Keltaoransseja iloja

 Nuohooja kävi ja sain kassillisen herkullisia kantarelleja. Nam, sienikastiketta! Pakkasesta löytyi kermakin. Kun kulkee kahden kodin väliä, tulee pakkaseen viskattua hätäpäissään kaikenlaista. 

Mutta mistä sipulia? Sitä olin unohtanut ostaa. Enkä sitä muutenkaan hirveästi ostele, sillä en oikein voi syödä sipulia. Mutta mitä on sienikastike ilman sipulia, kysyn vaan.

Hetken tuumailin pihani sipuleita. On karhunlaukkaa, käärmeenlaukkaa, ruoholaukkaa ja pillisipulia. Eiköhän jostain niistä saisi sen verran sipulia kaivettua, että siitä sienikastikkeen saisi. 

Olisi valkosipuliakin, mutta kuten joka vuosi, en enää löydä sitä. Koska sen lehdet nahistuivat jo heinäkuussa, ei niistä enää ole sen vertaa jäljellä, että voisi sipuleita paikantaa. Ja tänä vuonna olen sentään kunnolla kastellut niitä, kun hankin uppopumpun kastelukaivoon. Silti ottivat ja nahistuivat. Olen istuttanut ko. valkosipulit viitisen vuotta sitten enkä vieläkään ole saanut niistä ensimmäistäkään satoa, pah.

Mutta takaisin sienikastikkeeseen. Siitä tuli vallan kelvollista kuvan pillisipulien kanssa. Em. aineksien lisäksi lorautin siihen hieman valkoviiniä, kun mies oli tuonut jonkun itse tekemää kovin hiivaisan makuista eli juomakelvotonta, mutta kyllä se ruuanlaittoon sopii. Vähän korianteria, rakuunaa, kormamaustetta, suolaa ja pippuria, siinä se kai oli. Ja voita, tietysti.

Siihen loppui ruokaosuus, jotka ovatkin harvaa herkkua tässä blogissa. Siirrytään silmänruokaan.

Ihmetysten ihmetys: peura ei vieläkään ole vieraillut. Kun tulin reissulta kotiin, olivat perunanvarret, pavut, liljat, asterit, syysleimut – siis ihan kaikki tallella. Karhunvattujakin pääsin syömään, kun niitäkään ei ollut riivitty! Tämä ihana ruukussa kasvava tarharuostekukka 'James Coey' kukkii nyt kaiketi ekaa kertaa. Väri on tosi hyvä tumman oranssi.

Avomaalla kasvavat eivät vielä kuki. Ne kyllä näyttävät talvehtivan oikein hyvin paikassa, joka saattaa olla hyvinkin märkä talvisin ja missä keväällä oikein vesi virtaa maanpintaa pitkin. Kesälläkään paikka ei ole hirveän kuiva. 

Sellaista kuivaakin kohtaa olen kokeillut, mutta ne näivettyivät. Brittein saarilla ne kukoistavat ojien partaalla, joten selvästi ne viihtyvät kosteassa.

Kasvimaalla on ihastuttavan rehevää, kun peurat eivät ole syöneet mm. kuvassa näkyvästä laatikosta perunan- ja pavunvarsia! Vasemmalla kukkii auringonkukka: oikea ihme, sillä tällä saarella ne täytyy yleensä kasvattaa kaksimetrisen sähköpaimenen sisällä.

Eka auringonkukka avautui jo ennen reissuun lähtöäni ja olin varma, että tämä jää viimeiseksi. Sain siemenet Nilan keväisestä blogiarvonnasta, tämä oli nimellä "matala auringonkukka".

Auringonkukilla tosin oli jonkinmoiset mahdollisuudet selviytyä, sillä niiden ympärillä on kivieste. Peurat eivät tykkää askeltaa tällaisessa irtokivikossa. Valoin heinäkuussa tuon Rohanista kasvimaalle johtavan portaan (jo kolmanteen kertaan, sillä en vieläkään ollut tyytyväinen askelmien mittaan) ja samalla tein kiveystä ylempänä kasvimaalla, sillä sain lottovoiton eli reilut parisataa kiloa kuivabetonia käyttööni. 

Ihan kaikkea en ehtinyt käyttääkään, sillä Norjan-reissu tuli väliin. Mitä ihmettä, tuosta projektistahan on ihan pieni tovi, ja se keskeytyi vain hetkeksi reissujen ja niiden välisten työkiireiden takia – ja siitä on puolitoista kuukautta! No, viskelin tuohon kiveyksen jatkamista varten kiviä ja ne olisivat kuitenkin olleet ehkä jonkinlaisena suojana, jos peura olisi tullut.

Täällä on satanut viimeinkin kunnolla, siitäkään ei voi olla pahoillaan. Erityisen kiitollisuuden sateesta aiheuttaa puutarhan lisäksi se, että luin vastikään Maja Lunden Sinisen. Sen viimeisiä sivuja lukiessani kuulin, kuinka sade alkoi ropista ikkunapelteihin. Tunnelmaa ei pysty edes kuvailemaan, siinä nousi pala kurkkuun ja niskavillat pörhistyivät. Suosittelen kirjaa lämpimästi, mikäli et ole sitä vielä lukenut.

Tunnelma on rempsahtanut, sillä en tosiaan ole päässyt tai ehtinyt hoitamaan pihaa yli kuukauteen oikein kunnolla. Nyt on ainakin ruoho kasvanut!

Kukassa ovat harmaaminttu, nukkasalkoruusu ja kaukasiankirahvinkukat eli samat kuin viimeksi kotoa lähtiessäni. Loppukesän yksi parhaita asioita onkin se, että poissaolon aikana ei yleensä tule missanneeksi mitään, sillä tahti on jotain ihan muuta kuin alkukaudella.

Auringonkukka – Helianthus annuus

Harmaaminttu – Mentha longifolia

Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea

Nukkasalkoruusu – Alcea rugosa

Pillisipuli – Allium fistulosum

Tarharuostekukka – Crocosmia × crocosmiiflora