Saturday 4 September 2021

Parempi myöhään -kanttaus

Paahdepenkki rassukka on saanut olla oman onnensa nojassa koko kesän. Syksyllä sain naapurilta isot kasat luumupuun ja tammen pitkiä oksia aitamateriaaliksi ja kasasta riitti materiaalia niin pitkäksi aikaa, että sain käytettyä viimeiset vasta keskikesällä. Kasa paahdepenkin edessä on tehokkaasti estänyt sen hoitotoimenpiteitä.

Kesäkuisessa kuvassa näkyy tuolloinen tilanne. Eivät nuo oksat tuolla kuvan oikeassa reunassa suorastaan koko pitkän penkin edessä enää ole, mutta jotenkin penkki silti jäi hoitamatta. Vuosikausiin en ole tätä kunnolla edes kitkenyt.

Eilen käärin hihat ja ryhdyin toimeen. Työkiireet jatkuvat edelleen, mutta eivät niin polttavina, etteikö pihalle muutamaksi tunniksi ehdi. 
Lähes hävinnyt reuna tuli kantattua ensimmäisellä kerralla siten, että lopputulos näytti viisivuotiaan tekemältä.

Jatkoin penkkiä tontin alareunaan tekemääni pieneen kivimuuriin asti, se on ollut suunnitelmissa jo pidempään. Muurin takana on villiä heinikkoa ja muutama puska. Valkokukkainen neilikkaruusu 'White Grootendorst' tekee joka vuosi jokusen vaaleanpunaisen kukkatertun, se on valtavan söpö. Siitä oikealle on vanha happomarja Vironperältä. Vasemmasta reunasta alkaa harva kasvusto tonttini vanhaa kirkonruusua.
Puskat saavat kasvaa niin korkeiksi kuin lystäävät, niistä tulee peuraeste tekemäni risuaidan lisäksi. Kasvu heinikossa vain on ollut hidasta.

Lopuksi sain viimeisteltyä reunan suht suoraksi. Paahdepenkin kasvillisuus on kuin varkain muuttunut korkeaksi rehotukseksi. Sikurit ja laidunkarstaohdakkeet saisivat lähteä ja siirtyä penkin takana olevalle kedolle. Eilen jo raivasin niitä, jotta kurjenmiekat saisivat aurinkoa ja kukkisivat joskus.

Musti esittelee ketoa. Sen paikalla on ollut rakennus ja paahdepenkki on alempana, kivipengermän takana. Pengermän alin rivi on rakennuksen entistä kivijalkaa, sen päälle kasasin ylemmän rivin. Täältä ylhäältä käsin ei paahdepenkistä näy muuta kuin korkeimmat kukkavarret.

Kedolta toki vyöryy heinien siemeniä ja keltamataraa paahdepenkkiin. Vielä en ehtinyt nostaa kaikkia kasveja ylös ja perata penkkiä kunnolla, vähän riskiä se olisikin, sillä voisi samalla tuhota jonkun, jota ei muistakaan.
Maksaruohot eivät täällä oikein kukoista, sillä peurat yleensä syövät ne lyhyiksi tapeiksi. Nyt ei, ja tämä nimetön tumma maksaruoho on tulossa kukkaan. Luulen, että löysin myös yhden pienen 'Matronan' rääpäleen.

Marjaomenapensas 'Marleena' on tehnyt marjat ja muuttuu kohta leiskuvan punaiseksi. Ihan vielä ei, meillä ei ole hallaa ollut, mutta viime yö oli jo viileä: vain viisi astetta. Ensi yöstä luvataan vielä kylmempää. Täytyy laittaa kellarin tuuletusluukut ja ikkuna kiinni. Lattiat tuntuvat kalseilta.

Kävin viikko sitten Hongiston taimistolla, jossa 'Marleena' on risteytetty, ja kysyin, onko sitä vielä, sillä nettisivuilla ei ollut. Kyllä sitä kuulemma vielä vähän on. Hongiston Timon pääsarkaa ovat kuitenkin ruusut, katajat ja syreenit.

