En ole vieläkään tehnyt heinä- tai elokuun kalenteripoikapostausta kaikenlaisista kiireistä johtuen. Sen vuoksi nyt alkuun Ransun kuva ja nöyrä anteeksipyyntö kaikille kalenteripoikien ystäville.
Olin pitkän viikonlopun Pohjois-Karjalassa. Reissun syy oli Nurmeksen vanhan kauppalan avointen ovien päivä ja siellä vetämäni puutarhakierrokset ja luento. Päivä oli mukava mutta kiireinen enkä ottanut yhtäkään kuvaa.
Reissun ajan olin ystäväni Wilman vieraana, hän on Murtovaaran talomuseon hoitaja. Joten heti ensimmäisenä aamuna suuntasimme Murtovaaralle.
Viimeinen puoli kilometriä talolle kävellään polkua pitkin. Tämä lampi on jo Murtovaaralla, ja tätä vesireittiä pitkin tukkeja on uitettu.
Vanha silta uittoränneineen rakennetaan uudestaan. Vedenpinta on kuivan kesän jälkeen alhaalla.
Sitten saavutaan aukiolle, jonne ei tänäkään päivänä yllä sähkö. Lähin naapuri on viiden kilometrin päässä.
Täällä kaikki on niin kuin on aina ollut. Mutta mikä on "aina"?
Pihapiirin rakennukset edustavat eri aikoja. Vanhimmasta päästä ovat eteisellä yhdistetyt kaksi savupirttiä, uudempi ja vanhempi. Ne ovat säilyneet, koska kruununtorpalle tuli metsähommiin kymmeniä miehiä kerrallaan ja majoitustilaa tarvittiin.
Kuvassa näkyy, kuinka malkakaton alla on monta kerrosta tuohta.
Aitassa on komeat kyytönnahkasaappaat.
Wilma, joka museota hoitaa, osaa kertoa kaiken malkakatoista, sillä hän myös korjaa niitä. Tässä on vastikään uusittu malkakatto. Itäsuomalaisessa tyylissä malat lepäävät räystäslaudan varassa.
Huomaa tuohesta tehdyt linnunpöntöt! Pihapiirissä lentelee muun muassa pääskysiä.
Tallin jatkeeksi tehty matalampi pärekattoinen navetta on lähes uusi, sillä se rakennettiin vuonna 1951. Wilma havainnollisti asian huomauttamalla, että samaan aikaan rakennettiin kaupunkeihin kovalla tohinalla nykyaikaisia kerrostaloja.
Täältä suunnasta katsottuna näkyy korkeimpana talli ylisineen.
Metsästä löytyy karsikkopetäjä. Siihen on kaiverrettu vainajien nimikirjaimia ja kuolinvuosia saattomatkalla kotoa hautuumaalle.
Wilma kertoi idean hauskasti: Jos vainajaa alkaa haudassa yksinäisyys ja koti-ikävä vaivata ja hän lähtee palaamaan kotiaan kohti, huomaa hän petäjän kohdalla: "ahah, mie olen siis kuollut" ja palaa haudan lepoon eikä mene kotiinsa kummittelemaan.
.JPEG)
.jpg)
Kiitos tästä, oli erittäin mielenkiintoista lukea ja katsoa tarkasti kuvat. Niin kaunista todellakin. On upeaa, että nämä rakennukset ovat arvokkaasti säilyneet.
ReplyDeleteTerveisiä komealle kalenteripojalle!
On mahtavaa, että on tällaisia kokonaisina säilyneitä miljöitä esineistöineen.
DeleteKalenteripoika kiittää!
Kaunis paikka <3 Ihana pihapiiri ja upeat rakennukset! Olet ottanut hienoja kuvia ja postaus on mielenkiintoinen. Kalenteripoika on hurmaava <3
ReplyDeletePaikka on todella vaikuttava, siellä tuntee olevansa niin kaukana kaikesta, nykymaailmakin on jossakin sumuverhon takana.
DeleteOnnistuneesti yhdistetty työ ja huvi. Aivan mahtava paikka tuo Murtovaara ja miten hyvin säilynyt. Malkakatot ovat hienoja, kekseliästi on ennen rakennettu kaikki oman metsän aineksista.
ReplyDeleteKyllä, ihanaa mennä töihin tuollaiselle hienolle seudulle, kunpa vain joskus voisi viipyä pidempäänkin. Mutta jo tässä lyhyessä muutaman päivän visiitissä ennätin toisellekin retkelle, siitä vielä erikseen.
