Thursday 9 September 2021

Retki Seiliin

 Laivamme poikkeaa useilla muillakin saarilla reittinsä varrella ja olen silloin tällöin miettinyt, että niille pitäisi tehdä retkiä. Voisi hypätä pois matkalla Nauvoon ja taas takaisin, kun laiva palaa Nauvosta. Olen vieraillut niistä ainoastaan Maskinnamon saarella, joka on lähestulkoon naapurisaari.

Talvisin laivamme kulkee myös Seilin kautta. Se on hieman ärsyttävää, sillä Seili on Nauvosta eri suuntaan ja pyörähdykset sen kautta pidentävät matka-aikaa entisestään (se on Nauvosta tänne kotisaarelle kaksi tuntia). Seili on kuitenkin hyvin kiehtova ja siellä on tehnyt mieli käydä. Viikossa on yksi päivä, joka toimii aikataulullisesti järkevästi: Seilissä on kolmisen tuntia aikaa retkeillä sillä välin, kun laiva seisoo Nauvossa. Se päivä on keskiviikko. 

Tästäkin reissusta oli ehditty puhua muutaman saarellamme mökkeilevän ystävän kanssa jo pari vuotta ennen kuin se toteutui. Kaksi ystävistä on Lapissa, mutta yksi porukastamme oli saarella ja hän meni niin pitkälle, että varasi laivavuorot pelkän alustavan suunnitelman pohjalta. 
Se oli hyvä. Näin retki tehtiin eilen.

Seili on hämmästyttävä monella tapaa. Hiekkainen saari, jonne on tuupattu ensin spitaalisia, sitten mieleltään häiriintyneitä. Kauniit Engelin piirtämät hospitaalirakennukset näkyvät, kun noustaan laivarannasta saaren keskelle.

Hospitaalissa on nykyisin majoitustilaa, näyttelytilaa, kahvila-ravintola ja Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos.

Yksi sairaalan houruinhuoneista on museohuoneena.
Rakennus on valtavan kaunis, mutta ehkä siellä kuitenkin asuisi mieluiten vapaaehtoisesti. Seiliin lähetettiin parantumattomasti sairaat loppuelämäkseen.

Nykyisin saa portista kävellä vapaasti ulos.

Seili on hiekka- ja kalkkipitoinen, joten kasvillisuus on erityistä. Uhanalainen peltomaitikka viihtyy, tässä kuvassa yhdessä kuisman kanssa.

Seilin kirkko on upea saaristokirkko, jota sävyttää saaren synkänkiehtova historia.

Kirkko on mykistävä puurakennustaidon mestarinäyte, onneksi hyvin säilynyt ja hyvin pidetty.

Ystävä halusi ottaa minustakin kuvan.

Vaivaiseukko saarnatuolin juuressa.

Paareja ja ristejä, enemmän elämän päättymistä kuin alkamista.

Kaiteen erottamassa takaosassa jumalanpalvelusta seurasivat tarttuvien tautien vaivaamat. 

Kirkkomaalla on saaristolle harvinaisia ortodoksiristejä ja venäläisnimiä.

Kellotapuli on aukion toisella puolella.


Pikkuisen vauvan pieni risti liikuttaa.

Saaren tiet ovat kauniita ja polveilevia hiekkateitä, autoliikennettä ei ole. Komea saarni muodostaa kaaren tien ylle.

Idyllisiä näkymiä.
Ystävä tiesi kertoa, että muutama vuosikymmen sitten Metsähallitus istutti tänne kaikenlaisia erikoisia kokeilupuita. Nyt ovat metodit ja arvot muuttuneet niin, että niitä kaadetaan ja jätetään lahopuiksi, sen sijaan ennallistetaan perinnemaisemia. Täälläkin laiduntavat lehmät ja lampaat kesäisin.

Jatkoimme vielä saaren eteläosaan tutkimaan pähkinälehtoa, jossa kasvaa myös lehmuksia ja kaunista maanpeitekasvillisuutta, mm. lehtoneidonvaippaa.

Laivarannassa pidimme kolmannen evästauon ja jännitimme, muistaako laiva tulla meitä hakemaan. Miehistölle oli hieman epäselvää, miten varaamme laivan mutta emme autopaikkaa (Seilille ei saa mennä autolla, ja mitäpä olisimme autolla tehneetkään). Ilmeisesti tällainen saarelta toiselle retkeily ei ole kovin yleistä, sillä meidän piti selittää retkiasiamme.

Rannassa olisi ollut tällainen pursi, jolla olisimme voineet yrittää kotiin seilaamista, mutta siihen olisi varmaan kulunut pari päivää.
Onneksi laiva tuli – tai ehkä ei, sillä en olisi halunnut lähteä Seilistä ollenkaan.


