Holtiton rehotus

 Tämä kesä on pahin tähän mennessä. Tai on tämä hyväkin. Sadetta on kerrankin saatu säännöllisesti ja puutarha on harvinaisen vehreä heinäkuiseksi. 

Mukavaa, että mustalaukat kukkivat paremmin kuin vuosiin. Ne vain ovat melkoisen rehotuksen keskellä. Muotopuutarhaan täytyy tehdä raivausretki. Yhden pikaisen sellaisen jo tein, mutta siitä oli vain hetken apu.

Pionit jäivät tukematta. Onneksi tällä 'Bowl of Beauty' -kiinanpionilla on puksipuuaita ja jämäkkä syysleimu naapureinaan. 

Taustalla on neilikkaruusu 'Pink Grootendorst', monissa ruusuissa on ruskeaa, joka on yhä leikkaamatta, vaikka sekin piti jo keväällä.

Hommat alkoivat kasaantua, kun sairastuin inhaan flunssaan toukokuun alussa – juuri parhaaseen puutarhurointiaikaan. Flunssa oli sen verran ärhäkkä, että vietin viikon pedissä ja sen jälkeen oli pää täynnä limaa vielä pari viikkoa. Opinnot kasaantuivat ja niiden kanssa tuli hirmuinen kiire. Sen jälkeen työasiat olivat auttamatta jäljessä enkä ehtinyt muuta tehdäkään pariin viikkoon. Alkukesälle kertyi kaupunkireissuja enemmän kuin laki sallii.

Jos saisin kelata aikaa taaksepäin, ottaisin huhtikuun ja sen optimismin sekä tunteen (illuusion) takaisin, että kaiken ehtii kyllä tehdä. 

Toisaalta: onhan tämäkin kaunista. Kyllä silmä tästäkin löytää kauneutta (kun kädet ovat ensin nyhtäneet pelto-ohdakkeet). Kiinanpioni lopetti tässä penkissä jo kukinnan, tilalle tuli portlandruusu 'Comte de Chambord' ja hohtopiikkiputket. Mirrinminttu 'Six Hills Giant' on mainio kumppanikasvi vaihtuville vieruskasveille, se kukkii monta kuukautta syksyyn saakka.

Vaikka välillä tekisi mieli kellahtaa epätoivosta ja luovuttaa, löytyy aina pieniä ilonaiheita. Pioniunikot ovat vallanneet sen penkin, josta myyrät ovat syöneet puolet kasveista. Ritarinkannusta ne eivät ole syöneet, ihanaa. Tämä nimetön yksilö onkin ihastuttavan kirkkaan sininen. Meillä päin tuulee, kuten kuvasta näkyy.

Enkeliperhoangervot eivät ole aiempina vuosina olleet niin reheviä kuin nyt. Ne ovat erittäin somia keinuessaan tuulessa.

Kasvit osaavat myös hoitaa itsensä ja pitää puolensa – jotkut ainakin. Vaikka näen tällä hetkellä hyvin kantattuja kukkapenkkejä vain unelmissani tai teidän rakkaiden blogiystävien blogeissa, ovat pikkusormustinkukat tuottaneet paljon siementaimia ja kukkivat ihanasti. Tuo kalpea vaaleankeltainen on niin hieno.

Ja eikö kiinanpunapuu ole kasvanut upeasti! Mutta hei, onko siinä kilpalatva...? Täytyy leikata...

Jotkut villit näkymät ovat suorastaan hurmaavia. Tarhaneidonruusu 'Madame Legras de Saint Germain', enkeliperhoangervo ja matara muodostavat unelmanihanan kukkatrion. Siitä huolimatta, että katson kauhulla mataroiden monimetrisiä lonkeroita, jotka peittoavat koristekasvini...

Mutta ovathan ne komeiden matarakiitäjien toukkien ravintoa...

