Tuesday 10 August 2021

Kuivuuden vaikutuksia ja virkistävä sade

 Tänä kesänä on saanut tarkkailla ruskistuvia kasveja tavallista enemmän. Heräsin vajaat kaksi viikkoa sitten rankkasateen ropinaan, kello oli vasta vähän yli kuusi aamulla. Muistin saunan edustalla olevat pienet siemenkasvatukset ja ajattelin kantaa niistä muutaman parempaan paikkaan, kun sade hetken päästä hellitti.

Ehdin saunalle ja olin purkit kädessä lähestymässä taloa, kun kuulin outoa kohinaa. Näin, että kylän länsipää on hävinnyt näkyvistä! Siellä satoi järjettömän rankasti ja sade siirtyi kohti. Ei siinä ehtinyt muuta kuin juosta kuistille ja jättää purkit siihen katon alle. Seuraavaksi hain kameran.


Rännit eivät ehtineet vetää, kun sade suihkusi niiden yli. Lännestä jo lähestyi sinisempi taivas, joten kiirettä piti kuvaamisen kanssa.

Aamuaurinko kultasi kesäsateen, joka todella tuntui kultaakin kalliimmalta. Kylläpä sadetta sai tänä kesänä odottaa!

Pian sade alkoi heiketä siirtyessään idemmäs.

Mittariin kertyi muutama milli. Onneksi tuolloin saatiin edes pari sadetta samana viikkona, sillä sen jälkeen kasvit siirtyivät jo takaisin lurpotustilaan. Nyt vettä on tullut paremmin ja toivottavasti tulee jatkossakin, sillä maa on yhä rutikuivaa hyvin syvälle.

Moni kasvi, jota luulin kuivankestävämmäksi, on kärsinyt. Värimintut ovat kuivattaneet osan varsistaan.

Samoin punalatvat. Ne vaatisivat ehkä kosteampaa. Rantapunalatva kuoli kokonaan muutamassa vuodessa, mutta tämä vanha täpläpunalatva on viihtynyt näistä parhaiten. Se kasvaa varjoisessa notkelmassa. Nyt sekin kuivatti lähes kaikki vartensa. Tässä kuvassa olen jo leikannut kokonaan ruskeat varret pois. 

Katsura on saanut tänä kesänä kastelua enemmän kuin koskaan, sillä hankin keväällä uppopumpun kasvimaalle ja letku yltää kastelemaan tätä uutta ruusutarhaa, jota kastelinkin ahkerasti. Silti puu (jos siitä ikinä puuta kasvaa) lurpottaa. Toki tämäkään ei saanut kastelua parin viikon poissaoloni aikana heinäkuun loppupuolella. Mutta luulisi jo lähemmäs kymmenen vuotta tässä kasvaneen kasvin löytäneen juurillaan vettä.

Vielä enemmän hämmästyttää ruotsinköynnöskuusama 'Serotina', joka on kasvanut tässä kymmenen vuotta ja nyt se ruskistui puoliksi. Aiempina kesinä ei tässä ole näkynyt mitään kuivumisen merkkejä.

Myös ikivanhojen karviaisten kuivuminen hämmästyttää. Marjoja on kyllä tullut paljon, mutta ne eivät ole erityisen hyvän makuisia, normaalikesänä ne ovat herkullisia.

Ukonhatut viihtyvät pihallani melko huonosti jokakesäisen kuivuuden takia, ja joitakin niistä on kuollutkin. Tämä on kookkaimmasta päästä.

Hortensiatkin ovat vaikeuksissa, mutta ei samettihortensia sentään aiemmin ole ihan tämän näköiseksi mennyt.

Näsiänkin nuutuminen yllätti.

Tikankontti 'Emil' sanoi heipat, tovottavasti juurissa on vielä eloa.

Syysvuokkoja minulla taitaa taas olla vain tämä yksi 'September Charm', joka on ensimmäiseni. Pari vuotta kituliaana sinnitellyt 'Lady Gilmour' ei enää tänä vuonna noussut. Tästäkin puskasta on puolet ruskeana, toivottavasti kukkii kuitenkin sateiden myötä. Ei tämä ennen syyskuuta ole aiemminkaan kukkinut.

Kuivuudesta voi kuitenkin kaivaa hyötyä esiin. Ransu esittelee. Voi nimittäin tarkastella kohtia, joissa edelleen vihertää.

