Enpä tiedä, olenko missään tavannut paikkaa, jossa sää vaihtelee niin nopsaan kuin Pohjois-Norjassa, ja olen sentään asunut Brittein saarilla. Mutta Norjan pohjoisrannikolla sään muutokset tapahtuvat siihen nähden potenssiin sata.
Tämän kuvan ottamisen syy oli kuitenkin tuo hurjan näköinen pilvi horisontissa aallonmurtajan takana: ihan kuin se aikoisi vyöryä kohta ylitsemme.
Ei pilvi kuitenkaan mihinkään vyörynyt, sitä piti paikallaan seuraavan niemimaan korkea vuorimuodostelma. Me ajoimme siltaa pitkin Skjervøyn saarelle. Silta onkin jännä, sillä siinä on vain yksi kaista. Vastaan tuli autoja, hmm?!
Keskellä siltaa on levennykset, joissa mahtuu ohittamaan vastaantulijat.
Mitähän ihmettä täkäläiset työkseen tekevät? Tänne on erittäin pitkä matka mistään: lähimmistä kaupungeista tuntien matka, tunnelin läpi ja yksikaistaista siltaa pitkin – yhteyden ulkomaailmaan täytyy sujua pääosin laivalla. Hurtigruten pysähtyykin täällä.
Söimme eväät ihanassa ilta-auringossa satamalahden laidalla ihastellen vastapäistä isoa niemeä, jossa olimme retkeilleet edellisenä päivänä. Lapinporokoira Lávvi löysi kytättävää rannasta.
En ehtinyt haastatella paikallisia, olisi kyllä kiinnostanut.
Kauniin keltaisen talon kulmalla kukkii upea ruusu. Myöhemmin selvisi, että se on mandariiniruusu (mahdollisesti lajike 'Kristine'). Toivottavasti joku myy tätä Suomessa!
Ihana Skjervøy, toivottavasti näemme jälleen!
Sillalta näkyi edellä mainittu yhteysalus palaamassa viereisiltä saarilta.
Siellä se on sadekuurossa saarten välissä ja jossain ihan lähellä paistaa aurinko. Mikä keli! Sääfanille Pohjois-Norja on unelmien täyttymys.
Vuorenhuiput tietysti keräävät pilviä. Tällaista kun ei Suomessa pääse näkemään.
Paljon on tietysti kalastusta.
Ja ne pilvet. Välillä kiemurrellen vuorenhuippujen ympärillä kuin niitä hivellen, välillä roikkuen raskaana laaksojen yllä.
Aivan ihmeellistä.
Ihmetyttää myös, mitä kaikki nämä tuhannet ihmiset työkseen tekevät, jotka täällä asuvat. Täytyy päästä uudestaan ottamaan selvää! Paikat tuntuvat olevan niin kovin eristyksissä ja silti taloja on vaikka kuinka sillä kapealla kaistaleella, jonka vuori ja vuono väliinsä sallivat.
Mandariiniruusu – Rosa moyesii
.JPEG)
.jpg)
Upeaa! Hienoja kuvia, mahtavia maisemia <3 Oli mukava matkata postauksesi kautta!
ReplyDeleteKiva, että viihdyt!
DeleteHienot on maisemat!
ReplyDeleteTulee vain toistettua itseään. Mahtavaa, upeaa, hienoa. Ja mitkä värit! Kaikki ihanat sinisen, vihreän ja harmaan sävyt.
DeleteHienoja kuvia! Ja olen havainnut samaa. Säänvaihtelut ovat tuolla nopeita. Norjan reissuilla ei parane unohtaa sadetakkia kotiin. Aina sille tulee käyttöä. On myös hyvää tuuria, jos pääsee näkemään vuorten huippuja, sillä usein ne ovat pilvien kätkössä.
ReplyDeleteTuli tosiaan jokaiselle mukaan otetulle vaatekappaleelle käyttöä, vaikka tuntui epätodelliselta pakata villapaitaa, villasukkia ja topattua takkia mukaan 30 asteen helteessä :-D
DeleteMeillä oli tosi hyvä tuuri, sillä ensimmäisenä päivänä oli oikein kirkas aurinkoinen sää. Näkyi kauas ja huippuja myös.
Huh, niin lähellä ja kuitenkin niin täysin erilaista. Ihmeellinen ja upea tämä maapallomme💚
ReplyDeleteKyllä. Ihan vieressä on tuollainen ihmemaa.
DeleteMaisemat kuin maalauksesta. Pilvien muotoja ja kulkua jaksaisi katsella vaikka kuinka.
ReplyDeleteOlisi tosiaan mielenkiintoista tietää, millä kaukaisissa kylissä asuvat ihmiset elävät. Tuskin kaikki sentään kalastajiakaan ovat. Meillä maaseutu ja syrjäkylät autioituvat. Missä määrin tuolla esiintyy samaa ilmiötä?
