Retki Seiliin

 Laivamme poikkeaa useilla muillakin saarilla reittinsä varrella ja olen silloin tällöin miettinyt, että niille pitäisi tehdä retkiä. Voisi hypätä pois matkalla Nauvoon ja taas takaisin, kun laiva palaa Nauvosta. Olen vieraillut niistä ainoastaan Maskinnamon saarella, joka on lähestulkoon naapurisaari.

Talvisin laivamme kulkee myös Seilin kautta. Se on hieman ärsyttävää, sillä Seili on Nauvosta eri suuntaan ja pyörähdykset sen kautta pidentävät matka-aikaa entisestään (se on Nauvosta tänne kotisaarelle kaksi tuntia). Seili on kuitenkin hyvin kiehtova ja siellä on tehnyt mieli käydä. Viikossa on yksi päivä, joka toimii aikataulullisesti järkevästi: Seilissä on kolmisen tuntia aikaa retkeillä sillä välin, kun laiva seisoo Nauvossa. Se päivä on keskiviikko. 

Tästäkin reissusta oli ehditty puhua muutaman saarellamme mökkeilevän ystävän kanssa jo pari vuotta ennen kuin se toteutui. Kaksi ystävistä on Lapissa, mutta yksi porukastamme oli saarella ja hän meni niin pitkälle, että varasi laivavuorot pelkän alustavan suunnitelman pohjalta. 

Se oli hyvä. Näin retki tehtiin eilen.

Seili on hämmästyttävä monella tapaa. Hiekkainen saari, jonne on tuupattu ensin spitaalisia, sitten mieleltään häiriintyneitä. Kauniit Engelin piirtämät hospitaalirakennukset näkyvät, kun noustaan laivarannasta saaren keskelle.

Hospitaalissa on nykyisin majoitustilaa, näyttelytilaa, kahvila-ravintola ja Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos.

Yksi sairaalan houruinhuoneista on museohuoneena.

Rakennus on valtavan kaunis, mutta ehkä siellä kuitenkin asuisi mieluiten vapaaehtoisesti. Seiliin lähetettiin parantumattomasti sairaat loppuelämäkseen.

Nykyisin saa portista kävellä vapaasti ulos.

Seili on hiekka- ja kalkkipitoinen, joten kasvillisuus on erityistä. Uhanalainen peltomaitikka viihtyy, tässä kuvassa yhdessä kuisman kanssa.

Seilin kirkko on upea saaristokirkko, jota sävyttää saaren synkänkiehtova historia.

Kirkko on mykistävä puurakennustaidon mestarinäyte, onneksi hyvin säilynyt ja hyvin pidetty.

Ystävä halusi ottaa minustakin kuvan.

Vaivaiseukko saarnatuolin juuressa.

Paareja ja ristejä, enemmän elämän päättymistä kuin alkamista.

Kaiteen erottamassa takaosassa jumalanpalvelusta seurasivat tarttuvien tautien vaivaamat. 

Kirkkomaalla on saaristolle harvinaisia ortodoksiristejä ja venäläisnimiä.

Kellotapuli on aukion toisella puolella.

Pikkuisen vauvan pieni risti liikuttaa.

Saaren tiet ovat kauniita ja polveilevia hiekkateitä, autoliikennettä ei ole. Komea saarni muodostaa kaaren tien ylle.

Idyllisiä näkymiä.

Ystävä tiesi kertoa, että muutama vuosikymmen sitten Metsähallitus istutti tänne kaikenlaisia erikoisia kokeilupuita. Nyt ovat metodit ja arvot muuttuneet niin, että niitä kaadetaan ja jätetään lahopuiksi, sen sijaan ennallistetaan perinnemaisemia. Täälläkin laiduntavat lehmät ja lampaat kesäisin.

Jatkoimme vielä saaren eteläosaan tutkimaan pähkinälehtoa, jossa kasvaa myös lehmuksia ja kaunista maanpeitekasvillisuutta, mm. lehtoneidonvaippaa.

Laivarannassa pidimme kolmannen evästauon ja jännitimme, muistaako laiva tulla meitä hakemaan. Miehistölle oli hieman epäselvää, miten varaamme laivan mutta emme autopaikkaa (Seilille ei saa mennä autolla, ja mitäpä olisimme autolla tehneetkään). Ilmeisesti tällainen saarelta toiselle retkeily ei ole kovin yleistä, sillä meidän piti selittää retkiasiamme.

Rannassa olisi ollut tällainen pursi, jolla olisimme voineet yrittää kotiin seilaamista, mutta siihen olisi varmaan kulunut pari päivää.

Onneksi laiva tuli – tai ehkä ei, sillä en olisi halunnut lähteä Seilistä ollenkaan.

Kuisma – Hypericum

Lehtoneidonvaippa – Epipactis helleborine

Peltomaitikka – Melampyrum arvense