Norjan-reissusta oli puhetta kuukausien ajan ja kun tässä kuussa rajat aukesivat, keksimme, että meillä on kuusi päivää aikaa pohjoisen-reissulle. Hieman liian vähän, mutta kun se oli kesän ainoa sauma, niin päätimme pyrähtää.
En ollut koskaan nähnyt Pohjoista jäämerta (pohjoisin paikka, jossa olin Norjassa käynyt aiemmin, oli Narvik), joten se oli minulle valtava elämys. Ajelimme Altasta länteen pitkin vuonoja, niemille ja saariin.
Vaikea päättää, mistä kertoa ensin, yhtä hyvin voin aloittaa keskeltä. Yksi matkan kohokohdista oli Kåfjorddalen (tai kveenin kielellä Kaivuono): laakso, joka johtaa vuonon pohjukan kylästä Birtavarresta (kveeniksi Pirttivaara) ylös kohti Haltitunturia.
Emme tienneet, mitä odottaa, joten kaikki oli positiivista yllätystä. Matkakumppani on kokenut Pohjois-Norjan reissaaja, mutta emme kumpikaan halunneet etukäteen juurikaan päättää, minne mennään.
Tässä kohtaa ylitimme autolla hiuksianostattavan solan melko heppoisen oloista puusiltaa (minun mielestäni).
Vähän ylempänä johti patikkapolku Gorsabrua-kanjoniin, joka on Pohjois-Euroopan syvin.
Alueella on runsaasti vanhoja kaivoksia, löytämieni tietojen mukaan kuparia, vaikka liuskekiveäkin on niin paljon, että päätä huimaa. Miten paljon tuosta saisi rakennettua ihania laatoituksia ja kivimuureja!
Patikkareitti kanjonille johtaa kauniin tunturikoivumetsän läpi.
Koivujen aluskasvillisuus on satumaisen kaunis sekoitus ruohokanukkaa ja saniaisia.
Kunpa saisin aikaan näin mieleiset olosuhteet omalle ruohokanukalleni! Sain viimein hankittua aitoa ruohokanukkaa (ts. ei kanadalaista – miksi jokainen taimisto myy vain sitä?) Särkän perennataimistolta, jossa kävimme matkalla pohjoiseen. Varmuuden vuoksi, jos paluumatkalla se ei olisi auki.
Kanjonin yläpäässä on ihan kesy pikku putous.
Mutta paikasta, johon on tehty silta, on näkymä toinen! En uskaltanut keskelle, en millään, vaikka yritin.
Jostain kohtaa sillan alkupäässä sain kuitenkin napattua tällaisen kuvan ennen kuin oli pakko palata maan kamaralle mielestäni hirmu kiikkerältä sillalta. Kanjonin syvyys on noin 150 metriä.
Jatkoimme vielä autolla ylös tietä, kunnes aloimme olla pahasti pilvessä. Tästä purosta sai täytettyä juomavesipullot, ihanan raikasta vettä. Matkan aikana ei muutenkaan tarvinnut vettä ostaa.
Reilussa 600 metrissä alkoi olla todella tunturimaista. Lumilämpäreitä oli jo alempana kuin me.
Täällä korkealla lapinvuokko oli kukassa! Oikealla näkyy myös tunturikohokki vaaleanpunaisena.
Päätimme kääntyä ja palata, sillä alkoi olla ilta ja näkyvyys oli huono. Jäi kaihertamaan; tuo tie täytyy vielä joskus päästä ajamaan loppuun ja patikoimaan Guolasjávrille. Olimme linnuntietä vain noin 15 kilometrin päässä Haltitunturista! Mutta se pitää nähdä kirkkaana päivänä.
Niinpä ajoimme takaisin alas laaksonpohjaan ja jatkoimme matkaa vuonojen rantoja pitkin.
Niistä lisää seuraavalla kerralla!
Lapinvuokko – Dryas octopetala
Ruohokanukka – Cornus suecica
Tunturikohokki – Silene acaulis
Tunturikoivu – Betula pubescens subsp. czerepanovii
Patikkareitti kanjonille johtaa kauniin tunturikoivumetsän läpi.
Koivujen aluskasvillisuus on satumaisen kaunis sekoitus ruohokanukkaa ja saniaisia. 
.JPEG)
.jpg)
Voi apua miten ihania maisemia! Nuo tunturikoivikot ovat kyllä tosiaan sadunomaisia, mutta noiden siltojen kanssa en ehkä selviäisi. En ainakaan tuon jälkimmäisen, jonka keskelle sinäkään et uskaltanut.