Kuisma – Hypericum
Lehtoneidonvaippa – Epipactis helleborine
Peltomaitikka – Melampyrum arvense 

27 comments :

  1. Paikka näyttää vaikuttavalta, jossa voisi yöpyäkin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Seiliin voi tosiaan mennä pidemmäksi aikaa, siellä on majoitusta ja palveluja, ainakin kesäisin!

      Delete
  2. Oi, ihanat kuvat ihanasta Seilistä! Tosi kaunista näin syksylläkin : ) Tykkäsin kovasti kesän oleilustani siellä, mutta en siitä turistimäärästä. Kevät tai syksy olisikin parempaa aikaa pitempään oleiluun. Sinnehän rekrytoidaan muutamia saaritonttuja talvikaudeksi pitämään paikoista huolta. Sopii hyvin mm. jollekin tutkijalle tai muulle kirjoitustyötä tekevälle.

    Onneksi laiva noukki teidät takaisin kotiin, ettei tarvinnut alkaa itse purjehtimaan : )

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jossain vaiheessa yhtäkkiä tuli mieleen, että sinähän olit Seilissä kesällä! Varmaan siellä on silloin melkoinen vilske. Nyt oli todella rauhallista, vaikka muutamia matkailijoita meidän lisäksemme selvästi olikin. Talvikausi Seilissä olisi unelmien täyttymys!

      Delete
  3. En ole koskaan käynyt Seilin saarella mutta sen historia on kiehtova, sairauksien hoidon näkökulmasta ja myös naisnäkökulmasta. kaunista siellä on, hyvä koska sen avulla on ehkä helpompi kestää sietämättömän piinaava Seilin menneisyys.
    Jostain luin vähän aikaa sitten, että saarelta olisi löydetty iso hullukaalin esiintymä joidenkin kaivuutöiden yhteydessä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Menneisyys on tosiaan rankka, taitaa aina olla mielen sairauksien historiassa. Mutta idylli, luonnonkauneus ja seesteisyys (tosin yllä Inkan kommentista selviää, että kesällä saarella käy aikamoinen vilske) toivat sellaista kauneutta, että ei voi synkistellä. Lisäksi yliopiston tutkijoiden ja nuorten opiskelijoiden läsnäolo tuo saarelle oman kivan leimansa.
      Voi hyvinkin olla, että maata kaivettaessa alkaa nousta kaikenlaista! Ensimmäiset asutuksen jäljet Seilillä ovat rautakaudelta. Siemenpankkia taitaa olla. Minunkin pihaltani nousi yksi hullukaali ihan alkuvuosina, mutta se jäi siksi yhdeksi. Annoin sen kyllä kukkia, on kovin kaunis.

      Delete
  4. Kiehtova paikka, kirkko on karun kaunis!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kirkon yksityiskohdat: sorvaukset, salvokset, lampetit sun muut käsin puusta tehdyt, ovat todella hienot.

      Delete
  5. Voi että, tuonne Seiliin olen halunnut jo useana kesänä. Aina se on vaan jäänyt. Nytkin asumme täällä aika lähellä Turkua, joten matka ei olisi pitkä, mutta tämä virustilanne on sotkenut monia suunnitelmia. Kiitos näiden kuvien jakamisesta. On kaunis ja kiinnostava saari. Mieleeni tulee pari todella hyvää kirjaa, jotka kertovat Seilistä: Katja Kallion Yön kantaja ja Katja Kaukosen Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan. Mukavaa tulevaa viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti Seilin-reissunne toteutuu ensi kesänä! Teille olisi varmaan helpointa mennä Seiliin Rymättylän tai Turun kautta, sieltäkin laivoja kulkee kesäisin.
      Ajattelin Seilin olevan ihana, mutta en tajunnut, miten ihana. Se on aivan helmi.
      Kiitos lukuvinkeistä!

      Delete
    2. Kiitos AnneliA:lle minunkin puolestani. Sain pari kiinnostavaa lukuvinkkiä.

      Delete
  6. Eikö Seilille passitettu myös naisia, jotka eivät toimineet hyväksyttävästi aikansa normien mukaisesti (raskaana olevia naimattomia, samasta sukupuolesta kiinnostuneita ym.).
    Raskaasta historiastaan huolimatta käymisen arvoinen paikka, myös luontoarvojensa puolesta. Kiva, että ehdit käymään, eikä tarvinnut uida takaisin kotisaarelle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä, hospitaali toimi nimenomaan naisten hourulana (sen jälkeen, kun viimeinenkin spitaalinen oli kuollut). Hourulaan passitettiin mm. synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsiviä noiden mainitsemiesi lisäksi. Karua ja raskasta. Eikä siitä ole montaa vuosikymmentä, kun "hulluja" "hoidettiin" sähköshokeilla. Vaikkapa juuri seksuaalisen suuntautumisen takia. Aivan hirvittävää, onneksi ollaan menty eteenpäin eikä toivottavasti ikinä taannuta.

