Sunday, 19 September 2021

Rohanissakin kukkii

Edelliseen vaaleanpunaisjuttuun ei mahtunut Rohania, sillä siellä ei ole vaaleanpunaista. Yhtä pientä poikkeusta lukuun ottamatta. Ai niin ja kevät!

Ihanat Austin-ruusut vain jatkavat kukkimistaan. Kukinnan alku oli melko myöhäinen, ainakin tällä William Shakespeare 2000:lla, silä se lähti hitaasti ja kituliaasti keväällä kasvuun. Mutta ottaa nyt kaiken takaisin ja aina yhtä ihastuttavan värisenä.

Rohanissa asustaa myös Austin-ruusu Winchester Cathedral, joka talvehti mainiosti, ehkä siksi, että se on viereisen 'Royal Burgundy' -japaninkirsikan suojaavassa kainalossa. 
Winchesteristä vasemmalle näkyy yksi Rohanin kolmesta 'Royal Purple' -peruukkipensaasta, nekin ovat talvehtineet hyvin jo monta vuotta ja nyt viimein hieman kasvaneetkin, kun peurat eivät ole riipineet oksia.

Winchester Cathedral on tavattoman kaunis kermanvaalea ruusukaunotar.

Lisää tummia lehtiä löytyy Rohanin alkupäästä, jonne ihan alkajaisiksi istutin pensaana pysyvän 'Rohan Weeping' -pyökin. Se on kuvan oikeassa alakulmassa, sen takana voi nähdä toista peruukkipensaista. 

Puutarha on valitettavasti rähjäisen homssuinen, en ole ehtinyt hoitaa sitä kunnolla hetkeen. Tässä mutapuutarhan toiselta puolelta otetussa kuvassa kuitenkin näkyy hyvin 'Rohan Weeping' hyvin tummana ja suunnilleen kuvan keskellä japaninmagnolia, josta on jo kasvanut mukavan kokoinen! Ostin sen Peter Joylta alle polvenkorkuisena siemenkasvatuksena vuosia sitten.
Näiden kahden pensaan välissä on kohta kukkaan tuleva syyskimikki 'Atropurpurea'.

Tummista lehdistä tulee hyvä tausta monille kukille, Rohanissa ne ovat tosin kaikki valkoisia tai tummanpunaisia muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Etelänruusuruoho kukkii yhä siellä täällä. Sen taustalla näkyy tummalehtinen mustaselja Black Beauty.

Kaukasiankirahvinkukkiakin on vielä kukassa, tämän taustana on japaninkirsikka 'Royal Burgundy'.
Kaukasiankirahvinkukka ja etelänruusuruoho ovat niin tehokkaita tekemään siementaimia, että voisin ehkä täyttää niillä koko tonttini. Eikä se näyttäisi ikävältä ollenkaan!

Rohanin vieressä, nurmikäytävän toisella puolella, on ruusu-heinätarha. Siellä kasvaa myös muutamia astereita, joista yksi on tämä herkkuvärinen kaita-asteri 'Black Prince'. Tämä ei kuulemma helposti ehdi kukkaan meillä ennen kuin talvi tulee, toivotaan, että nyt päästäisiin näkemään kukkia. Nuppuja on valtavasti! Ja kun peura ei vieläkään ole käynyt syömässä astereita.
Viime päivinä olen tehnyt täsmäiskuja ruusu-heinätarhaan istuttamaan kaikkea, mikä odottaa istuttamista. Sinne upposi mm. vanha purppurakukkainen ranskanruusu 'Violacea', nykyisin suositaan nimeä 'La Belle Sultane'. 

Ai niin, se vaaleanpunainen! Rohanin tällä hetkellä ainoa pinkki on punaluppio 'Pink Tanna'. Oikeastaan tänne sopisi joku tummemmanpunaisista luppioista, täytyy harkita siirtotoimia.

Siirto on myös (teko)syy laittaa tämä kuva ihastuttavasta touko–kesäkuun vaihteen hetkestä. Voi tuota kesän alkua, valoa, vehreyttä, tuoreutta! Yhtä aikaa kukkivat japaninkirsikka 'Royal Burgundy', silkkipioni ja kauempana muotopuutarhassa omenapuu.
Silkkipioni on kasvanut valtavan leveäksi ja retkottaa osittain nurmikäytävällä haitaten ruohonleikkuuta. Pioni on jo sen kokoinen, että sen voi varmasti jakaa, aion kaivaa käytävän puolelta ison palan ylös tässä jonakin kauniina päivänä.


