Huipuin paikka ihmiselle, joka rakastaa maailman äärissä -tyyppisiä kohteita, taisi löytyä, kun lähdimme sateessa ajamaan Tromssasta länteen.
Matkatoveri katsoi karttaa ja pisti sormen kohtaan, jossa lukee Sommarøy ja totesi, että sinne voisi mennä. Suostuin heti. Pikku saari aivan aavan ulapan äärellä!
Sinne mennään siltaa pitkin.
Näkymää sillalta. Pikku saaria ja vaaleita hiekkarantoja!
Pohjoisen suunnassa ihan uskomaton merestä kohoava vuori: sen täytyy olla pieni saari Håja. Juuri tuollaisia olen ihastellut myös Skotlannin länsirannikolla. Tämä maisema voisi yhtä hyvin olla sieltä. Ehkä siksi tähän niin rakastuinkin.
Ajoimme Sommarøyn yli vielä sitä seuraavalle saarelle Hillesøya.
Aurinko alkaa tulla esiin! Sade ei muutenkaan ollut jatkuvaa, vaan kuuro kahdenkymmenen minuutin välein ja välissä aurinko -tyyppistä säänvaihtelua.
Tuo meri! Ja kaikki! Miten voi ollakaan näin ihanaa paikkaa.
Saaren keskellä on parisataa metriä korkea kukkula, mutta sinne emme nyt kiivenneet. Hyvällä säällä sieltä olisi varmasti upeat näkymät avomerelle. Saaren etelä- ja itäosa on tasaista ja täynnä hurmaavia pikku taloja ja kalavajoja.
Tuuli kävi lännestä lievästi sanottuna navakasti. Kuvasta voi ehkä myös nähdä sään jatkuvan vaihtelun: sadetta vasemmalla, keskellä aurinkoa, sitten taas sadetta.
Rantalentistä voisi ehkä juuri ja juuri pelata, mutta sulkapallo olisi kyllä lentänyt Tromssaan.
Sommarøyn satamaa.
Parinsadan metrin päässä tuulensuojaisella puolella on matala lahti. Niin houkutteleva meri...
... ja niinhän siinä sitten kävi, että pakko oli kokeilla.
Hrrrrrrr!
Kylmää odotin, mutta en ihan näin kylmää. Ilma: +8 °C, meri: kylmempää.
PS. Jalkojen rusketusraidat eivät todellakaan tulleet tältä reissulta!
Hiekkaranta oli läheltäkin tarkasteltuna kuin Skotlannista. Hienoa, murskaantuneista simpukankuorista koostunutta hiekkaa. Ja korallia! Mitä ihmettä?
Kyllä, Pohjois-Atlantin hyisissä syvyyksissä kasvaa syvänmeren koralleja. Jossakin siellä, missä jäähaitkin uiskentelevat (jos joku muukin on lukenut Merikirjaa).
Äärettömän kiehtovaa!
Ja taas kulkeutui hiekkaa autoon.
Sommarøya/Hillesøya -akselille olisi voinut jäädä. Vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Ei haittaisi, jos tuonne joutuisi vaikka viikoksi, kuukaudeksi tai vuodeksi.
Paluumatkalla sillalle matkakumppani pysäytti ja meni tutkimaan jotakin kasvia, minä tarkkailin rinteen kissankelloja, maisemaa, meren sävyjä ja vastarannalta lähtenyttä yhteysalusta. Se olisi matkalla Senjan saarelle. Sovimme jo, että seuraavalla reissulla menemme sinne. Tai viimeistään sitä seuraavalla.
Malangen-vuonon rantaa.
Nämä vuonojen värit! Sadetta tuli illan mittaan enemmän ja enemmän. Jo illalla huomasimme, että korkeille huipuille satoi uutta lunta.
Yövyimme matkalla Kilpisjärvelle vielä Norjan puolella. Aamuinen silmäys huipuille vahvisti asian: siellä on uutta lunta. Heinäkuussa.
On tuo pohjoinen maailma ihmeellinen etelän ihmiselle.
.JPEG)
.jpg)
Ooh! Silloin kun kymmenisen vuotta sitten olin Tromssassa, kävimme myös tuolla. Halusimme nähdä lunneja, mutta lunnisaarelle risteily olisi ollut aika kallis, joten ajattelimme, että jos ajamme sitä lähimpään saareen, minne pääsee maanteitse, niin sieltä ehkä näemme niitä kaukoputkella. Se oli juurikin Sommarøy. Ja kyllä sieltä näkyi lunneja. <3 Silta oli myös mahtava elämys. Samoin nuo vuorovesirannat ja maisemat. Meille sattui aivan samannäköinen sää kuin teille. :D
ReplyDeleteNo vau! Meillä ei ollut kaukoputkea mukana, ei olisi ehkä oikein mahtunutkaan, kun yövyimme autossa. Lunneja olen kahdesti yrittänyt nähdä Orkneyllä, mutta olen onnistunut olemaan siellä joko juuri ennen lunnien saapumista tai juuri niiden merelle paluun jälkeen. Jonakin päivänä niitä vielä näen.