Pilviä voisi katsella vaikka viikon eikä tulisi aika pitkäksi (siis tuolla). Joitakin taloja oli autioina tai huonokuntoisina, mutta verraten vähän esim. Suomen syrjäisiin paikkoihin. Jotakin kaikki tuolla tekevät, eikä öljynporauslautoillakaan ole varmaan kymmeniä tuhansia työpaikkoja! Tuollaisissa ammateissa voi kyllä periaatteessa asua syrjässä, kun duunissa ollaan joitakin viikkoja kerrallaan ja sitten taas sama kotona.
DeleteEhkä öljyn tuoma varallisuus näkyy noinkin Norjassa. Ja toki kalastus synnyttää myös muita työpaikkoja ympärilleen.
DeleteNorjassa näyttää olevan asiat hyvin, ainakin näin pintapuolisesti turistin silmin nähtynä.
DeleteTuliko ähky kaikesta tuosta ihmeellisestä? Hengästyttävän kuvauksellista.
ReplyDeleteHmm, ähky tuntui tulevan paluumatkasta, joka tapahtui tosi pikana. Silmissä vilisi pari yötä sen jälkeen. Ehkä vilinä johtui myös reissun nopeasta tahdista. Kyllästymisähkyä ei kyllä tosiaankaan tullut, olisin halunnut jäädä vaikka kuinka pitkäksi aikaa!
DeleteHenkeäsalpaavat kuvat...varmasti upea reissu. Kait olet Ransulle jo kuvat näyttänyt, tykkää varmasti..:)
ReplyDeleteKyllä Ransu tykkää :-D
DeleteMinä mietin kanssa usein, että mitähän oikein syrjäisissä paikoissa asuvat tekevät työkseen ja millä elävät. Itsehän en tietysti ole matkustanut sanottavasti, mutta näitä muiden matkakertomuksia nähdessä se tulee mieleen. Maailmassa on tavattoman paljon huikaisevan hienoja paikkoja kaukana kaikesta, ja silti siellä ihmiset elävät, vaikka olosuhteet voivat olla sellaiset, ettei ruokakaan oikein hyvin kasva. Kaikkialla sitä kuitenkin selvitään ja todennäköisesti ovat monesti vieläpä onnellisempia kuin kaupunkilaiset ja muut "lähellä kaikkea" asuvat.
ReplyDeleteTästä tulee taas romaani, mutta nuo upeat maisemat taas johdattavat perusasioihin. Mua on jäänyt pahasti kaihertamaan, kun joku kolumnisti (ehkä Anna Perho) joskus monta vuotta sitten kirjoitti, että jos terveys on huono ja rahat loppu ja ihmissuhteet pielessä, ei paljon auta jos pihalla näkee söpön oravan. Kyllä olen väkevästi eri mieltä. Kauniissa maisemissa ja rauhallisessa ympäristössä on helpompi kestää kaikenlaista vastusta. Sen sijaan rumassa ympäristössä ei saata nauttia, vaikka miten olisi hyvin asiat.
Niin että (on kuulkaa kestäviä nämä mun aasinsillat!) tuollaisissakin maisemissa voisi olla onnellinen silläkin uhalla, että kaikki on kaukana ja rahat vähissä töiden vähyyden takia.
Mielenkiintoista pohdintaa. Toki se vaikuttaa, onko ihminen esimerkiksi kiinnostunut luonnosta. Jos ei, niin syrjäseutu ei varmaan juuri houkuttele. Mutta niille, jotka saavat luonnosta ja maisemasta (tai vaikkapa säästä) paljon, tuo se runsain mitoin tyytyväisyyttä, jos saa asua tuollaisessa paikassa, samaa mieltä!
DeleteAh, Pohjois-Norja on minusta maailman upeinta aluetta. Nuo alati muuttuvat maisemat ja meren läsnäolo. Olen käynyt tuolla kymmeniä kertoja ja toivoisin joskus taas pääseväni matkaan. Vain Lofoottien näkymät vetävät vertoja Jäämeren näkymille ja luontoelämyksille. Làvvi on omassa elementissään.
ReplyDeleteOn kyllä, Skotlannin ja muutaman muun paikan ohella ;-D Dramatiikkaa ei noista maisemista puutu! Tällä kertaa Norjassa oli hirmu vähän turisteja, lähinnä norjalaisia. Sekin oli mielenkiintoista.
DeleteMielenkiintoisia, vaikuttavia maisemia ja erityisesti pilviä. Tuollaiset oikein matalalla roikkuvat pilvet, jotka kietovat vuorenhuiput sisäänsä, ovat jännittäviä. Kiitos taas virtuaalimatkasta!
ReplyDeletePilvet olivat tosi hienoja ja sää vaihteli niin, että harmaus ei haitannut, kun välillä paistoi.
DeleteMukavaa, että tykkäsit!