David Austin -ruusut kuuluvat Rosa Puistoruusu-Ryhmään
Etelänruusuruoho – Knautia macedonica
Japaninkirsikka – Prunus Sato Zakura -Ryhmä
Japaninmagnolia – Magnolia kobus
Kaita-asteri – Symphyotrichum lateriflorum
Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea
Mustaselja – Sambucus nigra
Peruukkipensas – Cotinus coggygria
Punaluppio – Sanguisorba officinalis
Pyökki – Fagus sylvatica
Ranskanruusu – Rosa Gallica-Ryhmä
Silkkipioni – Paeonia wittmanniana
Syyskimikki – Actaea simplex

Friday, 17 September 2021

Syksy ruusunpunaisten lasien läpi

 Kaikenlaista söpöä ja vaaleanpunaista löytyy yhtäkkiä puutarhasta.

Ensiksi rapuilla vielä asustava ihana verenpisara 'Whiteknight's Pearl', jota en esittele ollenkaan riittävästi sen söpöyteen ja pitkään kukinta-aikaan nähden!

Muutama askelma rappusista eteenpäin ja saavutaan murattisyklaamien ruukulle. Nämä ovat asuneet samassa ruukussa jo monta vuotta ja talvehtivat sisällä viileässä eteisessä, tai jos tulee kovempia pakkasia, keittiössä.

Syklaamiruukku näkyy tähän työpöydälleni keittiön ikkunan läpi. Samalla voin silmäkulmasta tarkkailla, kuka käy milloinkin kylpemässä lintujen kylpyaltaassa / kissojen makuvesiastiassa. Tällä kertaa siinä oli punarinta. Anteeksi vain suhruinen ikkuna ja huono kuva.

Syklaamiruukussa on enemmän kukkia kuin konsanaan, kasvit lienevät vähän levinneet ja ehkä tehneet siementaimiakin. Lisäksi niitä ei ole syöty.
Ja takanakin näkyy pieni vaaleanpunainen läntti lehtien seassa...

Syysvuokko 'September Charm' jaksoi kuin jaksoikin tuottaa kukkia! Sehän kuivui kesällä pahoin, kuvasta näkee, että sen ympärilläkin on meininki melko karrella.
Syysvuokon edessä ovat hattivatit nousussa: valkoiset syysmyrkkyliljat.

Syysmyrkkikset ovat vähän myöhäisempiä, mutta loisto- ja tarhamyrkkikset usein aikaisempia. Tämä on nimetön vanha myrkkylilja, hieno intensiivinen väri.

Samaa laatua kasvaa myös tontin reunalla edesmenneen Lady of Shalott -ruusun alla, joka on ainoa David Austin -ruusuistani, joka ei noussut tänä vuonna. Kun vähän kaivelin, löysin mielestäni elinvoimaisia juuria melko pinnassa, syvältä en uskaltanut kaivaa. Ehkä se siitä vielä nousee, tai sitten nousee juuriverso. Aika näyttää.
Joka tapauksessa myrkkylilja on todella ihana väripilkku tuolla kellastuvien kasvien (vasemmalla kolmioka, takana mm. lipstikka) keskellä.

Ja parin metrin päässä kukkii ruusunätkelmä sointuen myrkkyliljaan oikein hyvin.

Syksyn ensimmäinen myrkkylilja aloitti muotopuutarhassa jo kymmenen päivää sitten. Aivan hämmästyneenä huomasin tuolloin yhden kukan. Tässä on tilanne tänään.
Tämä on 'William Dykes', jonka sain ystävältä saatesanoilla, että lajike on aikainen ja tekee paljon kukkia samasta sipulista. Niiden ainoa huono puoli on tuo kellahtaminen kumoon. On ihan huippua, että on tällaisia eri aikoina kukkivia myrkkyliljoja. Osasta ei vielä näy mitään maan pinnalla.

Muotopuutarhasta löytyy lisääkin vaaleanpunaista. Neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' kukkii pienesti. Kuvan oikeassa alareunassa näkyy äsken mainittu 'William Dykes'. Niiden lähellä on vaaleanpunakukkainen syysleimu vasta tulossa kukkaan.