Ehdin sentään ottaa kuvan 'Eskimo Pie' -kiinanpionista juuri ja juuri ennen kuin kukat lakastuivat. Mistä lie johtuu, että tämä on varsinainen pikakukkija. Moni muu kiinanpioni on yhä hyvinkin kukassa.

Rohan on vähän hurjan näköinen, toisaalta sen kuuluukin olla osittain niittymäinen. Kuvassa eivät näy nokkoset. Ja ovathan nekin lukuisten perhosentoukkien ravintoa.

Kasvimaan oven takana näkyy hurjasti vihreää. Se on kiveys, jonka ei siis kuuluisi puskea kasvillisuutta, mutta joka siitä huolimatta sitä tekee. Perhana vieköön surkeat maanrakennuskankaat, jotka eivät lainkaan täytä tehtäväänsä.

Eilen vietin pari raivoisaa tuntia kasvimaalla ja tilanne parani huomattavasti. Hommaa on vielä. Kasvimaan viimeiset kaksi viljelylaatikkoakin tuli kylvettyä vasta eilen! Onneksi meillä täällä saaristossa on lämpimät syksyt.

Kovin paljon satoa ei ole niissäkään laatikoissa, jotka kylvin jo aiemmin. En ole kastellut kylvöksiä kertaakaan, mutta olen ajatellut, että sade riittäisi. Rehotus laatikossa on lähinnä itse kylväytynyttä korianteria sekä muutama perunantaimi, jotka kummasti näyttävät kuivuvan.

Remontanttiruusu 'Duchesse de Rohan' yrittää viedä huomion ja onnistuukin siinä varsin hyvin. Siinä on ihana, tuoksuva, voimakaskasvuinen ruusu, joka kukkii hyvin ja vielä syksylläkin jonkin verran.

Rohanin niittymäisessä kohdassa kukkii loistokurjenmiekka 'Gull's Wing' viimein ensimmäistä kertaa – taimi on istutettu jo 2022 eli aika kauan on saanut kukkia odotella. Eläköön riittävän sateiset kesät! Siis sekä viime että tänä vuonna.

Monen vuoden odotuksen jälkeen kukki myös pioni, jonka piti olla 'Coral Sunset'. Kyllä tämä nyt häviävän vähän siltä näyttää. Luulen, että en enää hanki yhtäkään pionia. Luulen myös, että olen sanonut näin ennenkin. Mutta en tosiaan tarvitse enää yhtään tällaista pinkkiä hörselöä, kun en näistä edes niin välitä.

'Wladyslawa' on sentään tullut aina oikeana lajikkeena, mikä on hienoa, sillä se on yksi suosikeistani. Ruusutarhan rehotuksessa ne tosin ovat vähän hätää kärsimässä, ja kun sateita on kerrankin tullut, ovat kukkavarret painuneet aika alas. Rohtosormustinkukat pysyvät onneksi hyvin pystyssä.

Enpä muista montaakaan kesää, että heinäkuinen näkymä olisi näin vihreä! Ja katso, miten komea punahevoskastanjasta on jo tullut. Siinä oli kaksi kukintoakin, voi sentään, en niistäkään ole vielä raportoinut.

Koristekasvejakin täytyy nyhtää. Rohtovirmajuuri löytää tiensä joka paikkaan, hahtuvaiset siemenet lentävät kauas. Ruusu-heinätarhassa se on kovin soma yhdessä tähkähelmikän kanssa. Ruusujakin kukkii, mutta niistä toisella kertaa.

Köynnösmajan takana kukkii ihana kärhö 'Blekitny Aniol', sen pitäisi kyllä kiipeillä majan raudoitusverkossa eikä takana olevissa vaahteranvesoissa, jotka pitäisi raivata pois.

Kortetta ja peltolemmikkiä puskee joka paikasta, mutta tämän kuvan tähti on ehdottomasti loistokevätesikko 'Francisca'. Kukinta on kestänyt jo puolitoista kuukautta putkeen! Jossain vaiheessa jo raivasin sen paremmin esiin, mutta luonto ottaa omansa pian takaisin.

