Saturday 21 August 2021

Keltaoransseja iloja

 Nuohooja kävi ja sain kassillisen herkullisia kantarelleja. Nam, sienikastiketta! Pakkasesta löytyi kermakin. Kun kulkee kahden kodin väliä, tulee pakkaseen viskattua hätäpäissään kaikenlaista. 
Mutta mistä sipulia? Sitä olin unohtanut ostaa. Enkä sitä muutenkaan hirveästi ostele, sillä en oikein voi syödä sipulia. Mutta mitä on sienikastike ilman sipulia, kysyn vaan.

Hetken tuumailin pihani sipuleita. On karhunlaukkaa, käärmeenlaukkaa, ruoholaukkaa ja pillisipulia. Eiköhän jostain niistä saisi sen verran sipulia kaivettua, että siitä sienikastikkeen saisi. 
Olisi valkosipuliakin, mutta kuten joka vuosi, en enää löydä sitä. Koska sen lehdet nahistuivat jo heinäkuussa, ei niistä enää ole sen vertaa jäljellä, että voisi sipuleita paikantaa. Ja tänä vuonna olen sentään kunnolla kastellut niitä, kun hankin uppopumpun kastelukaivoon. Silti ottivat ja nahistuivat. Olen istuttanut ko. valkosipulit viitisen vuotta sitten enkä vieläkään ole saanut niistä ensimmäistäkään satoa, pah.
Mutta takaisin sienikastikkeeseen. Siitä tuli vallan kelvollista kuvan pillisipulien kanssa. Em. aineksien lisäksi lorautin siihen hieman valkoviiniä, kun mies oli tuonut jonkun itse tekemää kovin hiivaisan makuista eli juomakelvotonta, mutta kyllä se ruuanlaittoon sopii. Vähän korianteria, rakuunaa, kormamaustetta, suolaa ja pippuria, siinä se kai oli. Ja voita, tietysti.
Siihen loppui ruokaosuus, jotka ovatkin harvaa herkkua tässä blogissa. Siirrytään silmänruokaan.

Ihmetysten ihmetys: peura ei vieläkään ole vieraillut. Kun tulin reissulta kotiin, olivat perunanvarret, pavut, liljat, asterit, syysleimut – siis ihan kaikki tallella. Karhunvattujakin pääsin syömään, kun niitäkään ei ollut riivitty! Tämä ihana ruukussa kasvava tarharuostekukka 'James Coey' kukkii nyt kaiketi ekaa kertaa. Väri on tosi hyvä tumman oranssi.
Avomaalla kasvavat eivät vielä kuki. Ne kyllä näyttävät talvehtivan oikein hyvin paikassa, joka saattaa olla hyvinkin märkä talvisin ja missä keväällä oikein vesi virtaa maanpintaa pitkin. Kesälläkään paikka ei ole hirveän kuiva. 
Sellaista kuivaakin kohtaa olen kokeillut, mutta ne näivettyivät. Brittein saarilla ne kukoistavat ojien partaalla, joten selvästi ne viihtyvät kosteassa.

Kasvimaalla on ihastuttavan rehevää, kun peurat eivät ole syöneet mm. kuvassa näkyvästä laatikosta perunan- ja pavunvarsia! Vasemmalla kukkii auringonkukka: oikea ihme, sillä tällä saarella ne täytyy yleensä kasvattaa kaksimetrisen sähköpaimenen sisällä.

Eka auringonkukka avautui jo ennen reissuun lähtöäni ja olin varma, että tämä jää viimeiseksi. Sain siemenet Nilan keväisestä blogiarvonnasta, tämä oli nimellä "matala auringonkukka".

Auringonkukilla tosin oli jonkinmoiset mahdollisuudet selviytyä, sillä niiden ympärillä on kivieste. Peurat eivät tykkää askeltaa tällaisessa irtokivikossa. Valoin heinäkuussa tuon Rohanista kasvimaalle johtavan portaan (jo kolmanteen kertaan, sillä en vieläkään ollut tyytyväinen askelmien mittaan) ja samalla tein kiveystä ylempänä kasvimaalla, sillä sain lottovoiton eli reilut parisataa kiloa kuivabetonia käyttööni. 
Ihan kaikkea en ehtinyt käyttääkään, sillä Norjan-reissu tuli väliin. Mitä ihmettä, tuosta projektistahan on ihan pieni tovi, ja se keskeytyi vain hetkeksi reissujen ja niiden välisten työkiireiden takia – ja siitä on puolitoista kuukautta! No, viskelin tuohon kiveyksen jatkamista varten kiviä ja ne olisivat kuitenkin olleet ehkä jonkinlaisena suojana, jos peura olisi tullut.

