Pari asteria tuli istutettua viime vuonna, sillä ajattelin, että on mukavaa, jos penkissä on syksylläkin kukkia. Ja astereissahan niitä on.
Myös korkea valkokukkainen tuoksuasteri 'Herbstschnee' on tulossa kukkaan, ensimmäinen kukka on jo auki, mutta se kukkavarsi makaa maassa. Toiset versot kenottavat toiseen suuntaan. Kasvi ei näköjään kestä saariston tuuliolosuhteita kovin hyvin.
Sain siivottua pengermänpäällisen rikkaruohoista tässä yhtenä päivänä, olen niin innostunut, kun ryteikkö tässä kohtaa alkaa kuroutua umpeen!
Ruusu-heinätarhan päädyn isosiniheinä on kovin hieno aamun kastehelmiä keräämässä. Siniheinät ovat tällaisia hyviä syyskesän perennoja; koko kesän ajan kukintaan asti pysyvät huomaamattomina heinätuppaina, ja sitten vasta alkaa esitys, kun moni muu lakastuu. Korkeudestaan huolimatta tämä ei myöskään lakoa tuulessa.
Väri kuulemma kehittyy kukkiin vähitellen. Eikä niistä kokonaan turkooseja tule, osittain vain. Odottelen jännityksellä.
Ottaisin silti kevään vaikka heti ensi kuussa. Kunhan saan kukkasipulit multiin ensin.
Niinpä loppuun täytyy laittaa kuva keskikesältä ruusu-heinätarhasta. Kukassa ranskanruusu 'Duchesse de Montebello', rohtosormustinkukkia, tumma tähtiputki ja kiiltoluppio 'Alba'.
Tätä kohti!
Isosiniheinä – Molinia caerulea var. arundinacea
Kiiltoluppio – Sanguisorba tenuifolia
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Syysasteri – Symphyotrichum novi-belgii
Tarha-alppikärhö – Clematis Atragene-Ryhmä
Tuoksuasteri – Symphyotrichum novae-angliae
Tähtiputki – Astrantia
.JPEG)
.jpg)
Ihanaa, että esittelet heiniä. Minun silmiini heinät näyttävät muilla kauniilta, omalla tontilla en osaa niitä kamalan hyvin käyttää. Ehkä se, että osa tontista on heinikkoista rytöilyä, voi toki vaikuttaa asiaan. Sopiva sysastereiden paikka kukkapenkeissä on joskus hankala löytää, sillä niiden pitäisi loistaa silloin, kun muu ei loista, mutta muu-ei-niin-loistava voi olla harmillisesti edessä tai välissä.
ReplyDeleteKiva, että tykkäät heinistä! Niistä voi tosiaan olla vähän vaikea innostua. Mutta sitten kun hankkii vaikkapa juuri siniheinän, sillä ne tuottavat tuollaisia kauniita mättäitä eivätkä leviä tai lakoa, ja niihin tulee vielä ihana keltainen syysvärikin, on innostuminen tavattoman helppoa.
DeleteAstereista ei aina tiedä (tai muista ottaa selvää), minkä korkuisia niistä tulee. Jotkut pysyvät yllättävän matalina ja ovat sitten jossain hukuksissa, kun kukkivat.
Kevät ja syksy ovat siitä mukavia, että puutarhan ensimmäiset ja viimeiset kukkijatkin saavat ihastelua ja arvostusta osakseen. Kesän yltäkylläisyydessä jää moni vaatimattomamapi kukkija kokonaan vaille huomiota. Heinät on kivoja ja kauniita, kun vaan saisi ne säilymään yli talven, siniheinäsi luultavasti viettää myös talvensa kasvupaikallaan, vai kuinka?
ReplyDeleteNäin on, nyt on jokainen kukka erityinen.
DeleteSiniheinä on ainakin hyvin talvenkestävä, kannattaa kokeilla. Jotkut heinät ovat tosiaan vain kesäkukkia.
Asterit tosiaan kukkivat pakkasiin saakka. Olen ollut niin tyytyväinen päästyäni eroon syysasterista, joka tappoi kaiken alleen, että ihan unohdan olevan kilttejä astereitakin. Hieno siniheinä!
ReplyDeleteVoi, ne vanhat liilat syysasterit ovat ihan hurjia leviämään ja tekevätkin sen jotenkin salakavalasti. Kannattaa hankkia tällaisia lajikkeita, jotka pysyvät maltillisina. Tai minulla ainakaan eivät ole asterit levinneet, kun olen pysynyt erossa siitä perinteisestä :-D Mutta muutama kiva asteri on valitettavasti sitten ihan hävinnytkin.
