Vielä yksi kohta Norjan-reissusta, sitten loppuvat nämä jutut (ehkä).
Kierrettyämme Øksfjordin niemeä jatkoimme iltamyöhällä ajoa lounaaseen. Ylittäessämme puolenyön aikaan kannasta, tuli vastaan sopiva levennys ja päätimme yöpyä. Otin illalla tämän kuvan – tai yöllä, kello oli 00.40. Näin valoisaa! Vaikka oli jo kuukausi juhannuksesta.
Vähän ylempänä mäellä näkyi lumilämpäreitä. Lapinporokoira Lávvi odottaa aamulla, että lähdemme niitä tutkimaan.
Täällä olikin kiinnostavia kasveja. Tässä norjanjäkkärän komeat soihdut ihanien ruohokanukoiden keskellä.
Yhä ylös. Täpläkämmeköiden kanssa kukkii jokin talvikki.
Lapinorvokki!
Ja kesälunta! Viimein pääsimme lähimmälle pienelle lumilämpäreelle. Lávvi:
nam, nam! Rouskis rouskis!
Vähän ylempänä on kivinen tasanne. Moni muukin on tänne kiivennyt ja kasannut kivikekoja.
Tasanteen jälkeen olisi laakso ja korkeampia vuoria.
Lávvin mielestä tässä on juuri sopivaa ja ryhtyy piehtaroimaan.
Uuvana. Onpa kaunis ilman kukkiakin! Sen seurassa kasvaa jokin suikertava paju, ehkä vaivaispaju tai napapaju.
Ihania, herkkiä vanamoita näkyi reissun varrella siellä täällä.
Siniyökönlehti on jännittävä. Valkoyökönlehteäkin oli tässä lähellä.
Sitten pääsimme isommalle lämpäreelle. No nyt!
Porokoiran heinäkuinen lumirieha.
Kas, kun isäntäkin innostui laskettelemaan lumirinnettä.
Pienen puron vierellä kasvaa karhunruohoa.
Puro solisee täydellisen kauniina tunturin rinteen kivikossa. Näitä luonnonpuroja nähdessäni mietin aina, kuinka tuollaisen täydellisyyden osaisi rakentaa. Että se näyttäisi yhtä luonnolliselta!
Komea saniainen! Pysty, jäykkälehtinen. Tästä tuli vähän mieleen oman puutarhani kilpihärkylä ja niinpä tämä taitaakin olla sen sukulainen suippohärkylä.
Suureksi ilokseni näin reissulla montakin kimalaista. Niitähän on pohjoisessa vielä enemmän lajeja kuin täällä etelässä. Tämä taitaa olla lapinkimalainen. Ihanan värikäs tapaus!
Alarinteessä tulevat vastaan taas täpläkämmekät ja tupasvillat.
Paikka on muutenkin kiinnostava kuin luonnon puolesta: täällä on ollut Baddereidetin vankileiri, jossa sotavangit rakensivat mm. lumiesteitä ja tien ylle hirsitunnelia, jotta tie ei erottuisi talvisesta maisemasta ja saksalaiset pääsisivät kuljettamaan sotakalustoa huomaamatta.
Sotateema jatkui seuraavalla pysähdyspaikalla aivan sattumalta. Tältä hienolta näköalapaikalta aukeaa maisema yli Skorpan saaren, jossa puolestaan pidettiin saksalaisia vankina keväällä 1940. Pohjois-Norjassa pistettiin natseille kunnolla kampoihin, mutta vain pari kuukautta myöhemmin saksalaiset miehittivät tämänkin alueen.
Hauskasti muuten tuolla saaren takana kaukana näkyy vuono, jossa ajelimme myöhään edellisiltana. Niin lähellä ja kuitenkin siitä oli jo ikuisuus, kun välissä ehti kierrellä ja tehdä kaikenlaista. Niin kuin syödä lunta.
Tähän päättyivät Norjan-reissun tarinat tältä erää. Seuraavaksi varmaan sitten ihan erilaisia maisemia.
Karhunruoho – Tofieldia pusilla
Lapinkimalainen – Bombus lapponicus
Lapinorvokki – Viola biflora
Napapaju – Salix polaris
Norjanjäkkärä – Omalotheca norvegica
Ruohokanukka – Cornus suecica
Siniyökönlehti – Pinguicula vulgaris
Suippohärkylä – Polystichum lonchitis
Talvikki – Pyrola
Täpläkämmekkä – Dactylorhiza maculata
Uuvana – Diapensia lapponica
Vaivaispaju – Salix herbacea
Vanamo – Linnaea borealis
Sotateema jatkui seuraavalla pysähdyspaikalla aivan sattumalta. Tältä hienolta näköalapaikalta aukeaa maisema yli Skorpan saaren, jossa puolestaan pidettiin saksalaisia vankina keväällä 1940. Pohjois-Norjassa pistettiin natseille kunnolla kampoihin, mutta vain pari kuukautta myöhemmin saksalaiset miehittivät tämänkin alueen.
Tähän päättyivät Norjan-reissun tarinat tältä erää. Seuraavaksi varmaan sitten ihan erilaisia maisemia.
