Wednesday, 4 August 2021

Kuivuudenkestäviä perhoskasveja ja muita iloisia yllätyksiä

 Parin viikon poissaolon aikana sattuu ikäviäkin asioita, kun ollaan keskellä tavallistakin kuivempaa ja kuumempaa kesää. Ilonaiheitakin löytyy, keskitytään menetyksiin myöhemmin!

Tiikerililjat ovat selvästi erittäin kuivuuden- ja paahteenkestäviä. En ole tätä aiemmin havainnut, sillä peurat ovat syöneet varsista suurimman osan aiempina kesinä.
Toisin sanoen peura ei vieläkään ole vieraillut puutarhassani!

Samassa ruskopenkissä kukkii ihana oranssi Austin-ruusu Crown Princess Margareta. Pelkäsin sen kuolleen talveen, niin surkea ruskea tappi se keväällä oli, mutta vähitellen siitä nousi yksi verso ja nyt puska jo kukkii useamman varren voimin, vaikkakin hyvin matalana. 

Ihanaakin ihanampi Margareta!

Vielä kerran. Sinipiikkiputket, joita kuvassa näkyy, ovat loistavia perhoskasveja ja sietävät kuivuutta erinomaisesti.

Samoin on laidunkarstaohdakkeen laita. Tällaiset kasvit, joihin avautuu satoja pikkuruisia kukkia, ovat hyönteisten ruokalistan kärkipäässä.

Muotopuutarhassa saavat nukkasalkoruusun kukkavarret kukkia, vaikka kuivuudessa nämä ovat matalia – mutta eivät niin matalia, etteikö peura näitä söisi, jos tulisi pihaan. Näissä en ole perhosia nähnyt, mutta kimalaiset tykkäävät mennä kukan sisään unille.

Nukkasalkoruusun vieressä kukkii harmaaminttu, loistava perhoskasvi kaikkien minttujen tapaan. Kuivuus on saanut tämän hieman lurpalleen, mutta kukinta on silti yhtä runsasta kuin aina.

Syysleimujakaan ei ole käyty syömässä! Tämä on Blue Flame. Näiden kuivuudenkesto on melko hyvä ja tämäkin on jaksanut pykätä yhden kukkavarren.

Tämä trio, nukkasalkoruusu, harmaaminttu ja keltakaunokki, muodostaa ihanan väriyhdistelmän sen lisäksi, että ovat sietäneet kuivuutta erittäin hyvin ja kaikki ovat pörriäispuutarhakasveja.

Sama kauneus iltavalossa. Violetti ja keltainen, täydellinen väriyhdistelmä. 
Ilonaihetta on siinäkin, että myös kuolleeksi pelkäämäni Austin-ruusu The Pilgrim versoo sittenkin näiden vieressä, tai ainakin versot näyttävät aivan siltä eivätkä juurivesoilta. Siinäkin olisi keltaiset kukat, mutta se ei vielä kuki. Lopullisesti sen selviäminen paljastuu, kun se kukkii. Se alkoi versoa vasta myöhään kesäkuussa. Ainoa menetetty ruusu taitaakin lopulta olla Lady of Shalott, siinä ei edelleenkään näy eloa.

Pallo-ohdakkeissa on suorastaan ruuhkaa. Neljä kookasta keisarinviittaa ja pari pörriäistä päälle samassa kukinnossa on varmaan ennätys, jonka olen kuvaan saanut taltioitua.

Mutapuutarhan reunalla kukkii virginiantädykkö 'Album'. Tämäkin on matala, vain metrinen, mutta siinäkin on iloa kerrakseen, kun kukkavarsia ei kerrankin ole syöty!

Mutapuutarhan toisella laidalla tästä kylästä saatu vanha minttu kukoistaa joka vuosi ja on aina samanlainen perhosmagneetti. Kasvi leviää, mutta levitköön. 
Neitoperhosia osasin jo odottaa, sillä alkukesällä niiden mustia toukkia oli nokkosilla sankoin joukoin.

