Vihdoinkin! Olen ottanut kuvia pitkin kesää ja niin vain on käynyt, että edellinen kalenteripoikajuttu on kesäkuulta. Syyksi ei varmaan kelpaa se, että puolitoista kuukautta on mennyt joko hirmuisessa työkiireessä tai jossain reissun päällä. Syvät pahoittelut ja toivottavasti tämä korjaa vajetta ainakin hieman.
Meille on myyrien turha tulla häärimään, tai eivät ainakaan hääri kauaa. Mutapuutarhakin oli keskikesän ajan aivan kuivana, niin että kalenteripoika pääsi pyydystämään kuivin tassuin.
Vähän laajemmassa kuvakulmassa näkyy Rohanin loppupään keskikesän asua: ainakin tähkähelmikkä ja tummakukkainen varjolilja erottuvat juuri ja juuri. Ja Rohanin päädyn portlandruusu 'Duchesse de Rohan'. Heti Mustin pehvan takana kiven vieressä on valkokukkainen etelänkurjenmiekka. Sekin kukki jossain vaiheessa kesää.
Musti esittää, että puksipuuaita kaipaa leikkuuta. Se ei saisi ulottua hännän puolivälin yli.
Heinäkuussa kuvasin ihania 'Romance' -tarhamarskinliljoja, kun taustalla näkyi jokin tumma möykky.
Mustihan se siellä, yhdellä lempipaikoistaan kedon laidalla.
Mustin kaveri lapinporokoira Lávvi kävi meillä.
Jälleennäkeminen on aina yhtä iloinen.
Ransu:
Musti, oletko kunnossa? Hullu. Kaveeraat koiran kanssa.
Hajurako pidettävä. Vahdittava myös, että koira ei pääse sisään.Lávvilla oli kyllä hommiakin. Tässä Lávvi esittelee vaahterapöheikköä, jonka isäntänsä raivasi. Ihan huomaamatta olivat vaahteranvesat kasvaneet seitsenmetrisiksi.
Siinä ne vielä ovat, talon päädyn ja kuusen välissä.
Ja sitten eivät ole enää, kasa klapeja vain muistona. Hyvä, että lähtivät varjostamasta omenapuun tainta, jota ei kuvassa orjanruusupuskan takaa oikein näekään. Ruusun takana kasvaa myös 'Musta Rudolf'. Tässä olisi tarkoitus olla hedelmätarha, ja viime syksynä istutin vaahteroiden keskelle myös nenäliinapuun, pääsee sekin nyt paremmin kasvamaan.
Kalenteripoika kavereineen toivottaa mukavaa syksyn alkua ja lupaa palata linjoille pian!
Etelänkurjenmiekka – Iris spuria
Nenäliinapuu – Davidia involucrata
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Puksipuu – Buxus
Tarhamarskinlilja – Eremurus × isabellinus
Tähkähelmikkä – Melica ciliata
Varjolilja – Lilium martagon
.png)
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
.jpg)
Kaunista syyskuun alkua sinulle ja ihanille kalenteripojille .
ReplyDeleteKiitos, samaa sinulle!
DeleteMusti, onko siellä hyvin ollut metsämyyriä tänä kesänä? - Pepsi
ReplyDelete:-D (terkuin Saila)
DeleteKyllä niitä on mukavasti noussut! Musti
Ihana postaus :D Ja ihana kalenteripoika <3
ReplyDelete♥
DeleteMustin silmät sointuvat niin hyvin vihreään nurmeen, varsinkin tuossa kolmanneksi ensimmäisessä kuvassa.
ReplyDeleteVoin kuvitella, että teillä käyvät koirat saavat vähän vaihtelevia tervetulotoivotuksia.
Lávville nämä vierailut on vähän hämmentäviä.
DeleteParempi myöhään kuin ei milloinkaan ja hyvää kannattaa odottaa! Hauska postaus ja kuvasarja. On siinä koiralla ollut ihmettelemistä kerrakseen kun Musti asettui makoilemaan ketarat ojossa kedolle! On se kova. Ja ihana. <3<3<3
ReplyDeleteT : Musti-fani
Pääasia kai lienee, että Mustilla on ollut mukava kesä ja pääosin sen on saanut oleskella kotona kaikessa rauhassa, etenkin heinäkuun puoliväliin asti. Siitä eteenpäin mamma on roudannut sitä ikävästi kaupunkiin omien matkojensa ja menojensa ajoiksi, mitkä Mustin mielestä voisi aivan hyvin peruuttaa.
