Navetan seinä taustana

 Pikkuinen navettani on kuvauksellinen tausta monelle puutarharäpsylle.

Kun edellisessä jutussa manasin, että en ole saanut päivänliljoja kukkaan, tarkoitin jalostettuja tarhapäivänliljoja. Rusopäivänliljaa luotettavampaa kukkijaa ei olekaan ja se on täydessä kukassa nyt.

Parempi kuva on tietysti tämä, jossa Ransu tassuttelee pihatiellä. Otin sen, kun päivänliljat olivat juuri aloittaneet kukinnan.

Hehkulilja 'Red Velvet' on myös tullut kukkaan. Villi palsternakka on ihana väripari ja navetan seinä oivallinen tausta.

Preerian rohtosormustinkukat, heleäorjanruusu, 'Alchymist' -ruusu ja rohtosalvia tuli myös kuvattua navettaa vasten kuukausi sitten.

Tuolloin aloin tehdä kiveystä navetan siihen päätyyn, josta sinne mennään sisälle, kun hermostuin vyötärönkorkuiseen heinikkoon. Homma on jäänyt tuohon tilanteeseen, sillä pian lähdin kaupunkiin, sitten oli vieras toisensa perään, sitten työkiireet ja sitten taas kaupunkireissu... ehkä lähiaikoina pääsen jatkamaan, sillä kiveykset ovat ihan lempiprojekteja!

Navetan kivijalan vieressä on aiemmin tekemäni kiveys, johon olen istuttanut 'Minor' -nummiajuruohon. Se peittää jo ison alan, mutta on todella kätevä kasvaessaan aivan maanpinnan myötäisesti.

Tein pikkuisille kivikkokasveille alppipenkin navetan eteläseinustalle yhdeksän vuotta sitten. Penkin tähtihetkiä ovat kevät ja alkukesä, nyt siinä kukkii vain muutama itsekseen tullut pioniunikko, jotka yritän muistaa kitkeä ennen kuin tuottavat tsiljoona siementainta. Ja kukkii tuossa myös hentoinen pisaralaukka.

Katsotaanpa alppipenkin kasveja vähän lähemmin. Sieltä en ole raportoinut ollenkaan koko kesänä! Neilikka Dianthus freynii kukki muistaakseni ensimmäistä kertaa, vih-doin-kin. Se on viimein alkanut myös levitä.

Ihanaakin ihanampi kellolaukka on kaunis ja tärkeä. Sen siemenet on aikoinaan lähettänyt kaimani Saila, jolla on oma blogi Kivipellossa: KLIK. 

Taustana laukalle edellisessä kuvassa oli hehkuva ajuruoho 'Coccineus' (tarkemmin ottaen Thymus Coccineus-Ryhmä 'Coccineus', niinpä tulee tyhmemmällekin selväksi, että nimi on Coccineus).

Nyt ollaan noin kuukauden takaisissa kuvissa. Vuorineilikka kukki tänä vuonna runsaammin kuin konsanaan, kasvanutkin se on. Taustalla on rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz'.

Vanhemman kiveyksen kolossa elää kaunis mehitähti lähes täysin vailla multaa, valitettavasti lajista ei ole tarkempaa tietoa.

Musti esittelee. Osalla kasveista on taimilaput, sillä taidan istuttaa tähän tänäkin vuonna kukkasipuleita. Silloin on paras tietää, missä kohdissa kasviaarteet elävät. Toisia sipuleita saattaa kyllä vahingossa kaivaa ylös, kun niillä ei ole mitään merkkejä.

Kesäkuun kuvassa näkyy navetan kulman siperiankurjenmiekka kukassa. Coccineus erottuu punaisena, samoin alppipenkin toisessa päässä pinkki rusolaukkaneilikka.

Kääpiöneilikka kukki tänä vuonna vaisusti, ehkä sateinen alkukesä ei ollut sen mieleen.

Neilikan kupeessa elävä valkotupsulaukka kukki sen sijaan mukavasti. Alppipenkissä asuu tällaisia pikkuruisia laukkoja. Valkotupsulaukka ei ole koskaan levinnyt, aina vain nousee tuo yksi kukkavarsi. En pistäisi pahakseni useampaa kukkaa. Kookkaat lehdet kuuluvat isomaksaruoholle, joka on tullut tähän itsekseen.

Siinä vieressä elää pari rusolaukkaneilikkaa. 'Düsseldorfer Stolz' on todella luotettava; yksikään toinen laukkaneilikka ei ole osoittautunut kestäväksi, mutta se menee jopa ilman talvisuojausta. Oikealla häämöttää suloinen ahokissankäpälä 'Alex Duguid'.