Sitten pitäisi kuulua rumpujen pärinää. Rohanissa kukki viimein Hernepensaskujanteelta vuonna 2013 saatu ritarinkannus, jonka Jori oli tuolloin kasvattanut siemenestä... Ritarinkannukset viihtyvät minulla hirmu huonosti ja tämäkin teki vain kerran yhden kituliaan kukkavarren, jossa oli muutama kukka. Lisäksi peurat syövät näitäkin.
Nyt se alkoi tehdä kookasta kukkavartta, ja nupuissa pystyi jo erottamaan väriä, kun oli aika lähteä työkeikoille ja Norjan-reissuun – toisin sanoen olla pois puutarhasta kaksi viikkoa. Voihan itku!
Ilo olikin aivan valtava, kun kotiuduttuani tapasin tämän komean kukkavarren täydessä kukassa. Lajike on 'Cherub'. Tämä on kuin grillivartaallinen vaahtokarkkeja!
Lisäksi Nilan (Lappalainen etelässä -blogi) lähettämistä vaaleanpunakukkaisista ritarinkannuksista osa on itänyt, joten toivottavasti hempeitä punakukkaisia tulee jatkossa lisääkin. 

Rohanin loppupäässä on myös iso ilo: jättikarhunputki, jota ei sitäkään ole syöty, kerrankin! Tämä on niin komea, toivottavasti tekisi nyt siementaimia, niitä ei ole vielä aiemmin ikinä näkynyt. Mutta eipä siemeniä ole juuri tullutkaan peurojen jäljiltä. Tämä on nimittäin kaksivuotinen, joten tätä kasvia ei ensi vuonna enää ole.

Kuten kaikki puutarhurit tietävät, puiden menetys kirpaisee eniten. Niitä kasvatellaan monta vuotta, alussa taimea kastellaan, sitten ei enää ole huolta taimen kuivumisesta, mutta suojaverkot viritellään talviksi (ja tähän kesään asti tällä on ollut suojaverkko ympärivuotisesti). 
Koristeomenapuu "Musta Rudolf" alkoi keväällä puhjeta lehteen, mutta puhkeaminen jäi puolitiehen. Kesän alettua lehdet alkoivat kuivua alaoksista alkaen. Poistin peuraverkon, kitkin heinikkoa puun ympäriltä, tarkastin, ettei runkoa ole syöty tyveltä, yritin kastella minkä kerkesin. Jossain vaiheessa älysin painaa jalalla maata tämän ympärillä ja kas, jalka upposi nilkkaa myöten koloon. Vesimyyrä oli syönyt juuria. Ei kaikkia, sillä muuten olisin saanut nykäistyä puun kokonaan maasta, niinkin on joskus käynyt. Jotakin oli siis juurista jäljellä.
Tamppasin maan tiiviiksi, jatkoin kastelua ja nyt puu näyttää tältä. Ylimmissä oksissa olevat lehdet ovat edelleen tallella eivätkä ole nyt näyttäneet näivettymisen merkkejä. Jospa puu vielä jaksaisi pinnistellä hengissä!

Ilouutinen muuten sekin, että juuri, kun kasvit alkoivat uudelleen lurpottaa (viime viikolla saatiin 20 mm vettä, mutta maa on yhtä rutikuiva), saimme puolen tunnin sadekuuron ja ainakin yhden millin vettä!


Harmaaminttu – Mentha longifolia
Jättikarhunputki – Angelica gigas
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum
Nukkasalkoruusu – Alcea rugosa
Pallo-ohdake – Echinops
Ritarinkannus – Delphinium
Sinipiikkiputki – Eryngium planum
Syysleimu – Phlox paniculata
Tiikerililja – Lilium lancifolium
Virginiantädykkö – Veronicastrum virginicum

34 comments :

  1. No voi hitsi...kun ei peuroja niin pitäähän sitä myyriä olla..:(

    ReplyDelete
    Replies
    1. No joo, aina on jotain :-D Myyrät tekevät onneksi paljon pienempää tuhoa!