Rehotuksessa näyttää ihan hyvin viihtyvän myös idänmiekkalilja, hieno harvinaisuus.

Puutarhalla menee siis ihan hyvin. Puutarhuri se vain tässä hermoilee, kun visiot, toiveet ja todellisuus eivät kohtaa. 

Koreaköynnöskuusama 'Gold Flame' lähettää sydämelliset terveiset sinulle, rakas lukija.

Enkeliperhoangervo Gillenia trifoliata

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Idänmiekkalilja Gladiolus imbricatus

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Kärhö Clematis

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Matara Galium

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Mustalaukka Allium nigrum

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Pikkusormustinkukka Digitalis lutea

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Remontanttiruusu Rosa Remontantti-Ryhmä eli nk. Hybrid Perpetual eli kovasti risteytetty, lajien määrä luultavasti tuntematon, jatkuvakukintainen

Ritarinkannus Delphinium

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Rohtovirmajuuri Valeriana officinalis

Tarhaneidonruusu Rosa Alba-Ryhmä

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Englanninsinililjat esiin

 Oli jo aikakin!

Katajapenkissä(kin) oli melkoinen rehotus. Pelkäsin, että jos vielä odotan rehotuksen pahenemista, käy kuten viime vuonna ja kitken vahingossa keltakielokin. Nyt niitä ei ole enää kuin yksi, kiitos viimevuotisen kitkentäintoni. Mutta milläs muulla saat puna-ailakit ja lehtoakileijat kuriin kuin raivoisalla kitkennällä?

Tämän kuvan otin kyllä sen takia, että tuo 15-vuotias alppiruusu vähän naurattaa. Se kun ei kasva millään. Sen keskeltä kasvava rohtovirmajuuri on monin verroin korkeampi! Alppiruusu siis ei ole mikään kääpiölajike, vaan 'Catawbiense Grandiflorum', josta pitäisi kasvaa aika kookas. Tuollainen parimetrinen, kuten virmajuuret.

Rohtovirmajuurilla tuntuu muutenkin olevan tänä vuonna suuruudenhulluuden oireita. Muutaman metrin päässä, kosteikkopuutarhassa, ne ovat ryhtyneet kasvamaan ojan pohjalla ja nousevat sieltäkin lähes kahden metrin varsilla. Ei niiden tarvitsisi, kyllä ne varmaan valoa saisivat vähemmälläkin, vaikka tuolla on muutenkin rehevä kasvillisuus. Ainoastaan muutama rohtosormustinkukan varsi yltää yhtä korkealle. Nekin ovat tänä vuonna ennätysmitoissa.

Kirjokurjenmiekka 'Kermesina' kukkii huomattavasti maltillisemman korkuisena. Se ei ole yhtään normaalia korkeampi. Isot lehdet kuuluvat kilpirikolle.

Onkin aika jännää seurata tänä vuonna näitä venymisiä. Osa kasveista on ihan hurjissa mitoissa, osa pysyy samanlaisina kuin aina.

Mutapuutarhan toisella puolella on sysikurjenmiekka tullut kukkaan. 

Samassa penkissä nuppuilleen tarhakurjenmiekan henkilöllisyys selvisi, kun kukka avautui. Se on 'White City' eli sama kuin muotopuutarhassakin. Olin näköjään siirtänyt siitä osan sinne, osan tänne. Seurana tässäkin kukkii rohtovirmajuurta ja sitten on tuo ihanan värinen nimetön tarhaidänunikko, jonka olen kasvattanut siemenestä.