Kesä on mennyt niin äkkiä, että en tainnut ehtiä edes laittaa kuvaa kukkivasta Marleenasta tänä vuonna! Tässä se oli kesäkuun alussa yhtä aikaa kukassa syreenien kanssa. Saarniin tulevat lehdet varsin myöhään ja täällä merellä vielä myöhempään, kuten kuvasta näkyy.

Marjaomenapensas pyrkii silloin tällöin tekemään uusia oksia alhaaltakin, ne vain täytyy nyppäistä pois, jos haluaa siitä yksirunkoisen ja puun muotoisen. Marleenan uusissa lehdissä on hieno punainen väri.

Paahdepenkkiä ei ole tullut esiteltyä koko kesänä. Kesä–heinäkuun taitteessa kukkivat isovuohennokka, 

itsekseen penkkiin tullut valkolehdokki,

myös itsekseen tulleet päivänkakkarat ja siemenestä kasvatetut niittyräpelöt,

kerrottu sikoangervo eli kaunomesiangervo, vaikka onkin oikeastaan eri kuin mesiangervo. Voi näitä angervoja!

Verikurjenpolvet ovat saaren omaa luonnonkantaa kalkkikaivoksilta. Ne ovat levinneet valtaviin mittoihin ja peitonneet alleen kasvin jos toisenkin. Mutta kun ne kukkivat yhdessä kangasajuruohon kanssa, on näky hurmaava, vaikka reunan kanttaus puuttuukin.

Eilen tein sellaisen ratkaisun, että ajoin pihan nurmikosta vain puolet, jotta ehdin paremmin paahdepenkin kimppuun ja jotta en puudu – nurmikonleikkuu on varsin puuduttavaa hommaa. No, menee se ikkunanpesun ja imuroinnin edelle. Ehkä.
Ulos jäänyt leikkuri sai yöllä niskaansa ukkoskuuron, toivottavasti se käynnistyy vielä. Mutta ensin ajattelin hakettaa vielä yhden risukasan, joka estää talon nurkan kultapallopenkin siistimistä ja ruohonleikkuuta sen edestä.
Voi tätä ketjureaktioiden määrää!


Happomarja – Berberis
Isovuohennokka – Scutellaria altissima
Kangasajuruoho – Thymus serpyllum
Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum
Maksaruoho – Sedum
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Niittyräpelö – Briza media
Päivänkakkara – Leucanthemum vulgare
Sikoangervo – Filipendula vulgaris
Sikuri – Cichorium intybus
Valkolehdokki – Platanthera bifolia 
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum

24 comments :

  1. Ketjureaktioiden määrä on joskus huima. Itsekseen penkkiin tullut valkolehdokki on jotain sellaista, jota en ikinä pystyisi kuvittelemaan tapahtuvaksi missään. Ihanaa, että tapahtui. Minun kanttaukseni ovat usein noin 5-vuotiaan tekemiä tai ehkä joskus vaikka noin 10-vuotiaan tekemiä. Suora vielä jotenkin voi onnistua sinne päin, kaarevat ovat jo vaikeita.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joskus tuntuu ketjureaktiota jollekulle selittäessä, että ehkä siinä on selityksen makua kumminkin. Mutta kun mieli on ajatellut asialle jonkun tietyn järkevän järjestyksen.
      Lehdokkeja on täällä aika paljon ja niitä putkahtelee. Kivaa, että yksi putkahti ihan viralliseen kukkapenkkiin. Yhdestä toisesta penkistä olen löytänyt täpläkämmekän, se on erikoisempi juttu.
      Hih, kiitos kanttauskokemuksen jakamisesta! Mukava kuulla, että on muitakin.