      Delete
  2. Puutarhassasi vallitsee Stephen Kingimäinen kauhun tasapaino: minkä peurat säästävät, sen myyrät popsivat. Toivokaamme Musta Rudolfille toipumista ja pitkää ikää. On se sen verran ihastuttava pikkupuu.
    Kiva kooste kuivuutta kestävistä kasveista. Nyt pitää laittaa nimiä "korvantaakse", sillä tuskin tämä jää ainutkertaiseksi kuivuuskesäksi.
    Liljat ovat tänä kesänä siinä suhteessa osoittaneet parhaat puolensa. Erityisesti tiikerililjat kukkivat upeina. Ihanaakin ihanampi Crown Princess Margareta. Omani on kuoleman kielissä, joten ilolla katselen sinun prinsessasi kukkimista. Toissapäivänä kävin Plantsussa, jossa törmäsin kukkivaan Austin-ruusu Munster Woodiin. Ei ollut hintaa, eikä myyjää lähimaillakaan. Plantsun korkeilta tuntuvia hintoja katsellessa poistuin ruusun ääreltä, jotta ostokiusausta oli helpompi vastustaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh hee, Kingimäinen kauhun tasapaino :-D Noh, kuten tiedämme, yhden meno on seuraavan tulo ja olen jo ehtinyt suunnitella kertaalleen kuolleen 'Rixi' -omppupuun uutta hankintaa (kun sen tilalle tuli sitten istutettua rusokirsikka ja se on yhä hengissä). Mutta jos Ruudolffi päättää sinnitellä hengissä, se sille ilolla suotakoon. Voi olla, että juuri tuo rinteen kohta on huono sijainti myyriä ajatellen, sillä vähän alempaa kuoli mystisesti kuriilienkirsikka viime vuonna, ihan samoin sekin olisi puhjennut lehteen, mutta ei sitten ikinä puhjennutkaan.
      Tiikerililjat ovat sellaisia perinneperennoja, että ne ovat varmaan kestävimmästä päästä. Mutta voi itku, että sinun Margaretasi ei ikinä ottanut viihtyäkseen. Ehkä sitten Munstead oli myös hyvä jättää hankkimatta. Tai voi myös kokeilla, jos sitä on Taimian -50% alessa syksymmällä. Niillä hinnoilla raaskii jo kokeilla epävarmoja kasveja.

      Delete
  3. Nyt onkin perhosia näkynyt tosi paljon! Sulassa sovussa näyttävät olevan pallo-ohdakkeella:)
    Ja ai että miten ihana tuo Margareta on, sopii loistavasti tiikerilijan ja sinipiikkiputkien joukkoon! Täytyy tosiaan laittaa näitä paahteessa selviäviä korvan taaksen, pikkuisen suunnitteilla talon eteläpuolen nurmikkoa korvaamaan jotain paahteessa kestävää kukkivaa;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Teillä onkin sitten kivaa suunnittelua edessä! Ja paahteisilla paikoilla perhosetkin parhaiten viihtyvät :-)