Tästä patjarikosta ('Purple Robe') olen haltioissani. Kerrankin rikko on selvinnyt puutarhassani – peräti kaksi vuotta! Aina aiemmin ne ovat kuolleet alle aikayksikön. Se ainakin näyttää olevan ongelmana, että ne nostavat juuristoaan maasta eivätkä sitten kestä kesää eivätkä talvea, lunta kun tähän alppipenkkiin ei kerry talvisuojaksi sitäkään vähää kuin muualle. Edessä levittäytyy kaunis espanjanmaksaruoho 'Minus'.

Tätä kasvia myydään useimmiten maksaruohona ("Sedum pachyclados 'White Diamond'"), mutta kyseessä on valkoruusujuuri. Taimituottajat eivät paljon vaivaudu selvittämään kasvitieteen kiemuroita. Ruusujuuri leviää kauniisti mattomaisena ja kukki valkoisena kesäkuussa.

Otin eilen tuoreita kuvia kesän hankinnoista. Rusolaukkaneilikka 'Varretu' kukki jossain vaiheessa, mutta en huomannut ottaa siitä kuvaa. Mutta on siinä tuorekin kukinto, huomaatko? Hailean liila kuinto lehtien seassa. Laukkaneilikat ovat hauskoja kukkiessaan vähän pitkin kesää, vaikka pääkukinta osuukin kevätkesään.

Taustalla on uusi patjarikko 'Appleblossom'. Lajikenimi on epäselvä, sillä tuon nimisiä on useita, mutta täytyy tutkia tarkemmin ja yrittää selvittää, jos tuo kukkii uudestaan eli pysyy hengissä. Toistaiseksi se ei näytä kukoistavan, mutta ehkä se selviää talvesta jotenkin. Tai sitten ei.

Mätäslaukkaneilikka 'Sugar Baby' kukki ihanasti, mutta en huomannut ottaa siitä silloin kuvaa. Mätäslaukkaneilikoita olen istuttanut useita, sillä lähes aina ne kuolevat pois talven mittaan – tai oikeastaan kevättalvella auringon paahtaessa ja kuivuuden koetellessa. Mutta yritän jälleen kerran.

Kommenteissa oli puhe 'Nifty Thrifty' -rusolaukkaneilikan kukkimisesta (tarkensin lehtiin, kun keltareunaiset lehdet ovat tämän laukkaneilikan erikoisuus). Se kukkii täälläkin ja on kukkinut vaisusti koko kesän yhdellä tai kahdella kukkavarrella kerrallaan. Mutta elossa on ja paksusti voi! 

Kerrankin tämä laukkaneilikka selvisi talvesta hyvin. Se oli kyllä suojattu, vaikka ehkä viime talveksi ei olisi tarvinnut. Toisaalta keväällä varjostus / suojaus kuivumiselta tuntuu olevan näille vielä tärkeämpää.

Ahokissankäpälä Antennaria dioica

Espanjanmaksaruoho Sedum hispanicum

Hehkulilja Lilium Aasialainen-Ryhmä

Heleäorjanruusu Rosa dumalis

Isomaksaruoho Hylotelephium telephium

Kellolaukka Allium narcissiflorum

Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia

Kääpiöneilikka Dianthus subacaulis

Mehitähti Sempervivum

Mätäslaukkaneilikka Armeria caespitosa

Nummiajuruoho Thymus praecox

Palsternakka Pastinaca sativa

Patjarikko Saxifraga Arendsii-Ryhmä

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Pisaralaukka Allium carinatum ssp. pulchellum

Rohtosalvia Salvia officinalis

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Valkoruusujuuri Rhodiola pachyclados

Valkotupsulaukka Allium orientale

Vuorineilikka Dianthus gratianopolitanus

Alppipenkin pikkuiset

 Uusi laukka kukassa!

Laitetaan kuitenkin alkuun alppipenkin päätähti: vuorineilikka. Tämä ei ole vuosiin kukkinut näin hyvin, liekö koskaan!

Vuorineilikka talvehti hyvin. Sen keskellä on kuiva kohta, mutta reunat kukkivat niin upeasti, että kuka edes kuivaa kohtaa huomaa.

Sen takana on vähän huonompi esitys. Rikot viihtyvät puutarhassani hirmu huonosti. Tämä on joku viime vuonna istutettu, en edes jaksa selvittää, mikä rikko, koska pian se on selvästi kuollut.