DeleteHih, tuo sää! Se taitaa olla seudun perus-kesäsää.
Upeaa! Mahtavat maisemat <3 Teillä on ollut ikimuistoinen matka.
ReplyDeleteOn ollut, toivottavasti yksi monesta. Tämä oli eka kerta, kun olin ystäväni Pohjois-Norjan reissulla mukana.
DeleteMaisema on aivan pysähdyttävä upeudessaan. Kuvasi ovat hienoja ja kiva kuulla, että matkanne oli näin onnistunut!
ReplyDeleteMaisemat ovat virkistävät ja tavallaan niin lähellä, vaikkakin pitkän ajomatkan takana, että voi poiketa suht helposti uudestaan!
DeleteNiin mahtavat maisemat! Miten heti Suomen rajan takana voikin olla niin erilainen maailma, sitä jaksan aina ihmetellä. Sentään varpaasi sai uida jäämeressä :D Oliko teillä matkakoti mukana vai yövyittekö mökeissä tms?
ReplyDeleteSanopa muuta. Ihastelen myös Tallinnan ja Viron erilaisuutta, ihan keskieurooppalaista ja kuitenkin ihan tässä vieressä!
DeleteYövyimme autossa, matkatoverin auto on sen verran iso, että sen takaosaan sai 120 cm leveän patjan ja siinä oli hyvä nukkua. Halusimme välttää ihmiskontakteja, koska on korona-aika ylipäätään emme välitä tavata ihmisiä :-D Paitsi että koira oli vähän eri mieltä nukkumisjärjestelyistä ja loppumatkasta toinen meistä nukkuikin edessä ja toinen takana koiran kanssa :-D
Mahtavat maisemat. Meiltäkinpäin ihmiset matkustavat ihailemaan noita maisemia Norjan puolelle. Mie en oo vielä kerinny Ouluu pohjosemmaks!
ReplyDeleteOhhoh, oletkin tosi etelän tyttö! Lapissa kyllä kannattaa käydä, jos ei maan rajan taakse haluakaan, sielläkin on eksoottisen erilaista.
DeleteNoita maisemia maalatessa väreistä loppuisivat heti sinisen ja harmaan sävyt. Uskomaton määrä eri sävyjä, niin kaunista.
ReplyDeleteSanos muuta, aivan ihanat värit ja valo.
DeleteAika kylmää, ehkä liian minun makuuni mutta jotenkin maisemaan sopivaa. Onko tuolla koskaan hellettä?
ReplyDeleteMinäkin kaipaan kesältä lämpöä, mutta noiden maisemien takia jaksoi kylmää. Onneksi tuli pakattua villasukat, villapaita ja topattu takki mukaan 30 asteen helteessä, vaikka hullulta se tuntui. Kyllä tuolla oli ollut "kuuma" ennen meidän retkeä ja nyt sen jälkeen, kun olen sääennustuksia tuoltakin seurannut, mutta se on kai suhteellista, kun on alle 10-asteinen meri ympärillä.
DeleteIhanat kuvat olet onnistunut ottamaan, sateesta huolimatta....tai ehkä juuri siksi..:)
ReplyDeleteEhkä juuri siksi. Sateella tulee kuviin usein paremmat värit.
DeleteKatselin ja lueskelin koko matkakertomuksesi, on teillä ollut upea matka! Varmasti tuo kasvitieteellinen oli hieno kokemus, näkee, miten erilaisissa oloissa tuttuja kasveja kasvaakaan! Oli kiva katsella kuvia, koska olen itse tehnyt kymmenisen vuotta sitten retken Pohjois-Norjaan kiertäen Suomen itäpuolelta länteen ja vieläkin näen silmissäni sen huikean turkoosin värisen meren. Jääkylmää oli vesi silloinkin! Niin kaunista ja etelän ihmiselle ihmeteltävää! Uusi reissuhan sinun on tehtävä, koska niin paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta! Olen iloinen puolestasi, että pääsit matkalle ja kasvitieteelliseen puutarhaankin!
ReplyDeleteKiitos ihanasta kommentistasi! Sinunkin reissusi on selvästi painunut mieleen. Värit ja maisemat ovat aivan epätodellisia.
DeleteUusi reissu on tehtävä ja toivottavasti sinäkin vielä teet uudemman reissun!
Eli kävitkö ihan uimassa? 🤔
ReplyDeleteNo en! Kyllä tuo jalkojen upottaminen veteen riitti kokemukseksi. Olisi yhtä hyvin voinut pistää ne kulholliseen jäävettä :-D Eikä sää edes ollut niin lämmin, että olisi viilennystä kaivannut... kunhan piti kokeilla.