Tarhajalomalva 'Purpetta' kukkii nyt vasta kunnolla tältä kesältä. 
Suureksi ilokseni löysin tänään tämän läheltä toisen syysvuokkoni, 'Lady Gilmour' -tarhasyysvuokon, joka on sittenkin elossa, vaikka ei vieläkään kuki. Siitä ei näkynyt tänä kesänä mitään, mutta nyt se on pukannut kaksi lehteä! Ihanaa, jospa se pikku hiljaa voimistuisi ja jonakin vuonna kukkisikin.

Tämä parivaljakko menee violetin puolelle: vielä viimeisiä kukkia pörriäisille tarjoava harmaaminttu ja tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel'.

Muotopuutarha on kiva siksikin, että sekin näkyy keittiön ikkunasta. Yritin ottaa kuvan samasta, mitä näen, mutta kuvakulma puutarhassa on niin paljon alempaa, ettei ihan onnistu. Tässä kukkii 'Comtesse de Bouchaud' -kärhö (yhä hyvin pienin kukin) ja taustalla näkyy loistomyrkkylilja samassa sävyssä. 
Kärhöstä vasemmalle näkyisi myös edellisen kuvan violetti parivaljakko, mutta niitä en onnistunut saamaan samaan kuvaan maasta käsin.

Pistin loistomyrkkyliljan viereen ihanan Sotkamon Taimistolta ostetun 'Angel's Blush' -harmaakäenkukan sillä ajatuksella, että jospa se tuottaisi siementaimia. Valkoisen kukan keskustassa on vaaleanpunainen silmä, hyvin sointuu myrkkyliljaan tämäkin.

Loistomyrkkyliljasta oikealle on sulkapiiska 'Little Spire', niin voimakkaan sininen, että keveydestään huolimatta se näkyy keittiön ikkunaan asti, lähes kymmenen metrin päähän.
Loistomyrkkiksessäkin on ihanan voimakas sävy. Tämä on hankittu Rare Plantsilta nimellä Colchicum speciosum Steven.
Vielä on muutamia myrkkyliljoja, joiden nousemista odotan, kaikki kyllä näkyivät tekevän lehtiä kesällä, eli elossa ovat. Tarhamyrkkylilja 'Lilac Wonder' kuihdutti lehtensä vasta aivan hiljan elokuussa, ehkä se johtui siitä, että se tuotti siemeniä. Voihan olla, että sillä ei ole voimia kukkimiseen samana vuonna. 
Keräsin siemenet ja kylvin ne, saa nähdä, koska itävät. Joidenkin tietojen mukaan ne saattavat tarvita kaksi kylmää kautta ja niiden välisen hellejakson, eli voi mennä ensi vuotta seuraavaan.

Kurjenpolvet ovat kunnostautuneet. Tämä 'Katherine Adele' -rusokurjenpolvi on aiempinakin vuosina osoittautunut huippuahkeraksi kukkijaksi. Taustalla on imikkä 'Majesté'.

Sitten on tietysti ihanat haisulit, haisukurjenpolvet, jotka kukkivat siellä sun täällä.

Alppipenkissä pulskaneilikat kukkivat yhä täyttä päätä. Tein navetan itäpäätyyn pienen alueen Lapin kasveille, toivottavasti siinä on riittävän kosteaa. Olin katsovinani, että kesäkuivalla tuolla oli yllättävän vehreän näköistä, mutta nyt raivattuani alueen se ei enää näytäkään yhtään kostealta. Tuonne pitäisi silti valua vesiä navetan takaa ylärinteestä; kaivoin keväällä ojan, joka johdattaa vettä tänne suuntaan.

Ison ilon aiheuttavat ängelmät, jotka ovat kuin ovatkin elossa, niukin naukin! Jaloängelmä 'Hewitt's Double' jopa kukkii, vaikkakin parikymmensenttisenä. Viime kesänä istutettu toinen jaloängelmä on viimein tuottanut minipienet lehdet, vaikka siitä ei koko kesänä näkynyt mitään. Hobittipenkin valkokukkainenkin sinnittelee, pitäisi siirtää sekin parempaan paikkaan. Ängelmille vain on ollut hieman vaikea löytää paikkaa, jossa viihtyisivät, toistaiseksi ei ole sellaista löytynyt. 
Silti jo se tuntuu riemuvoitolta, että kasvi osoittaa kuitenkin olevansa elossa, kun koko vuonna tähän asti ei ole elonmerkkejä näkynyt!


