Lokakuun kalenteripoika

 täyttää vuosia ja esittelee kaupunkiaktiviteetteja.

Ransu täyttää 13 vuotta kahden päivän päästä (4.10. – joka on samalla hänen nimipäivänsä ja maailman eläinten päivä!). Sankarilla on vähän kiireitä turkin huoltotöissä, ei ehdi poseerata.

Tarkensin sitten Ransun vieressä olevaan pinoon parsittuja villasukkia. 

En ymmärrä, miten nyt yhtäkkiä moni villasukistani on mennyt kantapäästä puhki, vaikka olen käyttänyt nylonvahvistettua lankaa. Kaksissa sukissa oli sama lanka kantapäässä, onko sittenkin ollut heikompaa kuin vyötteessä luvattiin.

Joka tapauksessa parsiminen on oivallista ajanvietettä, kun toimeen ryhtyy, ja onhan se Taitoliiton valitsema vuoden käsityötekniikkakin.

Otin esille parsittavien pinon, kun olin ensin saanut valmiiksi nämä villasukat. Taisin aloittaa ne toukokuussa ellei aiemminkin. Meno on ollut hidasta, mutta toisaalta en ole juuri oleillut kaupunkiasunnossa, jossa tämä projekti on majaillut.

Malli näyttää vaikealta, mutta koostuu vain kahdesta simppelistä mallineuleesta, joiden paikat vaihtuvat. Malli löytyy Novita-lehdestä 1/2017, jonka hankin ruotsinkielellä jonkin ohjeen takia, jota en vieläkään ole tehnyt. Taisi olla ihana kohokuvioinen neulemekko. Mutta olenpa tehnyt lehdestä myös rouhean tunikan, joka on ihan lempparivaate talvisin. Näistä tuli nyt lempisukat.

Kuvaaminen omissa jaloissa oli hankalaa, kun en jaksanut vaihtaa linssiä makrolinssistä toiseen. Makrolla ei tahdo saada jalkoja mahtumaan kuvaan.

Lanka on hunajanvärinen Schachenmayrin regia premium alpaca soft, jossa on 23 % polyamidia ja loput alpakkaa. Ihana, kevyt, ohuehko lanka juuri tällaisiin kotona hipsutteluun tarkoitettuihin sukkiin. Tuosta väristä olisi kyllä kiva tehdä neuletakkikin. Riittoisaa se on: ostin kaksi 100 gramman kerää, eikä sukkiin kulunut kuin vajaa yksi kerä, vaikka ne ulottuvat puolisääreen.

Piti ottaa sukat jalasta, jotta ne sai kuvaan, kun muuten olisi joutunut näkemään suuren vaivan ottaakseen toisen linssin esiin ja vaihtaakseen sen ja siihen olisi kulunut ehkä 20 sekuntia.

Toisaalta kuvasta paljastuu ehkä enemmän kuin jalkakuvasta olisi: ainakin sen voi tarkkasilmäinen huomata, että lankavarasto ei tähän sukkapariin loppunut.

Eivätkä loppuneet projektitkaan. Yleensä teen yhden projektin kerrallaan kummassakin osoitteessa, mutta tämä neuletakki on jäänyt seisomaan, sillä lanka, jota haluan lisää, on loppunut kaupoista, kun se oli loppu valmistajaltakin. Äsken havaitsin, että sitä on taas valmistajalla ja harkitsenkin sen tilaamista suoraan Irlannista. Se on ihanaa Hedgehog Fibresin skinny singlesiä, joka on huippuhyvä ohut lanka, tein sillä jo yhden huivin. 

Takin väritys on omasta päästä, mutta haluaisin kumminkin lisää tuota ihanaa ruskeaa, jota on helman alaosassa paksuina raitoina. Tein niin järkevästi, että aloitin neuletakin jämäkerällä – virhe, johon syyllistyn vuosi toisensa jälkeen. Hankin useitakin uusia lankoja, joiden arvelin sointuvan, mutta ei. Ei käy. Ei voi tehdä isoa työtä silleen, että on siihen tyytymätön jo alkumetreillä.

Tästä tulee ihan vain kapeahko perus-neuletakki.

Joten mitä seuraavaksi?

Ainakin puutarhamyymälöissä voi käydä ja niin olen käynytkin. Tämä japaninmaksaruoho 'Lidakense' pomppasi ostoskassiini välittömästi, kun sen näin. Mikä kaunotar! Toistaiseksi se pääsi asumaan parvekkeen ruukkuun, mutta otan varmasti siitä palan saarikotiinkin, kunhan kotiudumme ensi viikolla.

Kaikki huonekasvit ovat vielä parvekkeella. Kärsimyspassio sietää muutaman asteen pakkasta ihan hyvin, mutta herttalyhty ei ja se on otettava ensimmäisenä sisään sitten, kun luvataan kylmenevää.

Lasitettu parveke kolmannessa kerroksessa on onneksi hyvin suojassa varhaisilta yöpakkasilta. Kaikki kaktuksetkin ovat vielä ulkona. Tällä karvamäärällä ei luulisi kurkun tulevan kovin herkästi kipeäksi. 

Herkutellakin voisi. Hamstrasin Norjasta ihanaa flatbrødia, jota ei Suomesta helpolla löydä. Ruotsalainen tunnbröd on vähän samantapaista ja sitä joskus löytyy Nauvon kaupoista.

Herkuttelun vastapainoksi tarvitaan lenkkeilyä ja jumppaa. Eilen lenkkeilimme Ransun kanssa ympäri naapuritaloyhtiönkin pihaa. Eikä tarvitse kuin ottaa jooga/jumppamatto esiin, niin jo on Ransu auttamassa.

Henkilökohtainen jooga-avustaja valmistautuu sessioon.

Toisaalta tämä neuletakki odottaa vain reunojen höyryttämistä. Halusin siihen norjalaisneuleiden tyyppiset soljet, mutta niitä ei ollutkaan siinä kaupassa, jossa niitä on aina ollut. Ostin sitten tuollaiset turkishaat tms, menköön niillä.

Malli on Ilona Korhosen Tähkäpää-kirjasta, mutta mukailin hieman lasten neulemallia. Aikuisten malli olisi pidempi, tosin sekin olisi kiva joskus tehdä. Hihoissa taisi olla myös palmikkokuviot, mutta jätin ne pois, kun käytin jo muutamaa erilaista lankaa, olisi tullut sekava. Tein tämän saaressa ja siellä minulla on pienemmät lankavarastot, täytyy säveltää. Hihoihin tein leveät resorit, koska olen hihojen käärijä: en kestä, että hihansuut häiritsevät käsiä.

Ihanaa, kun työkiireet viimein hieman hellittävät. Norjan-reissusta asti on ollut melkoista haipakkaa kirjoitusten ja muiden julkaisuasioiden, luennon ja sen valmistelun, pihasuunnittelun, markkinointijuttujen ja jopa puutarha-alan tulevaisuudenpohdinnan parissa. Eri työt eivät anna toisilleen armoa, vaan joskus kaikki kasaantuu. Edellinen oikea vapaapäivä taisikin olla tuolla heinäkuisella Norjan-reissulla, vaikka senkin aikana hieman stressasin paluuta seuraavaa työn määrää. Aina se kostautuu, jos pitää monta päivää putkeen vapaata.

Sankari juhlii merkkipäiväänsä kotioloissa ja valjaissa pihaa kiertämällä. Voisimme jo ottaa varaslähdön, hän toteaa.

Herttalyhty – Ceropegia woodii

Japaninmaksaruoho – Hylotelephium cauticola

Kärsimyspassio – Passiflora caerulea