutarhassa hetkeksi.

Tutkimus koskee peurojen tuhoja. Jouluruusut ovat hävinneet, yksi kääpiömanteli näyttää ylös kaivetulta. Tulppaaneihin ei vielä ole koskettu.

Peurojen jälkiä on pitkin pihaa, kapeat sorkat ovat uponneet hyvin märkään savimaahan. Illemmalla keittiön ikkunasta näkyy, kun viisi valkohäntäkaurista hyppelee niityn poikki.

Jouluruusu, hellebore, Helleborus niger

Kääpiömanteli, Prunus tenella

Snake’s head fritillary, kirjopikarililja, Fritillaria meleagris