      Delete
  2. Ketjureaktiot ovat niin tuttuja ja joskus meinaa suorastaan läkähtyä, kun ymmärtää, miten monta eri puuhaa olisi odottamassa jossain suhteessa toisiinsa.
    Ihanalta näyttää Marleena, kiva, että laitoit kuvan. Meillä on ensi yönä varmasti hallaa, sillä niin kylmää on ollut päivällä ja ennuste on nollan lähellä .. se tietää, että meillä on halla vieraana. No, en jaksa enää peitellä mitään, otetaan vastaan mitä tulee.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Työn määrä tuntuu joskus tukahduttavalta, vaikka vapaaehtoista onkin. Pitää vain yrittää tehdä se, mitä ehtii ja jaksaa ja olla miettimättä turhia.
      Eiköhän kasvit osaa jo asennoitua syksyn tuloon!

      Delete
  3. Tykkään tuosta kivimuurista. Enkä kyllä huomannut, että kanttaukset näyttäisivät 5-vuotiaan tekemiltä. Tai sitten on ollut ihan näppäräsominen tenava.
    Minusta tuntuu, että mikä tahansa homma pihalla aiheuttaa ketjureaktion. Osan arvaa olevan edessä jo hommia aloittaessa ja toinen mokoma ilmaantuu odottamatta ja pyytämättä. Miten ne ideat ovatkaan niin yllätyksellisiä, että putkahtavat päähän juuri sillä hetkellä, kun on jotain mukamas tärkeää tekemässä.
    Marleena on ihastuttava, ihan täynnä kukkia näköjään. Googletin Marleenan ja Hongistolta näkyy löytyvän. Kuvahaku taasen ohjasi vain ja ainoastaan sinun Marleenaa käsitteleviin postauksiisi.
    Tänä aamuna mittari näytti kahdeksalta +4 astetta. Hyrrr... Ei nyt syyskuun alkupäivinä niin koleaa tarvitsisi olla. Onneksi päivästä tuli mukavan lämmin auringon paistaessa ja viikolle on luvattu vielä lämpimämpää.
    Jos pitäisi valita ruohonleikkuun, imuroinnin ja ikkunanpesun väliltä, ottaisin mieluimmin sen ruohonleikkuun. Löytyisipä meidän kylältä fiksu ihminen organisoimaan tällaisten hommien vaihtokauppaa. "Pese sinä meidän ikkunat, minä leikkaan nurmikkosi parin viikon ajan." Esimerkiksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ehkä jo ennen ensimmäistä kantattu-kuvaa olin jo alkanut suoristaa sitä :-D
      Hommia riittää ja tuntuu myös siltä, että työlistani ovat epärealistisia. Tänään oli tarkoitus saada se kasa haketettua (arvioin sille ehkä vajaan tunnin, todellisuudessa siihen meni 3 tuntia ja sitten loppuivat astiat, joihin haketta laittaa, joten siirsin pisimmät rangat jälleen omaan kasaansa aitamateriaaliksi :-D ), loppu nurmi leikattua, tehtyä iso kirjoitustyö lähes loppuun, johon menee todellisuudessa ehkä kolme päivää eikä kolme tuntia, ja makuu- ja olohuoneiden alapohja eristettyä. Eihän noista toteutunut kuin haketus ja bonuksena yhden päärynäpuun istutus. Sillekin kaivoin kolme istutuskuoppaa kiviseen maahan ennen kuin olin tyytyväinen sijoitukseen. Onko sitten ihme, jos kaikkeen kuluu aikaa :-D
      Marleena ei jostain syystä ole lyönyt läpi. Ehkä osa karsastaa sen pensasmaisuutta, vaikka siitä tosiaan saa viehättävän puunkin. Sitä ei myöskään varmasti ole markkinoitu, pienellä taimistolla ei sellaiseen ole paukkuja. Joka kerta pihallani ja blogissa sitä on kyllä ihasteltu. Minusta se on mainio. Se myös pitää kirkkaanpunaiset ruskalehtensä oksissa kiinni melko pitkään jopa täällä saariston tuulissa.
      Olet oikeassa, ruohonleikkuu on kivempaa ja saahan siinä olla ulkona. Tuollainen vaihtokauppa olisi täydellinen! Voisiko teidän kylällä olla joku facebookryhmä tai muu kommunikoinnin väline. Tuollaiset seuturyhmät voivat olla hyvin hyödyllisiä tämmöisissä asioissa.

