Parempi myöhään -kanttaus

Paahdepenkki rassukka on saanut olla oman onnensa nojassa koko kesän. Syksyllä sain naapurilta isot kasat luumupuun ja tammen pitkiä oksia aitamateriaaliksi ja kasasta riitti materiaalia niin pitkäksi aikaa, että sain käytettyä viimeiset vasta keskikesällä. Kasa paahdepenkin edessä on tehokkaasti estänyt sen hoitotoimenpiteitä.

Kesäkuisessa kuvassa näkyy tuolloinen tilanne. Eivät nuo oksat tuolla kuvan oikeassa reunassa suorastaan koko pitkän penkin edessä enää ole, mutta jotenkin penkki silti jäi hoitamatta. Vuosikausiin en ole tätä kunnolla edes kitkenyt.

Eilen käärin hihat ja ryhdyin toimeen. Työkiireet jatkuvat edelleen, mutta eivät niin polttavina, etteikö pihalle muutamaksi tunniksi ehdi. 

Lähes hävinnyt reuna tuli kantattua ensimmäisellä kerralla siten, että lopputulos näytti viisivuotiaan tekemältä.

Jatkoin penkkiä tontin alareunaan tekemääni pieneen kivimuuriin asti, se on ollut suunnitelmissa jo pidempään. Muurin takana on villiä heinikkoa ja muutama puska. Valkokukkainen neilikkaruusu 'White Grootendorst' tekee joka vuosi jokusen vaaleanpunaisen kukkatertun, se on valtavan söpö. Siitä oikealle on vanha happomarja Vironperältä. Vasemmasta reunasta alkaa harva kasvusto tonttini vanhaa kirkonruusua.

Puskat saavat kasvaa niin korkeiksi kuin lystäävät, niistä tulee peuraeste tekemäni risuaidan lisäksi. Kasvu heinikossa vain on ollut hidasta.

Lopuksi sain viimeisteltyä reunan suht suoraksi. Paahdepenkin kasvillisuus on kuin varkain muuttunut korkeaksi rehotukseksi. Sikurit ja laidunkarstaohdakkeet saisivat lähteä ja siirtyä penkin takana olevalle kedolle. Eilen jo raivasin niitä, jotta kurjenmiekat saisivat aurinkoa ja kukkisivat joskus.

Musti esittelee ketoa. Sen paikalla on ollut rakennus ja paahdepenkki on alempana, kivipengermän takana. Pengermän alin rivi on rakennuksen entistä kivijalkaa, sen päälle kasasin ylemmän rivin. Täältä ylhäältä käsin ei paahdepenkistä näy muuta kuin korkeimmat kukkavarret.

Kedolta toki vyöryy heinien siemeniä ja keltamataraa paahdepenkkiin. Vielä en ehtinyt nostaa kaikkia kasveja ylös ja perata penkkiä kunnolla, vähän riskiä se olisikin, sillä voisi samalla tuhota jonkun, jota ei muistakaan.

Maksaruohot eivät täällä oikein kukoista, sillä peurat yleensä syövät ne lyhyiksi tapeiksi. Nyt ei, ja tämä nimetön tumma maksaruoho on tulossa kukkaan. Luulen, että löysin myös yhden pienen 'Matronan' rääpäleen.

Marjaomenapensas 'Marleena' on tehnyt marjat ja muuttuu kohta leiskuvan punaiseksi. Ihan vielä ei, meillä ei ole hallaa ollut, mutta viime yö oli jo viileä: vain viisi astetta. Ensi yöstä luvataan vielä kylmempää. Täytyy laittaa kellarin tuuletusluukut ja ikkuna kiinni. Lattiat tuntuvat kalseilta.

Kävin viikko sitten Hongiston taimistolla, jossa 'Marleena' on risteytetty, ja kysyin, onko sitä vielä, sillä nettisivuilla ei ollut. Kyllä sitä kuulemma vielä vähän on. Hongiston Timon pääsarkaa ovat kuitenkin ruusut, katajat ja syreenit.

Kesä on mennyt niin äkkiä, että en tainnut ehtiä edes laittaa kuvaa kukkivasta Marleenasta tänä vuonna! Tässä se oli kesäkuun alussa yhtä aikaa kukassa syreenien kanssa. Saarniin tulevat lehdet varsin myöhään ja täällä merellä vielä myöhempään, kuten kuvasta näkyy.

Marjaomenapensas pyrkii silloin tällöin tekemään uusia oksia alhaaltakin, ne vain täytyy nyppäistä pois, jos haluaa siitä yksirunkoisen ja puun muotoisen. Marleenan uusissa lehdissä on hieno punainen väri.

Paahdepenkkiä ei ole tullut esiteltyä koko kesänä. Kesä–heinäkuun taitteessa kukkivat isovuohennokka, 

itsekseen penkkiin tullut valkolehdokki,

myös itsekseen tulleet päivänkakkarat ja siemenestä kasvatetut niittyräpelöt,

kerrottu sikoangervo eli kaunomesiangervo, vaikka onkin oikeastaan eri kuin mesiangervo. Voi näitä angervoja!

Verikurjenpolvet ovat saaren omaa luonnonkantaa kalkkikaivoksilta. Ne ovat levinneet valtaviin mittoihin ja peitonneet alleen kasvin jos toisenkin. Mutta kun ne kukkivat yhdessä kangasajuruohon kanssa, on näky hurmaava, vaikka reunan kanttaus puuttuukin.

Eilen tein sellaisen ratkaisun, että ajoin pihan nurmikosta vain puolet, jotta ehdin paremmin paahdepenkin kimppuun ja jotta en puudu – nurmikonleikkuu on varsin puuduttavaa hommaa. No, menee se ikkunanpesun ja imuroinnin edelle. Ehkä.

Ulos jäänyt leikkuri sai yöllä niskaansa ukkoskuuron, toivottavasti se käynnistyy vielä. Mutta ensin ajattelin hakettaa vielä yhden risukasan, joka estää talon nurkan kultapallopenkin siistimistä ja ruohonleikkuuta sen edestä.

Voi tätä ketjureaktioiden määrää!

Happomarja – Berberis

Isovuohennokka – Scutellaria altissima

Kangasajuruoho – Thymus serpyllum

Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum

Maksaruoho – Sedum

Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii

Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä

Niittyräpelö – Briza media

Päivänkakkara – Leucanthemum vulgare

Sikoangervo – Filipendula vulgaris

Sikuri – Cichorium intybus

Valkolehdokki – Platanthera bifolia 

Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum