Minulla oli yksi toivekohde, josta olin haaveillut vuosia. Se oli Tromssan kasvitieteellinen puutarha. Sinne oli päästävä ja kaikki muu oli bonusta.
Tämä puutarha on erityisesti arktiseen ja vuoristokasvillisuuteen erikoistunut kasvikokoelma. Mutta on siellä muutakin. Valeunikoita, esimerkiksi. Voi mahdoton, minkä kokoisia! Omalla pihallani ne näivettyvät kuivuuteen korkeintaan parissa vuodessa. Kun nyt näen, millaisessa ilmastossa ne kukoistavat, en ihmettele lainkaan, että ne eivät viihdy kuivassa lounaissaaristossa.
Kosteikkokasvejakin löytyy. Oikealla on jokin kellukka, vasemmalla komea valkopärskäjuuri. Niitä yritimme bongata tunturi- ja vuoripuroista, mutta emme nähneet. Tässä se nyt sitten on!
Yksi ihanimmista paikoista oli kuitenkin pieni esikkolaakso. Voi, kunpa saisi esikot näin viihtymään! Etualan vaalea kurjenmiekkakin on upea.
Mutta nämä esikot! Tässä lähinnä kesäesikoita, niissä on näin paljon värivaihtelua.
Sama kaunis ruusu, jota ihastelin Skjervøyssa, kukki täälläkin, matkakumppani tämän bongasi. Nimilappu paljasti sen olevan mandariiniruusu 'Kristine'.
Nyt on molemmat vastarannat rakennettu täyteen kauppoja, teollisuushalleja, kalahalleja ja taloja. Yliopistokin Tromssasta nykyisin löytyy, perustettu noin 50 vuotta sitten. Ja yliopiston myötä tuli kasvitieteellinen puutarha!
Rikoille on kokonaan oma kivikkoalueensa. Nämä kivikkopenkit ovatkin Tromssan kasvitieteellisen puutarhan hienointa antia.
Tässäkin tapauksessa oma pärskäjuureni on joka vuosi vain kitulias parin lehden tupsu, selvästi väärällä ilmastovyöhykkeellä...
Kullerotkin kukoistavat.
Taustalla näkyy vastarantaa; Tromssan keskusta sijaitsee salmessa olevalla saarella. Nykyisin vastarannatkin on rakennettu, mutta näytin tämän kuvan juuri äidilleni, jotta hän näkisi, millaista Tromssassa nyt on. Hän nimittäin kävi Tromssassa 63 vuotta sitten.
Silloin äitini oli arkkitehtiopiskelija ja pääsi ystävättärensä kanssa työmaaharjoitteluun Ivaloon. Parin kuukauden pestin jälkeen tytöt lähtivät bussilla seikkailemaan Pohjois-Norjaan: he menivät Hammerfestiin ja sieltä busseilla, välillä laivoilla, Tromssaan.
Norja oli tuolloin köyhä, öljyrahoista ei vielä näkynyt vilaustakaan. Tromssa oli pieni kalastuskeskus. Tuolla, tuolloin autiolla vastarannalla äitini ja ystävättärensä katsoivat, kun kolmea isoa valasta raahattiin rantaan ja niistä alettiin leikata paksua rasvakerrosta. Rannassa oli korkeintaan pari kalastajan mökkiä, äitini muistelee.
Tässä kohdassa on monenlaisia valeunikoita; punaiset ovat punavaleunikkoa. Valkoinen monihaarainen on Meconopsis staintonii 'Alba'.
Hylkeenpyyntialus M/S Polstjerna on esillä omassa rakennuksessaan, jonka eteen on ikuistettu Helmer Hanssen, naparetkien konkari; ensin Amundsenin luoteisväylän löytämisretkellä ollut ja siellä eskimoilta koiravaljakkoajon opetellut merimies, sittemmin erittäin tärkeänä Amundsenin ryhmän jäsenenä, jolloin viisi norjalaismiestä pääsi ensimmäisinä etelänavalle – koiravaljakoiden avulla, nopeasti ja suhteellisen kevyin varustein, kun samaan aikaan brittiläinen Scott-parka miehineen veti painavia kelkkojaan itse – ja kurjan lopun kaikki tuntevatkin, se on legendaarinen tarina.
Viereisessä isommassa rakennuksessa olisi kaikenlaista Nansenin ja Amundsenin retkien näyttelyistä alkaen. Suunnittelemme jo seuraavaa reissua.