Katajapenkistä tässä piti puhua, joten takaisin sinne. Kitkemisen jälkeen löytyivät ne kasvit, joita tässä pitäisi kasvaa. Kerrottu idänkurjenpolvi 'Plenum' on erittäin suloinen. Revin sinnikkäistä pohjoissavolaisista puistolemmikeistä suurimman osan, mutta tuo valkoinen sointuu idänkurjenpolveen liian ihanasti, jotta olisin sen tästä kohdasta poistanut. 

Kultatesma kukoistaa tänä kosteana kesänä. Kitkin sitä vahingossa vähän juurineen ja siirsin palan kuistin viereen, sillä tämä on yksi lempiheiniäni. Se on tässäkin värikimarassa niin paikallaan, ettei paremmasta väliä. Kuistin kulmalla se myös palaa lähtöpisteeseensä, sillä sinne istutin ensimmäiset siemenestä kasvattamani kultatesman pikku taimet, jotka myöhemmin siirsin tähän katajapenkkiin.

Kultatesmat ovat tänä vuonna melko korkeita. Niiden takana oleva marhanlilja 'Guinea Gold' on joka kesä puutarhani korkein lajiaan, lähes kaksimetrinen. Kultatesman kukkaröyhyt eivät koskaan ennen ole kisailleet marhanliljan varsien kanssa.

Mutta ne englanninsinililjat! Juu, ne löytyivät ja kyllä ne näkyivät jo ennen kitkentää, nyt näkyvät paremmin. Kuvasta näkee hyvin eron espanjansinililjaan: aidolla englanninsinililjalla kukkavarsi nuokkuu. Kukat ovat myös tummemman siniset. Minulle on käynyt kaksi kertaa niin, että hankin englanninsinililjaa ja sain espanjalaista (tai kenties niiden risteymää). Lopulta tilasin siemeniä Englannista ja kasvatin nämä, ja sain aitoa tavaraa.

Tämän tähdikin henkilöllisyyttä en ole ehtinyt tutkia. Samanlaista, myöhään kukkivaa tähdikkiä löytyy parhaillaan myös ruskopenkistä. Tämä on lähes samannäköinen kuin turkintähdikki, mutta se kukki jo toukokuun alussa. Mietin, voiko sarjatähdikki kukkia näin myöhään. Tutkin ja palaan asiaan. 

Mutta eikö ole kultatesma ihana tämänkin kanssa! Lisäksi tässä katajapenkissä on purppuraorvokkia, jonka istutin alun perin alppiruusun aluskasviksi. Ajattelin, että se sointuu siihen hyvin, mutta sointuu se kaikkeen muuhunkin, on levinnyt sinne tänne koko penkkiin.

Purppuraorvokkia kasvaa myös nietospensas Deutzia × rosea Yuki Cherry Blossomin ('Ncdx2') alus– ei vaan päällyskasvina. Mikä näitä puskia vaivaa! Kääpiötauti?

Tämän puskan kanssa en kyllä alun perin ollenkaan selvittänyt, miten matalaksi tämä jää, ja jouduin sen siirtämään ensimmäisestä paikasta tähän katajan alle. Mutta saisi se kyllä kasvaa korkeammaksi kuin tuo onneton kymmenen senttimetriä, josta purppuraorvokkikin pistää paremmaksi. Lisäksi viereisen myrkkyliljan jättikokoiset lehtitötteröt olivat kaatuneet Yukin päälle. 

Hyvä, että Yuki löytyi, se oli tosiaan aivan muiden peitossa. Mutta tälläkin kerralla taisi käydä haaveri, sillä kitkennän jälkeen tajusin, etten näe rikkilaukkaa kerrassaan missään. Kyllä se tuossa penkissä vielä keväällä oli. Toivon, että maassa on sen sipuleita jäljellä!

Loppukevennykseksi puska puutarhan toisesta päästä. Tämäkin on jäämässä maanpeittokasvin alle! Täpläpeipit ovat ryhtyneet kasvamaan tänä vuonna runsaasti korkeutta ja tahtovat nyt peittää Wine and Roses -komeakotakuusaman (eli 'Alexandran'). Komea on harhaanjohtava nimi puskalle, sillä tämä on nipin napin polvenkorkuinen, vaikka on ties kuinka monta vuotta tuossa kasvanut. Tai siis ollut, ei kasvanut.