ReplyDeleteHauska muuten tuo pikkuputouskuva ja sen mittakaavat. Kallionseinämät puron reunoilla näyttävät paljon suuremmilta kuin luultavasti ovatkaan ja puro itse on pieni. Viehättävän vastakohtaista!
Maisemat ovat mykistäviä!
DeleteEi tuo "pikkuputous" oikeasti niin pieni ollut, mutta kun muutama kymmenen metriä alempana se kohisi sadan metrin putouksen rotkoon. Tuossa ehkä pystysuora kallio lienee reilut kymmenen metrin korkuinen, kun vertaa parimetrisiin tunturikoivuihin sen päällä. Kunhan juksasin ;-) Mutta Norjassa on nuo korkeuserot vähän eri mittakaavassa kuin meillä.
Tuon sillan alussa kävi joukko nuoria eivätkä hekään uskaltaneet sillalle, kävivät vain sillan alussa kiljumassa. En sitten tuntenut itseäni niin mamariksi, kun matkakumppani seisoi kaikessa rauhassa keskellä siltaa pitämättä kaiteista kiinni ja kuvasi kännykkävideota!
Oih, niin valtavan hienot maisemat. Pohjois-Norja on todella komiaa katseltavaa! Eipä ole tullut poikettua isolta tieltä juurikaan, mutta näköjään kannattaisi.
ReplyDeleteIsoilta teiltä kannattaa aina poiketa! Niin se on Saariston rengastielläkin, ei näe mitään, jos vetää vain sen päätien.
DeleteKomeita paikkoja. Noissa maisemissa tuntee väkisinkin itsensä hyvin pieneksi. Mahanpohjassa muljahti ajatus sillalle menemisestä.
ReplyDeleteKuvia katsellessa tuli taas hillitön matkakuume. Norjasta on tullut nähtyä olemattoman pieni siivu. Odotan innolla jatkotarinaa.
Pieneksi tuntee oikein terveellä tavalla. Sama tosin tuntureilla Suomen puolellakin. Kasvillisuus oli äärimmäisen kiinnostavaa myös! Toisaalta kannatti välillä tutkailla kyykyssä mikronäkymiäkin, sillä nuo tunturikasvit ovat pienenpieniä sinnittelijöitä.
DeleteNorjassa kannattaa käydä, olen ihastunut koko maahan, kun kahdesti olen siellä reilannut. Silloin näin vain kaikkea, johon pääsee junalla, Flekkefjordista Narvikiin ja sisämaassa Rørosiin. Näin pohjoiseen ei junalla pääse.
En ole koskaan käynyt Norjassa tai noin pohjoisessa. Hienot on maisemat, karun kauniit. Sillat olisivat minulle liikaa, juuri täällä pohdimme uskaltaisinko poistaa nauloja viimeiseltä saunan katon lappeelta kun se viikonloppuna puretaan. Lupasin uskaltaa jos saan olla telineellä, lappeelle en kiipeä :)
ReplyDeleteMinullakin tuli rikottua aiempi pohjoisuusennätys tällä reissulla. Tsemppiä telineelle!
DeleteHenkeäsalpaavia maisemia! Niin karun kauniita ja jylhiä. Joskus vuosia sitten teimme perheen kanssa matkailuautolla retken Pohjois-Norjaan. Välillä oli aika hurjaa kiemurrella kapeita vuoristoteitä isolla autolla ylös alas kun heti tien vierestä saattoi olla kymmenien metrien pudotus. Ihan noin hurjia siltoja emme tainneet ylittää :D Kävimme Hammerfestissa saakka ja sieltä jäi muistoksi edelleen kovimmilla talvipakkasilla käytössä oleva villapaita. Joskus olisi kiva käydä taas sillä suunnalla. Kiitos tästä kuvakierroksesta!