Onneksi matkakumppani on myös kasveista kiinnostunut, niinpä häntä ei liene vaikea raahata kasvitieteelliseen puutarhaankaan uudestaan. Täydellinen mies: ei yhtään kiirehtinyt pois, vaan sanoi, että voimme olla siellä vaikka koko päivän!
Kesäesikko – Primula florindae
Kullero – Trollius
Kurjenmiekka – Iris
Mandariiniruusu – Rosa moyesii
Punavaleunikko – Meconopsis punicea
Rikko – SaxifragaValkopärskäjuuri – Veratrum album
.JPEG)
.jpg)
Todella kiva, että esittelit Tromssan kasvitieteellisen puutarhan - paikka vaikuttaa upealta ja ehdottomasti käymisen arvoiselta. Haaveilen turneesta, joka sisältäisi monta kiinnostavaa puutarhakohdetta... ehkä joskus. Matkakumppanisi vaikuttaa todellakin täydelliseltä mieheltä, minäkin saan omani lähtemään puutarhoihin ja kasvitieteellisiin kohteisiin, mutta kestävyys tutkimiseen ei ole ihan samaa luokkaa kuin itse jaksaisin.
ReplyDeleteTämä juttu oli kokonaisuudessaan kiva lukea äitisi retkeä myöten. Tämän sarjan myötä on kiva päästä itsekin vähän osalliseksi Norjan matkasta.
Toivottavasti haavematkasi toteutuu!
DeleteOnpa mukavaa, että tykkäsit kulkea mukana!
Muistan Suvikummun Marjan postauksen Tromssan kasvitieteellisestä. Harvemmin tulee ajatelleeksi, että pohjoisen matkalla on mahdollisuus tutustua noin hienoon kasvitieteelliseen puutarhaan. Usein liitämme puutarhan etelään ja aurinkoon. Upea paikka ja nuo sinivaleunikot ovat unohtumattomia.
ReplyDeleteKiitos äitisi tarinasta. Se toi varmasti syvyyttä omaankin matkaasi. Pääsit naparetkeilijöiden sijasta äitisi jalanjäljille.
Sinulla on varsinainen herkku matkakumppaninasi. Ukkokullan saan kyllä mankumalla mukaan puutarhoihin, mutta nautinto jää itselläkin puolitiehen, kun toinen on koko ajan jalka uloskäyntiin menossa.
On todellinen yllätys, että noin pohjoisessa on upea puutarha, mutta Golfvirta estää tietysti kovat pakkaset, vaikka kesä onkin lyhyt. Toisaalta monet vuoriston kasvit, vaikkapa juuri valeunikot, kaipaavat kesältä viileyttä ja kosteutta, ja sitä tuolla piisaa.
DeleteMukava ajatus tuo, että kuljin äitini jalanjälkiä. Voi vain yrittää kuvitella, millainen reissu ja millaiset näkymät äidillä ystävineen oli. Nyt on tiet ja tunnelit ja vauraat pikku satamakaupungit, 50-luvun lopulla oli kovin toisenlaista.
Matkatoveri on kyllä miehiä ihan parhaasta päästä! Eniten kiinnostunut luonnonkasveista ja tuntureilla hän bongailikin niitä ja opetti minulle paljon uutta. Mutta hortonomitausta kai aiheuttaa sen, että kyllä puutarhakasveihinkin on jotakin vetoa ja paljon pohjatietoa.
Fiksua Tromssalta, että ovat hyödyntäneet olosuhteensa ja luoneet oman alueen kasvitieteellisen.
DeleteMatkustaminen on 50-luvulla ollut aivan erilaista, kuin tänä päivänä. Haastattele äitiäsi siitäkin aiheesta vielä, kun se on mahdollista. Hänellä on arvokkaita kokemuksia ja varmasti myös runsaasti tietoa, jota ei löydy kirjoista ja kansista.
Hortonomitausta kuulostaa hyvältä yhdistettynä sinun tietämykseesi ja osaamiseesi. Sinänsä sama, mikä se yhteinen liima on. Tärkeää parisuhteessa, että ylipäätään on yhteisiä intohimon kohteita.
Tromssan yliopistossakin lienee joitakin arktisen alueen oppiaineita, näin voisi ainakin kuvitella.