DeletePojilla on selvästi ollut mukava kesä pakollisista kaupunkihetkistä huolimatta. Ihana kuvasarja Mustista ja Lávvista. Usein korostetaan kissan ja koiran vastakkainasettelua, mutta todistetusti ne voivat olla myös hyviä kavereita. Kissapostauksissasi Mustin ja Ransun erot tulevat kivasti esiin. Ransu on kuin kuninkaallinen konsanaan ja Musti taasen hulivilipoika.
ReplyDeleteVaahterapöheikön lähtö avarsi näkymää. Eiköhän nenäliinapuu saa siitä uutta innostusta.
Koiran ja kissan elekieli on erilainen, siinä taitaa olla kielimuuri. Ransu ei valitettavasti saanut pienenä tutustua koiriin, niinpä sille on jäänyt elinikäinen epäluulo niitä kohtaan.
DeleteNenäliinapuu on onneksi selvinnyt hyvin sekä ensimmäisestä talvestaan (vanhaan villakaulaliinaan kääryttynä) että kuivasta kesästä, jolloin kastelin sitä kyllä aika harvoin. Sen varjostukseksi jätettiin vielä korkea vanha punaherukka, mutta muuten se saa olla talon päädyssä olevan pienen kumpareen kuninkaana.
Myyräisää syksyä kalenteripojalle. Eiköhän tutun koiran kanssa kaveeraminen ole sallittua. Vaahteran kasvu yllättää. Nyt kun katson etten poista taimea vielä niin vuoden päästä se on jo liian suuri.
ReplyDeleteKalenteripoika kiittää! Myyriä nousee toistaiseksi maasta oikein mukavasti.
DeleteHeh, vaahterat tosiaan venyvät lähes silmissä. Tonttini oli alussa aikamoinen vaahteravesakko ja sitä en halua takaisin.
Musti ja Lavvihan ovat kuin Naukulan Sulo ja Puolu-täti ❤️ Aina yhtä iloinen jälleennäkeminen. Hienosti näkyy, kun koiralla häntä vispaa ilosta ja kissalla puolestaan häntä on paikallaan ja komealla kaarella pystyssä, kun on kivaa.
ReplyDeleteSulo ja Puolu-täti ovat klassikko! ♥
DeleteHyvin bongattu nuo eläinten häntäeleet. Juuri noinhan se menee.
Haha, ihanat eläinkaverukset!
ReplyDeleteOn ne ihanat!
DeleteHauska kuvasarija kissan ja koiran kohtaamisesta :) Ja Ransu :D
ReplyDeleteRansu painii omassa sarjassaan ;-)
DeleteKalenteripoika (-pojat) on suosikkejani! ja samanväriset nelijalkaiset taitaa tuntea hengenheimolaisuutta keskenään ;)
ReplyDeleteEhkäpä! Lávvin emo oli Mustin bestis silloin, kun Musti oli pieni. Mustien jengi.
DeleteIhanat kuvat ja mukavaa kerrontaa :)
ReplyDelete:-)
DeleteHyvä mittatikku tuo Mustin häntä;)
ReplyDeleteOn, muuten ei tajuaisi aitojen kasvaneen ;-)
DeleteOlipa hauskat kuvat Mustin ja Lávvin kohtaamisesta! Kummallakin näytti olevan hauskaa. Onko Musti muuten aina silloin häntineen paikalla kun olet leikkaamassa puksipuuaitaa? Ettei tule liian matalaa tai liian korkeaa? :D
ReplyDeleteMusti kyllä saisi olla! Mutta silloin saisi myös olla saksien kanssa tarkkana, niin että ehkä onneksi ei ole.
DeletePantteri ja porokoira kyllä sopivat ilmeisen hyvin yhteen. Ransun närkästystä en (ihmisnäkökulmasta) aivan kokonaan ymmärrä, ja toisaalta (kissanäkökulmasta) ymmärränkin. Onhan se nyt erikoista, että kunnianarvoisa pastoripantteri tuolla tavalla ryhtyy koiran kanssa laittamaan tassulla koreasti. Vaan vapaa-aika se on panttereillakin ja silloin voi vaikka vähän irrotella.
ReplyDeleteRansu on varmaan nyreissään siitä, että huushollin turvaaminen koirainvaasiolta on yksin hänen harteillaan, kukaan muu ei osallistu tai varmaan edes ymmärrä tilanteen vakavuutta.
DeleteJälkijunassa nautin kalenteripoika-annosta. Minusta Ransun asenne on ihan fiksu, vähän kannattaa pitää väliä/ vahtia.
ReplyDeleteKalenteripojat ovat aina ajankohtaisia! :-D
DeleteKyllä, eihän noista vieraslajeista koskaan tiedä, mitä ne meinaavat ;-)