DeleteValtavastihan tuossa on ylläpitotyötä, jatkuvasti täytyy joitakin kattoja ja paikkoja korjata. Mutta ystäväni onneksi tykkää, että on vaihtelevaa ja kiinnostavaa puuhaa. Motivoituneempaa museonhoitajaa saa hakea.
Hattua pitää nostaa entisille ihmisille, jotka ovat kaikki rakennusten osat ja tarvekalut keksineet ja tehneet!
Tuo tunnelma noiden vanhojen rakennusten luona on niin rauhallinen, helppo pysähtyä hengähtämään menneen ajan tunnelmaa. Ei varmaan elämä kovin helppoa ollut siihen aikaan vaikka nyt on niin hyvä tunne katsoa paikkaa. Ihanaa että säilytetään nähtäväksi nyky ihmisille miten joskus oin eletty.
ReplyDeleteElämä oli työteliästä ja ravintokin niukkaa, ihmiset kitukasvuisia ja elämänkaari melko lyhyt. Hilja-mummeli oli hyvin vanhan näköinen jo keski-ikäisenä, kuulemma. Mutta on se varmasti antanutkin, ja voi hyvin kuvitella, ettei tuolta ole halunnut muuttaa kaupunkiin. Kyllä tuolla silmä lepää, kaikki on niin harmonista ja rauhallista. On myös hauska kuvitella sitä vilinää, melskettä ja hien (ja huussin...!) hajua, kun on majoitettu kymmeniä metsätyömiehiä kerrallaan.
DeleteHienosti on jäläkipoloville säilyny ja säilytetty. Työtä tuo kunnossapito vuatii. En näin Pohjois-Karjalaisena tienny koko paikan olemassaolosta! Nurmekseen pitäs ihan ajan kanssa tutustuu!
ReplyDeleteMahtava asia, että koko rakennuskanta on tallella ja esineistöä myös!
DeleteMurtovaara on kovin pohjoisessa ja Pohjois-Karjala valtava. Sinne on helpoin mennä Valtimolta Kajaanin-tietä vähän etiäppäin ja sieltä oikealle. Mutta Nurmeksen kauppala on myös ehdottomasti käynnin väärti! Siellä on paljon nähtävää.
Ihana paikka säilynyt jälkipolville!
ReplyDeleteMietin miten ihmiset ovat voineet asua savupirtissä...luulisi sen savun hajun vieneen jo tajun. Näin migreenistä kärsivänä ajatuskin jo kauhistuttaa..:)
Ransu♥♥
Sitä minäkin mietin. Toisaalta rakennuksessa on ollut rakoja, joista savua on poistunut. Kaiketi ihmiset liikkuivat kyyryssä savurajan alapuolella...
DeleteHiano ja hyvin säilyny pihapiiri. Maalaasromantiikkaa parhaammillaan, mutta aikoonaan on elämästä ollu romanttisuus varmasti aika kaukana.
ReplyDeleteOn se työteliästä ollut, mutta eiköhän romantiikkaakin joskus mahtunut mukaan! Ja niitä hienoja hetkiä, kun on raikas kesäaamu ja maailma kuin uusi. Sille ei varmaan ikinä tule immuuniksi. Entiset isännät ovat lisäksi osanneet veistellä kauniita yksityiskohtia, vaikka vähemmälläkin työllä olisi selvinnyt, on siinä kauneutta osattu luoda elinympäristöön. Olisiko sekin tavallaan romantiikkaa.
DeleteOn se vaan tärkeää säilyttää vanhoja rakennuksia ja esineitä jo senkin vuoksi, että ihmiset näkisivät kehityksen ja osaisivat arvostaa esi-isiään.
ReplyDeleteElämä Murtovaaran kaltaisissa paikoissa on varmasti ollut ankaraa, mutta myös antoisaa. Voin hyvin kuvitella tuonne omanlaisensa kiirettömyyden, josta nykyisin vain unelmoidaan.
Niin on minustakin. Tuo on omaa kulttuuriperintöämme, ja olisi sääli kadottaa se tai säilyttää vain kirjoissa, filmeissä jne. Kun menee tuollaiseen paikkaan, entisajan elämä ja ihmisten sinnikkyys sekä kekseliäisyys tulevat konkreettisiksi. Lisäksi voidaan tutkia esimerkiksi, kuinka rakennukset on rakennettu.