DeleteÄitini on täällä vieraanani parhaillaan, joten häntä on helppo haastatella, täytyypä kysellä! Hän eli pitkän ja vaiherikkaan elämän jo ennen naimisiinmenoaan siihen aikaan myöhäisellä iällä, eivätkä reissut ja seikkailunhalu siihenkään päättyneet.
Totta on, että jotain yhteistä täytyy olla, mutta ei kaikkea. Siihen en ainakaan vielä ole hurahtanut, että kykkisin puoli yötä jonkin valon vieressä kyttäämässä yöperhosia.
No onpa hieno paikka noin pohjoisessa! Saatu kasvit hienosti kukoistamaan. Siellä kun on tuo kukintakausi myöhempään kuin etelämpänä (vai onko?) niin oliko nyt paras aika käydä?
ReplyDeleteKesäkuussa olisi päässyt näkemään vielä enemmän esikoita! Moni muukin arktinen kasvi räjähtää kukkaan heti, kun kasvukausi alkaa. Mutta yllättävän paljon oli nytkin kukassa, oikein mukavasti. Suvikummun Marja taisi käydä ihan syyskesällä ja hänkin silti nautti, vaikka silloin luonnollisesti alkaa kasvukausi olla lopussa.
DeleteOi mitkä esikot, värien määrä ja kasvien runsaus. Varmasti upea paikka muutenkin.
ReplyDeleteEsikot taitavat saada sinunkin sydämesi sykkimään vähän tiheämmin. Oli todella mahtava, maailmankuulu etenkin noista kivikkopenkeistä ja arktisista/vuoristokasveista.
DeleteNyt kyllä lyön itseäni korvalle, en ole koskaan käynyt tuolla puutarhassa. Tosin Jäämerenmatkoilla olen ollut tunturissa ja rannoilla, vältellyt kaupunkeja. Aivan ihastuttava käyntikohde, nyt tuli uusi syy suunnitella matkaa pohjoiseen. Viimeksi kävin Tromsøssä kun hyppäsin Hurtigrutenin kyytiin ja matkustin Lofooteille pienellä Kung Olavilla. Se ei enää liikennöi.
ReplyDeleteIhanaa päästä Jääomeren maisemiin näin kotisohvalta, kiitos.
Ymmärrän hyvin, että välttelit kaupunkeja, niin mekin kyllä tehtiin. Toisaalta selvisi, että Tromssassa olisi kiva viettää pari kokonaista päivää. Hyvä syy suunnitella seuraavaa reissua.
DeleteOi, olet ollut nostalgisella Hurtigruten-tripillä!
Ihanaa, että viihdyit ja tämäkään ei vielä ollut viimeinen juttu reissusta :-D
Päätinpä sadepäivän kunniaksi ehkä tehdä blogipostauksen omaan blogiin todella pitkästä aikaa. Ensin pitää tietysti katsella toisten blogeja.
ReplyDeleteNo nytpä tuli tarve sinun postauksesi ansiosta päästä pohjoisen reissulle heti ja välittömästi. No, ei tänä vuonna, mutta jos vaikka ensi kesänä....
Muutaman kerran olen Tromssan kasvitieteellisessä käynyt hiukan syksymmällä, mutta silloinkin siellä on ollut vielä vaikka mitä, nuo esikot ovat myös erityisesti jääneet mieleeni ja kaikki erilaiset katkerot. Siellä myös tutustuin ensimmäistä kertaa luppioon, taisi olla nuokkuluppio, niitä piti sen jälkeen saada itsellekin. Keväällä pitäisi päästä joskus käymään, jossain heidän esitteissään on aivan huikeita kuvia kevään väriloistosta.
No mutta olipa hauskaa, että päädyit juuri nyt blogikierrokselle, kun toimit innoittajana tälle matkakohteelle! Ja uutta blogipostaustasi on myös jo ehditty kaivata!
DeleteKyllä tuli varmasti tarve lähteä pohjoiseen nytheti. Minullakin on tarve päästä sinne uudestaan niin pian kuin mahdollista.
Kiitos vinkeistä vierailuajan suhteen! Katsoin vanhojen ympäri Norjaa löydettyjen pihaesikoiden laajaa penkkiä ja mietin, miten ihanilta ne kaikki kukassa näyttäisivätkään. Täytyy käydä tuolla uudestaan joskus touko-kesäkuussa.