Ransun rapsuttelujen välissä siis.

Paikoitellen on vihreitä laikkuja, eikä se johdu pelkästään niissä kohdissa kasvavista siankärsämöistä, voikukista tai matarasta.

Yksi kiinnostavista kohdista on tonttini länsireuna, jossa kulkee jokin vesisuoni. Joissakin kohdissa ei tarvitse kaivaa kuin puoli metriä, niin tulee vettä vastaan. Niinpä nämä istutusalueet tulevat laajenemaan, etualan ruskopenkki ja siitä oikealla oleva tontin reunan penkki myös. 
Tämän vuoksi kiinanpunapuu meni ruskopenkin alimpaan kohtaan ja se voi siinä oikein hyvin. Se on kostean paikan puu.

Sen sijaan vähän ylempänä ja idempänä vanhan talon kulmalla on rutikuivaa. Nuo vihreät laikut ovat minikokoisina sinnittelevää savikkaa ja mataraa.

Saunan edustalla on mehevänvihreää, vaikka olisi millainen kesä, ja se selittää, miksi sauna on niin laho. Sen paikalle tulee loistava lehto. 
Tuossa seinän vieressä on kohta, johon voin upottaa taimien ruukut ja ne pärjäävät ilman kastelua.

Loppuun selviytymistarinoita, jotta päästään päättämään positiivisesti. Purppurakannusruoho on tuottanut siementaimia muotopuutarhan timjamikäytävälle, en ole vielä ehtinyt niitä siirtää. Paikka on paahteinen, kuiva ja maa kivikovaa savea. Ja nämä kukoistavat!

Ja sitten on kärhöt, yllättävän kuivuudenkestävät. Tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon' tuottaa tavallista pienempiä kukkia, mikä on hyvä vain, kauniimpiahan ne ovat kuin isot! Viinikärhöt ovat toki kuivuudenkestävimmästä päästä kärhöjä.

Vielä hurmaavampi tarhaviinikärhö on 'Hågelby White', joka on bensaraha Betweeniltä viime vuonna. Tämä kasvaa aika kuivassa kuistin kulmalla, mutta olen yrittänyt muistaa kastella silloin tällöin. Jossain vaiheessa sen juuret tulevat löytämään kosteampaa maata. 
Kukat ovat hyvin pienet, ehkä kuivuudesta johtuen, mutta näidenkin kohdalla pienuus oli iloinen yllätys. Tässä saattaa olla vahva kandidaatti maailman kauneimmaksi kärhöksi.


Karviainen – Ribes uva-crispa
Katsura – Cercidiphyllum japonicum
Näsiä – Daphne mezereum
Purppurakannusruoho – Linaria purpurea
Ruotsinköynnöskuusama – Lonicera periclymenum
Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana
Syysvuokko – Anemone hupehensis
Tarhaviinikärhö – Clematis Viticella-Ryhmä
Tikankontti – Cypripedium
Täpläpunalatva – Eutrochium maculatum
Ukonhattu – Aconitum
Väriminttu – Monarda

40 comments :

  1. Mielenkiintoisesti toteutettu postaus!💗💭

    Joko odotat syksyn saapumista ja pimeneviä iltoja? Fiilistelyä kynttilöiden & tunnelmavalojen kanssa? 🤍

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ei, en ollenkaan odota syksyä! Pimenevät illat ahdistavat ja talven lähestyminen myös. Onneksi ensi kevät lähenee joka päivä...

      Delete
  2. Hellekesä oli haastava kasveille. Ja koetteli se kyllä monia ihmisiäkin.
    Nyt täällä sataa. On vielä lämmintäkin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sade ja lämmin on joskus aika trooppinen yhdistelmä! Toivottavasti ei ole ihan niin kuuma kuitenkaan.

      Delete
  3. Ensi kevät sitten näyttää mitkä kasvit kestävät talven yli, onko juurissa voimaa jaksaa alkaa uusi kasvu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin se tekee, onpahan taas jännitettävää.

      Delete
  4. Saaristossa ei kai usein ole niin kovia lämpölukemia kuin tänä vuonna? Kurjaa on, että kasvit kuivuvat. Onneksi tontillasi on noita kosteampia paikkoja. Ne ovat kyllä tärkeitä. Suloinen on tuo bensaraha kärhösi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei tosiaan ole. Tänä vuonna täälläkin oli 30 astetta ja se on harvinaista. Tänä kesänä oli aika paljon päiviä, jolloin ei kovasti tuullut.