Täällä on satanut viimeinkin kunnolla, siitäkään ei voi olla pahoillaan. Erityisen kiitollisuuden sateesta aiheuttaa puutarhan lisäksi se, että luin vastikään Maja Lunden Sinisen. Sen viimeisiä sivuja lukiessani kuulin, kuinka sade alkoi ropista ikkunapelteihin. Tunnelmaa ei pysty edes kuvailemaan, siinä nousi pala kurkkuun ja niskavillat pörhistyivät. Suosittelen kirjaa lämpimästi, mikäli et ole sitä vielä lukenut.

Tunnelma on rempsahtanut, sillä en tosiaan ole päässyt tai ehtinyt hoitamaan pihaa yli kuukauteen oikein kunnolla. Nyt on ainakin ruoho kasvanut!
Kukassa ovat harmaaminttu, nukkasalkoruusu ja kaukasiankirahvinkukat eli samat kuin viimeksi kotoa lähtiessäni. Loppukesän yksi parhaita asioita onkin se, että poissaolon aikana ei yleensä tule missanneeksi mitään, sillä tahti on jotain ihan muuta kuin alkukaudella.


Auringonkukka – Helianthus annuus
Harmaaminttu – Mentha longifolia
Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea
Nukkasalkoruusu – Alcea rugosa
Pillisipuli – Allium fistulosum
Tarharuostekukka – Crocosmia × crocosmiiflora

20 comments :

  1. Erinomainen nuohouspalvelu, kun nokisen työn lisäksi on tuliaisina kanttarellejä. Nam, varmasti oli hyvää.
    Iloitsen kanssasi syömättömistä kasveista ja sateen ropinasta. Kaikki muu on silkkaa bonusta.
    Jospa sinulla on jokin äärimmäisen hidaskasvuinen valkosipulilajike. Tai sitten meikäläiselle tuttu kasvilaji, joka omalle pihalle istutettuna tuottaa iloa kiinalaisille - tai kuka nyt maapallon toisella puolella sattuu asumaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On kyllä loistava nuohouspalvelu! Sade ropisee parhaillaankin ja sitä on luvassa koko yöksi. Ei haittaa. Päivän maankaivuut, kivenpyöritykset, istutukset ja vielä sauna ja tukanpesukin on hoidettu, nyt voi keskittyä lämmittämään eilistä ruokaa ja keittämään lisäksi vähän tuoreita papuja sekä katsomaan illan brittidekkareita :-)
      Hih, tuo voisi kyllä olla maailman hitain valkosipuli. Ilmeisesti niitä pitäisi lannoittaa ja kastella kunnolla alkukesällä. Lannoitusta en tänäkään vuonna muistanut, mutta kastelin niin säännöllisesti, että olin todella pettynyt, kun siitä huolimatta ottivat ja kuihtuivat. Ensi vuonna taas... samoilla sipuleilla. Käy halvaksi :-D

      Delete
  2. Nuohoojat on kivoja! Olen kasvatellut ruohosipulia ihan joka pihalla, mökillä, ruukussa... että yllättävän tilanteen tullessa eteen on edes ruohosipulia. Mutta eihän se sipulisipulia oikein korvaa. Totta tosiaan, että syyskesällä kukkijat ovat sitkeämpiä ja antavat iloa pidemmän aikaa, jotkut ihan halloihin asti. Toivotaan, että peurat ovat lopullisesti kyllästyneet kaikenlaisiin esteisiin ja viritelmiin, joita olet niille asettanut. Älä nyt kuitenkaan innostu leikkimään uhkarohkeaa auringonkukkiesi kanssa! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvä idea tuo ruohosipuli, että on edes jotain!
      En leiki uhkarohkeaa. Suljen portit tunnollisesti joka yöksi!

      Delete
  3. Sininen on hyvä. Viimeiset on osin jatkoa siniselle, vaikka se ei heti aukeakaan. Saan kiinni tunnelmasta. Luin Sinisen Saimaan rannalla. Mehiläisten historia on itsenäinen ja parhain minusta Maja Lundenin kirjoista.

    Olin juuri aloittamassa blogien lukemisen jälkeen ruostekukan elinolosuhteiden selvittelyn. Joten osuikin hyvään saumaan tämä tieto. Taidan istuttaa omani aika kosteaan paikkaan. Juuri ostetun.