Istutan kuitenkin uusia rikkoja jatkuvasti. Tässä kuvassa on myös kaksi kasvia, jotka hankin joka kevät kuolleiden tilalle: kirjavalehtinen rusolaukkaneilikka 'Nifty Thrifty' (vasemmalla) ja taustalla ahokissankäpälä 'Alex Duguid' (toisin sanoen punakissankäpälä, kun se on punakukkainen lajike). Rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz', oikealla, on jo vanha ja se on selvinnyt talvista jo kymmenen vuotta. Viime talvi vei myös monta vuotta selvinneen valkokukkaisen laukkaneilikan.

Patjarikko 'Purple Robe' ('Carpet Purple Robe') on selvinnyt yhdestä talvesta niukin naukin ja kukkii nyt parin kukkavarren voimin.

Oikealla on keramiikasta tekemäni "kimalaispesä", joka tuskin sellaisena toimii, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Siis maassa pesiville pörriäisille. Tai niiden talvehtimiseen. Täytyy ennen talvea täyttää tuo kuivalla heinällä.

Saxifraga fragosoi, jonka hankin muutama vuosi sitten Tromssan kasvitieteellisestä puutarhasta, on valitettavasti kuollut. Se on tähän asti ollut niin loistava, kun se on vaipunut kesän poutakaudeksi lepotilaan vetämällä lehtensä suppuun: täydellinen selviytymiskeino saariston kuivaan kesään. Mutta talvi, tai viimeistään kevät, koitui valitettavasti sen kohtaloksi.

'Purple Robe' on ihana ja ihanan värinen!

Alppipenkin toiseen päähän kuuluu pelkkää hyvää. Punakukkainen kangasajuruoho 'Coccineus', tai nykyään kai Coccineus-Ryhmä, voi hyvin, vaikka se oli talven jäljiltä kutistunut melkoisesti. Kellolaukka kukkii somasti, se on siemenestä kasvatettu ja viimein saanut kokoa. Taustalla näkyy ruusujuuren sukulainen Rhodiola pachyclados.

Viimein kukkii myös alppipenkin päädyn superkuivan paikan gardanlaukka! Tämäkin on siemenestä kasvatettu ja ties kuinka monta vuotta tässä kasvanut, edelleen hyvin kitulias. Mutta elossa ja nyt kukkii ensi kertaa!

Alppipenkkiä riivaavat myös kielokukot, jotka syövät laukkoja. Kielokukko on punainen paholainen, liljakukon serkku, enkä tajunnut, mitä se on, kun muutama vuosi sitten sen töhnää ensi kertaa löysin valkosipulin varresta. Sittemmin näin punaisia kovakuoriaisia ja asia selvisi jossain vaiheessa.

Nyt kielokukkoja on jo puutarhani eri puolilla ja eroon pääseminen lienee mahdotonta, kun täällä on niiden toukille niin paljon ruokaa. Kielon ja lukuisten laukkojen ja sipulien lisäksi toukat syövät kalliokieloa. Mikään kasvi ei onneksi ole syöty täysin lehdettömäksi, mutta esimerkiksi alppipenkin toisessa päässä kasvava pisaralaukka on varsin kärsinyt. Olen ottanut tavaksi kerätä munia, toukkia ja aikuisia kukkoja, jos vain näen, joka kerta ohi kulkiessani. Joskus ei näy mitään, ei edes töhnäistä toukkaa, joskus nappaan kaksi aikuista kielokukkoa kerralla.

Onneksi alppipenkin länsipäässä ei ole kielokukkoja näkynyt tänä vuonna. Tässä vielä ihastuttava, herkkä kellolaukka.

Ahokissankäpälä Antennaria dioica

Gardanlaukka Allium insubricum

Kangasajuruoho Thymus serpyllum

Kellolaukka Allium narcissiflorum

Patjarikko Saxifraga Arendsii-ryhmä

Pisaralaukka Allium carinatum ssp. pulchellum

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Vuorineilikka Dianthus gratianopolitanus

Kuvaa kimalainen vol. 2

 Uhosin osallistuvani Hiidenkiven puutarhan Kuvaa kimalainen -haasteeseen sitten, kun avautuu uusia kukkia ötököille. Ja niitähän avautuu koko ajan! 

Kuvaan aika paljon muitakin hyönteisiä kuin kimalaisia. Tämä on kulta- tai kuparikuoriainen sukeltamassa valkoiseen partalaukkaan. Tuntomerkkiä eli pään etuosan muotoa ei näe, ainoastaan pehvapuolen.