Onpa hieno paikka! Olin Tromssassa kymmenisen vuotta sitten. Silloin yritimme etsiä kasvitieteellistä puutarhaa, mutta emme jostain syystä löytäneet sinne. En tiedä, miten se oli mahdollista, mutta niin vain kävi, että puutarha jäi väliin.
ReplyDeleteNo voi sun! Se on kyllä aivan keskustan lähellä, siitä vähän itään. Satuimme ajamaan niin, että etelän puolen tunnelista ulos keskustan saarelle tultuamme oli lähes heti kyltti oikealle: botanisk hage. Kuskin piti tehdä äkkikäännös, kun se tuli niin äkkiä ja aloin hihkua. Onneksi nopeat refleksit.
DeleteHienoa, että pääsit toivomaasi kohteeseen. Onhan tuo varsin pohjoinen kasvitieteellinen puutarha.
ReplyDeleteOn, maailman pohjoisin! Taitaa samalla olla maailman pohjoisin koko yliopisto. Pitäisiköhän hakea sinne opiskelemaan... ihan mitä vain :-D
DeleteMerellisyydessä on puolensa - siirräpä kapusiiniruusu Kaldoaiviin... Hieno reissu vaikuttaa olleen! mk
ReplyDeleteOli todella upea reissu, vaikkakin lyhyt!
DeleteMielenkiintoinen matkakohde ja ihanaa seuraa💚
ReplyDeleteOli ihan huippu, jännä tunne kierrellä kasvitieteellisessä puutarhassa noin pohjoisessa ja "kaukana kaikesta"! Tuolla tehdään selvästi esim. valeunikkotutkimusta, niiden kohdalla oli kylttejä, joissa pyydettiin jättämään siemenkodat rauhaan.
Delete<Ihana reisu samanhenkisen reissaajan kanssa :)
ReplyDeleteKyllä oli!
DeleteVoi ihana, mitkä valeunikot ja vuoristokasvit! Esikkolaaksokin on hurmaava, vaikka en niin keltaisen ystävä olekaan. Punainen kesäesikko sen sijaan olisi aika kiva hankkia itsellekin.
ReplyDeleteNoilla rikoilla ei taida olla juurikaan maata juuriensa alla? Silti kukoistavat noin hienosti. Kuinkahan paljon Tromssassa sataa kesällä? Minun isorikkoni nimittäin eivät suinkaan leviä voimakkaasti ja näytä viihtyvän kuivassa ja paahteisessa paikassa. Kukkia en ole nähnyt istutuksen jälkeen kertaakaan ja yksi ruusuke oli kuivanut korpuksi. Olenkin alkanut epäillä, ovatko kuivan paikan kasveja ollenkaan!
Olen päättänyt, että jos joskus lähden Norjaan, tuolla kasvitieteellisessä puutarhassa on ihan pakko käydä. Kiitos tästäkin esittelystä!
Ihanat kasvit tosiaan. Ainakin tuona päivänä satoi parinkymmenen minuutin välein, ja luulisin sen olevan melko normaalia. Siihen on hieman haastava päästä kotipihalla :-D
DeleteNuo kivipuutarhat lienee rakennettu kivistä, eli luulen siellä kivien väleissä olevan kasvualustaa jonkin verran enemmän kuin kallionkolossa olisi. Voi olla, että moni rikko arvostaisi ilmankosteutta ja tällainen superhellekesä on ollut haasteellinen.
Minullakin muuten joku varjorikko on joka kerta näivettynyt pois, kun olen sitä yrittänyt istuttaa. Nyt hankin tuolta kasvitieteellisen taimimyynnistä ihan uudenlaisen rikon (S. continentalis), saa nähdä, selviääkö se alkuunkaan! Se on ainakin kesällä lepotilassa, joten sikäli sen pitäisi kestää varmaan kuivuutta. Mutta kestääkö talvea sitten. Jännä nähdä!
Kiva, että tykkäsit ja sinun postaustasi odotellessa! ;-)
♥
ReplyDelete♥
DeleteAi että, kesäkuinen esikkokattaus alkoi kyllä kiinnostamaan. Vaikka aika mielenkiintoiselta näyttää nytkin!
ReplyDeleteOlisi mahtavaa päästä näkemään aikaisemmatkin esikot, niitä on kumminkin paljon enemmän... vanhojen norjalaisten pihaesikkolajikkeiden alue oli varmaan kymmenen neliömetriä! Sen kun näkisi. Niissä on niin mahdottoman suuri värikirjo.
Delete