Haisukurjenpolvi – Geranium robertianum
Harmaakäenkukka – Lysimachia coronaria
Harmaaminttu – Mentha longifolia
Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Kolmioka – Gleditsia triacanthos
Kärhö – Clematis
Loistomyrkkylilja – Colchicum speciosum
Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Pulskaneilikka – Dianthus superbus
Rusokurjenpolvi – Geranium × oxonianum
Ruusunätkelmä – Lathyrus latifolius
Sulkapiiska – Perovskia atriplicifolia
Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale
Syysvuokko – Anemone hupehensis
Tarhajalomalva – Sidalcea × cultorum
Tarhamyrkkylilja – Colchicum Speciosum-Ryhmä
Tarhasyysvuokko – Anemone × hybrida
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
Verenpisara – Fuchsia

Tuesday, 14 September 2021

Syyskuun kalenteripoika

 Norjalaismanuli nauttii tihkusäästä ja vinkkaa peurakarkotteen levittämiseen.

Hei, ihanat tytöt!

Mamma on kertonut moneen otteeseen, miten peurat eivät ole syöneet sitä eivätkä tätä. Osaan kertoa, mistä se johtuu.
Minusta.

Ja tästä. 

Meillä on pihassa säkkikaupalla villaa. Ei yhtä pehmeää ja täyteläistä kuin minun pöksyni.

Se tuli heinäkuun alussa, ja mamma on setvinyt sitä muutamaan otteeseen, kun on ehtinyt (rapsuttelultani).

Minä autan.

Sitten, kun mamma on hypistellyt villaa aikansa, on meidän pihassa villatukkoja. Minä autan niiden levittämisessä ympäri pihaa.
(toim. huom. Trico Garden -peurakarkotteen vaikuttava aine on villarasva eli lanoliini, sen hajun väitetään karkottavan peuroja)


Sitten tarvitsen lepoa.

Nyt villat ovat olleet pusseissa ja laatikossa tässä kuistilla monta viikkoa, mutta jatkamme heti kun ehdimme.

Ransun rapsuttelu ja pussailu ovat toki tärkeysjärjestyksessä etusijalla.
Pehmoista syyskuuta!

Sunday, 12 September 2021

Onnistunut kesä kasvimaalla

 Vaikka osa sadosta kuivui, on tämä vuosi ollut onnistuneempi kuin yleensä.

Suurin syy on tietysti se, että peurat eivät ole käyneet syömässä kaikkea kuten kehäkukkia. 
Ihanan oranssinkeltainen kukka! Itsekseen viime vuodesta kylväytynyt – viime vuonna tässä kasvoikin saman värinen 'Calexis Orange', muita lajikkeita ei kai ollut pakkaa sekoittamassa. 

Maaliskuussa rakennetussa kasvimaapenkissä on varsinainen keltaisen ja oranssin ilotulitus. Lappalainen etelässä -blogin Nilan lähettämistä matalan auringonkukan siemenistä on tullut ihania kukkia. Nekin kuuluisivat peurojen ruokalistalle, mutta peura ei nyt ole käynyt. 

Tämän penkin kehäkukka on 'Bronzed Beauty', mutta siementen joukossa oli yksi, josta tuli aivan keltainen kukka. Se on koko kesän ajan hihkunut: "Hei! Olen erilainen kehäkukka!" niin iloisesti, että sitä ei ole voinut kitkeä, vaikka se vaikuttaa siementen lajikepuhtauteen.

Lisäksi penkissä kukkii kääpiösamettikukka 'Tangerine Gem'. Samettikukat eivät oikein olleet juttuni ennen kuin löysin kääpiösamettikukan.
Tämän penkin satokasvit näivettyivät heinäkuun kuivuuteen, mutta onneksi ovat nämä kukat! On tässä vuonankaaliakin, se kukkii parhaillaan, kun en ole tainnut kerätä siitä satoa ollenkaan. En ole muistanut.

Myös perunannaatit ovat saaneet kasvaa rauhassa, mutta kukkia ei ole näkynyt. Ensimmäisenä istuttamani muutama 'Colomba' kuihdutti naatit heinäkuussa, mutta eilen nostin niistä kohtuullisen sadon kauniita perunoita. Kuvassa on 'Mulberry Beauty', sitä en ole vielä nostanut. Odotan hyvää satoa kasvuston rehevyyden perusteella.