      Delete
  5. Täälläkin ovat sateet tulleet pääasiassa öisin...tai ainakin niin aikaisin, että minä vielä kääntelen kylkeä sängyssä. Ihanaa on kyllä herätä sateen ropinaan..:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. On se ihanaa, etenkin, kun kuvittelee, kuinka nääntyneet kasvit saavat imettyä itseensä elinvoimaa!

      Delete
  6. Kuivuus on ollut täälläkin riesana mutta joitakin reippaita sateita on onneksi osunut kohdalle. No jos saa valita niin ei olisi tarvinnut ihan näin reilusti sataa kerralla. Meillä vei multaa kukkapenkistä ja tieltä soraa. Sateen tulon näkee hyvin kun se lähestyy ja se on aika kiehtovaa. Ikävää että kasvisi on sanonut heipat tai kuivunut pahasti meillä ei onneksi ole niin paha tilanne kuitenkaan kun on se letku sieltä lähteestä milloin missäkin vuotamassa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo kastelujärjestely on kyllä loistava! Itse kannan sadevesitynnyreistä niin kauan kuin niissä riittää vettä, ja sitten on saunavesikaivo, josta voi nostaa ja kantaa, kun pumppu ja letku eivät kaikkialle yllä. Joten tosi vähän tulee kasteltua, silloin tällöin kastelukannullinen jollekin, ja nuoria erikoisempia puuntaimia ja pensaita on tietysti priorisoitava.
      On ikävää, että sadetta tulee niin rankasti, jotta mullat ja sorat huuhtoutuvat! Ei se ehdi silloin maahan imeytyä.

      Delete
  7. Johan tuli vettä kerralla! Tämän kesän kuivuus tulee kyllä jäämään mieleen. Toivotaan, ettei ihan heti perään tule vastaavaa. Ja toivotaan, että kasvien juuret sinnittelevät jossain mullan sisässä jaksaakseen taas ensi kesänä tulla esiin. Kaikkien kohdalla ei varmasti niin tapahdu. Eräs asiantuntija sanoi, että paljon on merkitystä tulevalla talvella. Jos tulee lunta ja pakkastakin, se auttaa kasveja. Märkä ja leuto talvi taasen tuo vaikeuksia. Ensi keväästä tulee silkkaa jännitysnäytelmää.
    Katselmuksesi kuivuudessa kärvistelevistä kasveista on mielenkiintoinen. Itsekin ihmettelin, miksi mm. vuosia samalla paikalla kasvaneet karviaispensaat ovat ottaneet kovin nokkiinsa. Mme Julia Correvonin kukat ovat todellakin pienempiä ja muutenkin vähän resuisia edellisvuoteen verrattuna. Ei haittaa. Pääasia, että on elossa ja jaksaa jopa kukkia.
    Ensimmäiset sateet eivät maata syvemmältä kastelleet. Meillä sateita on nyt tullut useita, joista osa valtavalla voimalla ja runsaina. Eilen kaivaessani kosteus tuntuu jo muuallakin, kuin vain pinnassa. Ilahduttavaa.
    Hienoa, että Hågelby White on selvinnyt ja kukkiikin. Herkän kaunis, keijukaismainen olemus.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisi ihme, jos kaikki kasvit selviäisivät, niin paljon on mennyt kokonaan ruskeaksi - saniaisia, esikkoja, korkeampia kiurunkannuksia, mesiangervoja ja yksi ihana rikkokin alppipenkistä, nyyh.
      Lumi olisi hyvä ja viime kevät saikin niin loistavan startin sulavasta lumesta ja toukokuun sateista. Ikävää, että sitten tuli äärimmäiskuivuus.
      Jännä kuulla, että sinullakin on ihan samat huomiot karviaisista ja Correvonista. Mutta tuo Hågelby on tosiaan satumaisen ihana, siihen vielä osuu iltavalo korostaen tuota herkkyyttä. Olen siitä niin kiitollinen ja iloinen!
      Onneksi nyt on saatu vettä ainakin säännöllisesti, toivottavasti suuntaus jatkuu.