Olisiko kyseessä maanpeittokasvien vallankumous? Ne muodostavat vihervyöryn ja peittoavat kohta kaiken?

Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta

Idänkurjenpolvi Geranium himalayense

Kilpirikko Darmera peltata

Kirjokurjenmiekka Iris versicolor

Komeakotakuusama Weigela florida

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Puistolemmikki Myosotis sylvatica

Purppuraorvokki Viola adunca 'Purpurea'

Rohtovirmajuuri Valeriana officinalis

Sysikurjenmiekka Iris chrysographes

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tähdikki Ornithogalum

Täpläpeippi Lamium maculatum

Valkoisia kukkapilviä

 Rikkaporkkanoiden kulta-aika on alkanut! Nehän kylväytyvät joka puolelle. Vain harvasta paikasta niitä kitken ja sen kyllä huomaa.

Ne antoivat merkkejä itsestään jo kesäkuun lopussa, tässä mutapuutarhan reunan penkissä. Tuolloin siinä kukki valkokukkainen etelänkurjenmiekka ja rohtovirmajuuret.

Etelänkurjenmiekka on aivan ihana, siro. Tänä vuonna niistä kukki vain tämä valkoinen. Muotopuutarhassa asustava vaaleansinikukkainen ei ole vielä ikinä kukkinut. Ruskopenkin keltainenkin jätti kukinnan väliin. Pitäisi ehkä perehtyä näiden kasvupaikkatoiveisiin.

Vähitellen virmajuurten kukat lakastuvat ja rikkaporkkanan kukkia avautuu. Niiden kukinta-aika on todella pitkä, sillä kasvit haaroittuvat jatkuvasti.

Rikkaporkkanaa kasvaa myös viereisessä Rohanissa, mutta vain loppupäässä tällä hetkellä. Muissa kohdissa kukkii muita valkoisia: rohtosormustinkukkia, kiinanpioni 'Moon of Nippon', neidonruusu... Ransu esittelee.

Arvostan suuresti rikkaporkkanan ajoitusta. Alkukesän ihanat koiranputket ovat jo lakastuneet, näistä tulee uutta samantyyppistä keveyttä, herkkyyttä, tuoreutta.

Niissä myös viihtyvät hyvin monet hyönteiset, kuten sarjakukkaisiin erikoistuneet pyjamaluteet.

Nyt on nurmi taas leikattu, harvoinpa sitä on tarvinnut tänä kesänä leikata. Rikkaporkkanoita on kaikkialla! Edellisten kuvien kukkapenkki näkyy taustalla oikealla. Vasemmalla oven takana on Rohan. Ovesta on nyt vähän hankala kulkea, kun sormustinkukat kaatuvat kulkijan eteen molemmin puolin kuin mitkäkin tietullimiehet.

Mutapuutarhan penkkiin on tullut muitakin värejä. On siemenestä kasvatettuja vaaleanpunaisia siankärsämöitä ja ihonväristä palavaarakkautta. 

Vaikka en varsinaisesti havittele niittymäisiä istutuksia, onnistun silti saamaan aikaan juuri sellaisia. Minun on todella vaikea löytää kasvupaikkoja matalille kasveille, kun meininki on näin holtiton.
 

Normipunainen palavarakkaus on minulle ongelmallisen värinen, on ruma jotenkin kaikkialla, mutta tämä 'Carnea' on aivan täydellinen. Ja tuottaa myös samanvärisiä siementaimia, mikä on mahtavaa.

Olen kasvattanut rikkaporkkana 'Daraa' ja muita tummempia lajikkeita muutamia kertoja siemenestä. Joskus olen onnistunut, useimmiten en. Iloni on suuri, kun nyt niistä kukkii yksi!