Eilinen 'Colomba' -sato koristeltuna 'Bronzed Beauty' -kehäkukalla.

Mukuloista puheen ollen, maa-artisokkaakaan ei ole syöty. Tämä on auringonkukan ohella peurojen suurherkkua; serkkujahan nämä kasvit ovatkin. Nyt on eka varsi tulossa kukkaan, ihana syksyn keltainen piristäjä.

Pavutkin ovat päässeet kasvamaan ilman, että varret syödään ja olen saanut mukavasti papusatoa. Sitä kyllä jaksan korjata, vaikka en nälkäisenä päivän päätteeksi jaksakaan käydä nostamassa perunoita, siksi ne jäävät maahan pitkälle syksyyn. Pavut on sen sijaan käden käänteessä poimittu ja kiehautettu ruuaksi. 
Ruusupavussa on myös herkullinen, syötävä kukka. Lajike on 'Hestia', joka pysyy matalana.
Toisen penkin taitepapu 'Cobra' on hyvin heikkona, se penkki kärsi kuivuudesta jostain syystä tätä pahemmin ja kasvit ovat kitukasvuisia. Pari papua siellä nytkin näytti olevan ja yksi kukka, kauniin violetti.

Keväällä rakensin uuden matalan penkin lahonneen tilalle, mutta ei ollut multaa, jolla sitä täyttää. Kun kaavin ojanpohjaryönät keväisen ojansiivouksen yhteydessä, kippasin osan siitä tämän penkin pohjaksi. Sitten heinäkuussa niitimme venepoukaman kaislikkoa ystävän kanssa, toin osan rannalta haravoimastani levä-ruokojätteestä tähän penkkiin, josta saikin penkin kukkuroilleen. Yhtään multaa tässä ei edelleen ollut (paitsi vähän ojanpohjasavea, mitä ojan haravoinnista tuli), mutta pistin silti penkkiin kuusi jääkaapissa itänyttä perunaa. Niistä viisi lähti kasvamaan ja on edelleen vihreinä. Levässä pitäisi olla runsaasti mineraaleja, joista peruna pitää.

Olen hyvin innostunut kasvimaasta, mutta se ei johdu pelkästään satokasveista. Sain heinäkuussa lottovoiton eli kolmisensataa kiloa kuivabetonia, joka oli jäänyt ystävän projektista yli. Pääsin viimein jatkamaan kiveystä, joka onkin ollut keskeneräinen yli kymmenen vuotta ja on sitä toki edelleen, mutta nyt kiveys eteni kymmenellä neliömetrillä kerralla!
Heinäkuun helteet olivat oivallista kivityöaikaa, sillä silloin oli kuuma muutenkin, niin yhtä hyvin voi hikoilla kivien ja sementin kärräämisen kanssa. Pesuvesikin lämpeni ihan ilmaiseksi niin, että nostin ämpärillisen kaivosta aurinkoon lämpemenään jo aamupäivällä, päivän päätteeksi se oli lämmintä, ellei kuumaa.

Tässä heinäkuista näkymää, nyt viime päivät olen jatkanut kiveystä rehevästä papu-perunapenkistä oikealle ja myös vasemmalle, sillä muistin tuoda mantereelta mukanani pari pussia kuivabetonia. 
Vaikka olen kattanut maata kaikenlaisilla matoilla ja muilla peitteillä, puskee kasvillisuus niistä läpi, tuolla penkin vieressä niitä tuppaita näkyy. Miten palkitsevaa saada niitä peitettyä (käytin myös tyhjän tonnin sementtisäkin maan katteeksi kiveyksen alle, kaikki materiaali käyttöön) ja viimeinkin valmiiksi kivettyä!

Lukijoista löytyy takuulla muitakin, jotka nauttivat suunnattomasti siitä, että saa rehotusta suitsittua neliömetri neliömetriltä.


Auringonkukka – Helianthus annuus
Kehäkukka – Calendula officinalis
Kääpiösamettikukka – Tagetes tenuifolia
Maa-artisokka – Helianthus tuberosus
Peruna – Solanum tuberosum
Ruusupapu – Phaseolus coccineus
Taitepapu – Phaseolus vulgaris