ReplyDeleteHuh, isolla autolla se ei varmasti ole herkkua. Henkilöautolla ihan sopivaa, mutta silloilla minuakin huimaa, mutta hassua kyllä, ei yleensä merta ylitettäessä. Mikähän logiikka siinäkin on. Kai on hurjempaa nähdä alla kivinen rotko tms. Sitä kuvittelee itsensä aivot levällään siellä pohjalla :-D Mutta on kätevää, jos nukkumispaikka kulkee mukana. Meillä oli peti auton takaosassa, juuri ja juuri mahduimme ison koiran kanssa. Onneksi auto on iso ;-)
DeleteNorjassa olisi vaikka kuinka paljon ihanaa, käsitöitäkin, jos olisi ehtinyt paremmin kierrellä. Minulla on neuleohjekirja Trondheimista 90-luvulta ja edelleen sitä käytän :-)
Hieno matka. Useamman vuoden meillä on ollut ajatuksena lähteä ja ajaa Jäämerelle saakka ja Pohjois-Norjaan, mutta aina se jää, kun on niin paljon muitakin kesäharrastuksia.
ReplyDeleteKannattaa lähteä, vain päättää, että nyt mennään! Ajomatka etelästä ja takaisin etelään on kyllä puuduttava.
DeleteVoi, joo! Tromssan kasvitieteellinen oli se ainut paikka, joka oli matkalistallani ja siellä käytiin. Sinun laillasi haluan sinne uudestaan ja seudulle myös!
ReplyDeleteAivan mielettömiä kuvia ja kun sen vielä tietää, että luonnossa kaikki on potenssiin 10 vaikuttavampaa kuin kuvissa! Varmasti upea reissu. Pohjois-Norja on yksi omista toivekohteistani myös matkojen suhteen. Vielä joskus sinne lähden :).
ReplyDeleteKannattaa lähteä vaikka heti! Nyt oli todella vähän turisteja, lähinnä norjalaisia.
DeleteJuuri noin se on, ja matkakumppanikaan ei halunnut ottaa ollenkaan maisemakuvia, kun ne eivät ole mitään oikeaan maisemaan verrattuna. Itse ajattelen silti, että parempi, että on ne kuin ei mitään, kun palaa kotiin!
Norja on aivan ihana etelästä pohjoiseen, idästä länteen. Ehkä Oslon seutu on aika tylsä, mutta muuten se on huikeiden maisemien maa.
Huikeita maisemia!
ReplyDeleteOn! Niitä jaksaisi katsella ikänsä. Ihmeteltiin, kun palatessa rajalla meidän edessä oli pari norjalaista autoa tulossa Suomeen. Että mitä mahtavaa ne täällä näkee :-D Päättelimme sitten, että niille on varmaan Pohjanmaan tasaisuus ja suorat tiet aivan huippuelämys :-D
DeleteKaunista ja vähän hurjaakin. Joskus pikareissutkin kannattavat.
ReplyDeleteKannatti kyllä, vaikka Norjassa oli alle kolme vuorokautta aikaa retkeillä. Silti oli huippuhyvä reissu. Pidempäänkin olisi viihtynyt!
DeletePohjoisessa on niin upeita ja erilaisia maisemia! Ja näköjään aika pelottavan näköisiä siltojakin. Noita liuskekiviä on minunkin aina tehnyt mieli viedä kotiin asti ;D Muutamaan pieneen silmäniloon olen joutunut tyytymään.
ReplyDeleteSuomi on iso maa, kaikkea löytyy, ja noin läheltä rajan takaa vielä enemmän! Kiviä olisi tehnyt mieli ottaa mukaan, mutta emme olisi mahtuneet enää autoon koiran kanssa :-D
DeleteReissusi on varmasti ollut niin onnistunut, nuo maisemat ovat huikeita! Tuollaisilla liuskekivillä saisi näppärästi tehtyä muutaman kivimuurin :).
ReplyDeleteVoi olla, että korkeanpaikan kammo estäisi minuakin menemästä noiden siltojen keskelle, ainakin alas katsominen voisi olla mahdotonta.
Maisemat olivat mielettömiä, niitä kyllä osasin jo odottaa edellisten Norjan-reissujen jälkeen, vaikka ihan noin pohjoisessa en ollutkaan käynyt.
DeleteKorkeanpaikan kammo on hirveä, ei siinä auta, vaikka kuinka yrittäisi tsempata itseään ja puhua järkeä, ettei tämä silta romahtanut edellisenkään kävijän kohdalla.
Ihania maisemia!
ReplyDeleteNiin on! Näitä Norja-juttuja tulee vielä monta lisää, kun ei voi valita vain muutamaa kuvaa koko reissusta ;-)
DeletePääsikö autolla ihan kanjonille asti?
ReplyDeleteAika lähelle pääsee, patikointia ehkä puolisen tuntia korkeintaan.
Delete