Puutarhapuuhia

 Olemme Ransun kanssa tehneet yhdessä vähän hommia.

Muotopuutarhan puksipuuaidat tuli viimein leikattua. Nyt ne näyttävät järkevämmiltä. Vaikka Musti ei ollut näyttämässä hännällään sopivaa leikkuukorkeutta.

Tästä kuvakulmasta ei näe tai huomaa kaikkia niitä kohtia, joista aita vielä puuttuu tai pistokkaat ovat liian pieniä, joten näyttää ihan vakuuttavalta. 

Parempi ottaa kuvat vakuuttavista kuvakulmista.

Tämäkin kuva tuli otettua tänään juuri sateen alkaessa. Puunympäryspenkki siirtyi viimein, kuukausien mietinnän jälkeen, kiinanpunapuun ympärille. Penkki on toki hieman ylimitoitettu vielä tässä vaiheessa, mutta huomautan, että tuolla keskellä on kiinanpunaPUU koostaan huolimatta.

Teimme tuon homman tässä yhtenä päivänä auringon kauniisti paistaessa. 

Penkin sijoittaminen on ollut haastavaa, sillä tontillani ei montaa aivan tasaista paikkaa ole. Aina on ojaa, viettoa tai muuta. Se ainoa puu, joka tosiaan halusi puunympäryspenkin, sai rakentamani puisen puunympäryspöydän muutama vuosi sitten, ja sitä en nyt raaski hajottaa, kun tuli kerran tehtyä.

Mutta sitten keksin tämän kiinanpunapuun, joka tuli istutettua ruskopenkin alapuolelle. Ruskopenkki tulee jatkumaan kuvan oikeasta reunasta alaspäin penkille asti. Penkin alamäen puoleisten jalkojen alle vain tarvittiin korkeammat kivet, tässä on maltillisesti viettoa kumminkin.

Siellä se nyt on, ihana kiinanpunapuu jo hieman syysväriä saaneena ja suojaverkon sisällä, vaikka on myös penkin keskellä turvassa. Puiden kanssa ei voi ottaa riskejä, etenkään, kun ovat puita, joita tuli etsittyä kauan.

Penkki ei voi sijaita nurmikolla, sillä sen alta ei pysty siististi nurmea leikkaamaan. Se oli tilapäispaikassa vuoden ajan aronian ympärillä, ja voi mikä toivoton heinikko siihen kasvoikaan. Siksi tämä penkki penkissä -ratkaisu. Sen alla tulee kasvamaan matalia maanpeitekasveja, eikä haittaa, jos jotkut niistä kasvavat vähän penkin läpikin.

Ransun osuus oli pitää mammaa silmällä ja tarkastaa. Ransun edessä kasvaa ruskopenkin japaninvaahtera, lajiketta 'Enkan', ja se kärsi kesän kuivuudesta melkoisesti, lehdet ovat edelleen käpristyneet.

Ruskopenkissä on maa-artisokka kukassa, ihmeiden ihme. Se kertoo siitä, että peura ei vieläkään ole käynyt kylässä.

Samalla siirsin kivimuurin edessä kasvavan ruusuherukan alemmas. Toivottavasti se selvisi siirrosta, sillä juuria ei mitenkään saanut lähellekään kokonaisina. Yritin kompensoida leikkaamalla oksia, kunnes tajusin, että samalla poistan juuristoon talveksi varastoituvaa lehtivihreää ja lopetin. Joskus on vaikea päättää, mikä olisi paras toimenpide.

Ruusuherukka tuli aikanaan istutettua aivan helmipihlajan eteen, jonka luulin kasvavan korkeammaksi, mutta niin ei käynytkään, ja lisäksi aivan liian lähelle toista ruusuherukkaa ja vielä yhtä Austin-ruusuakin. Samassa sumpussa on vielä sirotuomipihlajakin ylemmän ruusuherukan takana, mutta tämä yksi ruusuherukka on nyt ainoa, jonka päätin voivani siirtää, muut selvitkööt sumpussa.