DeleteEn ole ikinä käynyt Norjassa, saati Jäämeren rannalla. Siksi onkin ollut tosi mielenkiintoista katsella kuvia ja lukea reissustanne. Oli varmasti ikimuistoista. Erikoisen hienoja värejä ja maisemia.
ReplyDeleteEloterveisiä Kaikille!
T: Musti-fani
Norja on tavallaan tuttua Pohjoismaata, mutta samalla niin kovin eksoottista vuoristojen ja vuonojen maata, ja Atlanttia! Se on niin lähellä ja niin kaunis.
DeleteMusti-postaus on muuten ollut tuloillaan jo jonkin aikaa, sillä Mustin piti olla heinäkuun kalenteripoika, mutta niin vain varkain tuli elokuu, ihan yllättäen!
Paljon kiitoksia ihanasta matkakuvakertomuksesta! Mitkä värit ja tunnelma kuvista välittyykään! Eri sinisen, siniharmaan ja vihreän sävyistä syntyy niin voimakas kolmiulotteinen syvyysvaikutelma, että kuvia katsoessa tuntuu, että sulaudun ihan maisemaan. Veit minut mukanasi matkalle Pohjois-Norjaan :). Olen käynyt vain kaksi kertaa Skibottenissa (Muoniosta Kilpisjärven kautta). Nekin ovat olleet hienoja kokemuksia. Toisella kerralla keräsin kauniita kiviä Jäämeren rannasta ja piti siihen mereen tietenkin kastautuakin - aika suolaista :). Myös kuvissasi näkyvä kasvillisuus on herkkää ja viehättävää. Tässä mielessä toinen maisema, joka kuvistasi muistui mieleen on Koillis-Englannissa sijaitseva Holy Island-saari, jossa olen hurmaantunut niin maisemaan, kasvillisuuteen kuin mereenkin.
ReplyDelete-Mummopuutarhuri
Voi, onpa ihana kommentti, kiitos siitä! Värit ovat tosiaan niin kauniit, että yritän miettiä niistä tehtyä villapaitaa, jotta sävyihin voisi kietoutua.
DeleteSinäkin olet päässyt näkemään Jäämerta ja kastautumaan, ooh! Minä en pystynyt kastamaan kuin varpaat. Vielä yksi juttu täytyy matkasta tehdä, sillä siinä olisi enemmän kasveista. Ne ovat aivan ihmeellisiä, vuoristo- ja tunturikasvit ovat sellaisia sinnittelijöitä.
Ihana juttu, että molemmat tykkäämme myös Lindisfarnesta / Holy Islandista! Minäkin olen siellä kerran käynyt enkä unohda ikinä, mikä paikka!
Olipa hauska kuulla, että Lindisfarne on ollut sinullekin merkityksellinen. Kerrasta se jäi minunkin sydämeeni. Luulen, että kallioiden, meren, kasvillisuuden, Gertrudin puutarhan...lisäksi myös ainutlaatuisella paikan historialla on suuri vaikutus (Aidan, Cuthbert...) Vaelsin keväällä 2019 saaren ympäri tyttäreni kanssa. Mikä retki! Palaan kuviin usein. Edinburghin Royal Botanic Garden oli silloisen matkan toinen huippu.
ReplyDeleteNyt jään innolla odottamaan kasvikuviasi Pohjois-Norjasta. Kiitos jo etukäteen!
-Mummopuutarhuri
Varmasti juuri nuo samat asiat Lindisfarnessa! Historian voi tuntea luita ja ytimiä myöten, niin tärkeä paikka. Samalla reissulla muuten minäkin kävin Edinburghin kasvitieteellisessä, huippupaikka totta tosiaan.
DeleteKiitos upeasta matkakertomuksesta! Luen sen pian Google Mapsia samalla tutkien. Kertomuksesi kuvat palauttivat mieleeni matkamme, jonka päätepiste oli Andoyan Bleik, jossa ystävällinen pariskunta tarjosi ilmaiseksi käyttöömme vuoristomajansa. Sää oli kolea ja majassa oli lämmin nukkua. Opiskelijoiden matkabudjetti ei ollut kovin suuri. Reppureissaajina junassa, lautalla ja bussilla matkaa teimme. Siitä on jo yli 40 vuotta.
ReplyDeleteOn todella mahtavaa kuulla monien omia kokemuksia! Piti kaivaa kartta esille - Andøyan Bleik!!! Pääseekö enää enempää maan ääriin kuin se? Voi hitsi. Mahtava muisto tuo.
DeleteMinäkin reissasin opiskelijana todella paljon ja monenlaisissa paikoissa on tullut nukuttua. Nytkin nukuimme autossa ja peseydyimme puroissa, on niin kätevää, kun yöpaikka kulkee mukana.