Kylvin pussin pari vuotta sitten syksyllä yhden kasvimaan laatikon nurkkaan. Edelliskerrasta viisastuneena (linnut nokkivat keväällä itävät taimet) suojasin tämän kylvöksen verkolla. Niistä on yksi selvinnyt hengissä kukintaikään. Porkkanathat ovat kaksivuotisia.

Kukat eivät ole niin tummia kuin näistä on joskus tullut, mutta tämä ei ehkä olekaan 'Dara' vaan "Purple Kisses mix". Tai en nyt oikein enää pysy kärryillä, kylvöstä on monta vuotta ja tosiaan monia eri kylvökertoja takana.

Tuosta olisi kiva kerätä siemenet ja ripotella kukkapenkkeihin, mutta koska minulla kasvaa niin paljon luonnon valkokukkaista versiota, tulee siementaimista varmaan vain sitä. Ei ole ainakaan ennen noussut enää näitä tummemman kukkaisia. Pitäisi eliminoida kaikki valkoiset, mutta enpä taida.

Sillä ovathan nuo valkoiset taivaallisen kauniita! Musti esittelee. Taustalla marhanlilja 'Guinea Gold'.

Muitakin valkeita kukkapilviä on, ja useimmat niistäkin ovat vapaaehtoisia eli tulevat tai vähintäänkin leviävät itse. Kompostin vierellä pitäisi olla mansikkamaa, mutta päivänkakkarat ovat opportunisteja. Kun kitkin, tuli paljasta multapintaa ja tässä sitten ollaan. Kenellä on sydäntä noita kitkeä!

Minttuakin tuolla seassa pitäisi kasvaa, mutta kun eilen tein tzatzikia, käytin suosiolla basilikaa, joka on kuistilla ruukussa.

Kiinanpunapuun ympärillä on itsekseen tulleiden valkokukkaisten rohtosormustinkukkien armeija, ja kuvan ottamisen jällkeen ovat rikkaporkkanatkin alkaneet kukkia. Kuvassa niitä näkyy vasta nupulla. Nyt ne heiluvat puoli metriä kiinanpunapuun latvan yläpuolella!

Jos mennään vielä tarkastelemaan Rohania. Sieltä löytyi iso ilonaihe heinäkuun alussa. Paahdepenkin tähkähietaliljat olivat jo ohikukkineet (ne ovat salamakukkijoita), mutta ne tuottavat joskus siementaimia. Olin siirtänyt yhden niistä Rohaniin, minkä jälkeen olin sujuvasti unohtanut asian. Tämä kukki vasta selvästi paahdepenkkiläisten jälkeen. Rohanissa on vähän auringonsuojaa, vaikkei uskoisi, mutta jopa risuaita onnistuu tuottamaan kasveille niiden kaipaamaa varjostusta.

Vanha, ystävältä saatu kiinanpioni kukki myös pitkään, siinä sinnittelee viimeinen kukka parhaillaankin. Niin on kyllä monessa muussakin kiinanpionissa, vaikka komein kukinta on kaukana takanapäin.

Jo edellä mainittu 'Moon of Nippon' on myös yhä kukassa, vaikkakin huomattavasti ränsistyneempänä kuin tässä kuvassa.

Ruusu-heinätarhassa on pienoinen ihme. Olen yrittänyt saada reunuspäivänkakkaroita kasvamaan niin siemenestä kuin taimistakin. Ovat aina kuolleet melko pian pois.

Nyt tämä ystävältä viime syksynä saatu keltalehtinen reunuspäivänkakkara kukoistaa! Mitä ihmettä, ja ah, miten ihanaa. Tämä toivottavasti täyttää siementaimillaan monen muun kuolleen kasvin jättämät paikat, esimerkiksi kerrottu arovuokko on taas kerran sanonut heipat jälkeä jättämättä tästä ihan vierestä.

