Kuivuuden vaikutuksia ja virkistävä sade

 Tänä kesänä on saanut tarkkailla ruskistuvia kasveja tavallista enemmän. Heräsin vajaat kaksi viikkoa sitten rankkasateen ropinaan, kello oli vasta vähän yli kuusi aamulla. Muistin saunan edustalla olevat pienet siemenkasvatukset ja ajattelin kantaa niistä muutaman parempaan paikkaan, kun sade hetken päästä hellitti.

Ehdin saunalle ja olin purkit kädessä lähestymässä taloa, kun kuulin outoa kohinaa. Näin, että kylän länsipää on hävinnyt näkyvistä! Siellä satoi järjettömän rankasti ja sade siirtyi kohti. Ei siinä ehtinyt muuta kuin juosta kuistille ja jättää purkit siihen katon alle. Seuraavaksi hain kameran.

Rännit eivät ehtineet vetää, kun sade suihkusi niiden yli. Lännestä jo lähestyi sinisempi taivas, joten kiirettä piti kuvaamisen kanssa.

Aamuaurinko kultasi kesäsateen, joka todella tuntui kultaakin kalliimmalta. Kylläpä sadetta sai tänä kesänä odottaa!

Pian sade alkoi heiketä siirtyessään idemmäs.

Mittariin kertyi muutama milli. Onneksi tuolloin saatiin edes pari sadetta samana viikkona, sillä sen jälkeen kasvit siirtyivät jo takaisin lurpotustilaan. Nyt vettä on tullut paremmin ja toivottavasti tulee jatkossakin, sillä maa on yhä rutikuivaa hyvin syvälle.

Moni kasvi, jota luulin kuivankestävämmäksi, on kärsinyt. Värimintut ovat kuivattaneet osan varsistaan.

Samoin punalatvat. Ne vaatisivat ehkä kosteampaa. Rantapunalatva kuoli kokonaan muutamassa vuodessa, mutta tämä vanha täpläpunalatva on viihtynyt näistä parhaiten. Se kasvaa varjoisessa notkelmassa. Nyt sekin kuivatti lähes kaikki vartensa. Tässä kuvassa olen jo leikannut kokonaan ruskeat varret pois. 

Katsura on saanut tänä kesänä kastelua enemmän kuin koskaan, sillä hankin keväällä uppopumpun kasvimaalle ja letku yltää kastelemaan tätä uutta ruusutarhaa, jota kastelinkin ahkerasti. Silti puu (jos siitä ikinä puuta kasvaa) lurpottaa. Toki tämäkään ei saanut kastelua parin viikon poissaoloni aikana heinäkuun loppupuolella. Mutta luulisi jo lähemmäs kymmenen vuotta tässä kasvaneen kasvin löytäneen juurillaan vettä.

Vielä enemmän hämmästyttää ruotsinköynnöskuusama 'Serotina', joka on kasvanut tässä kymmenen vuotta ja nyt se ruskistui puoliksi. Aiempina kesinä ei tässä ole näkynyt mitään kuivumisen merkkejä.

Myös ikivanhojen karviaisten kuivuminen hämmästyttää. Marjoja on kyllä tullut paljon, mutta ne eivät ole erityisen hyvän makuisia, normaalikesänä ne ovat herkullisia.

Ukonhatut viihtyvät pihallani melko huonosti jokakesäisen kuivuuden takia, ja joitakin niistä on kuollutkin. Tämä on kookkaimmasta päästä.

Hortensiatkin ovat vaikeuksissa, mutta ei samettihortensia sentään aiemmin ole ihan tämän näköiseksi mennyt.

Näsiänkin nuutuminen yllätti.

Tikankontti 'Emil' sanoi heipat, tovottavasti juurissa on vielä eloa.

Syysvuokkoja minulla taitaa taas olla vain tämä yksi 'September Charm', joka on ensimmäiseni. Pari vuotta kituliaana sinnitellyt 'Lady Gilmour' ei enää tänä vuonna noussut. Tästäkin puskasta on puolet ruskeana, toivottavasti kukkii kuitenkin sateiden myötä. Ei tämä ennen syyskuuta ole aiemminkaan kukkinut.

Kuivuudesta voi kuitenkin kaivaa hyötyä esiin. Ransu esittelee. Voi nimittäin tarkastella kohtia, joissa edelleen vihertää.

Ransun rapsuttelujen välissä siis.

Paikoitellen on vihreitä laikkuja, eikä se johdu pelkästään niissä kohdissa kasvavista siankärsämöistä, voikukista tai matarasta.

Yksi kiinnostavista kohdista on tonttini länsireuna, jossa kulkee jokin vesisuoni. Joissakin kohdissa ei tarvitse kaivaa kuin puoli metriä, niin tulee vettä vastaan. Niinpä nämä istutusalueet tulevat laajenemaan, etualan ruskopenkki ja siitä oikealla oleva tontin reunan penkki myös. 

Tämän vuoksi kiinanpunapuu meni ruskopenkin alimpaan kohtaan ja se voi siinä oikein hyvin. Se on kostean paikan puu.

Sen sijaan vähän ylempänä ja idempänä vanhan talon kulmalla on rutikuivaa. Nuo vihreät laikut ovat minikokoisina sinnittelevää savikkaa ja mataraa.

Saunan edustalla on mehevänvihreää, vaikka olisi millainen kesä, ja se selittää, miksi sauna on niin laho. Sen paikalle tulee loistava lehto. 

Tuossa seinän vieressä on kohta, johon voin upottaa taimien ruukut ja ne pärjäävät ilman kastelua.

Loppuun selviytymistarinoita, jotta päästään päättämään positiivisesti. Purppurakannusruoho on tuottanut siementaimia muotopuutarhan timjamikäytävälle, en ole vielä ehtinyt niitä siirtää. Paikka on paahteinen, kuiva ja maa kivikovaa savea. Ja nämä kukoistavat!

Ja sitten on kärhöt, yllättävän kuivuudenkestävät. Tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon' tuottaa tavallista pienempiä kukkia, mikä on hyvä vain, kauniimpiahan ne ovat kuin isot! Viinikärhöt ovat toki kuivuudenkestävimmästä päästä kärhöjä.

Vielä hurmaavampi tarhaviinikärhö on 'Hågelby White', joka on bensaraha Betweeniltä viime vuonna. Tämä kasvaa aika kuivassa kuistin kulmalla, mutta olen yrittänyt muistaa kastella silloin tällöin. Jossain vaiheessa sen juuret tulevat löytämään kosteampaa maata. 

Kukat ovat hyvin pienet, ehkä kuivuudesta johtuen, mutta näidenkin kohdalla pienuus oli iloinen yllätys. Tässä saattaa olla vahva kandidaatti maailman kauneimmaksi kärhöksi.

Karviainen – Ribes uva-crispa

Katsura – Cercidiphyllum japonicum

Näsiä – Daphne mezereum

Purppurakannusruoho – Linaria purpurea

Ruotsinköynnöskuusama – Lonicera periclymenum

Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana

Syysvuokko – Anemone hupehensis

Tarhaviinikärhö – Clematis Viticella-Ryhmä

Tikankontti – Cypripedium

Täpläpunalatva – Eutrochium maculatum

Ukonhattu – Aconitum

Väriminttu – Monarda