      Delete
  4. Paahteiselle moreenikummulle rakennetun talon ympärille puutarhaa pikkuhiljaa rakentavalle tuli hyvää lisätietoa kasvien kuivuuden siedosta. Ehkäpä rohkaistun kokeilemaan tiikerilijaakin, lapsuudenkotini komeaa pihakukkaa, jolla hankittiin oranssit nenät :). Huikean hienoja ovat nuo ottamasi akvarellimaiset, osin utuiset kuvat, sininen ja oranssin sävyt tai violetti ja keltaisen sävyt! Eikös vaan, kun puutarhuri miettii kasveja, värejä, valoa eri vuorokauden aikana, hän on vähintäänkin yhtä perusteellinen kuin suuret taiteilijat.
    -Mummo-p.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meidän pihamme eivät sitten ole ihan yksi yhteen, sillä minä olen savimaassa alarinteessä. Keväällä vettä riittää, ja talvellakin, jos on märkä syksy/talvi. Mutta luulisin tiikerililjan perinnekasvina selviävän moreenikummun paahteessakin, ainakin kannattaa kokeilla!
      Hih, oranssit nenät!
      Utuiset kuvat syntyvät makrolinssin avulla, ei sen kummempia kuvauskikkoja ;-D Mutta totta on, että sommittelemme ja pohdimme eri kulmilta, varmaan aivan kuten taiteilijat. Toisaalta myös siirrämme ja muutamme teosta jatkuvasti.

      Delete
  5. Olen täysin unohtanut mintut perhoskasveina. Ovatpa ihania. Hyvä värisuora keltaiset ja lila.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mintutkin ovat loistavia, kun on paljon pieniä mesipitoisia kukkia.

      Delete
  6. Sama huomio, tiikerililja on osoittautunut erinomaiseksi kuivuuden kestäjäksi. Osa on vieläpä tänä kesänä korkeampia kuin koskaan ennen, enkä ole kastellut yhtään. Toivottavasti Musta Rudolf toipuu, hyvältä ainakin näyttää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ehkä ne loppukevään sateet auttoivat tiikerililjojasi hyvää kasvuun. Sipulikukkien salainen ase on tietysti sipuli, joka on täynnä kasvuvoimaa, oli sää mikä tahansa. Tämän kesän yhteyttämisestä tietysti seuraavan kesän kukkaloisto riippuu.

      Delete
  7. Hienoa, että peurat ovat pysyneet nyt pois ja olet nähnyt kukassa niin paljon kasveja. Perhoskasveissa on ollut tosi paljon perhosia, tuo pallo-ohdake on tosiaan aika ruuhkainen. Hieno kuva. Kuivuudesta osa kasveista ei tunnu välittävän, osa taas kärsii tai säästelee jollain muulla tavalla. Onneksi osa ruusuistasi kuitenkin nousivat.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On jännä seurata, miten eri tavoin kasvit suhtautuvat kuivuuteen, kun osa on selvästi sitä mieltä, että se on ihan asiaankuuluvaa. Toiset puolestaan ovat hävinneet kokonaan, toivottavasti kuitenkin juuristossa vielä on elinvoimaa.

      Delete
  8. Onpa mukavaa, että puutarhasi on saanut olla rauhassa peuroilta, vaikka ei vesimyyräkään mikää mukava naapuri ole! Kyllähän kauniiden kasvien soisi savan kukkia rauhassa, kuten tuo oranssi Margareta-ruusu! Pörriäiset ovat ihanasti vallanneet puutarhat!

    ReplyDelete
    Replies
    1. On niin mahtavaa, että saa nähdä nuo kauniit liljat. leimut ja ruusut kukassa!

      Delete
  9. Aivan ihana tuo ritarinkannus. Minulta on viime talvena kadonnut viimeinenkin kannus, ne ei kyllä olleetkaan noin ihanan värisiä, oli vain kahta eri sinistä. Onhan siellä paljon erilaisia kukkia, osaa en koskaan ole nähnyt, kiva kun saa kuvistasi katsoa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No voi harmi, siellä eivät sitten ritarinkannukset viihdy. On vähän mysteeri, miksi ne jossain viihtyvät ja jossain eivät.