    Hauska tuo matala auringonkukka. Onneksi sillä oli tilaa kasvaa korkeutta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinä se olit! Muistan kuvasi (blogissa tai ig:ssa) ja se teki vaikutuksen ja sitä ajattelin myös kirjaa lukiessani. Sade onkin sen jälkeen tuntunut silkalta siunaukselta. Mehiläisten historiakin oli hyvä. Jatko-osia en ole vielä lukenut. Lunde on kyllä hyvä tarinanpunoja.
      Hmm, en ole varma, kuinka märässä ruostekukka selviää. Kannattaa ehkä istuttaa niitä mukuloita hieman eri paikkoihin. Meillähän nuo kosteudesta tykkäävät saavat niskaansa jäätyvän maankuoren jossain vaiheessa talvea. Mutta olen huomannut, että kuivuudesta ne suorastaan kärsivät, esimerkiksi minulla avomaalla, vaikkakin kevätkosteassa kohdassa, ovat puoliksi ruskistuneet eivätkä ehkä kuki ollenkaan. Ruukku on puolestaan ollut varjossa ja olen yrittänyt kastella sitä runsaasti.

      Delete
    2. Luinkin lisää ruostekukasta. Laitan suojaiseen paikkaan. Talvetusta en edes kokeile. Ensi vuosi näyttää, ovatko hengissä.

      Delete
    3. Talvetus voi olla hankalaa, ainakin, kun vertaa siihen, että törkkää maahan ja katsoo miten käy ;-)

      Delete
  4. Valkosipuli todella tarvitsee lannoitetta, käytän lähes raakaa kompostia sekä runsaasti kanankakkaa ja välillä tuntuu ettei sekään riitä. Ruostekukka on ihana mutta kuulostaa niin vaativalta etten uskalla kokeilla. No toisaalta ostin tänään Mustilasta aprikoosipuita joten ehkä ei ole varaa sanoa vaativuudesta mitään :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ahaa, täytyy katsoa ensi vuonna, jos laittaisin kompostia valkosipuleiden kohtiin. Kun ne kasvavat kasvimaapenkeissä siellä täällä, ei niitä nyt pysty enää paikantamaan, mutta kyllä ne yleensä keväisin nousevat. Tai ne niistä, jotka ovat yhä hengissä kaikkien näiden vuosien jälkeen :-D
      Ruostekukkaa kannattaisi kyllä kokeilla istuttaa kukkapenkkiin! On sinulla vähän arvokkaampiakin kokeiluja ;-D

      Delete
  5. Jospa peurat miettivät, että viime vuonna, kun söivät pihasi "puhtaaksi" eihän sinne kannata enää tulla, tyhjään pihaan..:D

    ReplyDelete
  6. Ihmeellistä, että pihasi on säilynyt peuroilta tänä vuonna! Minun ruostekukkani ei kasva kovin kosteassa maassa, muttei missään nimessä kuivassakaan. Olisko läpäisevä hiekansekainen maa ratkaiseva tekijä, kun se talvehtinut hyvin...?

    ReplyDelete
  7. Missä viipyy meidän nuohooja kantarelleineen??? Kysyn vaan! Itse jouduin tuossa yhtenä päivänä metsiä koluamaan ja erittäin huonoin tuloksin, ehkä 5 kantarellia.
    Peurat ovat löytäneet paremman ravintolan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No mutta toivottavasti nuohooja kantarelleineen löytää pikaisesti teillekin! Niitä on kuulemma, ja isoja. Itse en ole sienestäjiä, niin en ole käynyt katsomassa. Onneksi sienet löytävät näköjään tiensä keittiööni ilmankin.

      Delete
  8. No jopas jotakin, miten loistava nuohooja sinulla!
    Meille isäntä onneksi kantaa kanttarelleja, hän kun tuntee metsänsä ja jaksaa ihan loputtomasti kierrellä siellä katselemassa puita, marjoja ja sieniä. Juuri valmistin ruoan kanttarelleista ja pari annosta laitoin pakasteeseen talven varalle. Nam nam.
    Ihan sydäntä lämmittää, että peurat ovat nyt pysyneet poissa puutarhasi puolelta ja toivottavasti pysyvät myös jatkossa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On kyllä ihan loistonuohooja!
      Ihana isäntä siellä. Voin hyvin ymmärtää, että omassa metsässään hän kiertelee mielellään. Tosin minä en kiertele, se ei ole ihan tässä pihapiirissä, missä riittää niin paljon hommia, ettei tule metsään juuri lähdettyä, vaikka ei se kaukana ole.
      Kantarelliherkku talven varalle onkin ihana ajatus! Nam todellakin.

      Delete
  9. Ihanaankin ihanampi peuraton kesä!
    Meillä on satanut tällä viikolla 67mm ja lisää tihuuttaa, vissiin koko päivän... Mutta kai tätä tarvitaan:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Paljon on satanut, mutta ei kai me vielä lähdetä kellumaan...?

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!