      Delete
  8. Meillä nurmikko on kyllä pääasiassa vihreää, mutta jotkut kasvit ovat ruskettuneet..tosin minä olen ollut aika laiska kastelija..ihan kuivampana aikana heitin vettä niille. Vanhassa pihakaivossakin oli veden pinta niin alhalla, että melkein polvilleen sai mennä, että ylettyi kasteluvettä ottamaan tosi pitkävartisella astialla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti ne kasvit pysyttelevät hengissä kuitenkin! Kaivoissa on tosiaan vedet alhaalla, kettiövettä tulee vielä juuri ja juuri, kun hitaasti liruttaa, kastelukaivon nostoämpärissä on oltava monen metrin naru.

      Delete
  9. Huh huh olipahan kesä😅 Onneksi nyt ei enää taida hellelukemiin mittari nousta. Täällä selvittiin Vähillä nuutumisilla koska kallion tankeissa ja lammikossa riitti hyvin kasteluvettä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli tosiaan tavallistakin haasteellisempi kesä. Mutta ihana näin ihmiselle, joka rakastaa lämpöä, kerrankin tuntui siltä, että kesää kesti vaikka kuinka pitkään!

      Delete
  10. Kaatosadekuva on upea!! Siinä on kultausta ja näen siinä pehmeyttäkin. Tunnelmallinen kuva.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hetki oli upea. Satoi kaatamalla ja samaan aikaan paistoi aamuaurinko. Hetkessähän tuo oli ohi, sade lakkasi, pilvi liikkui, valo siirtyi. Onneksi tuli herättyä, ja pelastettua ne pikkuruiset taimet myös.

      Delete
  11. Saila, olin varma, että kellään ei ole ollut niin kuivaa kuin meillä. Oli 30 vuorokautta +30 astetta eikä pisaran pisaraa. Hermo alkoi pettää, kun kymmenet ja kymmenet ruskapensaani, puuni, kaikki alkoivat kuolla, minähän panostan syksyyn! Sitten kamelin selkä katkesi mitättömistä iltakasteluista ja otin letkun käteeni ja annoin palaa kylmää vettä mistään välittämättä. Tein näin kolme vuorokautta ja sitten lankesivat sateet. Luojalle kiitos♥ Oli kauheaa elää ne 30 vuorokautta ja nähdä miten kaikki alkoi nuutua ja ruskettua, tehdä lopullista lähtöä...Tuo sun ruskettunut hortensia on kyllä uskomaton juttu. Hortensioissa en huomannut mitään, kaikissa muissa senkin edestä!

    Me nukuimme sadetta kuunnellen ikkunat auki pari yötä ja sitten yhtenä aamuna alkoi tuntua kostealta. Katsoin kosteusmittaria ja alkoi ihan naurattaa...Oli aika sulkea ikkunat hetkeksi. Kyllä sateen musiikki on elämän musiikkia♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuntuu siltä, että vähän joka puolella maata on rikottu satamattomuusennätyksiä. On todella kurjaa katsella, kun kasvit näivettyvät.
      Hortensiat eivät minulla viihdy lainkaan, saariston alituinen tuuli ja kuivat kesät varmaan. Ovat kitukasvuisia tai kuolevat kokonaan, harmi vain.
      Sateen ääni on niin ihanaa, kun sitä on hartaasti odottanut!

      Delete
  12. Hienot kuvat vesisateessa. On surkeaa katsoa kuivuuden vaikutuksia, mutta toivottavasti jotain eloa noissa kuvaamissasi kasveissa olisi eli selviäisivät kuitenkin elossa ensi vuoteen?
    On ollut erikoinen kesä, mutta ainakin on saanut ladattua aurinkoenergiaa talven varalle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivon kovasti, että esimerkiksi ihanat saniaiseni ja siniset kiurunkannukseni, jotka ovat kuivuneet kokonaan, ovat kumminkin vielä juuristosta elossa.
      Ihanaa tämä on kyllä ollut lämpöä rakastavalle ihmiselle! Kesä on tuntunut tosi pitkältä.

      Delete
  13. Huhuu Saila, kurkkaapa mun blogiini!