.png)
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
.jpg)
Luin putkeen koko kasan näitä Norjan postauksiasi. Suunnittelimme juuri kaveriporukassa seuraavaa reissukohdettamme ja liputin Norjan puolesta. Kun näitä postauksia katsoo niin todella toivoisin sen toteutuvan! Suloisia kukkia tässä postauksessa! Ja se Tromssan kasvitieteellinen olisi kiinnostava, bonuksena sumuiset saaret <3
ReplyDeleteToivottavasti Norjan-reissunne toteutuu! Siellä on niin valtavan paljon nähtävää ja niin eksoottisen vuoristoista, valtavan hienoa. Ainoa, jota tosissaan jäin kaipaamaan, oli kalakioskit/kahvilat/tms, joista saisi tuoreesta kalasta ja äyriäisistä tehtyjä voileipiä ja aterioita. Mutta sellaista ei löytynyt ainuttakaan. Kun on tottunut Britanniassa matkustaessa siihen, että aina on sataman vieressä joku fish & chips- tai katkarapuvoileipäkiska, josta saa samana päivänä pyydetystä tehtyä pikaherkkuja. Ainoat pikaruokalat näkyivät olevan kebab-pizza-hamburger -linjaa. Niin surullista!
DeleteNo onpa outoa! Kyllähän syöminen on reissussa mitä olennaisin asia. Vaikka Norja on rikas maa niin kuulemma kouluruoka siellä hoituu kotoa tuodulla voileivällä. Ehkä aikuisillakin sitten on voileivät mukana... Hmmm, en tiedä miten tämä teoriani selittää nuo kebab paikat. Toivottavasti pääsen joskus Norjaan tutkimaan asiaa ;)
DeleteOn outoa ja matkailijan kannalta harmillista. Voihan se olla, että kulttuuri vain on sellainen, että kalaruuat valmistetaan kotona tai sitten käydään ehkä jossain oikein hienossa ravintolassa, mutta pikaruoka/kahvilatyyppisiä kalapaikkoja ei ollut ollenkaan. Yksi tosi kivan näköinen kahvila jostain reissumme varrelta löytyi, oikein satamanäköalalla, menimme sisälle, mutta sielläkin menu koostui hampurilaisista ja tomaattikeitosta yms. mitä voisi saada vaikka Tampereella. Höh.
DeleteMatkailu avartaa :) Lavvi on ainakin sitä mieltä ja onnessaan, ehkä lumesta, ehkä siitä, että sai olla teidän seurassa :)
ReplyDeleteLávvi ei ollenkaan viihdy helteissä, joten viileä sää ja kesäiset lumilämpäreet varmasti ilahduttivat :-D Autoilustakaan se ei kyllä välittäisi. Vaikea sanoa, mitä se valitsisi, jos olisi saanut valita. Ehkä se kuitenkin oli mielummin isännän mukana reissussa.
DeleteOlipa hauskaa, että porokoira pääsi keskellä kesää lumihangille juoksemaan:)
ReplyDeleteSe taitaa olla Lávvin parhaita kesämuistoja :-)
DeleteAivan erilainen kasvisto tuolla! Etelän elävänä tuo lumi on kaukainen asia 😁
ReplyDeleteTunturi-/vuoristokasvillisuus on aivan ihmeellistä ja niin kaunista. Ja kun kasvukausi on niin lyhyt, että kaikki kasvit kiirehtivät kukkaan niin pian kuin pystyvät, jotta syntyy uusia sukupolvia.
DeleteLunta en todellakaan odottanut kohtaavani :-D
Mielenkiintoisia kasveja siellä Norjassa, matkailu avartaa siinäkin mielessä! Miekin oisin mieluummin hangilla ollu niitten helteihen aikaan. Porokoirakin on tykänny!
ReplyDeleteIhania ovat pienet sinnikkäät kasvit, ja jotkut todella komeitakin! Varmaan nuo kaikki kasvavat Suomenkin Lapissa.
DeleteVarmaan aika moni muukin kaipasi porokoiran (ja isäntänsä) lailla helteistä pois.
Olipa taas mielenkiintoisia maisemia ja kasveja! Kasveista monet aivan uusia tuttavuuksia. Vanamon lisäksi tutuin oli ruohokanukka, joka elokuussa saa hauskat oranssinpunaiset marjat. Sitä olen nähnyt vaelluksilla Suomen tunturimaisemissa. Kiintoisin itselleni oli Lapinorvokki, sitä piti ihan googlettaa, kun oli niin sievä. Löytyi hauska maininta siementen rasvaisesta lisäkkeestä, jolla kasvin sanottiin houkuttelevan muurahaisia popsimaan siemeniä ja näin levittämään kasvia. Skorpan saaren maisemissa olisi kyllä myös hyvät sävyt villapaitaan!
ReplyDelete-Mummo-p.
Ruohokanukka on ihana, ja olen toivonut löytäväni tuota kotimaista ruohokanukkaa. Tällä samalla reissulla sellainen löytyikin Särkän perennataimistolta.
DeleteOnpa hauska tieto lapinorvokin leviämisestä!
Tuossa saari/vuonomaisemassa olisi tosiaan ihanat käsityöprojektivärit. Toisaalta lapinkimalainenkin voisi toimia pirteänä värimallina.
Kerrassaan kaunis tuo suippohärkylä! Mukava, että tunnistat kasvit meille muillekin. Muutenkin alkaa tehdä mieli taas vuonoille. Pari kertaa olen päässyt käymään, hellepäivänä tuli pulahdettua vuonoon uimaan, ja oli ihan tuhannen kylmää, kun vesi tuli suoraan jonkin jäätikön laidalta. Mutta niin kirkasta, että näki kaikki pohjakivet ja kasvit.
ReplyDeleteKuulostaa kylmyydestä huolimatta mahtavalta tuo vuonoon pulahtaminen. Meidän reissun aikana siellä ei ollut helteiden tapaistakaan :-D
DeleteMatkakumppani tunnisti isoimman osan kasveista paikan päällä, jälkikäteen tunnistettaviksi jäi vain muutama, kuten tuo härkylä ja karhunruoho, jotka onnistuin netin avulla tunnistamaan. Onneksi nykyisin netissä on niin paljon tietoa käden ulottuvilla!