Uudelleen istutettu ruusuherukka on nyt kuvan vasemmassa laidassa, oikeassa päässä on sen lajitoveri. Helmipihlaja kasvaa keskeltä kiviaitaa, sillä istutin sen ennen kuin keksin, että tuohon tarvitaan kiviaita. Nyt sillä on oma elinkolo aidan keskellä. Toivottavasti se myös näkyy aiempaa paremmin, sillä viime vuosina sitä ei ole näkynyt naisen korkuiseksi kasvaneen ruusuherukan takaa lähes ollenkaan.

Kiviä nousee aina, kun kaivaa, tällä kertaa maltillisen kokoisia.

Jätin nyt mielestäni riittävät hajuraot kahteen kolmiokaan, joista tässä on toinen. Nämä ovat piikittömiä versioita.

Nämäkin on tullut siirrettyä jokunen vuosi sitten. Kuvittelin näistä kasvavan ilmavat pikku puut alaportin molemmin puolin – pah, pysyivät polvenkorkuisina vuodesta toiseen ja jossain vaiheessa tajusin, että puuvisio vaatii lajinvaihdon. Kaivoin nämä tähän ylemmäs ja tilalle kaksi siperianhernepensasta. Niistähän saa tavattoman kauniit puut poistamalla alimmat oksat, oikein sellaiset savannin puu -malliset.

Kolmiokatkin ovat ryhtyneet varovasti kasvamaan tässä vähän ylempänä, suojaisemmalla ja lämpimämmällä paikalla. Vaikka tuskin niistä ikinä puita tulee, mutta tulee mitä tulee. Seuraan mielenkiinnolla, nyt niillä ei enää ole visioita rasitteena.

Kolmiokan vierellä on tupas ihastuttavaa maatiaismyrkkyliljaa kukassa. Loistojuttu, että kolmiokassa on keltainen syysväri juuri samaan aikaan tuomassa vastavärisäpinää.

Hiukkasen alempana, mielestäni riittävän välimatkan päässä, on Austin-ruusu Lichfield Angel. Toivon, että tästä ei nyt tule ruuhkaryteikköä. Ehkä on vain hyvä, että Lady of Shalott menehtyi, vaikka sitä jäin kyllä suremaan. Ehkä joskus, jossakin muualla...

Kivimuurin edessä on yhä tiheää kasvillisuutta, mutta ehkä tämä on ihan sopivasti. Ainakaan väreissä ei ole valittamista. Olen viime päivät ihastellut tätä punakolmikkoa: sirotuomipihlaja (sen edessä on vielä vihreä ruusuherukka), 'Tove Jansson' -ruusu (se saisi vielä kasvaa tuuheammaksi peuraesteeksi) ja portinpylvääseen kiivenneen 'Goldflame' -koreaköynnöskuusaman kukat. Naapurin ihanaa punaista tryskiä vasten.

Koreaköynnöskuusama 'Goldflame' on tänä vuonna päässyt täyteen loistoonsa ja lisäksi kukkinut kesästä tähän asti aivan valtoimenaan. Mihin se vielä pystyykään, kun kasvaa koko portin ylle!

Portin yläpuolen penkistä löytyy hiljalleen syysväreihin siirtyvä japaninvaahrera 'Osakazuki'.

Iltapäivällä alkoi sade ja puuskat ovat päivän mittaan vain yltyneet. Nurkat natisevat, mutta kaipa ne pitävät, kun ovat jo vuosikymmeniä pitäneet. Siirryimme Ransun kanssa kirjoittamaan tekemisemme puutarhapäiväkirjaan.

Muutama päivä sitten Ransu auttoi kukkien kuvaamisessa valkoista taustaa vasten. Kun eihän siitäkään meinannut mitään tulla ilman Ransua.

Helmipihlaja – Sorbus koehneana

Japaninvaahtera – Acer palmatum

Kiinanpunapuu – Metasequoia glyptostroboides

Kolmioka, piikitön – Gleditsia triacanthos f. inermis

Koreaköynnöskuusama – Lonicera × heckrottii

Maa-artisokka – Helianthus tuberosus

Myrskkylilja – Colchicum

Puksipuu – Buxus

Ruusuherukka – Ribes sanguineum

Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis