Pionin nojatuoli ja muuta ruusutarha-asiaa

 Ruusutarhan kuulumisista on jäänyt kesän mittaan kertomatta yhtä sun toista.

Niin kuin vaikka sellaista, että keväällä puolikuolleena parilla eurolla hankittu 'Niobe' -kärhö teki ensimmäisen kukkansa, vaikka ei ole yltänyt orjanruusun tyveltä vielä juuri mihinkään.

Myös keväällä hankittu 'Alchymist' -puistoruusu kukki, mutta se olikin tuuhea taimi. Silläkin on varaa kasvaa vähän korkeammalle pergolaan.

Pergolan toiseen päähän löysin kuin löysinkin luostarinköynnösruusun, johon olin ihastunut Riinan blogissa Versoja Vaahteramäeltä. Sekin on vielä matala, keväällä istutettu, mutta kasvaa köynnöstävästi.

Sen viereen tuli eilen korituoli. Istuin oli tänä kesänä niin hajonnut, ettei edes Ransu enää voinut käyttää tuolia. Sain idean ja laitoin sen pergolan juurelle 'Coral Sunset' -pionin tueksi. 

Pioni on vasta viime vuonna juurakkona hankittu eikä ole vielä kukkinut. Saa nähdä, mitä lajiketta se on sitten, kun kukkii, heh.

Ohjasin pionin versot jo nyt tuolin istuimen reiästä, jotta ne oppivat sen reitin ensi vuotta varten.

Pidän kovasti konnantattarista, mutta ne eivät aina pidä paikoista, joihin niitä istutan. Ostin vaaleanpunaisen 'Rosea' -verikonnantattaren keväällä, kun sellainen eteen osui. Kerrankin on kasvi tuuheutunut heti istutusvuonna aivan ihastuttavasti, ja kukkii nyt täydellisen kauniina. Ei voi kuin hyristä tyytyväisyyttä.

Toinen todella hyvä esiintyjä on kirjavalehtinen etelänruusuruoho 'Thunder and Lightning', jonka hankin Viherpeukaloilta kolmen kappaleen pakettina viime vuonna. Vai oliko jo toissa vuonna. 

Vaikea pysyä vuosissa perässä. Mielestäni raivasin tämän alueen ruusutarhaksi viime vuonna, mutta taitaa se olla toissa vuosi.

Myrsky ja Mylväys, noin vapaasti suomennettuna, on kukkinut loistavasti jo kaksi ja puoli kuukautta putkeen. Kolmesta taimesta kaksi on hengissä, yksi hävinnyt, voi olla siksikin, että alueella on joutunut vielä suorittamaan myllertävänlaatuisia rikkakasvinpoistotoimia.

Keväällä istutetut heikinliljatkin ovat ryhtyneet kukkimaan. Niiden oranssiväri on kaunis ja raikas. Toinen kasvi olisi kuvasta oikealle, en saanut niitä järkevästi samaan kuvaan. Siinä olisi vielä pieni katsura välissä.

Tähän väliin on muuten pakko todeta, että pihapuuhat ovat juuri nyt aivan ihania, kun pienet peukaloiset ja punarinnat tuntuvat pysähtyneen tänne hetkeksi muuttomatkallaan; niitä hyppelee joka puskassa ja risuaidassa. Söpöt puutarhakaverit!

Ne tankkaavat hyönteisiä jaksaakseen matkata edemmäs etelään, näin minua valisti itseäni viisaampi taho.

Kesän mittaan on ruusutarhassa kukkinut kaikenlaista, mutta yritän pitää blogijutut jonkun tietyn alueen tai teeman mukaisina, jotta ne eivät laajene järjettömän pituisiksi.

Keskikesällä kukassa olivat harmaakäenkukat yhdessä villien palsternakkojen kanssa, ihanan pirteä kaksikko. Laitoin tarkoituksella alueelle tällaisia helposti leviäviä, jotka peittävät ja selviävät. Harmaakäenkukka kukkii toki vieläkin.

Palsternakan limenvihreät kukat ovat nappiyhdistelmä myös ruusunpunaisiin ruusuihin.

Samettihortensialta keväällä saadut neilikat, hänen siemenestä kasvattamansa, kasvavat auringossa orjanruusun eteläpuolella. Siinä on kiviä ja vain matalasti multaa, mutta neilikka pärjää. Ihanan suloinen kukka!

Keskikesällä kukki myös isonietospensas 'Plena', jolla on nimestään huolimatta somat pienet kukat. Taustalla pellavalilja ja katsura.

Kasvimaan ympäristö on siistiytynyt valtavasti, kun olen saanut kiveysprojektin etenemään. Eilen jatkoin oikealla häämöttävän ison laattakiven ympäri. 

Isoimmat sopivalla korkeudella olevat järkäleet, joita ei maastakaan ylös saa, ovat saaneet jäädä osaksi laatoitusta, jolloin on tietysti riski, että niiden reunalta, katekankaan alta, versoo juolavehnää, mutta se riski on otettava. Ne ovat ainoita kohteita, joissa turvaudun myrkkyyn.

Ruusupapu kukkii ja satoaa jatkuvasti. Tästä laatikosta ovat vielä perunatkin nostamatta. Missähän välissä sitä ehtisi syödä?

Ihmettelen joka päivä kurkkuyrttiä. Tällaista ei ole tällä tontilla ennen nähty. Peurat rakastavat kurkkuyrttiä ja nyt yrtit vain kasvavat ja kukkivat koko ajan runsaampina kuin sadun puuropata.

Aikamoisen ihanaa!

Oikealla keltakannusruoho. 

Taustalla näkyy eilisen kiveystyömaata. Heinikko-nokkosikko kuroutuu pienemmäksi päivä päivältä, ja tänä kesänä alue otti ison harppauksen, kun peitin osan ja katoin vanhoilla vuorilaudoilla. Nyt siinä on hyvä loivasti etelään viettävä auringonottoterassi, en vain muistanut laittaa siihen aurinkotuoleja.

Ensi kesänä sitten! 

Ihana karhunvattusato jää myös minulle, kun peurat eivät vieraile. Nehän riipivät kokonaiset oksat tyngiksi, mutta nyt pääsen keräämään mustia marjoja juuri sopivan määrän aamiaisjogurttiin aina parin päivän välein. Täydellinen kasvi ihmiselle, joka ei ole intohimoinen lepuri tai säilöjä.

Eipä tästä paljon elämä parane, vai mitä? Yön sateen jälkeen aurinkokin paistaa.

Ja toissapäivänä meille satoi 30 mm, mikä on huippua, sillä vettä jo kaipailtiin.

Aurinkoista viikonloppua!

Etelänruusuruoho – Knautia macedonica

Harmaakäenkukka – Lychnis coronaria

Heikinlilja – Lilium henryi

Isonietospensas – Deutzia scabra

Karhunvattu – Rubus Karhunvattu-Ryhmä

Keltakannusruoho – Linaria vulgaris

Kurkkuyrtti – Borago officinalis

Kärhö – Clematis

Luostarinköynnösruusu – Rosa Uetersener Klosterrose  eli 'Tan99176'

Neilikka – Dianthus

Palsternakka – Pastinaca sativa

Pellavalilja – Lilium pumilum

Puistoruusu – Rosa Puistoruusu-Ryhmä

Ruusupapu – Phaseolus coccineus

Verikonnantatar – Bistorta amplexicaulis