      Delete
    2. Itse asiassa meillä on kylällä kaksikin faceryhmää. Toinen on lähinnä kaupallista mainostamista varten ja toinen sitten kaikkeen muuhun. Tieto kulkee näppärästi ja nopeasti näissä ryhmissä. Niiden kautta saa kätevästi yhteyden esimerkiksi oman alueen valtuutettuihin ja kyläyhdistyksen edustajiin. Myin keväällä faceryhmän kautta äidin fillarin ja vuosi sitten lahjoitin läjän vuorenkilpiä. Ostin mustikoita ja löysin kivan puutarhurin leikkaamaan tuija-aitaamme. Moni kysymys saa näissä ryhmissä vastauksen. Keskustelut eivät myöskään kovin helposti pääse täysin asiattomille linjoille, kun ryhmiä moderoidaan lempeällä otteella lähes kaikille tuttujen asiantuntevalla otteella.

      Delete
    3. Teillähän nuo ryhmät toimivat todella hyvin!

      Delete
  4. Olipa hauska kulkea mukanasi mukavissa puutarhapuuhissa. Selvähän se, että pihahommat aina siivouksen voittaa.
    Kurjenpolvet yleensä ja myös erilaiset verikurjenpolvet ovat monien muiden mukana lempikasvejani. Olikin kiintoisaa ja yllättävääkin nähdä, että meillä kasvaa noin korkeaa verikurjenpolvea luonnonvaraisena. Ihastuttava on myös tuo hattaramainen kaunomesiangervo.
    Maksaruohot ja peurat tai täällä meillä metsäkauriit ovat jännä yhdistelmä. Komeamaksaruoho Carl on suojattava (myös yläpuolelta) raudoitusverkkopala-aitauksen sisään keväästä siihen asti, kun nuput aukeavat, mutta matalammat maksaruohot, kuten keltamaksaruoho, kamtsatkanmaksaruoho, kaukasianmaksaruoho tai pääskynmaksaruoho ovat saaneet kasvaa rauhassa.
    -Mummopuutarhuri

    ReplyDelete
    Replies
    1. Luonnossa nuo verikurjenpolvet ovat paljon hintelämpiä, kun kasvavat kivikossa ja kallionraoissa kalkkikaivoksilla. Oikeassa kukkapenkissä ne ovat levinneet hurjiin mittoihin, osa on varmasti siementaimia. Sikoangervoakin täällä kasvaa aika runsaasti, sekin on niin nätti (kuin sika pienenä, heh), että yksinkertaiskukkaisenakin kelpaisi koristekasviksi.
      Tuntuu siltä, että kauriit ja peurat ovat sen verran laiskoja, että eivät vaivaudu aivan matalia kasvustoja kaluamaan!

      Delete
  5. Ruohonleikkuu on meilläkin ihan vihonviimeistä hommaa. Onneksi olen saanut ulkoistettua sitä aika hyvin miehellle:)

    ReplyDelete
  6. Minulla tuntuu aina olevan jonkin kivan tekemisen esteenä joukko pakollisia hommia. Kannattaa kantata, vaikka vähän jälkijunassakin. Suoran linjan sait!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaikkea pakollista on. Olen yrittänyt aloittaa päivät tekemällä työtä, sitten jotain tylsempää ja lopuksi palkinnoksi sitten kivaa kuten istuttamista. Aina ei siihen istuttamisvaiheeseen pääse! Tänään huomasinkin pari taimiruukkua rutikuivina, voi ei sentään. Jotenkin sitä on ajatellut, että nyt sataa vähän väliä, mutta eipä olekaan hetkeen satanut.