Olen ihaillut mahtavan kokoisia enkeliperhoangervoja blogien kuvissa. Tässä on tulos minun puutarhassani noin kymmenen vuoden kasvun jälkeen. Olen silti iloinen, että tuo on elossa ja kukkiihan se kauniisti myös polvenkorkuisena.

Paikka vaahteran alla on ehkä liian varjoinen, joten istutin toissa vuonna uuden taimen oikein aurinkoiselle paikalle. Kuivuuteen en voi auttaa, joten nähtäväksi jää, kasvaako sekään paremmin, jos näiden ongelmana on kuivuus, kuten monen muunkin kasvin kohdalla.

Mutta hei, meillä sataa! Eikun... se taisi loppua jo. No, satoi, ja saattaa sataa vielä. Vesimittarin pohjalla on nyt teelusikallinen. Lisää mahtuu!

Mutapuutarhan toisella reunalla kukkii kyläkurjenpolvi 'Striatum'. Tähän ainakin voi luottaa, tuntuu pärjäävän missä vain. Lisäksi se on tullut tähän katajan alle aivan itsekseen. Olen istuttanut tätä muotopuutarhaan ja vaahteran alle, mistä on tähän muutaman metrin matka.

Itse mutapuutarha on ollut kuivana toukokuulta alkaen. Sen ovat vallanneet alsikeapilat, ja sen lisäksi, että ne ovat kauniita, ylläpitävät ne paljon elämää. 

Vanhan saunan nurkalla on utelias rohtosormustinkukka.

Ransu esittelee (ennen ruohonleikkuuta).

Jos jaksat, niin mennään vielä kasvimaalle. Sinne menevän oven pielessä kukkivat ruusut ja 'Miss Bateman' -kärhö, joka on ehkä kaunein näistä suurikukkaisista kärhöistä. Tummat heteet tuovat hienon kontrastin kukkaan.

Kärhö aloitti kukinnan jo ennen juhannusta, en vain siitäkään ehtinyt raportoida ennen kuin nyt. Kärhö saisi kasvaa tuolta portlandruusun keskeltä vähän paremmin näkyviin.

Viimeiseksi ihastellaan kasvimaan yhden laatikon koriantereita. Näihinkin voi luottaa itsekseen kylväytymisessä (kuten myös taustan ruusutarhan harmaakäenkukkiin). Kylvin korianterin kanssa samaan ruutuun jotakin muuta vihannesta alkukesällä, mutta eihän noita koriantereita henno kitkeä, vaikka tuossa on satoa minun tarpeisiini aivan liikaa.

Toisaalta on ihan hyvä, että edes joissakin viljelylaatikoista on kunnon rehotus, kun suurin osa kylvöksistä on hyvin kitukasvuisia lähes päivittäisestä kastelusta huolimatta. En vain ehdi tai jaksa kastella laatikoita niin kauan kuin pitäisi.

Joten olen niin iloinen ja kiitollinen näistä kaikista kukista, suuri osa jutun kukista on tosiaan vapaaehtoisia puutarhan kaunistajia. Arvostan oma-aloitteisuutta suuresti niin ihmisten kuin kasvienkin suhteen, ja jos joku selvästi viihtyy, niin antaa mennä vain!

Alsikeapila Trifolium hybridum

Enkeliperhoangervo Gillenia trifoliata

Etelänkurjenmiekka Iris spuria

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Korianteri Coriandrum sativum

Kyläkurjenpolvi Geranium pratense

Kärhö Clematis

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Palavarakkaus Lychnis chalcedonica

Päivänkakkara Leucanhtemum vulgare

Reunuspäivänkakkara, reunuspietaryrtti Tanacetum parthenium

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Rohtovirmajuuri Valeriana officinalis

Siankärsämö Achillea millefolium

Tähkähietalilja Anthericum liliago