Saturday 25 September 2021

Pionin nojatuoli ja muuta ruusutarha-asiaa

 Ruusutarhan kuulumisista on jäänyt kesän mittaan kertomatta yhtä sun toista.

Niin kuin vaikka sellaista, että keväällä puolikuolleena parilla eurolla hankittu 'Niobe' -kärhö teki ensimmäisen kukkansa, vaikka ei ole yltänyt orjanruusun tyveltä vielä juuri mihinkään.
Myös keväällä hankittu 'Alchymist' -puistoruusu kukki, mutta se olikin tuuhea taimi. Silläkin on varaa kasvaa vähän korkeammalle pergolaan.

Pergolan toiseen päähän löysin kuin löysinkin luostarinköynnösruusun, johon olin ihastunut Riinan blogissa Versoja Vaahteramäeltä. Sekin on vielä matala, keväällä istutettu, mutta kasvaa köynnöstävästi.

Sen viereen tuli eilen korituoli. Istuin oli tänä kesänä niin hajonnut, ettei edes Ransu enää voinut käyttää tuolia. Sain idean ja laitoin sen pergolan juurelle 'Coral Sunset' -pionin tueksi. 
Pioni on vasta viime vuonna juurakkona hankittu eikä ole vielä kukkinut. Saa nähdä, mitä lajiketta se on sitten, kun kukkii, heh.
Ohjasin pionin versot jo nyt tuolin istuimen reiästä, jotta ne oppivat sen reitin ensi vuotta varten.

Pidän kovasti konnantattarista, mutta ne eivät aina pidä paikoista, joihin niitä istutan. Ostin vaaleanpunaisen 'Rosea' -verikonnantattaren keväällä, kun sellainen eteen osui. Kerrankin on kasvi tuuheutunut heti istutusvuonna aivan ihastuttavasti, ja kukkii nyt täydellisen kauniina. Ei voi kuin hyristä tyytyväisyyttä.

Toinen todella hyvä esiintyjä on kirjavalehtinen etelänruusuruoho 'Thunder and Lightning', jonka hankin Viherpeukaloilta kolmen kappaleen pakettina viime vuonna. Vai oliko jo toissa vuonna. 
Vaikea pysyä vuosissa perässä. Mielestäni raivasin tämän alueen ruusutarhaksi viime vuonna, mutta taitaa se olla toissa vuosi.
Myrsky ja Mylväys, noin vapaasti suomennettuna, on kukkinut loistavasti jo kaksi ja puoli kuukautta putkeen. Kolmesta taimesta kaksi on hengissä, yksi hävinnyt, voi olla siksikin, että alueella on joutunut vielä suorittamaan myllertävänlaatuisia rikkakasvinpoistotoimia.

Keväällä istutetut heikinliljatkin ovat ryhtyneet kukkimaan. Niiden oranssiväri on kaunis ja raikas. Toinen kasvi olisi kuvasta oikealle, en saanut niitä järkevästi samaan kuvaan. Siinä olisi vielä pieni katsura välissä.

Tähän väliin on muuten pakko todeta, että pihapuuhat ovat juuri nyt aivan ihania, kun pienet peukaloiset ja punarinnat tuntuvat pysähtyneen tänne hetkeksi muuttomatkallaan; niitä hyppelee joka puskassa ja risuaidassa. Söpöt puutarhakaverit!
Ne tankkaavat hyönteisiä jaksaakseen matkata edemmäs etelään, näin minua valisti itseäni viisaampi taho.

Kesän mittaan on ruusutarhassa kukkinut kaikenlaista, mutta yritän pitää blogijutut jonkun tietyn alueen tai teeman mukaisina, jotta ne eivät laajene järjettömän pituisiksi.
Keskikesällä kukassa olivat harmaakäenkukat yhdessä villien palsternakkojen kanssa, ihanan pirteä kaksikko. Laitoin tarkoituksella alueelle tällaisia helposti leviäviä, jotka peittävät ja selviävät. Harmaakäenkukka kukkii toki vieläkin.
Palsternakan limenvihreät kukat ovat nappiyhdistelmä myös ruusunpunaisiin ruusuihin.

Samettihortensialta keväällä saadut neilikat, hänen siemenestä kasvattamansa, kasvavat auringossa orjanruusun eteläpuolella. Siinä on kiviä ja vain matalasti multaa, mutta neilikka pärjää. Ihanan suloinen kukka!

Keskikesällä kukki myös isonietospensas 'Plena', jolla on nimestään huolimatta somat pienet kukat. Taustalla pellavalilja ja katsura.