    ReplyDelete
  14. Hirmuinen äkkisade.
    Äsken mietittiin noita heinäsirkkoja, joita on äänistä päätellen valtavasti. Voivat tietysti olla yksittäisiä, kovaäänisempiä supersirkkoja.
    Että syököhän ne kasveja ja tekeekö tuhoja? Onko teillä?
    Yleensä sirkkojen sirityksen lakkaa kuulemasta vanhemmiten, mutta näillä on kova ääni 😁

    ReplyDelete
    Replies
    1. En osaa sanoa, tekevätkö tuhoja. En täällä meillä ole ainakaan huomannut. Meillä on joka kesä niitä aika paljon, mutta ehkä vähemmän sellaisia todella kovaäänisiä :-D

      Delete
  15. Vau mitä sadekuvia! Vaan kun loppukuvia katselee, niin olisi kyllä vettä tarvittu aikaisemmin ja enemmän.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli niin ihanaa, kun sadetta viimein tuli!

      Delete
  16. Luulin kommentoineeni mutta enpä ollutkaan. No tässä tulee :)
    Oikein kunnon hyvää tekevä sade. Tänä vuonna on ollut paljon heinäsirkkoja. Tyttären pihassa nähtiin tosi harvinainen palosirkka, oli metkan näköinen.

    ReplyDelete
  17. Rankkasade on toivottu vieras sopivaan aikaan. Ei tosin enää silloin kun vettä on tullut niin paljon, että joka paikassa on jo liiankin märkää. Teillä ei taida olla siitä vaaraa juuri koskaan kesäisin. Surkealta tuntuu seurata kasvien nuutumista pitkän kuivuuden aikana. Toivottavasti vain maanpäälliset osat ovat kuihtuneet eivätkä juuret.
    Mielenkiintoista nähdä, mitkä paikat säilyvät vihreinä vaikka muualta olisi kaikki kasvillisuus kärähtänyt ajat sitten. Sinulla on selvästi tontin länsireunalla laajojen istutusalueiden paikka. Minä käytin kuivan kauden hyödyksi etsimällä nurmikon alta kiviä. Ensimmäisenä kellastuvissa länteissä oli odotettavissa joko poikkeavan ohut multakerros tai kiviä. Yleensä ensimmäinen, mutta muutaman käyttökelpoisen kivenmurikankin löysin. Hautasin niiden tilalle aikamoisen kasan muualta kaivettuja nurmituppaita. Taas näitä hommia, joissa ei varmaan ulkopuolisen silmin ollut mitään järkeä :D
    Hienoja kuvia oli edellisessä postauksessasi. Luin sen jo aikaisemmin mutta en ehtinyt silloin kommentoimaan. Mukavaa loppuviikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Enpä muista ikinä kesää, että olisi ollut liian märkää :-D
      Kivet tosiaan paljastuvat hienosti, ja tuota kulottumista käytetään myös arkeologian apuna. Niinpä olet käyttänyt arkeologien tekniikkaa, vaikka oletkin sitten siirtänyt kivet pois (mitä, jos ne ovatkin roomalaisten kylpylärakennelmia? Oletko miettinyt sitä?). Kuulostaa minusta kyllä erittäin fiksulta, ehkä koska teen samaa itsekin ;-)
      Kiitos, loppuviikko sujuu todella mukavasti Pohjois-Karjalassa! Ajoin tänne muuten asuinpaikkasi kautta ja yritin bongata tutun näköistä punaista taloa, mutta en nähnyt :-D

      Delete
  18. Aivan ihana tuo toinen kuva!
    Luin juuri nuo reissu postauksesi. Ihana reissu sinulla.
    Vattaja on hieno paikka ja Pohjois-Norjaan tekisi kyllä mieli uudestaan. On se Norja mystinen ja kaunis.
    En tiennytkään että Tromssassa on kasvitieteellinen puutarha.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli ihana reissu, Norja on niin valtavan erilainen, vaikka on niin lähellä. Tromssan yliopisto on perustettu vasta 60-luvulla eikä tuo kasvitieteellinen varmaan ole kovin montaa vuosikymmentä vielä ollut. Se on tosin nyt jo maailmankuulu noista kivikko-tunturi-vuoristokasvikokoelmistaan.

      Delete
  19. Noniin, nyt sitten vaan sauna pois ja lehto tilalle ja uudet istutukset kosteisiin paikkoihin ja rakennukset kuiviin kohtiin. Selkeä homma ;)

    ReplyDelete
  20. Teillä on tuo sade sellaista on/off-meininkiä. Sun täytyy merkata maastoon nyt vihreät pälvet kun vielä näkyvät. Hyvät suunnitelmat istutusalueille.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nyt tuntuu tulleen hyvästi vettä, kuulemma - olin itse Pohjois-Karjalassa, missä ukkosti oikein komeasti!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!