      Delete
  10. Kauniita kuivassa viihtyviä kasveja ja kivasti perhosia. Pallo-ohdake näyttää olevan ainakin keisarinviittojen mieleen. Pienet kukat tiheässä todella houkuttelevat kaikenlaisia siivekkäitä puoleensa. Meillä oli tänään kaksi nokkosperhosta samassa jättiverbenan kukinnossa ja lajitovereita useammassa latvassa. Kuhina kävi siinäkin kasvissa. Kunhan syyssyrikän toinen kukinta-aalto alkaa, saa varmasti jo itsekin väistellä lepattelijoita.
    Onneksi tänä vuonna ne nelijalkaiset terminaattorit ovat pysyneet poissa puutarhastasi. Ja onneksi vesimyyräkään ei ollut syönyt kaikkia Rudolfin juuria. Jospa puu selviäisi, ainakin nyt näyttää lupaavalta.
    Todella kaunis ritarinkannus! Hienoa, että se malttoi viivytellä kukintaansa, jotta pääsit näkemään sen täydessä kukassa.
    Sateisia öitä sinne toivotellen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pallo-ohdakkeissa käy jatkuva kuhina, sekä perhosia että pörriäisiä. Mahtava kasvi! Tosin noita peruspallojen siementaimia saa nyppiä aika paljon, mutta lajikkeet eivät välttämättä tuota siementaimia lainkaan tai ainakaan niin paljon.
      Sinulla onkin siellä tosi hyviä perhoskasveja. Jättiverbenan siementaimista olen aivan kade! Minulla tuli kerran yksi, eikä se ehtinyt edes kukkaan kun talvi tuli ja korjasi.
      Ritarinkannus on todella äklö, mutta tuosta ei tule masu kipeäksi ;-)
      Kiitos! Huomis-iltapäivänä pitäisi alkaa kunnon sade, sitä odotellaan vesi kielellä.

      Delete
  11. Onpa ihana uutinen tuo peurattomuus puutarhassasi👍 Itselläni itää tällä hetkellä päässä ajatus aloittaa siirtyminen kohti puuvartisten puutarhaa. Jättäisin perennat vähemmälle tai sitten keskittyisin niissä vain aromaattisiin ja sellaisiin jotka ei niin maistuisi tulevaisuudessa etanoille. Nuo mintut voisi ollakin siinä hyviä💚

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mintut voisivat olla, tosin ne kyllä leviävät, mutta jos se ei haittaa, niin mikäpä sen parempi kuin satoa ja pörriäiskasvia samassa.

      Delete
  12. Rakastan noita tiikerinliljoja. Ovat niin upeita. Ja tuo harmaaminttu on todella kaunis, en ole tuollaista ennen nähnytkään. Peukku sille, että peurat ovat pysyneet poissa puutarhastasi. - Mukavaa viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tiikerililjat on niin ihana nähdä täydessä loistossaan, aiempina vuosina peurat ovat jättäneet kukan tai kaksi jäljelle, mutta eihän siinä ole nähnyt tuota niiden loistavaa kauneutta.
      Kiitos, hyvää viikonloppua sinullekin!

      Delete
  13. Varmaan jännittävää tehdä pihakierros, kun on ollut vähän aikaa poissa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On se aina jännittävää, lähinnä olen tottunut toteamaan, mitä kaikkea on syöty, nyt ei onneksi ollut sitä! Aika moni kasvi on kyllä kuivunut.

      Delete
  14. Vesimyyrät on perkeleestä. No mutta muuten näyttää upealta! Hienoa että ritarinkannus toivotti sinut tervetulleeksi ja vau mikä karhunputki. Pallo-ohdakkeita kyllä todella pitäisi saada, mahtavaa tuo perhoshyörinä! Olen kyllä kylvänyt niitä useamman kerran ilman tulosta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vesimyyrät on :-D
      No voi harmitus, ettei kylvö ole onnistunut. Ne kyllä tekevät melko hyvin siementaimia, usein liikaakin. Ehkä seuraavan kerran pitää kokeilla taimen kanssa, jospa siitä lähtisi pallo-ohdakepopulaatio alkuun.