Ihanan iso- mutta keveäkukintoinen tähtilaukka on aloittanut kukinnan. Olisikohan kukassa pensaskimalainen.

Olen tehnyt havaintoja siitepölyjen väreistä. Useimmissa kukissa siitepöly on vaaleaa tai keltaista, jolloin kimalaisten karvat ja siitepölypallukat jaloissa ovat kellertäviä. Tämä kukka on tarhakurjenmiekka 'Louvois'.

Idänunikoiden siitepöly on lähes mustaa. Kimalaisen paksut reidet ovat kuin bodaajalla. Kukka on nimetön tarhaidänunikon lajike, siemenestä kasvatettu.

Kehonrakentaja pääsee vielä ilmaan punnustensa kanssa. 

Ketoruusuruoho on vuorostaan kukassa, ja kimalaiseen tarttuneesta siitepölystä voi nähdä, että se on yhtä kauniin väristä kuin kukkakin.

Vieressä on kultakärsämö vasta nupulla, mutta siinäkin on jo tyyppi kärkkymässä. Tai muuten vain hengailemassa.

Pionit ovat aina suosittuja. 'Eskimo Pie' -kiinanpionin valtavissa kukissa näkyy usein neljä kimalaista samaan aikaan, mutta valitsin tähän kuvan, jossa on useampi kukka. Kukat ovat lautasen kokoisia, aivan övereitä.

Vanhasta pihasta saadun nimettömän pionin kukkanupulle laskeutui jättiläiskokoinen ampiaisen värinen, mutta olisikohan kuitenkin ollut jokin giganttikukkakärpänen tms. Piti katsoa hyönteiskirjoista ja netistä ja koska sain tästä toisenkin kuvan, jossa näkyy ötökän profiili, pään väri ja raidoitus paremmin, on pakko todeta, että tämä on herhiläinen. 

On se jäätävän kokoinen!

Tummakurjenpolvet ovat pitkään kukassa ja kukista kuuluu jatkuva hyörinä. Lajike on 'Samobor', hieno viininpunainen ja lehdissä isot ruskeat kuviot.

Tarhakurjenpolvi 'Rosemoor' tarjoaa paljon isompia kukkia, nekin kelpaavat.

Yhtenä päivänä kumarruin kuvaamaan englanninsinililjoja, kun kohdalle osui lottovoitto. Yhdessä kukkavarsista oli paikallaan komea hukankorento.

Muotopuutarhan timjamipolku on varma pörriäismagneetti. Näin tässä kuvassa (isompana tietokoneen ruudulla) neljä kimalaista, mutta niitä on varmasti tuplamäärä kukkien takana.

Amiraaleja on näkynyt viime aikoina paljon.

Sitten oli tällainen kauniimpi, hailean oranssi, olisiko ohdakeperhonen.

Amiraali oleili myös kellanvihreälehtisessä 'Aureus' -pihajasmikkeessa, joka kukkii viimein todella runsaana ja tuoksuu huumaavasti. Etualan oranssi täplä on revontuliatsalea 'Mandarin Lights', se on tuottanut jo kaksi yksittäistä myöhäiskukkaa! 

Nokkosperhosiakin on jonkin verran. Ja sitten kaikenlaisia pieniä, joita en tunne, sinisiipiä ja ruskeasiipisiä ynnä muita.

Takaisin kimalaisiin. Ryytisalvia on varma kimalaismagneetti, vierailee siinä muitakin, mm. kiitäjiä.

Tästä tulee taas enemmän kasvi- kuin kimalaistunnistusjuttu! Yritän. Veikkaan, että tämä on tarhakimalainen, kuten monet muutkin tämän jutun kimalaisista.

Perunakin pölytetään. 

Tulikukat ovat suosittuja. 'Southern Charm' on kyllä minustakin ihana. Kokonaan oranssinruskea selkäkilpi taitaa paljastaa kukassa hyörivän kartanokimalaisen.

Tummatulikukkien parissa lentävä saattaa myös olla kartanokimalainen. Tuo karhumaisen pyöreä olemus on niin ihana.

Tähkähietaliljan parissa ahkeroidaan myös.

Yksivuotisten unikkojen hennot varret kestävät kookkaiden tarhakimalaisten painon.