      Delete
    2. Vitsi, kuinka tällaiset postaukset nostavat mielenkiintoisia asioita esille. Bongasin AnneliA:n kommentista uutta luettavaakin.

      Delete
    3. Niin tosiaan käy, miten mukavaa! Seilistä on kirjoitettu myös tietokirjoja, ja myös romaani Pullopostia Seilin saarelta - potilas numero 43, joka kertoo tositarinan yhdestä Seilin saaren potilaista.

      Delete
  7. Kiitos, että pääsee virtuaalisesti tutustumaan uusiin kohteisiin. Melkoinen historia tuolla hourulalla, onneksi on asioita, jotka ovat menneet valtavasti parempaan suuntaan tuon vaiheen ajoista.
    Kerrassaan upea kirkko - mitä käsityön rakennustaidetta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva, että tykkäsit!
      Hurjaa on sivistyneenkin kansan historia, onneksi on siirrytty eteenpäin.
      Tuo kirkko on aivan henkeäsalpaava, kun alkaa tutkia kaikkia yksityiskohtia. Lukkosalvoksiakin harvoin pääsee näkemään!

      Delete
  8. Hyvänen aika, miten kiinnostava kirkko. Ja on siellä kauniitakin rakennuksia.
    Sääliksi käy potilaiden historia, mutta kaikilla ajoilla on omat juttunsa.
    Oletko lukenut Katja Kaukosen Saari jonne linnut lentävät kuolemaan? Se ei ole yhtään synkkä, vaan enemmänkin maaginen.

    ♥♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Seilin saarella ei rumia rakennuksia näkynytkään!
      Kaukosen kirjaa en vielä ole ehtinyt lukea. Kunpa olisi aikaa lukea kaikki kiinnostavat kirjat!

      Delete
    2. Kiitos, kun kerroit vierailustasi Seilin saarella. Paikka kätkee monta ihmiskohtaloa.

      Uskomatonta, että hoidokkeja pidettiin tuolla vielä niinkin myöhään kuin 1960-luvun alussa. Pimeä on historiamme.

      Delete
    3. Mielisairauksien hoito ja diagnosointi on ollut hurjaa. Mutta toisaalta Seili on valtavan kaunis saari, on mielisairaaloja ollut ikävämmissäkin paikoissa. Uskon, että tuolla on myös viihdytty, mutta se varmasti riippuu siitä, millaista hoito on ollut. Joka tapauksessa nyt saari on idyllisen kaunis paikka.

      Delete
  9. Seilistä on myös Sinikka Lehtisen kirja Kohtalona Seilin saari. Olin juuri lukenut tuon kirjan, kun pääsin käymään saarella. Saari on kaunis ja sen historia karuudestaan huolimatta mielenkiintoinen ja kiehtova.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Seili-aiheisia kirjoja on näköjään paljon, osa ruotsinkielisiä. Historia on todella pitkä, rautakaudelta ovat ensimmäiset asutuksen merkit. Joten mahtuu siihen paljon muutakin kuin tautisia ;-)

      Delete
  10. Otsikosta aloin miettiä, että mistä olen kuullut Seilin saaresta. Heti jutun alussa muistin, että ihan tänä syksynä kuulin työmatkalla radiossa lyhyen jutun siitä. Olipa kiva saada lisää tietoa saaren kieltämättä vähän synkästä historiasta ja nähdä kuvia. Kirkossa riittää kiehtovia yksityiskohtia ja jo pelkästään tuo holvikaarikattokin on hieno. Kiitos esittelystä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kirkko on ristin muotoinen ja jokaisessa neljässä suunnassa on tuo kaarikatto, todella upea! Ja käsin veistetyt lampetit, joissa nyrkki pitelee kynttilää, ja kaikki. Ihastelimme myös Engelin tasapainoisia uusklassisia sairaalarakennuksia. On tehty kaunista rakennettua ympäristöä.

      Delete
  11. Anneli A:an listaan voisi vielä lisätä Susanna Heikkisen kirjan Pullopostia Seilin saarelta. Se kertoo osittain dokumentaarisen tarinan saarelle mielenterveytensä takia hoitoon passitetusta naisesta.
    Olipa mukava nähdä saaren maisemia ja kuvia itse sairaalastakin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Seiliin liittyviä kirjoja tuntuu olevan paljon.
      Kävimme sairaalarakennuksessa niin pikaisesti, että en tullut ottaneeksi hyviä kuvia kauniista rakennuksista. Kokonaisuus olisi enempien kuvien arvoinen!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!