DeleteMinäkin olen pelännyt astereita! Varjoasteri minulla on ja kukkii mukavasti edelleen, eikä ole kovin levinnyt. Ja kesällä ostin Särkän perennataimistolta jonkun (nimi nyt hukassa), joka ei Jarin mukaan ole kova leviämään. Sen kukintaa odottelen.
ReplyDeleteAstereissa on onneksi tosi monta ihanaa ja maltillista. Ehkä kannattaa vain pysyä kaukana sellaisista violeteista, joiden kerrotaan olevan "perinteinen syysasteri". Nämä punakukkaiset eivät havaintojeni mukaan edes leviä. Ihana Winston Churchill näyttää olevan kokonaan hävinnyt, ikävä kyllä.
DeleteKukkivatko vanhemmat asterilajikkeet herkemmin? Minulla on muutama lilakukkainen (Päivölästä kotoisin), jotka kukkivat tänä vuonna selvästi myöhemmin ja vähäisemmin. Punasävyinen Patricia Ballard ei avaa ollenkaan nuppujaan. Se on myös aivan hillitön maanvaltaaja.
ReplyDeleteKiitos Duchesse de Montebellon kuvista. Sekin jätti tänä kesänä kukinnan väliin, joten sinun kuviesi kera voin unelmoida tulevasta kesästä. Jospa se silloin taas kukkisi.
Tykkään erilaisista heinistä, mutta niihin tutustuminen on jäänyt lähinnä kesäkukkatasolle. Sinänsä kiva, että aina riittää uusia alueita vallattavaksi.
En ole kovin hyvin perillä astereista, sen vain tiedän, että kaikki, joilla on sitä vanhaa violettikukkaista syysasteria, päivittelevät sen leviämistä. Kiinnostava tietää, että Patriciakin on leviäjä. Omassa puutarhassani ei yksikään asteri ole vielä lähtenyt leviämään, itse asiassa minulla on päinvastainen ongelma: ne pienenevät ja häviävät vähitellen useimmista paikoista. Harmi juttu, sillä niiden syksyiset kukat olisivat kauniita.
DeleteVoisin kysyä Pirkolta tuosta iän ja runsaskukkaisuuden suhteesta. Minulla on Päivölästä hankittu 'Little Carlow' ja se on tosi runsaskukkainen, se on onneksi viihtynyt ja nytkin täpötäynnä nuppuja. Se on ymmärtääkseni lähes satavuotias risteytysasteri.
Voi, Duchesse de M on kyllä niin kaunis, että sen soisi kukkivan joka vuosi. Minulla se on ollut vasta pari vuotta ja viime kesänä kasvatti hyvin korkeat varret, jotka sitten kaatuilivat naapurien päälle, kuten kuvasta voi tavallaan huomata. Mutta mikä tahansa kenotus annetaan anteeksi, kun kukat ovat taivaallisen kauniit.
Yritän hankkia vain monivuotisia heiniä, kun en oikein jaksa innostua yhden kauden kasveista. Tarjonta ei ole järin laajaa, vaikka menisi parhaisiinkin taimistoihin, niinpä nytkin on purkeissa kasvamassa muutamaa keväällä kylvettyä erikoisempaa laatua. Toivottavasti ne osoittautuvat talvenkestäviksi. Vaikea tietää, jos Suomesta ei juuri ole kokemuksia ko. heinistä.
Hei, tässä vielä Pirkolta tullutta arvelua:
DeleteVarmaan kommentissa on kyse syysastereista, novi-belgii. Iästä riippumatta sellainen syysasteri, joka aloittaa kukinnan elokuun lopussa, kerkiää aukoa uusia kukkia jopa kaksi kuukautta ja tulee fiilis, että kylläpä tämä kukkii. Ns. maatiaissyysasterit on tällaisia. Lajikkeiksi nimetyissä syysastereissakin on aikaisin ja suht aikaisin kukinnan aloittavia, niitä täytyy vain yrittää selvittää. Jotta löydettäisiin valinnan varaa syysastereihin - muutakin kuin niitä (usein) salamana leviäviä, ainasamanvärisiä maatiaisastereita.
Lisäksi Pirkko on tehnyt havainnon, että tänä vuonna syysasterit kukkivat aivan poikkeuksellisen myöhään, syitä voi vain arvailla.
Totta, syksyn näkymissä on oma viehätyksensä, mutta minäkin kaipaan jo kevättä...
ReplyDeleteLisääntyvä pimeys harmittaa ja ahdistaa. Mutta onneksi mennään kevättä päin! :-D
Delete