Kasvimaan ympäristö on siistiytynyt valtavasti, kun olen saanut kiveysprojektin etenemään. Eilen jatkoin oikealla häämöttävän ison laattakiven ympäri. 
Isoimmat sopivalla korkeudella olevat järkäleet, joita ei maastakaan ylös saa, ovat saaneet jäädä osaksi laatoitusta, jolloin on tietysti riski, että niiden reunalta, katekankaan alta, versoo juolavehnää, mutta se riski on otettava. Ne ovat ainoita kohteita, joissa turvaudun myrkkyyn.

Ruusupapu kukkii ja satoaa jatkuvasti. Tästä laatikosta ovat vielä perunatkin nostamatta. Missähän välissä sitä ehtisi syödä?

Ihmettelen joka päivä kurkkuyrttiä. Tällaista ei ole tällä tontilla ennen nähty. Peurat rakastavat kurkkuyrttiä ja nyt yrtit vain kasvavat ja kukkivat koko ajan runsaampina kuin sadun puuropata.
Aikamoisen ihanaa!
Oikealla keltakannusruoho. 

Taustalla näkyy eilisen kiveystyömaata. Heinikko-nokkosikko kuroutuu pienemmäksi päivä päivältä, ja tänä kesänä alue otti ison harppauksen, kun peitin osan ja katoin vanhoilla vuorilaudoilla. Nyt siinä on hyvä loivasti etelään viettävä auringonottoterassi, en vain muistanut laittaa siihen aurinkotuoleja.
Ensi kesänä sitten! 

Ihana karhunvattusato jää myös minulle, kun peurat eivät vieraile. Nehän riipivät kokonaiset oksat tyngiksi, mutta nyt pääsen keräämään mustia marjoja juuri sopivan määrän aamiaisjogurttiin aina parin päivän välein. Täydellinen kasvi ihmiselle, joka ei ole intohimoinen lepuri tai säilöjä.

Eipä tästä paljon elämä parane, vai mitä? Yön sateen jälkeen aurinkokin paistaa.
Ja toissapäivänä meille satoi 30 mm, mikä on huippua, sillä vettä jo kaipailtiin.
Aurinkoista viikonloppua!


Etelänruusuruoho – Knautia macedonica
Harmaakäenkukka – Lychnis coronaria
Heikinlilja – Lilium henryi
Isonietospensas – Deutzia scabra
Karhunvattu – Rubus Karhunvattu-Ryhmä
Keltakannusruoho – Linaria vulgaris
Kurkkuyrtti – Borago officinalis
Kärhö – Clematis
Luostarinköynnösruusu – Rosa Uetersener Klosterrose  eli 'Tan99176'
Neilikka – Dianthus
Palsternakka – Pastinaca sativa
Pellavalilja – Lilium pumilum
Puistoruusu – Rosa Puistoruusu-Ryhmä
Ruusupapu – Phaseolus coccineus
Verikonnantatar – Bistorta amplexicaulis

14 comments :

  1. Mielettömän ihanaa, että saat nauttia puutarhasi kauneudesta , lopultakin! Mutta arvaas.. minähän hommasin niitä rikkaporkkanan siemeniä sinun kuvien innoittamana..ja niiden taimien piti tänä kesänä kukkia. Vaan meilläpä puput parturoi ne, samoin oikeat porkkanat, herneet, kuivakukat.. Mikään ei kukkinut :-D. Joku röyhkeimmistä näki paljon vaivaa tunkeutumalla porkkanoiden suojaksi laitettuihin verkkotunneleihin. Ja ruusu-,salko- ym pavut! Ne katkottiin juuresta poikki ja syötiin melko korkealle asti. Olisivat kukkineet melko pian. Edellisenä kesänä syötiin kasvihuoneesta isot kurkut, sekä sitten niiden kurkkujen varret, ja sinne laitettiinkin tiukka "kulunvalvonta". Vain sammakot saivat asua kasvihuoneessa :D. Kaunista syksyä sinne, kevät lähenee hetki hetkeltä! Terkuin, pitkästä aikaa, Raija.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei Raija, pitkästä aikaa!
      Voi itku niitä pupuja. Itkujen itku! Siinä meni kauneudet ja sadot. Millähän niiden kulku pihalle estettäisiin...? Jollain koira-aidalla varmaan. Ei sellainen kivaa ole, mutta nyt, kun tonttini on aidattu, eivät jäniksetkään helposti tänne pääse ja siitäkin olen kiitollinen.
      Kylvin keväällä punakukkaisia rikkaporkkanoita ja niissä on nyt lehtiruusukkeita, mutta aika pieniä, kun kylvös kuivui pahasti kesällä. Muistin, että samanlainen kylvös nokittiin rastaiden tms. toimesta tuusan nuuskaksi viimeksi, kun vastaavaa yritin, joten viritin kohdan päälle verkon.
      Rikkaporkkana on tosiaan kaksivuotinen, ts. kuolee kukinnan ja siemennyksen jälkeen, joten jos niissä on juuri tallella, niin varmaan ne kukkivat sitten ensi vuonna, kun eivät tänä vuonna onnistuneet.
      Onneksi ensi keväänä kaikki onnistuu! :-D