      Delete
  7. Ihana tuo kukkapenkkiin lennähtänyt valkolehdokki😍 Täällä menee nyt kaikki aina metsätöissä, eikä meinaa puutarhaan ehtiä ollenkaan. Kantata pitäisi täälläkin ja vielä olisi paljon omia kylvötaimia istuttamattakin. Ehkä osa menee vielä kuitenkin kellariin talveksi kun ovat niin pieniä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hirveästi on hommia, onneksi täällä etelässä pystyy kanttaamaan vaikka marraskuussakin varmaan. Vaikka kyllähän tuo puutarha siitä siistiytyisi... Ennätin leikata lopun nurmikon vasta tänään ja tulipa siitä hyvä mieli, kun siistiytyi. Vaikka kanttaamiset on täälläkin kaikkialla muualla tekemättä.
      Tuo on muuten jokavuotinen dilemma, istuttaako taimet vähän liian pieninä vai ei. Joskus ne menehtyvät talveen purkissaan, joskus taas avomaalla. Vaikea päättää.

      Delete
  8. Pienikin kanttaus saa ihmeitä aikaan. Aikapula riivaa täälläkin, kiva olisi ehtiä tehdä kaikki suunniteltu. Tarleena on kyllä upea koristeomenapuu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisi kiva tehdä kaikki, jotenkin syksyllä sitä hyytyy muutenkin, kevään valon mukanaan tuoma energia on kulutettu varmaan loppuun. Mutta eilen sain leikattua ruohon loppuun ja aloitettua alapohjan eristystä. Ja nyt on taas lämmin, mutta se johtuu lämmenneestä säästä :-D

      Delete
  9. Niin tuttuja nuo ketjureaktiot :D Nytpä sait homman hyvin alkuun. Suoran linjan kanttaaminen on yllättävän haastavaa. Pitäisi viritellä naru tai lauta avuksi tai muuten ainakin itselläni menee ihan vinoon. Senpä vuoksi omat kantatut reunukset ovat aina kaarevia ja suht lyhyitäkin.
    Tuo oikein tumma maksaruoho on todella kaunis. Myös 'Marleena' näyttää upealta niin keväisessä asussaan kuin näin syksymmälläkin. Paahdepenkissä on monta upeaa kasvia. Mukavaa viikkoa! Toivottavasti teille ei tule hallaa vielä pitkään aikaan. Meillä on ollut nyt kaksi napakkaa pakkasyötä putkeen ja siltä näyttää puutarhakin. Siivoamista tiedossa...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kumma juttu, miten kaikki ketjuttuu.
      Maksaruoho saattaa olla 'Purple Emperor'. Ainakin se olisi juuri tuon näköinen ja sitä oli myynnissä jo Suomessa, kun tuon ostin. Mutta onhan niitä muitakin vaihtoehtoja vaikka kuinka paljon. 'Strawberries and Cream' on ostoslistalla, kiitos sinun!
      Voi pihaasi! Meillä ei ole vielä pakkanen käynyt ja viime yö olikin lämmin, minimi 10 astetta. Nyt lämpöä tulee lounaasta ja ulkona onkin lämpimämpää kuin sisällä :-D
      Kiitos, hyvää uutta viikkoa sinullekin ja tsemppiä pihasiivoukseen!

      Delete
  10. Minunkin pitäisi innostua kanttaamaan pari penkkiä tälle kesälle:) Jotenkin se jäi kesken...
    Onpa ihana tuo kaunomesiangervo!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jotenkin ne kanttaukset aina jää... muut hommat ovat tärkeämpiä/kivempia/jotain muuta. Mutta kanttaamisen jälkeen kyllä silmä lepää. Onneksi syksy on hyvää kanttaamisaikaa.

      Delete
  11. Jännä juttu tuo ketjureaktio, niin tuttua täälläkin. Voi alkaa niin pienetä ja mitättyömästä ja paisua valtaviin ja päiviä kausia kestäviin mittasuhteisiin. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh, todella! Pahinta on kyllä, kun on jotakin istuttamassa ja sitten yhtäkkiä löytääkin itsensä rakentamassa jotain kivimuuria ja taimirassukka odottaa kuopassaan kastelua ja multaa.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!