Vaaleanpunaisesta puheen ollen: olin iltamyöhällä yhdentoista aikaan pihalla ihmettelemässä Suomen suviyön valoisuutta. Havaitsin voimakkaita tuoksuja, varjoliljojen tympeänmakea tuoksu sekoittui upeaan parfyymiin. Koreaköynnöskuusama 'Goldflame' on aivan täydessä kukassa, kukintoja on kymmenittäin, ellei peräti sata. Menin lähemmäs nuuhkimaan, kun huomasin ympärilläni kovaäänistä pörinää.

Päätin tarkastella, mikä kiitäjä on kyseessä ja se olikin erikoisempi, pieni ja vaaleanpunainen. Sellaista ei ollut ennen nähnyt.

Äkkiä sisälle hakemaan kameraa. Kiitäjä oli niin nopea työssään, etten ehtinyt saada säätöjä viritettyä ennen kuin se oli jo vihoviimeisissä kukinnoissa alhaalla kivimuuria vasten, lähes muun kasvillisuuden takana. On sillä tarkka hajuaisti!

Otin häthätää pari epätarkkaa kuvaa ennen kuin tyyppi häipyi kokonaan. Se oli todennäköisesti pikkukiitäjä. Kiitäjät ovat upeita ja oli hienoa huomata aivan uusi laji puutarhassani. 

Tämänkin takia kuusamat ovat huippuihania lempikukkia. Kukkien tuoksu ja muoto on minunkin mieleeni.

Säästin hauskimman kimalaiskasvin viimeiseksi. Sirolla etelänkurjenmiekalla on varsin kapea väli, johon kookkaan tarhakimalaisen on itsensä punnerrettava yltääkseen mesitarjoilulle. Onneksi sillä on pitkä kieli. 

Sen jälkeen on vielä ujutettava koivet eteen ja peruutettava koko karvainen olemus takaisin ulos...

... äh...

Onnistui tämäkin kaveri lopulta, ja kukat ovat vaivannäöstä huolimatta valtavan suosittuja. Ensimmäisessä näistä kahdesta kuvasta lentää joku toinenkin, pienempi karvainen, mutta se on niin epäselvä, etten edes suurennetusta kuvasta saa selvää. Luultavasti joku erakkomehiläinen.

Hiidenkiven puutarhassa -blogin Kuvaa kimalainen -haaste löytyy täältä: KLIK. Haastan sinutkin osallistumaan ja nimeämään vaikkapa vain yhden kuvaamistasi kimalaisista. Näin se ei ehkä tunnu liian haastavalta. Ja voihan sen nimetä vaikka Penaksi, jos ei muuta keksi.

Lisäksi Urban Farming -blogissa lanseerattiin juuri hyönteisystävällisemmän puutarhan haaste: KLIK. Haasteessa kehotetaan lisäämään puutarhaan yksi hyönteisiä auttava asia ja kertomaan siitä, jotta mahdollisimman moni blogeja lukeva saa hyviä vinkkejä. Blogissa ei ollut vihjeitä, mitä voisi tehdä.

Itse kirjoitin vähän aikaa sitten hyönteisystävällisen puutarhan jutun Oma PIHA -lehden blogiin: KLIK. Kaikkia noita jo toteutan: on monia kukkalajeja, luonnonkukkia, risukasaa, avokompostia, niittyä ja leikkaamatonta kukkaisaa nurmea, joitakin vesiastioitakin. Hyönteishotellikin löytyy, vaikka se on vähän hassua ja keinotekoista, kun niille löytyy reikäisiä lahopuita, heinikkoja ja risukasoja vaikka kuinka. Talonikin ovat jättikokoisia hyönteishotelleja: seinälaudoitusta uusiessani pystyn huomaamaan, kuinka paljon pikku ötököitä vanhan talon koloset majoittavat.

Voisin vielä yrittää keksiä jonkinlaisen uuden vesiaiheen, siis lähinnä -astian, se tässä lämmössä ja kuivuudessa tulee ensimmäisenä mieleen. Ja tietysti rukoilen sadetta päivittäin. Onneksi perjantain ja lauantain väliselle yölle on kai sitä tulossa; edellisestä sadepisarasta on lähes kaksi viikkoa.

Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta

Etelänkurjenmiekka Iris spuria

Kartanokimalainen Bombus hypnorum

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Kultakärsämö Achillea filipendulina

Partalaukka Allium rosenbachianum

Pensaskimalainen Bombus pratorum

Pihajasmike Philadelphus coronarius

Ryytisalvia Salvia officinalis

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakimalainen Bombus hortorum

Tarhakurjenpolvi Geranium × magnificum

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Tähkähietalilja Anthericum liliago

Tähtilaukka Allium cristophii