      Delete
    2. Nostin rikkaporkkanoiden juuret paakkuineen, enkä vieläkään tiedä mihin bunkkeriin laitan ne talvehtimaan :D. Kun on myyriäkin. Meillähän on betonista valetut kasvatuslaatikot, mutta puuttuu tietenkin pohja -ja kansi. Oi, sovitaan vaan ettei ens vuonna ole mitään ongelmia! :D

      Delete
    3. No voi ei! Toivottavasti löytyy joku turvallinen paikka niille.

      Delete
  2. Hyvä, ettei peurat oo viäläkää löytäny puutarhaas ja saat viimmeenki nauttia siitä ihan itte poikien kans. Korituali pääsi oikee hyvälle paikalle, eläkepäiviä viättämähän. Saa nähärä kuinka mun karhunvatun käy. Kasvatti yhyren pari metriä pitkän roitaman. Saa nähärä pysyykö talavia hengis.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On ihan huippua, kun puutarha on täynnä kasveja, joita ei ole syöty! Asteritkin ihanasti jo kukkivat tai ovat tulossa kukkaan ihan justiin. Toivottavasti niitä ei syödäkään, niin päästään näkemään kukat.
      Korituoli sopii romanttisena kapineena tuohon ruusupergolan juurelle hyvin, saa siinä lahota hitaasti niille sijoilleen.
      Toivottavasti karhunvattusi selviää tuottaakseen marjoja! Voihan sen verson laskea maahan ja peitellä, näin ovat jotkut tehneet.

      Delete
  3. Hyvä idea korituolin uusiokäyttöön! Mukava, että nyt olet saanut satoa karhunvatukastakin, kun peurat pysyvät poissa 👍

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen joissakin blogeissa nähnyt vanhoja huonekaluja kasvien tukina, ja tuollainen nätti tuoli oikein pyysi päästä ruusupergolan alle ;-)

      Delete
  4. Peuraton elämä on juhlaa! Myös meille lukijoille. Aivan ihania kuvia.
    Tuolin huonokuntoisuuden määritelmä taitaa olla tuo, että kissakaan ei pysty sitä enää käyttämään. Hyvä tuki pionille.

    Minäkään en aina muista, minä vuonna minkäkin asian on tullut tehtyä. Jotkut kohdat ovat jääneet mieleen: esim pari kukkapenkkiä muistuttaa siitä, että niitä tehdessä välttelin opinnäytetyöhön ryhtymistä. Tämän takia kukkapenkkien perustamisvuosikin jäi mieleen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On todella ihanaa juhlaa!
      Heh, tuo opinnäytetyö on hyvä muistamisen kannalta :-D

      Delete
  5. Malja kadonneille peuroille! Tämä viikko on säiden puolesta ollut ihan mukiinmenevä puutarhaviikkoa, jos vai olisi ehtinyt puutarhaan muulloinkin kuin tänään. Ruusuja ei pakkasyö haitannut. Tuoli on hieno pionituki.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nostan täällä kahvimukia maljaksi.
      Päättyneellä viikolla oli ihania säitä, ja nytkin aurinko paistaa. Tosi harmi on, jos ei puutarhaan ehdi, kun on kaunis syyssää! Täytyykin käydä kuvaamassa astereita ja myrkkyliljoja, uusia on tulossa kukkaan ja peura ei vieläkään ole niitä syönyt.

      Delete
  6. Mukava kun olet saanut omaan suuhun satoa karhunvatuista. Meillä tuli vain muutama marja mutta maistamaan päästiin mekin. Minulla on tuota räväkän väristä käenkukkaa myöskin siinä on sitten kauniit ruusukkeet.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Karhunvatut ovat kivan makuisia ja tykkään tuosta mustasta väristä, koristeellinen kasvi. Valtavan kaunis kukkiessaankin!
      Käenkukka on tosiaan hyvä ruusukekasvi. Noin korkeaksi kukaksi on yllättävää, että se on oikeastaan aika hyvä maanpeittokasvi, kun tekee noita ruusukkeita vieri viereen, vaikka ovatkin vain kaksivuotisia.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!