DeleteKyllä tuolla on varmasti eletty aivan luonnon rytmissä, eläintenpidossa ja peltojen käsin hoitamisessa on varmaan ollut kova kiirekin välillä, mutta ehkä se on kuitenkin erilaista kuin nykyihmisen kiireet.
Ennen on ollut aikaa ja ihmisillä taitoja tehdä itse silmää miellyttäviä rakennuksia ja tykötarpeita. Meikät saa hädin tuskin lapasta aikaiseksi, ja nämä suutaroi kengät, ja hyödyntää kyytöstä lihan lisäksi nahatkin. Tiedä kuinka mukavaa omillaan pärjääminen loppujen lopuksi olisi. Voisi tulla äitiä ja varsinkin isoäitiä ikävä.
ReplyDeleteHeh, isoäitiä tulisi kyllä ikävä! Hattua täytyy nostaa entisajan ihmisten tekemisille. Toki silloinkin on ollut lorvailijoita, mutta heistä ei ole jäänyt konkreettista perintöä. Meillä on monessa suhteessa kovin helppoa. Aika näyttää, jääkö tämä helppous lyhyeksi ajaksi ihmisen historiassa.
DeleteRansu villinä ilosta :) Hienot rakennukset! On hyvä, että näitä paikkoja on säilynyt näin hyvässä kunnossa.
ReplyDeleteMahtavaa, että tällaisia kokonaisuuksia on säilynyt esineineen ja tarinoineen.
DeleteKesän kalenteripojalla on hyvinkin makea ilme ;)
ReplyDeleteKuvat ja tarina avaavat ikkunan entisajan elämään. Sitkeä oli Hilja -mummokin loppuun asti.
Kiitos esittelystä!
Kiitos, kiva että tykkäsit!
DeleteHienoja maisemia ja niin tunnelmallisia kuvia ♥
ReplyDeleteOn niin vaikea välittää sitä valtavan erämaan ja eristyneisyyden tunnetta, sitä, miten ihminen tuntee itsensä pieneksi oikein terveellisellä tavalla. Mutta kauniit rakennukset ja yksityiskohdat voi sentään kuvata.
DeleteKiitos, kun esittelit. Jospa pääsisi ensi kesänä poikkeamaan! Tuohiset linnunpöntöt♥
ReplyDeletebiloba
Tuohiset linnunpöntöt ovat huippuhienoja ja söpöjä! Tuo on todella kiva käyntikohde, suosittelen.
DeleteSinähän olet lähellä käynyt :) Kilometri toisensa jälkeen jatkuvat soratiet metsän keskellä ovat tulleet tutuiksi jo lapsuudessa. Murtovaarassa en ole käynyt mutta kerran tässä vähän lähempänä olevassa Riuttalan talonpoikaismuseossa ja yhden kerran yksityispihapiirissä olevassa savupirtissä. Tutunnäköisiä juttuja siis. Hienoa, että noita vanhoja pihapiirejä säilytetään ja pidetään kunnossa jälkipolville. Niissä vierailun jälkeen osaa taas arvostaa nykyisenkaltaista helppoa elämää eri tavalla. Kiitos kuvakierroksesta ja esittelystä!
ReplyDeleteKurvasin ihan teidän kylän ohi! Hienoja seutuja teilläpäin & koillisempana. Tuli myös nähtyä seutuja, joilla en ollut koskaan käynyt, kuten osia Pohjois-Savoa ja Kainuuta.
DeleteOn upeaa, että näitä vanhoja paikkoja on, ja tarinoita entisajan elinoloista ja tyylistä tallessa. Vaikka itse peseydyn puusaunassa kantovedellä, koen silti, että elämäni on helppoa. Ruoka tulee kaupasta ja säilyy jääkaapissa, esimerkiksi. Paitsi että nyt meinaan pistää kattilaan vastakerätyt itse kasvatetut pavut, sillä ne ovat tuoreina parhaita!
Niin arvelinkin kun ei sieltä päin oikein muita järkeviä reittejä Nurmekseen olisikaan, jos ei halua ajella ylimääräistä sataa kilometriä. Alle kilometrin päästä pyyhälsit ohi :D
DeleteVoi ei, niin läheltä todella! Kyllä kirvelsi, kun olisi ollut mahdottoman mukavaa nähdä sinut, Karo ja puutarhasi, mutta se olisi vaatinut etukäteen sopimista ja enemmän aikaa.
Delete