      Delete
  15. Mistä peurattomuus? Auttoiko tekemäsi riista-aita? Meillä peuraongelma jatkuu mökillä edelleen, kun ei tonttia pysty kokonaan aitaamaan. Viimeksi oli syöty syysvuokot. Ei tarvitse sitten niiden kauneutta tänäkään vuonna ihailla. Sinulla kasvit kukoistavat ihanasti, ja sain muutaman muistutuksen hyvistä perhoskasveista, pitää hankkia jostain tuota harmaaminttua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi itku, peurat tosiaan syövät lähes kaikki ihanat syyskukkijat.
      Vaikea sanoa, mistä peurojen vähyys johtuu. Kyllä niitä on, muutama päivä sitten tehdyllä pidemmällä lenkillä törmäsimme kahteen peuraan (tai toinen oli vasa). Mutta aidattomistakin pihoista on tänä kesänä syöty vähemmän. Aita auttaa varmasti siten, että ne eivät jaksa nähdä vaivaa tullakseen aidan yli/ali/läpi, sillä minun pihastani ei vielä ole syöty yhtään mitään kesän aikana. Mutta jos peura tosissaan haluaa tulla, ei sitä aita pidättele, ellei se ole kolmimetrinen tiilimuuri.
      Saariston eri puolilta on kyllä kuulunut tietoa, että peuroilla on tavattu jotakin tautia. Niitä on tänä vuonna jotenkin vähemmän, vaikka etenkin alkukesänä näin niiden kymmenpäisen lauman kyläniityllä joka päivä. En tiedä, mitä niille on tapahtunut.

      Delete
    2. Okei, meillä taas peuroja on pilvin pimein ja vasojakin on jolkotellut tontilla useita, joten täältä eivät ole mihinkään kadonneet. Yhtenä iltana mökiltä kotiin päin ajaessani näin niin monta valkohäntäpeuraa, kaurista ja hirveä, että menin laskuissa sekaisin. Joten meillä lähes kaikki pitää edelleen verkottaa...

      Delete
    3. Tämä on mystistä, sillä aiemmin täälläkin on populaatio vain kasvanut kasvamistaan. Ehkä jokin ympäristön sietokyky ylittyi? En tiedä, huomasitko keväällä postauksen, jossa viimevuotinen vasa tuli pihalleni helmikuun lopussa ja tuupertui. Samanlaisia nuorten tuupertuneiden raatoja on löytynyt saareltamme muitakin. Voi olla, että jokin tauti on niihin iskenyt. Toivottavasti kanta sielläkin vähenee!
      En kyllä voi uskoa, että sama autuus jatkuu. Syksyllähän ne ovat perinteisesti tulleet parturoimaan kaiken - paljon kesää aggressiivisemmin. Mutta tästä kesästä olen kyllä nauttinut!

      Delete
    4. Juu, muistan kyllä sen keväisen postauksen. Täälläkin oli pellolla nähty tuupertunut yksilö, joku metsästäjistä sen kävi katsastamassa, mutta en ole kuullut, mistä syystä keskellä kirkasta päivää peura siellä oli maassa ja miten sen kanssa kävi. Olen miettinyt sitä Trico gardeniakin, mutta kasveja on niin paljon ruiskutettavaksi ja onko se sitten tehokas karkottaja vai ei. Ja karkottaako se rusakotkin, koska ihan yhtä paljon ne kasveja söisivät, jos verkkoja ei olisi.

      Delete
    5. Olen kuullut lähisaarilta, että jotakin tautia peuroissa olisi.
      Minusta Tricon käyttö on paljon vaivattomampaa kuin verkkojen viritykset. Luulen, että sekin on toiminut. Olen suihkinut sitä jokaiseen kasviin, jota peura syö, ja sehän toimii sadesäälläkin, joten ei sitä yhtä mittaa tarvitse uusia, eikä saakkaan (pullossa lukee max 4 krt / kasvukausi). Sekä minä että ystävät ollaan sitä käytetty ja toistaiseksi ollaan tuhoilta säästytty.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!